En jaksa enää

jauhaa samoja asioita vuodesta toiseen ja kaikki hätähuutoni projektin loppumisesta tiettyyn henkilöön liittyen olette jättäneet huomiotta, minkä koen tarkoitukselliseksi kiusaamiseksi! Auttakoon häntä kuka haluaa auttaa, mutta minä se ole! Oikeastaan heille se auttaminen kuuluisi jotka antoivat projektiin luvan minulta mitään kysymättä! Käsi ylös kuka haluaisi näin toimittavan itsensä kohdalla! En voi kuvitella edes itseäni samaan tilaan häirikön kanssa edes hetkeksi, joten kuinka voisin haluta auttaa häntä! Etsikää uusi henkilö siihen hommaan, koska en jaksa, en halua, enkä pysty olemaan koskaan samassa tilassa hänen kanssaan, siihen minulla ei ole minkäänlaista velvollisuutta! Olen ollut jo vuosien ajan hyvin turhautunut koko projektiin ja kaikkeen siihen tapaan miten se toteutettiin. Minusta on jo kauan tuntunut ettei minulla sa olla omia mielipiteitä lainkaan, vaan kaikki pitäisi mennä hänen tavallaan, sellaista en voi toteuttaa hänen kohdallaan koskaan! En ole vastuussa millään tavalla hänen elämästään, enkä siitä mitä hänelle tulee tulevaisuudessa tapahtumaan! Se ei kiinnosta minua yhtään! Häntä ei haitannut se, etten saanut vakituista työpaikkaa ja se puhumattomuus oli kuin isku nyrkillä naamaan! Tekeepä elämässään mitä tahansa, tai tapahtuupa hänen elämässään mitä tahansa se ei ole minun vastuulla. Aikuinen ihminen päättää itse omista asioistaan ja joskus voi käydä huonostikin! Se on eläämä sekin! Minun elämäni projekti pilasi lähes täysin, menetin kaiken sen työhön liittyen mistä olin haaveillut ollessani töissä mieluisassa työpaikassa ja sen menettämisen takia työtäni häirittiin sen jälkeen massiivisesti joka paikassa ja se vei työkykyni lähes kokonaan! Millä oikeudellniin toimittiin! Pahuutta se mielestäni oli! Millä oikeudella teitte projektista niin valtavan laaja-alaisen ettei mitään muuta tuntunut olevan missään! Se oli niin valtavan kauhistuttava kokemus joka ikinen kerta, että toivoin kuolemaa, jotta olisin päässyt eroon siitä valtavasta ahdistuksesta ja stressistä! Kaiken tuon kokemani jälkeen minulta ei riitä ymmärrystä tiettyä henkilöä kohtaan ollenkaan! Tehköön elämässä tämän jälkeen mitä tahansa, se ei aiheutua minkäänalsia tunnontuskia minulle! Olen kokenut valtavaa tuskaa lähes koko projektin ajan ja sitä ei huomioitu ollenkaan! Joten tilanne on nyt se ettei hän merkitse minulle yhtään mitään hyvää, vaan mielessä on vain ja ainoastaan todella huonoja asioita ja siksi jo pelkästään hänen naamansa näkeminen laukaiseen kaikki ahdistavat muistot mieleen!