Kamala paniikki iski! Keväällä tuli mitta täyteen nykyisessä ammatissa ja päätin hakea opiskelemaan ihan muulle alalle. Hain koulutukseen ja jopa pääsin minne halusin! No nyt on iskenyt paniikki.. Olen 36-vuotias ja tunnen itseni täysin liian vanhaksi lähtemään koulun penkille kahdeksi vuodeksi! Harmaita hiuksia aiheuttaa myös se, että kuka minut sitten vastavalmistuneena töihin huolisi.. vanha eukko.. Mitäs kokemuksia teillä muilla on ollut? Onko ollut paniikkia ja stressiä ennen koulutusta ja miten sitten on asiat lutviutunut kun opiskelu alkanut? Katsotaanko "vinoon" vanhaa opiskelijaa koulutusaikana? Entä sitten valmistumisen jälkeen? Onko työhaastatteluissa saanut selitellä ikäänsä ja sitä, että just vasta valmistunut? Uuh, jostain olis tsemiä taas löydettävä...
apua paniikki
aikuisopiskelija
121813
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
yliopistoon, jossa opinnot ovat huomattavasti pidempikestoiset kuin mainitsemasi kaksi vuotta. Valmistut 38-vuotiaana, en sanoisi että se olisi mikään este työllistymiselle, tietysti riippuu alasta, mutta minusta sinun kannattaa ehdottomasti mennä opiskelemaan. Muussa tapauksessa kahden vuoden päästä sinnittelet nykyisessä ammatissasi ja kiroat kun et lähtenyt opiskelemaan kun oli mahdollisuus, ja lisäksi nyt olisin valmis.
En tiedä olenko optimisti vai mitä, mutta itse valmistun myöskin nyt syksyllä (olen 36v) ja ajattelen, että kohtaan mahdollista ikäsyrjintää ym. työnhaussa, mutta en mieti sitä etukäteen, koska sille en mahda mitään kuitenkaan.
Sitä paitsi sinulla on nuo "selitykset" jo valmiina, olet ollut töissä, etkä lorvinut!
Itse opiskelen yli nelikymppisenä sellaista alaa, jossa ainakin työssäoppimispaikoissa ARVOSTETTIIN ikää!
Riippuu tietysti alasta, mutta meidän luokassa olen keski-ikäinen. Eikä vinoon katsomista esiinny.
Ite en pulpettiin enää mene kuuntelemaan paskanjauhantaa esimerkiksi 2 vuoden ajaksi=opettajien/pukupellejen työllistystä.
Aina kouluja ja kouluja..
Onnea opiskelupaikastasi!
..älä ikääsi sure-paljon sinuakin vanhempia kouluttautuu uuteen ammattiin.
Itse olin suunnilleen ikäisesi kun työnantaja jonka palveluksessa olin ehtinyt olla 15 vuotta veti kupin nurin (it-ala) ja edessä oli pitkiä päiviä torilla puluja potkien...tai olisi ollut, mutta käväisin tuon saman 2 vuotta koulun penkillä ja sain heti koulutustani vastaavaa (mainosala) töitä...ilo vaan oli lyhytaikainen kun 3 vuotta myöhemmin tämäkin yritys käänsi kupin nurin ja taas torin reuna häämötti...ja eikun työnhakuun ja nyt oppisopimuksella opiskelemaan kolmas ammatti...2vuotta 4kk ja viime keväänä siis jälleen vastavalmistunut 44-vuotias tyttönen aloitti uudet työt ..vakituisena ja koulutusta vastaavissa tehtävissä...
..kerron vielä hauskan enkelitarinan ajateltavaksesi(vaikken mikään uskovainen olekaan niin tämä on kiva)
Kaksi enkeliä tuli matkallaan rikkaan perheen luo yöpyäkseen heidän luonaan.Perhe oli piittaamaton, ja enkelit saivat nukkua kylmässä kellarihuoneessa.Kun he olivat menossa nukkumaan vanhempi enkeli näki kolon seinässä ja korjasi sen. Nuorempi enkelikysyi miksi hän korjasi kolon.
- Asiat eivät ole aina sellaisia, kuin luulemme niiden olevan.
Seuraavan yön enkelit yöpyivät köyhässä talossa. Kiltti isäntäväki jakoi päivällisensä heidän kanssaan, ja enkelit saivat nukkua isäntäväen vuoteessa. Kun kaikki heräsivät seuraavana aamuna talon ainoa elinkeino, ainoa lehmä makasi
kuolleena niityllä. Nuorempi enkeli oli vihainen ja kysyi vanhemmalta, kuinka tämä voi
sallia sellaisen tapahtuvan.
- Autoit ilkeää isäntää, mutta nämä jakoivat meidän kanssamme vähästään, ja sinä annoit heidän ainoan lehmänsä kuolla.
- Asiat eivät aina ole kuin luulemme.
Kun olimme kylmässä kellarissa näin,että kolossa oli kultaa, siksi korjasin kolon jottei isäntä sitä löytäisi.
Köyhään taloon tuli yöllä kuoleman enkeli noutamaan talon emäntää, joten annoin lehmän hänen sijastaan.
Asiat eivät ole niin kuin luulemme niiden olevan. Joskus tapahtuu jotain, josta olemme onnettomia.
Usko, että jokainen tapaus on omaksi eduksesi.
Tulee aika jolloin saat tietää...
Samoja ikiä olen kuin sinäkin.18 vuotta työelämää takana,saman alan töitä tehny koko ajan.Olen sanalla sanoen KURKKUA myöten TÄYNNÄ.Haaveilen alan vaihdosta,aivan toiselle alalle.Työhön mistä olen aina haaveillut..Näitä jossitteluja ja muttia riittää,mutta onhan kynnys korkea hypätä täysin uuteen.Vielä perheellisenä ja velallisena noita jossitteluja riittää.Mimmonen sinun perhetilanteesi on?Periaatteessa uskon että mikä vaan järjestyy jos oikeen kovasti haluaa..Oisko sullakii ihan täys alanvaihto mielessä?
50v kun menin koulun penkille.
Ei siellä ennätä iästä puhumaan, ei. Kiirettä pitää tehtävien kanssa.
Miksi kitua työssä josta ei pidä, ja vähällä vaivalla saa uuden uran.
Mä sain samantein vakipaikan kun olin valmistunut, eikä kukaan mun iästäni piitannut yhtään mitään. (lapsi on iso>ei tule poissaoloja>ei voi enää tulla raskaaksi>ei tarvii maksaa äitiyslomaa eikä sijaista)Nämäkin painaa työnantajalla kun se valkkaa työntekijää.
Mene ihmeessä ja ota kaikki irti siitä opiskelustasi, se on ihanaa ja antaa virikkeitä.
Itse olen 32v ja toteutin viimein tänä vuonna ikiaikaisen haaveeni ja hain yliopistoon. Yllätyksekseni pääsin ekalla kerralla sisään! Luultavasti kaikki opiskelukaverini tulevat olemaan vähintään 10v minua nuorempia, mutta en ole ottanut siitä vielä mitään stressiä, vaan olen ajatellut, että tämä on se juttu mitä haluan tehdä ja loput järjestyy itsestään. Olen ehkä optimisti kun kuvittelen pystyväni tekemään töitäkin vielä samalla, mutta asuntolainat on maksettava. Et todellakaan ole liian vanha tuollaiseen kahden vuoden koulutukseen, itse olen luultavasti valmistuessani vähintään saman ikäinen kun sinäkin valmistuessasi. Aika monella alalla kuitenkin arvostetaan iän tuomaa kokemusta ja näkemystä. Hienoa, että olet uskaltanut ottaa riskin ja sysännyt elämäsi uusille raiteille! Turha siellä oravanpyörässä on juosta jollei huvita!
Minäkin olen (jo) 43 ja vasta valmistunut maisteriksi. Haen nyt töitä "nuorena maisterina", jolla on työkokemusta alalta n. 20 vuotta, lapset tehty ja vähän asuntolainaa....Tunnen itseni kaksvitoseksi.
Lykka tilll!
Olisin mielelläni kuullut millä keinoin rahoitit opiskelusi maisteriksi? Opintotuen suuruus ei päätä huimaa ja aikuiskoulutustukeen vaadittaisiin ymmärtäväinen pomo joka antaisi opintovapaata. Itselläni ei ole lapsia, mutta asuntolainat tosiaan on alkuvaiheessa vielä. Aiemmin kirjoitinkin että aion luultavasti tehdä töitä, mutta jaksanko? Tutkintouudistuksen takia täytyisi ilmeisesti kuitenkin suoritella opintojakin aika rivakkaan tahtiin...
Olen 22v. aikuiopiskelija ja luokkani vanhin on 46v. mies (olen naisvaltaisella alalla) ja itse olen nuorin. Seuraavaksi vanhin on 30v. sen takia sitä kutsutaan aikuisopiskeluksi. Iän tuomasta varmuudesta ja kokemuksesta on vain hyötyä uutta ammattia opiskeltaessa. Näin myöskin työnantajien mielestä. Rohkeutta vain ja onnea uudelle urallesi:)
Heissan!
Ei todellakaan kannata sitä omaa ikäänsä miettiä, että onko vanha vai nuori. Voin omalta kohdaltani kertoa, että isäni oli menestyvä asianajaja ja äitini hoiti koko perheen, lapset ym. Hän oli kotiäitinä yli 20v, kunnes tajusi, että hän ei aijo kotiin jäädä loppuelämäkseen, vaikka taloudellisesti se olisi ollut mahdollista. Äitini haki oikeusieteelliseen tiedekuntaan ja pääsi ekalla yrittämällä sisään. Hän on aivan innoissaan, kun tietää, että hän pääsee toteuttamaan itseään. Kaikista hupaisampaa on, että olemme molemmat samassa tiedekunnassa, äitini tosin vuosikurssia alempana. Joten kannattaa ihmeessä hakeutua vanhempanakin toiselle alalle, se ei mitään sulje pois päin vastoin, antaa enemmän tilaisuuksia. Kun asioista on enemmän elämänkokemusta niin opiskelu on antoisampaa ja osaltaa myös helpompaa.
Joten lähde toteuttamaan itseäsi ja tekemään unelmistasi totta, ennen pitkää se kantaa sinulle hedelmää. Menestystä sinulle.
-mies24v-
paniikki uudesta tulevasta. Minulla sama juttu, että kyllästyin täysin työhöni ja hain aivan erilaiselle alalle, josta sain tänään ilmoituksen (ja vieläpä sellaiselle, jossa tulevaisuus on epävarma). Mutta uskon, että tämä tuleva on sitä mitä haluan tehdä. Pelottaa vaan, miten tulen toimeen ja elätän tyttäreni ja maksan lainat ja laskut yms. Toisaalta, yksi elämä ja se pitää elää niin, ettei vanhana kadu tekemättömiä valintoja (kenties katuu tehtyjä valintoja):) Ihanan kamalan pelottavaa...