kyllä se vaan tuntu pahalle nähdä ekaa kertaa oma rakas ulkoiluttamassa uutta tytsyä...ihan ku ois todellakin veistä haavassa kääntänyt...ja varsinkin kun mä vielä tiedän senkin että exällä on edelleenkin tunteita mua kohtaan...
vuoden seurustelun jälkeen tietää kuitenkin toisen niin hyvin että niiden samojen käsien näkeminen jonkun muun ympärillä saa sydämen huutamaan tuskasta..:,(
mut se mikä ei tapa niin sattuu vitusti mut myös vahvistaa:)
vuoden seurustelun jälkeen tietää kuitenkin toisen niin hyvin että niiden samojen käsien näkeminen jonkun muun ympärillä saa sydämen huutamaan tuskasta..:,(
mut se mikä ei tapa niin sattuu vitusti mut myös vahvistaa:)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minä vielä odotan sitä päivää, että pettymyskset vahvistaisivat. En edelleenkään pysty suhtautumaan ongelmitta entisiin naisystäviini, joita ei (onneksi?) ole kovin monta. Heidän näkeminen uusien miestensä kanssa saa minua vielä vuosia eron jälkeenkin pois tolaltani. Onneksi vain yksi heistä asuu nykyään samalla paikkakunnalla, mutta hänen kanssa olen valitettavasti samalla työpaikalla. Hänen uuteen mieheensäkin on ihan liikaa tilaisuuksia törmätä.
Pitääkö niitä exiä kytätä koko ajan?
Ottakaa elämä haltuunne
Mistä sait päähäsi, että kyttäämme exiämme? Minä ainakin pyrin heitä välttämään, sikäli kun se on mahdollista tekemättä elämääni kovin vaikeaksi. Pitäähän minun kuitenkin töissä käydä, eikä pieleen menneen suhteen vuoksi kannata muuttaakaan.
Sitä minä kuitenkin mietin, että olisiko parempi pysyä existä tyystin erossa (vaikka on yhdistävä työ- ja/tai tuttavapiiri) toivoen, että "poissa silmistä, poissa mielestä" toimisi. Vai olisiko jonkinlainen siedätyshoito parempi, eli hakeutuisin tilanteisiin joissa joutuu näkemään exän uusine puolisoineen?
Toistaiseksi pyrin olemaan erossa, mutta tapaamiset ovat väistämättömiä. Minulla on existä riippumaton oma elämäni, mutta tunnen oloni kurjaksi silloin kun nämä piirit kohtaavat.
Mä odotan kauhulla törmääväni exääni ja sen uuteen vaisinkin kun kuulin herran vakiintumisesta ihan äskettäin. Minun mielessäni se mimmi on täydellinen sellanen pieni sievä perheen tyttö jolla on korkeakoulututkintokin tai jotain..eli ei yhtään kuin mä. Helsinki on pieni valitettavasti..joten varmasti hetki koittaa.
mulle kävi tänään niin, törmäsin exään. Uutta hänellä ei vielä ole, mutta paljon hoitoja kuitenkin ja tytöt muutenkin pyörii hänen ympärillään.
Olisi paljon helpompaa, jos ei exää enää näkisi.
Enkä todellakaan kyttää, vaan välttelen. Harkitsen jopa muuttoa pois täältä.
niin että en oikeen tiedä että haluisinko mä nähdä näitä yhdessä..toisaaltaan joo koska saan siitä jotain käsittämätöntä nautintoa kun tiedän että ex kattelee mua edelleenkin,mut meillä on nyt ollu omat vaikeutemme ja pettymyksemme ja vaikka välitetäänkin niin ollaan silti erossa...mutta jos hän on sitten onnellisempi sen toisen kanssa niin ei mun auta kun hyväksyä!!mutta sitä muijaa mä hyvä kun siedän silmissäni!!!..vaikka eihän se periaatteessa sen vika oo mistään kohtaa mut varmaan tajuutte...
kumma vaan että siis kun nää ei oo seurustellu ku sellaset muutaman viikkoo ja ehkä viikkoo ennen tätä niin tää jätkä viel toitotteli mulle et se haluuu palata yhteen ja et sil on ollu ikävä mua etc...mut sit mä olin silleen että paska puhetta!kunhan selität...ja sit jo kohta näinkii tän jätkän ja sen uuden muijan yhessä...että näin..
muija kyl oli yrittäny tätä jätkää aikasemminkii....
että mitenhän on heidän suhteen laita..
haluisinpa vaan tietää..