1800 lukujen haamut kertovat

Kumpulapuistossa on haamuja
Pukeneet 1800 lukujen mustiin vaatteisiin.
Naisilla pitkät hameet ja valkoinen kaulus.
Mies ja nainen aviopari kulkevat mäkeen.
Mukana lapsen arkku tai vain lapsi.
Apaattisia ja hiljaisia.
Osasivat odottaa.
Ja tänään 2025 vuonna tahtovat kertoa minulle tarinansa.

Ihmettelin aikaisemmin Intiankadun ja Koskelantien taloja, varsinkin muistaakseni toinen on ankean oloinen ja viestittää pimeästä menneisyydestä. Yleensä pelätään hautausmaita, ruttoja, sotakenttiä. Rivissä on joitakin kerrostaloja, joista jotkut ovat ankeampia kuin toiset. Mille siis maalle ovat rakennettuja ja mitä on ollut ennen? Jos sattuisi paikalloishistoria, koska paitsi kyseiset pimeät voimat, niin myös Kumpulanpuistossa on haamuja. Pimeitä traagisia pelottavia sieluja.


Eivät enää nuoria mies ja nainen yrittivät pitää pientä lastaan elossa. Lapsi sai flunssan ja oli kipeä. Tekivät paljon auttaakseen, mutta lopulta lapsi kuoli. Oli ehkä noin 5-6 vuotias. Vanhemmat kuin tiesivät jo miten loppuu. Hiljaa, ehkä miehen tahdosta, he kulkivat itse hautaamaan lastaan Kumpulapuistoon. He kulkivat mäkeä ylös.

Mietin, että onko puistoon viety kuolleita yleisemmin tai he vastoin ehkä määräyksiä hautasivat itsenäisesti salaa valittuun paikkaan?

Näyn jälkeen, ei tee mieli syventyä puistoon kun muutenkin paikallisenergiat heräävät elää väliajoin horoskooppien mukaan. Yhdistyvät menneet ja tulevat samassa hetkessä. Sellaista on elämä. Miten sen paremmin esittelisi, että on osa kaikkeutta.

Samassa tilassa on muuan sekopäinen nainen, joka istuu puun juurella, piiloutuu ja pelottelee muita. Ehkä jotkut toiset näkivät haamun ja siksi haamun energiassa on kommunikatiivista tiedon jaettavuutta, mikä yhdistää hänet nykyaikaan, että tuntuu, että vanha haamu olisi kenties nykyajasta. Ovat niitä hengen tieteen filosofioita. Kenties haamu odottaa tilaisuuttaan kun hän mahtuu elävän messiin tai vain ajan kypsyyttä kun vapautuu jostakin. Nainen on vanhempi ja hänellä harma pitkä kammaton tukka. Puku on läpimusta. Hän piiloutuu kävelijöitä puun taakse.
Enkä edes etsinyt muita Kumpulapuiston asukkaita.


Ehdotus perustaa puiston keskelle muistomerkki, joka samassa yhdistää eläviä ja kuolleita ja rauhoittaa yhteisen elämän saaden henkilökohtaisesti jokaiselle omansa. Patsas olisi myös kirjasto tarinoille, foorumi.