Miks ihmiset sit rakastuu jos se on vaan konsepti tai harhaa

Mulle sanotaan aina et mun rakkaus on vaa mielenluomaa harhaa, kun en tunne toista, mut heitänpä kysymyksen toistepäin, mitä se aika toisen kanssa tois pöydälle, mitä en saisi irti siitä esim. 30minuutin jutustelusta? Ai että toinen sanois jotain kivaa mulle tai samaistuisi johonkin konseptiin tai ajatukseen? Mun mielestä toi on tyhmäää!!! Voin tuntea jonkun vaikka 5v joka päivä ja silti olla kiintymättä häneen enempi. Mutta sit taas voin tuntea toisen toisaalta vaan tunnin ja kokea kokoajan jatkuvasti ennenkuulumatonta yhteenkuuluvuutta, yhteisymmärrystä ja tunnetta, jonka aistii ja tuntee jo heti. Mitä väliä sillä sentimentaalisuudella on! Mä tiedän HETI ihmisest haluunko tuntea vai en, siihen tarvitaan vain 12min. Mä kyllä aistin persoonallisuuspiirteitä ja muita juttuja intuitiivisesti ja tunsin Veeran kanssa heti et hän on se jota oon oottanut 12 vuotta, teinipojasta asti kohdalleni. Hän ikään kuin oli toinen puoli aivojani, samalla tavoin toimiva palanen, se on intuitiivista ja sen huomaa heti! JOTEN MIKÄ VÄLIÅ JOS EN TIEDÄ JOTAIN SALAISUUTTA tai asiaa Veerast, mä rakastuin persooonaaaan! En siihen millaist se on hänen kaa, koska mun kaivattuni voi olla millanen vaa, kunhan on se yhteys ja persoona jota rakastan, tässä tilanteessa isompi tunteminen siis vain syventäis yhteyttä