Tässä tulee nyt jatkoa novelliini. Jokainen osa on kuitenkin oma irrallinen kokonaisuutensa.
....
Adolf Hitler tärisi vieläkin raivosta, mutta sai kähistyä sihteerilleen, että tämä alkaisi kirjoittaa hänen sanelunsa mukaan. Pian Johtaja vaipui kuitenkin ajatuksiinsa ja sihteerityttö jäi odottavana tuijottamaan lähes tyhjää liuskaa kirjoituskoneessa.
-Miten von Paulus kehtasikin pyytää häneltä lupaa vetäytyä Stalingradista?! Johtajahan oli nimenomaa terottanut marsalkalle, että saksalainen sotilas ei peräänny venäläisen rakkikoiran edestä. Kyse oli pelkästä pelkuruudesta. Vai oliko Paulus peräti petturi ja kommunisti? Tämän ajatuksen Hitler kuitenkin hylkäsi, sillä olihan hän itse valinnut armeijaryhmisensä komentajat ja hän, Kolmannen valtakunnan Führer, ei koskaan tehnyt virheitä. Silti hän oli kertakaikkisesti raivoissaan ja vannoi itselleen teloittavansa Pauluksen, jos tämä perääntyisi Stalinin nimikkokaupungista luvatta. Siitä Hitlerin mieleen muistuikin...
...Stalin. Hitler nyhti vihasta kihisten viiksentynkiään. Stalin, tuo bolsevistinen peto. Hitler tunsi pohjatonta vihaa tuota aasialaista villiä kohtaan. Mutta silti...hänen oli kuitenkin myönnettävä itselleen hieman ihailevansa idän hirmuvaltiasta. Stalin oli niin uskomattoman tehokas hankkiutuessaan eroon toisinajattelijoista ja muista yhteiskuntarauhan häiritsijöistä. Hän itse oli ollut aivan liian pehmeä ja tullut sallineeksi paljon sellaista, joka Neuvostoliitossa olisi johtanut hirsipuuhun. -Ei, hänen oli otettava oppia Stalinista ja ryhdyttävä kovempiin toimiin. Heti ensimmäiseksi aloitettaisiin huomenna venäläisten sotavankien joukkoteloitukset. Hän ottaisi yhteyttä Himmleriin. Kyllä juuri näin hän tekisi. Hitler tunsi voiman virtaavan itseensä, mutta sitten hänen mieleensä hiipi ajatus...
...Mitä jos Himmler olikin petturi. Hänen rakas Heinrichinsa, uskollisista uskollisin. Jospa Himmler vehkeili hänen selkänsä takana, kenties Englannin tukemana? Sitä hän ei kestäisi. Ei koskaan!...
...Hitler huomasi äänensä toistavan kurkku suorana "niemals, niemals" ja sihteerityttösen tuijottavan pelokkaasti raivoavaa esimiestään. Von Pauluksen perääntymisanomus oli yhtenä myttynä Johtajan hikisesen kouran sisällä ja hän huomasi purreensa huuleensa ja tunsi veren tympeän maun suussaan. "Jatkakaamme sanelua, mihin jäinkään", Johtaja lausui tyynesti itsensä kooten...
....
Adolf Hitler tärisi vieläkin raivosta, mutta sai kähistyä sihteerilleen, että tämä alkaisi kirjoittaa hänen sanelunsa mukaan. Pian Johtaja vaipui kuitenkin ajatuksiinsa ja sihteerityttö jäi odottavana tuijottamaan lähes tyhjää liuskaa kirjoituskoneessa.
-Miten von Paulus kehtasikin pyytää häneltä lupaa vetäytyä Stalingradista?! Johtajahan oli nimenomaa terottanut marsalkalle, että saksalainen sotilas ei peräänny venäläisen rakkikoiran edestä. Kyse oli pelkästä pelkuruudesta. Vai oliko Paulus peräti petturi ja kommunisti? Tämän ajatuksen Hitler kuitenkin hylkäsi, sillä olihan hän itse valinnut armeijaryhmisensä komentajat ja hän, Kolmannen valtakunnan Führer, ei koskaan tehnyt virheitä. Silti hän oli kertakaikkisesti raivoissaan ja vannoi itselleen teloittavansa Pauluksen, jos tämä perääntyisi Stalinin nimikkokaupungista luvatta. Siitä Hitlerin mieleen muistuikin...
...Stalin. Hitler nyhti vihasta kihisten viiksentynkiään. Stalin, tuo bolsevistinen peto. Hitler tunsi pohjatonta vihaa tuota aasialaista villiä kohtaan. Mutta silti...hänen oli kuitenkin myönnettävä itselleen hieman ihailevansa idän hirmuvaltiasta. Stalin oli niin uskomattoman tehokas hankkiutuessaan eroon toisinajattelijoista ja muista yhteiskuntarauhan häiritsijöistä. Hän itse oli ollut aivan liian pehmeä ja tullut sallineeksi paljon sellaista, joka Neuvostoliitossa olisi johtanut hirsipuuhun. -Ei, hänen oli otettava oppia Stalinista ja ryhdyttävä kovempiin toimiin. Heti ensimmäiseksi aloitettaisiin huomenna venäläisten sotavankien joukkoteloitukset. Hän ottaisi yhteyttä Himmleriin. Kyllä juuri näin hän tekisi. Hitler tunsi voiman virtaavan itseensä, mutta sitten hänen mieleensä hiipi ajatus...
...Mitä jos Himmler olikin petturi. Hänen rakas Heinrichinsa, uskollisista uskollisin. Jospa Himmler vehkeili hänen selkänsä takana, kenties Englannin tukemana? Sitä hän ei kestäisi. Ei koskaan!...
...Hitler huomasi äänensä toistavan kurkku suorana "niemals, niemals" ja sihteerityttösen tuijottavan pelokkaasti raivoavaa esimiestään. Von Pauluksen perääntymisanomus oli yhtenä myttynä Johtajan hikisesen kouran sisällä ja hän huomasi purreensa huuleensa ja tunsi veren tympeän maun suussaan. "Jatkakaamme sanelua, mihin jäinkään", Johtaja lausui tyynesti itsensä kooten...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.