Kummipoika

Minulla on 6-vuotias kummipoika lestadiolaisperheestä. Itse olen tavallinen ev.lut. Olen onnellinen kummilapsestani ja koetan mahdollisuuksieni mukaan muistaa häntä tavalla tai toisella :-)

Asia, mikä minua vaivaa suunnattomasti on, että en saa oikein keskustelukontaktia vanhempiin, enkä lapsiin. Lapset ovat mukavia, hyväkäytöksisisiä ja hyvin koulussa menestyviä. Puhumme niitä näitä säästä ja vanhoista asioista mutta keskusteluun ei tule syvyyttä. Onko "vika" kemioissamme vai vaikuttaako uskontomme tavat jotenkin sanoisinko jäykkiin väleihimme?

Heidän meillä kyläillessään tulee minulle usein sellainen hyväksikäytetyn olo. Olen itsestäänselvä lastenvahti heidän kaupunkireissuillaan ja pidän heille täysihoitolaa vierailujen ajan.

Kaikesta huolimatta odotan aina heidän kyläilyjään ja kummipoikani näkemistä.

Onko mahdoton tehtävä olla hyvä ja oikea kummi lestadiolaispojalle, kun olen ev.lut?
3594
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Oman lapsemme kastetilaisuudessa pappi kehotti kummeja olemaan tukena lapemme kristillisessä kasvatuksessa ja lapsemme elinikäisiä ystäviä.

Odottelehan vielä, syvyyttä tulee kunhan kummipoikasi kasvaa. Olet saanut arvokkaan kunniatehtävän, johon ei ketä tahansa valita.

Kummilapsesi perheen vierailut luonasi koet rasittavina ...käytkö itse vastavierailulla ?
Perhe kokee sinut varmasti turvallisena ja läheisenä, koska he jättävät lapsensa sinun hoiviisi. Olet ehkä ainoa heille tärkeä ihminen, joka voi hetken aikaa huolehtia lapsista, jotta vanhemmat voivat huokaista. Tsemppiä sinulle, kummilapsesi muistaa vierailut luonasi aina ja tulee varmasti sinua kiitollisuudella muistamaan vanhempanakin.

Äänestä

Onnittelen! Olet ensimmäinen normaaliuskoinen, jonka olen kuullut päässeen lestadiolaisperheeseen kummiksi.

Äänestä
  • Olenkin kiitollien kummiudestani! Kristillistä arvomaailmaa en varmasti osaa lapselle opettaa mutta ehkäpä jotain muuta tärkeää!!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Täti kummitus? kirjoitti:

Minulla on 6-vuotias kummipoika lestadiolaisperheestä. Itse olen tavallinen ev.lut. Olen onnellinen kummilapsestani ja koetan mahdollisuuksieni mukaan muistaa häntä tavalla tai toisella :-)

Asia, mikä minua vaivaa suunnattomasti on, että en saa oikein keskustelukontaktia vanhempiin, enkä lapsiin. Lapset ovat mukavia, hyväkäytöksisisiä ja hyvin koulussa menestyviä. Puhumme niitä näitä säästä ja vanhoista asioista mutta keskusteluun ei tule syvyyttä. Onko "vika" kemioissamme vai vaikuttaako uskontomme tavat jotenkin sanoisinko jäykkiin väleihimme?

Heidän meillä kyläillessään tulee minulle usein sellainen hyväksikäytetyn olo. Olen itsestäänselvä lastenvahti heidän kaupunkireissuillaan ja pidän heille täysihoitolaa vierailujen ajan.

Kaikesta huolimatta odotan aina heidän kyläilyjään ja kummipoikani näkemistä.

Onko mahdoton tehtävä olla hyvä ja oikea kummi lestadiolaispojalle, kun olen ev.lut?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu