Paljon ollut puhetta

Vihaan kostavia inceleitä, katkeruus on turhaa, rakkaudella maailma muutetaan.

Kyllä mä annan samalla mitalla ellen jopa kauhalla. Olen pikkumainen mutta myös hyvin lempeä jos ei aihetta muuhun ole

Mä valitsin koston joskus.
Sit näin mukana olleen henkilön vuosien jälkeen just vankilasta vapautuneena ympäripäisään
Se ei kestä mitä ainjoin ja manipuloin sen tekeen
Eikä elämäänsä kaiken jälkeen ..
Se näky murkas sydämeni.
Samoinku sekun ajoin jonku muunkin ihan hulluuden
partaalle .
Nyt olen lopettanut sellaisen käytöksen..
Kolme kivisydäntä riittää mulle ...
Se kolmas mun exä tein senkin ihan hulluksi..
Mut nyt riittää.
Kolmas teistä näytti ja sai tajuun miten väärin teen.
Menetin sydämeni ... Kaiken siinä sivussa..
Nyt haluan vain rauhaa ja unohtaa..
Siis jos ikinä siihen pystyn .
Niin surun murtama olen .
Naiselta sivusta jolle "karma" kosti.

Useimmiten kosto helpottaa oloa kun vaan kostaa sille jolle se on tarkoitettukkin

Kostamisessa vain on sellainen ikävä v*nålåisen kulttuurin kaikupohja...huh hyi! Kun me kaikki kuitenkin tehdään virheitä niin pitäis se jotenkin muuten ratkaista. Kosto vaan kertoo kostajan itsensä keskeneräisyydestä ja henkisestä kypsymättömyydestä.

Toiset lähtee soitellen sotaan kostelemaan muiden puolesta tietämättä onko mitään syytä tähän kostoon edes olemassa. Ja jopa tuntematta ketään varsinaisesti, ns kivistävät kivet yhdistää tai muuttuu yhteiseksi kokemukseksi.