Miten tunnistaa feminiinilesbo?

...tai ympäri korviasi, sekin vaihtoehto kannattaaa ottaa huomioon.:)

Mutta niin, ei feminiiä lesboa tunnista. Ja jos typy ei lämpene sulle, niin - ja tämän ei ole tarkoitus kuulostaa loukkaukselta - ei siihen ainoa mahdollinen selitys ole automaattisesti se, että typy on lepakko. Olet varmasti symppis-tyyppi, mutta ehkä hän ei vain ole kiinnostunut. Tai sitten hän on arka osoittamaan kiinnostuksena. Ota näistä nyt aina selvää...

...siltä, että se tyttö vain käyttää sinua hyväksi. Tapahtuuko tapaamisenne pääosin sinun aloitteesta? Jos et veisi häntä elokuviin, toisi hänelle kukkia jne., niin ottaisiko tyttö yhteyttä ja ehdottaisi tapaamista (jonne sinun ei tarvitse tuoda muuta kuin itsesi, ei kukkia, kirjoja tai kukkaroa)?

Voi olla että hän on kylmä ihminen. Minusta tuntuu, että normaalisti jos joku alkaa "piirittämään" jotakuta (nainen tai mies), toisi lahjoja jne, ja olisi selvää että henkilöllä on muutakin mielessä kuin pelkkä kaveruus, niin peruslämmin ihminen kyllä koittaisi sanoa ihmiselle, että anteeksi, mut oltaisko vain ihan tavallisia kamuja. Kylmä ihminen sen sijaan hyvinkin saattaisi mielellään ottaa kaiken hyödyn minkä irti saa välittämättä toisen tunteista. Ehkä sinun kannattaisi miettiä, kannattaako tyttöön enää takertua, jos vaikuttaa ilmiselvältä, ettei homma kehity sen kummemmin. Maailma on naisia täynnä (varsinkin heteromiehelle :)), joten ehkä sinun kannattaisi irroittautua tytöstä.

mitä viet ja tuot ja teet? täytyykö toimia siten? Jos tyttö ei kerta kaikkiaan kiinnostu ni ei sille voi mitään -ei sen tarvi silti olla lesbo. Olishan se kertakaikkisen suuri loukkaus jos ei sulle suostuisi,ni sun tarvii keksiä tänne tuollaisa pötypuheita.

ärsyttää muutenkin tuollaiset pakolla mulkkuaan tarjoovat miehet/olevinaan miehet...

Armas kirjoitti:

mitä viet ja tuot ja teet? täytyykö toimia siten? Jos tyttö ei kerta kaikkiaan kiinnostu ni ei sille voi mitään -ei sen tarvi silti olla lesbo. Olishan se kertakaikkisen suuri loukkaus jos ei sulle suostuisi,ni sun tarvii keksiä tänne tuollaisa pötypuheita.

ärsyttää muutenkin tuollaiset pakolla mulkkuaan tarjoovat miehet/olevinaan miehet...

Lue lisää

Mielenkiintoinen näkemys. Mä en ole koko kolmen vuoden aikana ehdotellut sille yhtään mitään. Kerran
käsiteltiin asia, että missä mennään. Tai siis mä kerroin tunteista ja se sano että "jaa".

Mua ei kiinnosta "pesän saanti" pätkääkään.

Niin. Hyväksikäyttö näyttäisi olevan myös yksi mahdollinen syy. Mutta se ei tekisi niin, ellen mä olisi antanut lupaa, eikä tee, jos mä en ehdota sitä.

Se mitä te ette ymmärrä, on se, että kun jotain rakastaa, niin silloin ei voi vain kävellä pois. Luuletteko te, etten ole yrittänyt? Ettenkö olisi koettanut olla soittamatta sittenkään? Olla sanomatta "toki", kun se yhtäkkiä sanoo, että vois nyt tulla katsomaan sen dvd:n?

Toinen asia. Mulla ei ole mitään mistä valita. Tämä tyttö on ollut ainoa koko kolme vuotta, joka on suostunut mun kanssa yhtään mihinkään. "Maailmassa on paljon naisia" klisee ei päde kaikkiin. Mä en ole baarissa hilluja, tai kaupungilla rönyäjä. Käun kolme kertaa viikossa salilla, jossa harvoin on mielenkiintosta porukkaa.

Kolmanneksi, mä olen täysin onneton tunari, mitä tulee tyttöihin. Tämä tyttö tietää jo sen. Se myös tietää jo, mitä mä tunnen sitä kohtaan. Mä tulen toimeen sen vanhempien kanssa, ja se on tavannu mun vanhemmat.

Tässä ei olisi ongelmaa, jos se ei olisi niin helvetin kylmä aika ajoin. Se ei esimerkiksi halua, että mä näen ketään sen (oikeaa) kaveria. Ja jos mun toinen vaihtoehto ei olisi yksinäisyys.

Katsokaas, kun nyt mä voin ainakin leikkiä parisuhdetta. Jos sanon että "nyt riittää", niin se on kaikki sitten ohitse. Minkä vuoksi?

"Sano sille, että et halua, että se käyttää sua tolleen hyväkseen" Miksi? Silloin katkeais vaan viimenenki yhteys.

En suoranaisesti epäile tyttöä lesboksi, koska epäilemättä vika on mussa. Mutta kun miettin tosiasioita: Se on 17v unelmavartaloinen tanssijatyttö, jolla ei ole koskaan ollut poikakaveria, eikä se semmosta ole hankkimassakaan. Muutaman kerran oon menny niille ilmottamatta, ja se on aina ollu lähdössä jollekki tytölle. Sitte se aina jauhaa niistä sen tyttökavereista. Ja kun ne yhdistää sen kylmään kohteluun, niin joskus on pakko epäillä.

Minä en ole mikään helvetin mulkuntykyttäjä. Olen sitoutumishaluinen, joka ei saa vastakaikua.

Zacharia kirjoitti:

Mielenkiintoinen näkemys. Mä en ole koko kolmen vuoden aikana ehdotellut sille yhtään mitään. Kerran
käsiteltiin asia, että missä mennään. Tai siis mä kerroin tunteista ja se sano että "jaa".

Mua ei kiinnosta "pesän saanti" pätkääkään.

Niin. Hyväksikäyttö näyttäisi olevan myös yksi mahdollinen syy. Mutta se ei tekisi niin, ellen mä olisi antanut lupaa, eikä tee, jos mä en ehdota sitä.

Se mitä te ette ymmärrä, on se, että kun jotain rakastaa, niin silloin ei voi vain kävellä pois. Luuletteko te, etten ole yrittänyt? Ettenkö olisi koettanut olla soittamatta sittenkään? Olla sanomatta "toki", kun se yhtäkkiä sanoo, että vois nyt tulla katsomaan sen dvd:n?

Toinen asia. Mulla ei ole mitään mistä valita. Tämä tyttö on ollut ainoa koko kolme vuotta, joka on suostunut mun kanssa yhtään mihinkään. "Maailmassa on paljon naisia" klisee ei päde kaikkiin. Mä en ole baarissa hilluja, tai kaupungilla rönyäjä. Käun kolme kertaa viikossa salilla, jossa harvoin on mielenkiintosta porukkaa.

Kolmanneksi, mä olen täysin onneton tunari, mitä tulee tyttöihin. Tämä tyttö tietää jo sen. Se myös tietää jo, mitä mä tunnen sitä kohtaan. Mä tulen toimeen sen vanhempien kanssa, ja se on tavannu mun vanhemmat.

Tässä ei olisi ongelmaa, jos se ei olisi niin helvetin kylmä aika ajoin. Se ei esimerkiksi halua, että mä näen ketään sen (oikeaa) kaveria. Ja jos mun toinen vaihtoehto ei olisi yksinäisyys.

Katsokaas, kun nyt mä voin ainakin leikkiä parisuhdetta. Jos sanon että "nyt riittää", niin se on kaikki sitten ohitse. Minkä vuoksi?

"Sano sille, että et halua, että se käyttää sua tolleen hyväkseen" Miksi? Silloin katkeais vaan viimenenki yhteys.

En suoranaisesti epäile tyttöä lesboksi, koska epäilemättä vika on mussa. Mutta kun miettin tosiasioita: Se on 17v unelmavartaloinen tanssijatyttö, jolla ei ole koskaan ollut poikakaveria, eikä se semmosta ole hankkimassakaan. Muutaman kerran oon menny niille ilmottamatta, ja se on aina ollu lähdössä jollekki tytölle. Sitte se aina jauhaa niistä sen tyttökavereista. Ja kun ne yhdistää sen kylmään kohteluun, niin joskus on pakko epäillä.

Minä en ole mikään helvetin mulkuntykyttäjä. Olen sitoutumishaluinen, joka ei saa vastakaikua.

Lue lisää

on selkee kuva suhteestanne. Jos sä sitten päätät haluta roikkua siinä tytössä siksi koska se on ainoa mitä sulla on, niin sittenhän sä roikut.

Tuo etteä sitten ei ole mitään jos tämä ei haluaisi enään nähdäkkään, on aika sama tilanne mitä sulla nyt on. Sulla ei ole mitään, sä vain kuvittelet ja haulaisit että olisi.

Kyllä niitä tyttöjä löytyy jotka sinustakin kiinnostuu, mutta sä näytät mielummin pitävän rakkautesi kohteena sen jota et saa.

Kyllä se pois kävely onnistuu vaikka onkin rakastunut, kun jo noin hyvin tiedät faktat mitä te olette ja mitä ette tule olemaan.

Ei se ole helppoa mutta ihan oman nuoruutesi tähden, lakkaa jo hukkaamasta sitä.

Ei se ole kilsee että on muitakin tyttöjä, laita ilmoitusta, netti on hyvä, kyllä se siitä kun tekee asialle jotain eikä vaan huokaile että kun ei voi ja pysty.

Zacharia kirjoitti:

Mielenkiintoinen näkemys. Mä en ole koko kolmen vuoden aikana ehdotellut sille yhtään mitään. Kerran
käsiteltiin asia, että missä mennään. Tai siis mä kerroin tunteista ja se sano että "jaa".

Mua ei kiinnosta "pesän saanti" pätkääkään.

Niin. Hyväksikäyttö näyttäisi olevan myös yksi mahdollinen syy. Mutta se ei tekisi niin, ellen mä olisi antanut lupaa, eikä tee, jos mä en ehdota sitä.

Se mitä te ette ymmärrä, on se, että kun jotain rakastaa, niin silloin ei voi vain kävellä pois. Luuletteko te, etten ole yrittänyt? Ettenkö olisi koettanut olla soittamatta sittenkään? Olla sanomatta "toki", kun se yhtäkkiä sanoo, että vois nyt tulla katsomaan sen dvd:n?

Toinen asia. Mulla ei ole mitään mistä valita. Tämä tyttö on ollut ainoa koko kolme vuotta, joka on suostunut mun kanssa yhtään mihinkään. "Maailmassa on paljon naisia" klisee ei päde kaikkiin. Mä en ole baarissa hilluja, tai kaupungilla rönyäjä. Käun kolme kertaa viikossa salilla, jossa harvoin on mielenkiintosta porukkaa.

Kolmanneksi, mä olen täysin onneton tunari, mitä tulee tyttöihin. Tämä tyttö tietää jo sen. Se myös tietää jo, mitä mä tunnen sitä kohtaan. Mä tulen toimeen sen vanhempien kanssa, ja se on tavannu mun vanhemmat.

Tässä ei olisi ongelmaa, jos se ei olisi niin helvetin kylmä aika ajoin. Se ei esimerkiksi halua, että mä näen ketään sen (oikeaa) kaveria. Ja jos mun toinen vaihtoehto ei olisi yksinäisyys.

Katsokaas, kun nyt mä voin ainakin leikkiä parisuhdetta. Jos sanon että "nyt riittää", niin se on kaikki sitten ohitse. Minkä vuoksi?

"Sano sille, että et halua, että se käyttää sua tolleen hyväkseen" Miksi? Silloin katkeais vaan viimenenki yhteys.

En suoranaisesti epäile tyttöä lesboksi, koska epäilemättä vika on mussa. Mutta kun miettin tosiasioita: Se on 17v unelmavartaloinen tanssijatyttö, jolla ei ole koskaan ollut poikakaveria, eikä se semmosta ole hankkimassakaan. Muutaman kerran oon menny niille ilmottamatta, ja se on aina ollu lähdössä jollekki tytölle. Sitte se aina jauhaa niistä sen tyttökavereista. Ja kun ne yhdistää sen kylmään kohteluun, niin joskus on pakko epäillä.

Minä en ole mikään helvetin mulkuntykyttäjä. Olen sitoutumishaluinen, joka ei saa vastakaikua.

Lue lisää

Parahin Zacharia. Sinä olet aivan älyttömän nuori vielä. Siis aivan älyttömän nuori. Ja tämä tyttö on siis ensimmäinen tai ainakin yksi ensimmäisistä kokemuksistasi seurustelusuhteista ja niiden tapaisista? Tämän ei ole tarkoitus kuulostaa loukkaukselta, mutta et tiedä vielä (paino sanalla vielä) paljoakaan rakkaudesta. Se, mitä tunnet tuota tyttöä kohtaan ei ole rakkautta. On hankala määritellä mitä rakkaus on, mutta se on helppo sanoa, mitä rakkaus ei ole. Rakkaus ei ole riippuvuutta toisesta, loputonta toisen posken kääntämistä (henkisesti tai fyysisesti), käytetyksi tulemista, toisen pitämistä siinä mukana sen vuoksi kun ei muitakaan ole.

Olet ehkä ollut ihastunut tai jopa rakastunutkin tyttöön alunalkujaan, mutta mitä sitten on tapahtunut? Asiat eivät ole edenneet, neito ei ole antanut vastakaikua, joten olet mielessäsi muodostanut ehkä kuvan hänestä, ja rakastunut ehkä tuohon kuvaan. Osin tunnistatkin, ettei kuva ole todellinen, kerrothan että hän on kylmä. Ehkä tiedostatkin jo, että suhteenne on mahdoton.

Se, mitä sinä et vielä nuoresta iästäsi ja toistaiseksi vähäisestä seurustelukokemuksestasi johtuen ymmärrä, on se, että vaikka jotakuta rakastaisikin, niin joskus on vain pakko kävellä pois. Vaivattomalta se ei toki tunnu. Luulisin että aika monelta lepakolta täälläkin löytyy menneisyydestään kokemuksia onnettomasta ja yksipuolisesta rakkaudesta. On ihastuttu/rakastuttu esim. heteronaiseen, ja vastakaikua ei ole tullut. Mutta sellaista sattuu, se kuuluu siihen kumppanin etsintään. Kun on selvää, ettei asia tule koskaan etenemään, on pakko jatkaa matkaa. Se sattuu, mutta tuskallisempi on se toinen vaihtoehto, eli roikkumaan jääminen.

Sulla ei ole mistä valita? Suomessa on enemmän naisia kuin miehiä. Ei kaikki parinmuodostukset tapahtu baarissa tai kaupungilla. Itse en ole tavannut ketään tyttöystävistäni baarissa tai muissa "riennoissa". Kiinnostaisiko sinua salin lisäksi jokin muu harrastus tai puuha, missä voisit tavata ihmisiä?

Sä et voi olla sen onnettomampi tunari tyttöjen kanssa, kuin 18-vuotiaat pojat keskimäärin. Ei siinä iässä yleensä olla naiseksperttejä. Toki ton ikäisillä pojilla puheet on monesti huimat, mutta "saavutukset" vastaavasti sitten aika vaatimattomat. Ei kaikki ikäisesi pojat ole vielä seurustelleet. Vaikutat rehdiltä nuorelta mieheltä, ja sellaisen haluaisi varmasti moni ikäisesi tyttö. Ja tarkoitan tuota todella, en pelkkänä kliseenä. Toki ikäluokastasi löytyy pimuja joilla ei järki vielä päätä pakota, eiväthän hekään vielä kovin elämänkokeneita ole, mutta löytyy varmasti sellaisiakin, jotka osaisivat arvostaa sinua, jos vain sinut tapaisivat. Yksi voimakas syy siihen, miksi et heitä tapaa on se, että roikut tässä neiti jääpuikossa.

"Tässä ei olisi ongelmaa, [...] jos mun toinen vaihtoehto ei olisi yksinäisyys."

Kuule, mielummin taivasalla kuin tossun alla. Tuo ei tarkoita sitä, että ei sitouduta parisuhteisiin, vaan sitä, ettei anneta muiden ihmisten pompotella itseään miten sattuu. Sillä tavalla tyttö nyt tekee. Edelleenkään en halua kuulostaa loukkaavalta, ja tämä on juuri sellainen kysymys, joka voi kuulostaa loukkaavalta: Millaisena pidät itsetuntoasi? Sanot toisaalta, ettei "hyväksikäyttöä" tapahtuisi, ellet olisi antanut siihen lupaa. Miksi ihmeessä antaisit kenellekään luvan käyttää itseäsi hyväksi? Toisaalta sanot, että olet yrittänyt olla soittamatta kuitenkaan pystymättä siihen. Toisaalta ajattelet että sinulla on tässä suhteessa jotain valtaa, mutta toisaalta itsekin osin tiedostat, ettei näin ole. Yksinhän olet nytkin vastavuoroisuuden puuttuessa ja parisuhdetta "leikkiessäsi", ja sen lisäksi vieläpä tavallaan alistettuna. Ilman häntä olisit yksin, mutta et hyväksikäytettynä.

"'Sano sille, että et halua, että se käyttää sua tolleen hyväkseen' Miksi? Silloin katkeais vaan viimenenki yhteys. "

Siksi, että sen jälkeen sinä olisit vapaa. Hän ei ole se oikea ihminen sinulle kirjoituksistasi päätellen. Ihmiselo on loppujen lopuksi hyvin lyhyt, siitä ei kannata tuhlata aikaa ja energiaa hyväksikäytettynä olemiseen ja tyhjänpäiväisiin toimimattomiin suhteisiin.

kaide kirjoitti:

Parahin Zacharia. Sinä olet aivan älyttömän nuori vielä. Siis aivan älyttömän nuori. Ja tämä tyttö on siis ensimmäinen tai ainakin yksi ensimmäisistä kokemuksistasi seurustelusuhteista ja niiden tapaisista? Tämän ei ole tarkoitus kuulostaa loukkaukselta, mutta et tiedä vielä (paino sanalla vielä) paljoakaan rakkaudesta. Se, mitä tunnet tuota tyttöä kohtaan ei ole rakkautta. On hankala määritellä mitä rakkaus on, mutta se on helppo sanoa, mitä rakkaus ei ole. Rakkaus ei ole riippuvuutta toisesta, loputonta toisen posken kääntämistä (henkisesti tai fyysisesti), käytetyksi tulemista, toisen pitämistä siinä mukana sen vuoksi kun ei muitakaan ole.

Olet ehkä ollut ihastunut tai jopa rakastunutkin tyttöön alunalkujaan, mutta mitä sitten on tapahtunut? Asiat eivät ole edenneet, neito ei ole antanut vastakaikua, joten olet mielessäsi muodostanut ehkä kuvan hänestä, ja rakastunut ehkä tuohon kuvaan. Osin tunnistatkin, ettei kuva ole todellinen, kerrothan että hän on kylmä. Ehkä tiedostatkin jo, että suhteenne on mahdoton.

Se, mitä sinä et vielä nuoresta iästäsi ja toistaiseksi vähäisestä seurustelukokemuksestasi johtuen ymmärrä, on se, että vaikka jotakuta rakastaisikin, niin joskus on vain pakko kävellä pois. Vaivattomalta se ei toki tunnu. Luulisin että aika monelta lepakolta täälläkin löytyy menneisyydestään kokemuksia onnettomasta ja yksipuolisesta rakkaudesta. On ihastuttu/rakastuttu esim. heteronaiseen, ja vastakaikua ei ole tullut. Mutta sellaista sattuu, se kuuluu siihen kumppanin etsintään. Kun on selvää, ettei asia tule koskaan etenemään, on pakko jatkaa matkaa. Se sattuu, mutta tuskallisempi on se toinen vaihtoehto, eli roikkumaan jääminen.

Sulla ei ole mistä valita? Suomessa on enemmän naisia kuin miehiä. Ei kaikki parinmuodostukset tapahtu baarissa tai kaupungilla. Itse en ole tavannut ketään tyttöystävistäni baarissa tai muissa "riennoissa". Kiinnostaisiko sinua salin lisäksi jokin muu harrastus tai puuha, missä voisit tavata ihmisiä?

Sä et voi olla sen onnettomampi tunari tyttöjen kanssa, kuin 18-vuotiaat pojat keskimäärin. Ei siinä iässä yleensä olla naiseksperttejä. Toki ton ikäisillä pojilla puheet on monesti huimat, mutta "saavutukset" vastaavasti sitten aika vaatimattomat. Ei kaikki ikäisesi pojat ole vielä seurustelleet. Vaikutat rehdiltä nuorelta mieheltä, ja sellaisen haluaisi varmasti moni ikäisesi tyttö. Ja tarkoitan tuota todella, en pelkkänä kliseenä. Toki ikäluokastasi löytyy pimuja joilla ei järki vielä päätä pakota, eiväthän hekään vielä kovin elämänkokeneita ole, mutta löytyy varmasti sellaisiakin, jotka osaisivat arvostaa sinua, jos vain sinut tapaisivat. Yksi voimakas syy siihen, miksi et heitä tapaa on se, että roikut tässä neiti jääpuikossa.

"Tässä ei olisi ongelmaa, [...] jos mun toinen vaihtoehto ei olisi yksinäisyys."

Kuule, mielummin taivasalla kuin tossun alla. Tuo ei tarkoita sitä, että ei sitouduta parisuhteisiin, vaan sitä, ettei anneta muiden ihmisten pompotella itseään miten sattuu. Sillä tavalla tyttö nyt tekee. Edelleenkään en halua kuulostaa loukkaavalta, ja tämä on juuri sellainen kysymys, joka voi kuulostaa loukkaavalta: Millaisena pidät itsetuntoasi? Sanot toisaalta, ettei "hyväksikäyttöä" tapahtuisi, ellet olisi antanut siihen lupaa. Miksi ihmeessä antaisit kenellekään luvan käyttää itseäsi hyväksi? Toisaalta sanot, että olet yrittänyt olla soittamatta kuitenkaan pystymättä siihen. Toisaalta ajattelet että sinulla on tässä suhteessa jotain valtaa, mutta toisaalta itsekin osin tiedostat, ettei näin ole. Yksinhän olet nytkin vastavuoroisuuden puuttuessa ja parisuhdetta "leikkiessäsi", ja sen lisäksi vieläpä tavallaan alistettuna. Ilman häntä olisit yksin, mutta et hyväksikäytettynä.

"'Sano sille, että et halua, että se käyttää sua tolleen hyväkseen' Miksi? Silloin katkeais vaan viimenenki yhteys. "

Siksi, että sen jälkeen sinä olisit vapaa. Hän ei ole se oikea ihminen sinulle kirjoituksistasi päätellen. Ihmiselo on loppujen lopuksi hyvin lyhyt, siitä ei kannata tuhlata aikaa ja energiaa hyväksikäytettynä olemiseen ja tyhjänpäiväisiin toimimattomiin suhteisiin.

Lue lisää

Out of subject, mua raivostuttaa kaikki, jotka väittävät yhtäaikaa, ettei kukaan voi täysin tietää, millaista rakkaus on, ja että se mitä mä tunnen, ei ainakaan sitä ole, koska olen kymmenen vuotta nuorempi. Yeah right.

"Olet niin nuori...." Huoh..niin, olenhan mä nuori juu. Mutta on typerää olettaa, että vaikka olisin 38 niin tietäisin mistään sen enempää, tai että tekään loppujenlopuksi tietäisitte enempää kuin mä nyt. Se, että kokee rakkauden kaikki puolet, ei tee viisaaksi. Kokemuksia on yhtä paljon kuin on kokijoita. Ja toisaalta, kuten Klamydia sanoi: "Ikäähän sulla, muttet oo eläny päivääkään"

"Virallisesti" rakkaus on tietenkin mahdollista ainoastaan molemminpuolisena tunteena. Mutta sitä on olemassa myös esimerkiksi mun tapauksessa. "Rakkaus on ikuista, vain kohteet vaihtuu".

Ihastuksen, pakkomielteen ja rakkauden ero ei ole mikään ehdoton. Toki voi sanoa, että ihastuminen on rakkauden ensiaste, ja pakkomielle on rakkauden epäonnistunut seuraus.

Kukaan ei ole vielä tuonut seuraavia asioita esille.

1. Tämä tyttö ei ehkä viitsi sanoa mulle ei. Eli se suostuu kaikkeen tommoseen turhaan säälistä. Ja kenties se on itsekin lähes yhtä arka, eikä sillä siksi ole muita poikia kaverina, jonka kanssa noita voisi tehdä.

2. Mä en varsinaisesti rakasta TYTTÖÄ, vaan sitä tunnetta itseään. Periaatteessa siis olisi ehkä mahdollista, että oikean kohteen sattuessa tämä ko. tyttö unohtuisi lähes heti.

Ykköseen en voisi sanoa mitään, sitä pitäisi mennä kysymään siltä. Mutta en pitäisi sitä ihan mahdottomana.

Kakkonen ei ole mahdollista. "Muita kohteita" on todellakin maailma täynnä. Mä en vain pysty keskittymään niihin ilman, että se tuntuisi tämän yhden pettämiseltä.

Ja mitä tulee kaiden viestiin.

Mun itsetunto on hyvä. Kaikissa muissa asioissa paitsi tässä. Mä en ole sulkeutunut mihinkään laatikkoon odottamaan, että jotain tapahtuu. Päinvastoin. Olen tehnytkin useita deitti-ilmoituksia, käynyt kaupungilla jne.

Olla vapaa. Pöh. Mieluummin taivasalla kuin tossunalla. Pyh. Ehkä se on mielipidekysymys, mutta olen eri mieltä. Eriasia olisi, jos tyttö kohtelisi mua tarkoituksellaan kaltoin, tai jos sillä olisi joku poikakaveri tai jos se sanoisi, että mä ahdistan sitä. Mutta kun ei.

Mulla ei ole mitään hävittävää tässä asiassa. Vaikka joskus tuleekin huonoja päiviä, jolloin tuntuu taas paskaselta hyväksikäytettyltä, niin suurimman osan ajasta tuntuu hyvältä. Joskus ajattelen niinku tää tyttö, että ollaan vaan kavereita. Tunteiden peittäminen ei ole ehkä terveellistä, mutta kyllä se toimii.

Zacharia kirjoitti:

Out of subject, mua raivostuttaa kaikki, jotka väittävät yhtäaikaa, ettei kukaan voi täysin tietää, millaista rakkaus on, ja että se mitä mä tunnen, ei ainakaan sitä ole, koska olen kymmenen vuotta nuorempi. Yeah right.

"Olet niin nuori...." Huoh..niin, olenhan mä nuori juu. Mutta on typerää olettaa, että vaikka olisin 38 niin tietäisin mistään sen enempää, tai että tekään loppujenlopuksi tietäisitte enempää kuin mä nyt. Se, että kokee rakkauden kaikki puolet, ei tee viisaaksi. Kokemuksia on yhtä paljon kuin on kokijoita. Ja toisaalta, kuten Klamydia sanoi: "Ikäähän sulla, muttet oo eläny päivääkään"

"Virallisesti" rakkaus on tietenkin mahdollista ainoastaan molemminpuolisena tunteena. Mutta sitä on olemassa myös esimerkiksi mun tapauksessa. "Rakkaus on ikuista, vain kohteet vaihtuu".

Ihastuksen, pakkomielteen ja rakkauden ero ei ole mikään ehdoton. Toki voi sanoa, että ihastuminen on rakkauden ensiaste, ja pakkomielle on rakkauden epäonnistunut seuraus.

Kukaan ei ole vielä tuonut seuraavia asioita esille.

1. Tämä tyttö ei ehkä viitsi sanoa mulle ei. Eli se suostuu kaikkeen tommoseen turhaan säälistä. Ja kenties se on itsekin lähes yhtä arka, eikä sillä siksi ole muita poikia kaverina, jonka kanssa noita voisi tehdä.

2. Mä en varsinaisesti rakasta TYTTÖÄ, vaan sitä tunnetta itseään. Periaatteessa siis olisi ehkä mahdollista, että oikean kohteen sattuessa tämä ko. tyttö unohtuisi lähes heti.

Ykköseen en voisi sanoa mitään, sitä pitäisi mennä kysymään siltä. Mutta en pitäisi sitä ihan mahdottomana.

Kakkonen ei ole mahdollista. "Muita kohteita" on todellakin maailma täynnä. Mä en vain pysty keskittymään niihin ilman, että se tuntuisi tämän yhden pettämiseltä.

Ja mitä tulee kaiden viestiin.

Mun itsetunto on hyvä. Kaikissa muissa asioissa paitsi tässä. Mä en ole sulkeutunut mihinkään laatikkoon odottamaan, että jotain tapahtuu. Päinvastoin. Olen tehnytkin useita deitti-ilmoituksia, käynyt kaupungilla jne.

Olla vapaa. Pöh. Mieluummin taivasalla kuin tossunalla. Pyh. Ehkä se on mielipidekysymys, mutta olen eri mieltä. Eriasia olisi, jos tyttö kohtelisi mua tarkoituksellaan kaltoin, tai jos sillä olisi joku poikakaveri tai jos se sanoisi, että mä ahdistan sitä. Mutta kun ei.

Mulla ei ole mitään hävittävää tässä asiassa. Vaikka joskus tuleekin huonoja päiviä, jolloin tuntuu taas paskaselta hyväksikäytettyltä, niin suurimman osan ajasta tuntuu hyvältä. Joskus ajattelen niinku tää tyttö, että ollaan vaan kavereita. Tunteiden peittäminen ei ole ehkä terveellistä, mutta kyllä se toimii.

Lue lisää

ei omien sanojesi mukaan ole mitään hävittävää, mikset avaa suutasi ja kysy suoraan? Aika usein asiat selviävät ihan puhumalla.

Zacharia kirjoitti:

Out of subject, mua raivostuttaa kaikki, jotka väittävät yhtäaikaa, ettei kukaan voi täysin tietää, millaista rakkaus on, ja että se mitä mä tunnen, ei ainakaan sitä ole, koska olen kymmenen vuotta nuorempi. Yeah right.

"Olet niin nuori...." Huoh..niin, olenhan mä nuori juu. Mutta on typerää olettaa, että vaikka olisin 38 niin tietäisin mistään sen enempää, tai että tekään loppujenlopuksi tietäisitte enempää kuin mä nyt. Se, että kokee rakkauden kaikki puolet, ei tee viisaaksi. Kokemuksia on yhtä paljon kuin on kokijoita. Ja toisaalta, kuten Klamydia sanoi: "Ikäähän sulla, muttet oo eläny päivääkään"

"Virallisesti" rakkaus on tietenkin mahdollista ainoastaan molemminpuolisena tunteena. Mutta sitä on olemassa myös esimerkiksi mun tapauksessa. "Rakkaus on ikuista, vain kohteet vaihtuu".

Ihastuksen, pakkomielteen ja rakkauden ero ei ole mikään ehdoton. Toki voi sanoa, että ihastuminen on rakkauden ensiaste, ja pakkomielle on rakkauden epäonnistunut seuraus.

Kukaan ei ole vielä tuonut seuraavia asioita esille.

1. Tämä tyttö ei ehkä viitsi sanoa mulle ei. Eli se suostuu kaikkeen tommoseen turhaan säälistä. Ja kenties se on itsekin lähes yhtä arka, eikä sillä siksi ole muita poikia kaverina, jonka kanssa noita voisi tehdä.

2. Mä en varsinaisesti rakasta TYTTÖÄ, vaan sitä tunnetta itseään. Periaatteessa siis olisi ehkä mahdollista, että oikean kohteen sattuessa tämä ko. tyttö unohtuisi lähes heti.

Ykköseen en voisi sanoa mitään, sitä pitäisi mennä kysymään siltä. Mutta en pitäisi sitä ihan mahdottomana.

Kakkonen ei ole mahdollista. "Muita kohteita" on todellakin maailma täynnä. Mä en vain pysty keskittymään niihin ilman, että se tuntuisi tämän yhden pettämiseltä.

Ja mitä tulee kaiden viestiin.

Mun itsetunto on hyvä. Kaikissa muissa asioissa paitsi tässä. Mä en ole sulkeutunut mihinkään laatikkoon odottamaan, että jotain tapahtuu. Päinvastoin. Olen tehnytkin useita deitti-ilmoituksia, käynyt kaupungilla jne.

Olla vapaa. Pöh. Mieluummin taivasalla kuin tossunalla. Pyh. Ehkä se on mielipidekysymys, mutta olen eri mieltä. Eriasia olisi, jos tyttö kohtelisi mua tarkoituksellaan kaltoin, tai jos sillä olisi joku poikakaveri tai jos se sanoisi, että mä ahdistan sitä. Mutta kun ei.

Mulla ei ole mitään hävittävää tässä asiassa. Vaikka joskus tuleekin huonoja päiviä, jolloin tuntuu taas paskaselta hyväksikäytettyltä, niin suurimman osan ajasta tuntuu hyvältä. Joskus ajattelen niinku tää tyttö, että ollaan vaan kavereita. Tunteiden peittäminen ei ole ehkä terveellistä, mutta kyllä se toimii.

Lue lisää

Tuotatuota. Näin karkeasti sellaiseen 30-50 haarukkaan asettautuvana voin ihan rehellisesti sanoa sinulle, että käsitys, ymmärrys ja viisaus ihmisistä, elämästä ja siten myös rakkaudesta on näillä vuosilla jotain ihan muuta luokkaa kuin alta kakskymppisenä. Suunnilleen kaikki tuntemani ikäiseni ihmiset pyörittelevät silmiään miettiessään miten esim. rakkausasioista ajatteli tuossa elämänvaiheessa. Ei siinä ole mitään hävettävää, ja kyllä ihmissuhdeasiat jaksavat puhuttaa näin kypsemmälläkin iällä, mutta ihan sellaisiin suhteisiin ja "suhteisiin" ei kyllä enää suostuisi, mitä oli joskus "kakarana". Oppia ikä kaikki, myös näissä asioissa. Kyllähän sitä tähän ikään mennessä on päiviä eletty ja ihmissuhdeasioita koettu siinä määrin runsaasti, ettei tuo Klamydian viisaus pahemmin taida koskea.

Kohdasta 1: Voi pitää paikkansa. Tiedän vastaavanlaisia tapauksia. Mutta entä sitten, vaikka kukaan ei ole tuota tuonut esille? Lopputulos on silti kannaltasi ei-myönteinen, ja pointti sama kuin muissakin kirjoituksissa: tyttöä ei kiinnosta.

Kohdasta 2: Enkös minä edellisessä kirjoituksessani jotain tämänsuuntaista jossain kohtaa koittanut sanoa. Tai ehkä sanoin että olet mielessäsi tehnyt hänestä kuvan ja ihastunut siihen. Tms. Vaikutus on joka tapauksessa kutakuinkin sama, eli kohde ei ole tyttö, vaan mielikuva hänestä, tai tunteesta. Kylläkin paikkansa vastmasti pitää se, että et muihin tutustu, ennen kuin olet saanut selvitettyä asiasi tämän yhden tytön kanssa.

"Olla vapaa. Pöh. Mieluummin taivasalla kuin tossunalla. Pyh. Ehkä se on mielipidekysymys, mutta olen eri mieltä. Eriasia olisi, jos tyttö kohtelisi mua tarkoituksellaan kaltoin, tai jos sillä olisi joku poikakaveri tai jos se sanoisi, että mä ahdistan sitä. Mutta kun ei."

Mitkä sitten ovat vaihtoehtosi? Jumit tytön kanssa "suhteessa", joka ei (aiemmista kuvauksistasi päätellen) tule koskaan tapahtumaan missään muualla kuin mielessäsi? Otat selvää häneltä kunnolla tentaten mikä on hänen kantansa asiaan (ja tällä kertaa vaadit vastaukseksi muutakin kuin "Jaa"-vastauksen)? Unohdat kertalaakista koko tytön? Noista kahdesta viimeisin on huonoin, kuten myös ensimmäinen. Viimeisin siksi, että siihen on hyvin vaikea pystyä, ensimmäinen siksi, että silloin jumit hänen tossun allaan ilman että sinulla edes on suhdetta häneen. Etkä tapaa ketään, jonka kanssa sinulla olisi mahdollista muodostaa kunnollinen suhde. Mielipidekysymys tottakai ehkä tuollainen tossun alla olo, mutta sinne jos jäät, löydät hetkenpäästä itsesi siitä Klamydian laulamasta tilanteesta että ikää on mutta et ole elänyt päivääkään. Et ole tullut muodostaneeksi sellaista merkityksellistä suhdetta sinun tapauksessasi vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa, jossa olisi vastavuoroisuutta.

"Mulla ei ole mitään hävittävää tässä asiassa. Vaikka joskus tuleekin huonoja päiviä, jolloin tuntuu taas paskaselta hyväksikäytettyltä, niin suurimman osan ajasta tuntuu hyvältä. Joskus ajattelen niinku tää tyttö, että ollaan vaan kavereita. Tunteiden peittäminen ei ole ehkä terveellistä, mutta kyllä se toimii."

Kyllä sitä ihminen voi peruselintarvikkeensa hakea vaikka kaatopaikalta, terveellistähän se ei ole mutta toimii. Mutta jos on lompakossa muutama killinki ja lähikauppa lähellä, niin miksi hakea ruoka tunkiolta ja riskeerata oma terveys? Jos susta tuntuu hyväksikäytetyltä, olet todennäköisesti hyväksikäytetty, eikä siihen auta selittelyt että olet sitä omasta tahdostasi, kun toisaalla sanot myös, että olet yrittänyt olla soittamatta jne. muttet ole siihen pystynyt.

Mutta mitä haluaisit että tässä tilanteessa nyt tapahtuu? Haluaisitko selvyyden hänen tunteistaan? Vai haluaisitko että omat tunteet laantuisivat siten että pystyt siirtymään elämässäsi eteenpäin? Vai haluatko olla tuossa tilanteessa ikuisesti?