Mitä tekisitte n 70 milj markalla?

antaisi senttiäkään lapsille tai lastenlapsille. Matkustaisin kaikkiin niihin maihin joista olen koko elämäni haveillut. Ei ole koskaan ollut rahaa edes etelänmatkaan!

Mut aina se vaan on siirtynyt seuraavaan viikkoon.
Tietysti ensin ajattelisin kaikki läheiset ja järjestäisin heidän elämänsä parhaaksi katsomallani tavalla.
Sitten kun kaikki perilliset olisi hoidettu, niin tekisin itsekkäästi oman hoitopotin, jossa olisi riittävästi rahaa minun hautaan hoitamiseksi, ilman että ketään läheisistäni vaivattaisiin.
Kuvittelen itselleni mukavan asunnon, jossa olisi pieni sivuasunto, hoitajaani varten.
Haluaisin asua kotonani niin kauan kuin olen järjissäni.
Sen jälkeen ei ole niin väliä, ellen ole sitten pystynyt tekemään lopullista ratkaisua ennen sitä..
Olisi muuten hölmöä ja kohtalon ivaa voittaa vanhana mummona paljon rahaa, kun ei tiedä mitä sillä tekisi.
Tässä iässä kun ei enää voi syödä enempää, ei juoda, eikä ole mitään erityisiä haaveita kulutustavaroista.
Ei ole enää halua matkustella, eikä sexikulutukseenkaan oo ihmeempää tarvetta.
Pakko olisi kai lahjoittaa loput johonkin hyvään tarkoitukseen.
Onko ehdotuksia?

Aika kova juttu,ajattelin asiaa eläkeläisenä.
No,etelään en lähtisi,siellä on vaara joutua
vaikka sen tsunamin ja tummien senjoriitojen
riepoteltavaksi.Kumpiakaan ei vanhan miehen kunto
kestä.Mitään nyky aikaista dikitaali autoa en os-
taisi,niistä on hirmunen rahan meno,huollot on
kalliita ja iste ei pysty tekemään mitään.
Tuohon vanhaan ruotsalaiseen veto juhtaan voisin
ostaa uuden tankin,kun entinen vuotaa.
Enemmän sitä joutuisi valvomaan,kun saisi pelä-
tä että joku tulee jotain varastamaan.
Miten mahtaisi tuo hellapoliisi hurjiintua,tä-
hän mennessä se on itse ne tötteröt päähäsä lai-
tellut,voisihan se painella tukka suorana kam-
paajalle ja jonnekin kauneus hoitolaan.Toisin
sanoin,elämä menisi ihan sekaisin.
Parempi on elää pienessä puutteessa,kun upporik-
kaana.Eihän nuo rikkaat anna mitään arvoa muille
kun itselleen.
Tämä nyt on vain sellaista Havukka-ahon ajatte-
lua.Voisihan sitä käydä torttu kahvit juomassa
kirkon kylän kuppiassa.

Se olisi jo niin suuri summa rahaa, että sitä voisi käyttää suruttomasti miten vain. Ajattelematta mihin sitä kylvää. Siitä olisi jo vähän lahjoitettavaakin. Eipä olisi rahan puutetta.

Ihan ensiksi pitäisi yrittää tajuta tuon summan suuruus. Nii ett mitä se on euroissa ja mitä dollareissa. Ett montaks Mersua ja taloa sillä saisi. Mutta entäs ne verot ja muut. Ei kyllä minun täytyy heti palkata luotettu neuvoja etten tekis tyhmyyksiä. Lapsille ja lapsen lapsille lahjoittaisin. Vaatekaapista heittäisin nuo liian pienet vaatteet pois, enkä odottaisi laihtumista. Ostan aina sitä kokoa tarpeeksi, mikä milloinkin olen. Tavaraa en tahdo enempää. No en mene vannomaan. Viikkosiivoojan palkkaisin. Sitten palkkaisin henkilökohtaisen treenarin, mikä vahtisi minua, että elän oikein.Voisin kyllä alkaa taas autoilla. Ostaisin kivan pienen auton. ja lähtisin Tiibetissä käymään sekä Pääsiäissaarilla. Jne, jne.. Ai nii ja hyväntekeväisyyteen. Mikä ei olisi liian vähän?

Ostaisin asuntoja ympäri maailmaa sieltä sun täältä, että olisi koti monessa paikkaa.

Jos sitten vielä jaksaisi matkustaakin, niin olisi se mukavaa mennä lentokentältä omaan sänkyyn nukkumaan, (se oma sänky alkaa tässä iässä olla nääs niin tärkeä!) eikä tarvitsisi hoteleita etsiskellä.
Tai mikäpä estää vaikka koko hotelin ostamisen, missä olisi aina sviitti valmiina odottamassa.

Ensimmäisin etappi olisi tietysti osake HESAN keskustassa.. Sinne kokoontuisivat kaikki serkkuni ja tuttuni ja ystäväni koulutuspäiville tai teatteri ja kulttuuri elämyksiä varten, kuka mitäkin milloin tarvitsee.

Kaikki saisivat sitten käyttää näitä asuntojani.

Jos joku haluaisi kaupunki loman, niin siitä vaan flatti odottaa Euroopan pääkaupunkien keskustoissa..

Jos joku on auringon palvoja, niin hiekkarantoja riittää kilometritolkulla.

Jos joku haluaa ajella Garden Route’ia, niin bungalowi kyllä järjestyy joka pysähdyspaikassa.

Tai jos joku safareista tykkää, niin Land Rower on vastassa lentokentällä ja oma teltta on varattuna villieläinalueen reunalla, mahdollisesti leijona luolan vieressä. Lisäksi oma tuoli on ostettu eläinten juomapaikan lähimmän palmun latvassa olevalta katselu laverilta.

Lisää tarpeellisia toiveita odottelisin, etten aivan rahaan hukkuisi.

beatB( ihmeissään..)

Tuon kysymyksen innoittamana polkaisin minäkin ABC-asemalle ottamaan loton, pitkästä aikaa. Noista vastauksista löydän varmaan tavan tuhlata ne kaikki, kunhan printtaan ne. Se on kyllä varmaa, että ensin on oma nokka lähempänä, kuin kenenkään sukulaisen. Repikööt sitten lopuista arkkurahat.

-Viisautta rukoilisin oikein käyttää.10% tietysti evankeliumin työhön.Oman asunnon osto ja lapsille myös asunnot.Jokin ihana rantamökki,jonne voisi myös ystäviä kutsua.Sairaiden lasteni kuntoutukseen käyttäisin osan ja mikäli riittäisi,niin jonkin lastenkodin tms. perustamiseen,mikä antaisi läheisilleni työpaikkoja.Tärkeätä olisi sijoittaa rahaa oikein,ettemme olisi ahdingossa vastaisuudessakaan,sillä toimeentulohuoliin on jo riittävästi tutustuttu.-Jos ihmisellä on mahdollisuus hankkia oma asunto,on se jo asumiskuluissa suurta säästöä.

Tulisin onnettomaksi. Vähemmästäkin ihmiset menevät sekaisin.

Olen jo vuosia houkutellut Nukkumattia tuolla konstilla, että mitä tekisi jos voittaisi lotossa. Voittosumma on vain ollut paljon, paaaljon pienempi. Enkä sitäkään listaa ole saanut loppuun asti mietityksi, kun jo sininen auto on surrannut paikalle!

Kyllä se tuo 70 miljoonaa on niin hirmuinen määrä rahaa, n. 11 770 000 euroa, ei sitä osaa oikein “sisäistää”. Suunnitelmani menivät joka ilta uusiksi.

Uni suuresta lottovoitosta.

Ensin autokauppaan. Chrysler Voyager Busines, seitsemän hengen tila-auto. Että mahtuu kaikki mummin kultamurut mukaan. Kattoon asennetulla monitoimiviihdekeskuksella, jossa 7” laajakuvanäyttö, langattomat kuulokkeet. Ja Airam-autojääkaapilla tietysti. Kaikenlaisia eväitä varten, juomat ystäville kun heidän kanssa liikenteessä jne. Olisi sitten lapsillekin limut ja jäätelöt kun mummi kerää pesueen kasaan ja mennään mummin autolle elokuviin tai lastenteatteriin. Täytyykin hommata paljon DVD- ja MP-levyjä ja mitä niitä nyt onkaan.
Ei ne mitään kaunottaria ole, tila-autot. En ole oikein tykännyt malleista. Vaan onhan niillä näitä hyviäkin puolia.
Joku pienempi kärry vielä kauppakassiksi. Voisi olla vaikka joku kahdenhengen sporttimalli. Jos vain nuo polvet taipuu niin matalille penkeille, voi olla isokin ongelma siinä kohdassa. No, jotain löytyy varmaankin. Ja ainahan voisi tilata erityisistuimet, roll out toimiset, hissilaitteella. Siinä sitten istahtaisi auton ulkopuolella kuin tuolille ikään, hissi laskisi sitten alemmas ja roll in sitten kääntäisi autoon sisään naama menosuuntaan . Eikös niitä insinöörejä sitä varten kouluteta, keksimään teknisiä ratkaisuja. Voi olla jo keksittykin, en ole viimeaikoina Tekniikan Maailmaa seurannut kovinkaan tarkkaan. Kuten huomaat tähän ei vielä saanut kovin paljoa euroja uppoamaan. Siis ei tavaraa liikaa, mutta palveluihin pitää panostaa!

Siis lehteen työpaikkailmoitus: “Erinomaisen ajo-, kieli- ja bodyquardtaidon omaava, komea, sporttinen, kohtelias, alle 40v. autonkuljettaja saa paikan. Peruspalkka euroyritysjohtajatasoinen bonukset.” Joo, aika hyvä! Näitä pitäisi ainakin kaksi palkata. Näin aluksi. Ja laittaa hierojakoulutukseen jos ei sitä taitoa vielä ole. Jos vaikka sattuisi matkalla koukistajalihas kramppaamaan kun samppanjalasia nostaa, olisi apu paikalla. Turhahan sitä olisi hyvää ainetta maahan/lattialle läikytellä.

Sitten pitäisi jo lähteä kämppää etsimään. Ullanlinnassa, Lauttasaaressa ja Katajanokalla näyttäisi olevan aika sopivan kokoisia tarjolla. 5-6 h “aputilat”. 160-240 neliötä 1 100 000 - 1 300 000 eurolla näyttäisivät myyvän. Tai jos odottelisi elokuuhun 2006. Silloin valmistuu Katajanokalle 25:een kerrokseen terassihuoneistoja. 190 neliötä ja vajaat 1 700 000 euroa. Olisi sieltä hulppeaa katsella Suomenlahdelle! Ja vähän muuallekin!

Tosin Kuusi- Lehtisaaren suunnastakin saattaisi ihan käypäinen kämppä löytyä. Omakotitalo. Vaan pitäisi lisätä henkilökuntaa. Ainakin talonmies tarvittaisi. Talon vartioinnistakin pitäisi jotenkin huolehtia. Jos sattuisi ruuhka-aikaan tulemaan asiaa Helsinkiin, niin voisihan sitä ottaa helikopterin. Ei tarvitsisi Länsiväylän ruuhkissa autonkuljettajaa ajattaa. Vaikka, olisihan siellä evästä mukana, jos tila-autolla liikkeellä ja voisihan vaikka nokoset tempaista. Kai siinä penkit lepoasentoon on käännettävissä.

Voi, ihan unohdin sen treenarin - miksi sitä taas sanottiinkaan. Henkilökohtainen kunto-ohjelma olisi ihan välttämättä aloitettava. Riittäisi varmaan joku “rojekti” tässä alkuvaiheessa. Jumppari/fysio-/ravintoterapeutti. Sitten kun kuntopuoli saatu hyvään kondikseen niin saisivat autonkuljettajat huolehtia jälkihoidosta, kunnon ylläpidosta. Stylisti pitäisi myös palkata. Vaatevarasto kun menee uusiksi joka tapauksessa. Projekti-luontoinen homma sekin. Jatkossa Stockmannin tämän alan asiakaspalvelu riittänee. Ja kelpaa ministereillekin, joten …se riittänee.

Nyt etsimään sukukartanolle tonttia. Muutaman hehtaarin vain. Rakennuttaisin vaatimattoman majan, 300 - 400 neliötä voisi riittää. Voihan sinne sitten tarpeen mukaan rakentaa lisää vieras-, huvi- ja muita majoja. Ahvenanmaalta ajattelin tontin. Ne on kyllä vähän nihkeitä vastaanottamaan meitä vääräkielisiä, niin voivat katsoa liian köyhäksi. Auttaisikohan asiaa jos ostaisi netistä jonkin hyvän tutkinnon ja tittelin?
Jos ei Ahvenanmaa onnistu, niin Sipoon pelloille ovat jo hyväksyneet meidät finskatalandet. Sinne sitten. Äkkiähän sinne metsikön polkaisee. Sen verran varmasti italiaanot jemmanneet niitä käytöstä poistettuja muovisia oliivipuita. Kun jäivät kiinni niistä vedätyksistä Eu- maataloustukiaisasiassa. Olisi vähän vaihteluakin talvivihreyteen. Liian tuttuja jo nämä kolme kotimaista ikivihreää, mänty, honka ja petäjä.

Uni jatkuu...

Venettä en kyllä ostaisi, vaikka ihailen purjeveneitä. En edes moottori- enkä soutu. Tulen melkein merisairaaksi jo autolautalla jos vähänkin tuulee. Joten tässä kyllä säästyy iso tukko euroja.


Ja ovatkin tarpeen kun sisustusarkkitehti aloittaa kalustaa/sisustaa kämppää ja kartanoa. Toiveena olisi vain, että muistaa integroidut viinikaapit niiden muiden integroitujen kylmäkalusteiden hankinnan yhteydessä. Niiiin ja kaikkiin (ilmastoituihin tietenkin) makuuhuoneisiin Lectus-moottorisängyt, tarpeeksi leveät, ettei kylkeä kääntäessään tipahda lattialle.

Täytyisihän niille lapsille ja lapsenlapsillekin jotain antaa. Eivät tuota materiaalista puolta ole liiemmälti saaneet, asia pitää korjata. Talot lapsille, mutta ei kovin komeita. Sellaiset vain, ettei tarvitse omaisuusveroa maksaa. Että jää heille palkoistaan ruoka-, vaate- ja bensarahaa, riittävästi. Uudet autot olisi kyllä tarpeen, alkavat jo entiset olla vaihtoiässä. Kesämökit voisi vähän lähempää hommata, kun on nyt niin kaukana tuo yhteinen. Porvoon saaristo vois olla hyvä. Siellä on kyllä vaarana vesistön saastuminen, Venäjän öljytankkereiden lisääntyvän liikenteen vuoksi. Koko eteläinen rannikko täytynee hylätä tästä samasta syystä. Joo, tätä täytyy harkita vielä. Jos kuitenkin jostain sisävesistön rannalta (tai saaresta, menisin sinne vierailulle helikopteritaksilla, jos aikaa sattuisi liikenemään). Saarimökki vaatisi kyllä venehankinnat, että sinne pääsisi. Ja rannalle autotallit, toinen pää olisi venevajana. Isot vesistöt vaan nekin kaikki liian kaukana, joka viikonloppuista käyttöä ajatellen. Lahti vois olla maantieteellisenä ylärajana. Hankala homma. Mutta voisihan sitä joutessaan ajella ristiin rastiin Uuttamaata/Etelä-Hämettä ja katsastella. Jos löytyisi sopiva, niin ei muuta kuin alkaisi matkalaukusta latoa 500 euron seteleitä pinoon. “Isäntä sanoo sitten kun riittää” kehotuksella aloittaen.

Vanhan kesäpaikan kyllä pitäisin. Nostalgisista syistä. On kivikautinen asuinpaikka jo ollut. Törmättiin ojankaivussa (sähkökaapelia varten ) vanhaan punamultahautaan ja kampakeraamisiin ruukunpalasiin. Ja kun on lapsuudenkotikin. Tulisi turha ikävä kannettavaksi. Niin kuin niille joiden lapsuus jäi Karjalaan, rajan taa.
Remonttia vähän tarvitsisi tehdä. Uusi ulkolaudoitus ja maalaus nyt ainakin. Ja saunaan uusi kiuas ja lauteet. Jätevesijärjestelmä pitäisi uusia, Eu:n direktiivien mukaiseksi. Samalla voisi laittaa oikein ektraa, että riittäisi täyttämään seuraavatkin direktiivit. Kun vaan tietäisi mitä ne taas keksii. Varmasti ovat jo hautomassa jotain. Johan se tuli valmiiksi tämä lämpöenergiamaksudirektiivi.

Ja “optio” lastenlasten opiskelun tukemiseksi. Opiskelukämpät vois ostaa, ja antaa väliaikaisesti vuokralle. Vanhin tarvitsee sen käyttöönsä vasta n. kymmenen vuoden kuluttua. Nuorin n. viidentoista vuoden. Kertyisi vuokrista jo mukava summa siihen mennessä. Ettei tarvitsisi heti opintovelkaa tehdä. Tiedä mikä työtilanne on silloinkaan kun joskus valmistuvat. Jos nykyinen maailmanmeno jatkuu.

Ruvetaanpas välillä laskuhommiin.
Kiinteistöt, kulkuvälineet, osakkeet, lahjaverot, henkilökunnan palkat, nämä projekti-kustannukset, muu “sälä“. Sitten seuraavana vuonna veromätkyt, omaisuusvero!

Apua! Täytyy ruveta myymään omaisuutta. Myyntivoittovero! Valtiohan ryöstää minut! Enhän saa kaupasta edes tarjousmaksa/makaronilaatikkoa henkeni pitimiksi. Leipäjonoonko tässä pitää lähteä. Olisi uusi kokemus, ei tarvinnut ennen lottovoittoa sinnekään.

Lapset, auttakaa! Laitetaan myyntiin ne teidän kesämökit. Ja veneet, sillä saisi mökkien myyntivoittoverot maksettua. Onhan siellä sukukartanossa tilaa meille kaikille, eikö?

Tässä vaiheessa herään. Painajaistahan se vain oli! Helpotuksen huokaus!

Kyllä rikkaana eläminen on raskasta, ei sitä montaa vuotta jaksaisi. Tai ainakin pitäisi olla superrikas. Että voisi viedä rahansa Sveitsin pankkiin. Ei ne vaivaista 11 miljoonaa euroa sinne vaivoikseen huoli!
Tuo rahamäärä pitäisi ripotella pikkutalletuksina eri pankkeihin. Vain osa korkeakorkoisemmille tileille. Sen pahuksen lähdeveron syötäväksi! Pohjoismaihin ja Eurooppaan. Hankalaa, hankalaa!
Jos voittaisin 11 miljoonaa euroa, mitään verotettavaa omaisuutta en hankkisi!

Muuten
Mitenkäs sen ison lottopotin kanssa kävi? Menikö yhdelle, vai saiko useampi unelmilleen täyttymyksen? Vai eikö vielä kukaan saanut.

Ilmoittelehan jos siellä tulee tuplatuplatuplapotti, niin soitan sitten pikkuserkulleni Göteborgiin, että laittaisi minunkin puolestani hakemuksen vetämään!

Todellisuudessa: En minä haluaisi voittaa suurta määrää rahaa. Ei sitä osaisi käyttää, voisin tulla tosi pihiksi!!! Ei vaan, sellainen 100.000 euroa olisi mukava summa. Sillä saisi jo pientä kivaa elämää helpottamaan. Kotiympäristöä somistamaan. Eikä esim. vaate/kenkäostoksilla tarvitsisi ensimäiseksi hintalappua katsoa, ainakaan aina!

Ps.
Laitoin jatkokertomuksen. Kun on niin vähän kirjoituksia täällä 60 palstalla!
Tilastokohennusta!