Miksi tiede yleensä toimii

𝐌𝐢𝐤𝐬𝐢 𝐭𝐢𝐞𝐝𝐞 𝐲𝐥𝐞𝐞𝐧𝐬𝐚̈𝐤𝐚̈𝐚̈𝐧 𝐭𝐨𝐢𝐦𝐢𝐢?
Moni ei-kristitty väittää, että kristinusko ja tiede ovat olleet vihollisia toisilleen jo vuosisatojen ajan. Asia on todellisuudessa päinvastoin. Monet asioista perillä olevat tieteenhistorioitsijat, mukaan lukien myös ei-kristittyjä, ovat osoittaneet kuinka moderni tiede kukoisti ensimmäisenä kristillisen maailmankatsomuksen parissa, kun se ei ollut vielä päässyt edes alkuun muissa kulttuureissa, kuten antiikin Kreikassa, Kiinassa tai Arabiassa.
”Tämä mitä kaunein auringon planeettojen ja komeettojen järjestelmä voisi olla lähtöisin vain älykkään Olennon suunnitelmasta ja vallasta.”
Sir Isaac Newton
Tämän ei pitäisi olla yllättävää, kun pohdimme miksi tiede yleensäkään toimii. On joitain keskeisiä piirteitä, jotka tekevät tieteen mahdolliseksi, ja näitä piirteitä ei yksinkertaisesti ollut olemassa ei-kristillisissä kulttuureissa.
𝟏. On olemassa sellainen asia, kuin objektiivinen totuus. Jeesus sanoi: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani” (Joh. 14:6). Esimerkiksi postmodernismi kieltää objektiivisen totuuden. Erään esimerkin mukaan: ”Mikä on totta sinulle, ei ole totta minulle.” Joten ehkä heidän pitäisi yrittää hyppiä jyrkänteeltä nähdäkseen onko painovoimalaki totta myös heidän tapauksessaan. Toinen postmodernismin väite on: ”Ei ole olemassa totuutta” – mutta onko tämä väite totta?; tai: ”Me emme voi tietää totuutta” – mistäs he sen tietävät?
𝟐. Maailmankaikkeus on todellinen koska Jumala loi taivaat ja maan (1. Moos. 1). Tämä kuulostaa itsestään selvältä, mutta monet itämaiset filosofiat uskovat, että kaikki on harhakuvaa (joten onko tämä heidän käsityksensä myös harhaa?). Eihän olisi mitään mieltä yrittää tutkia kokeellisesti harhaa.
𝟑. Universumi on järjestäytynyt, koska Jumala ei ole epäjärjestyksen vaan järjestyksen Jumala (1. Kor. 14:33). Mutta, jos ei ole luojaa, tai jos Zeus ja hänen joukkonsa olisivat johdossa, miksi minkäänlaista järjestystä ylipäätään olisi olemassa? Jos jotkut itämaiset uskonnot olisivat oikeassa, että maailmankaikkeus on suuri Ajatus, niin silloinhan se voisi muuttaa mieltään hetkenä minä hyvänsä.
Luonnosta käsin on mahdotonta todistaa, että se on järjestäytynyt, koska todisteiden tulisi jo ennakolta olettaa tätä järjestystä yrittäessään todistaa sitä. Muutenkin, tässä langenneessa maailmassa, luonnonkatastrofien, ukkosmyrskyjen ja yleisen kaaoksen keskellä, ei ole niin ilmeistä, että sen olisi luonut järjestyksen Luoja. Tämä on Saarnaajan kirjan pääsanoma – jos yritämme elää elämäämme pelkästään sen mukaan mitä on ”auringon alla”, on seurauksena turhuus. Näin ollen meidän johtopäätöksemme on: ”Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä” (Saarn. 12:13).
Eräs tieteen perustehtävistä on johtaa lakeja, jotka tuottavat ennustettavissa olevia tuloksia. Tämä on mahdollista ainoastaan siksi, että maailmankaikkeus on järjestäytynyt.
𝟒. Koska Jumala on suvereeni, Hän oli vapaa luomaan niin kuin Hän itse tahtoi. Joten ainoa tapa päästä selville Hänen luomistöistään on tutkia ja tehdä kokeita, eikä luottaa ihmisen tekemiin filosofioihin, kuten antiikin kreikkalaiset tekivät.
Galileo Galilei (1564–1642) on tästä kuvaava esimerkki. Hän osoitti kokeellisesti, että eripainoiset punnukset putoavat samalla nopeudella (ellei ilmanvastusta oteta lukuun), joka kumosi kreikkalaisen filosofian, jonka mukaan painavampi esine putoaa nopeammin. Hän myös osoitti havainnoin, että auringossa oli pilkkuja, joka kumosi kreikkalaisten väitteen, jonka mukaan taivaankappaleet olivat ”täydellisiä”.
Toinen esimerkki on Johannes Kepler (1571–1630), joka havaitsi planeettojen liikkuvan elliptisillä radoilla auringon ympäri. Tämä kumosi kreikkalaiset filosofiat, jotka pitivät kiinni ympyränmuotoisista radoista, koska ne olivat kaikkein ”täydellisimpiä” muotoja; tämä ei sopinut yhteen havaintojen kanssa, joten selitysmalliin lisättiin yhä vaikeaselkoisempi ympyröistä ympyröiden päällä koostuva systeemi, nimeltään episyklit.
Mutta kun puhutaan alkuperästä, ei nykyisistä prosesseista, Jumala on paljastanut, että Hän loi noin 6000 vuotta sitten, kuudessa normaalin pituisessa päivässä, ja tuomitsi maan maapallon peittävällä vedenpaisumuksella noin 4500 vuotta sitten. Ei siis ole mikään sattuma, että Kepler laski luomisen ajankohdaksi vuoden 3992 eKr., ja Isaac Newton (1643–1727), todennäköisesti kaikkien aikojen huomattavin tiedemies, puolusti myös voimakkaasti Raamatullista kronologiaa [aikajärjestystä].
𝟓. Ihminen pystyy ja hänen myös tulee tutkia maailmaa, koska Jumala antoi luomistyönsä meidän vallittavaksemme (1. Moos. 1:28); luomakunta itsessään ei ole jumalallinen. Meidän ei siis tarvitse uhrata metsänjumalalle kaataessamme puuta tai lepytellä veden henkiä mitatessamme veden kiehumispistettä. Pikemminkin, kuten Kepler sanoi, hänen tieteelliset ajatuksensa olivat ”ajatella Jumalan ajatuksia Hänen jäljessänsä”.
Moni muukin modernin tieteen perustajista näki tieteellisen tutkimuksensa tuovan kunniaa Ju