Ajattelen vielä ja ihmettelen "ääneen", voivatko lestadiolaisperheen lapset leikkiä ja touhuta muiden kuin lestadiolaislasten kanssa. Voiko heillä olla oikeita ystäviä muualla? Saavatko kaverit käydä kylässä lestadiolaisperheessä?
Anteeksi, jos kyselyillä loukkaan jotain mutta kun en saa vastauksia kummipoikani perheeltä. Vastauksienne avulla ymmärtäisin paremmin heidän perhettään ja ajattelutapaansa.
Kiitos jo etukäteen asiallisista vastauksista!
Anteeksi, jos kyselyillä loukkaan jotain mutta kun en saa vastauksia kummipoikani perheeltä. Vastauksienne avulla ymmärtäisin paremmin heidän perhettään ja ajattelutapaansa.
Kiitos jo etukäteen asiallisista vastauksista!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Lestadiolaisperheiden lapset voivat leikkiä ei-lestadiolaisten lasten kanssa. Itse pyrimme siihen lastemme suhteen, että he tutustuisivat erilaisiin ihmisiin ja kaikki koulukaveritkin ovat meille tervetulleita.
Yhteydenpito ei-lestadiolaisiin voi joskus vaikeutua siitäkin syystä, että lestadiolaiset ovat muiden mielissä kummajaisia ja eristäytyvät. Lestadiolaisten elämäntavat voivat joskus poiketa valtavirrasta, mutta kysyvä ei tieltä eksy- juttelemalla kummipoikasi äidin ja isän kanssa, saat varmasti haluamaasi tietoa tämän perheen tavoista. Lestadiolaisperheet ovat keskenään erilaisia, vaikka uskomisen asia onkin yhdistävä asia. Keskustele ja kysele vaan rohkeasti, niin minäkin teen, jos mieltäni askarruttaa vaikkapa uusien musliminaapureideni tapa ajatella ja toimia. Aidon ja ystävällisen asenteen kyllä aistii, joten sellaista kysyjää ei kukaan syrji tai kohtele epäluuloisesti.
voivat leikkiä yms muidenkin kanssa (tottakai) ja voi olla "ei-lestadiolaisia" oikeita ystäviä. Ja saavat käydä lestadiolaisperheessä kylässä muutkin kuin lestadiolaiset.
Luulen, että riippuu perheestä. Osa sallii, osa ei. Toisaalta olemme maailmassa mutta emme maailmasta. Se raamatun sana velvoittaa suhtautumaan normaaliin elämään luontevasti.
Omassa lapsuudessa olen ollut tekemisissä paljon muiden kanssa ja se on ollut hyväksi. On nähnyt muiden elämää ja todennut sen tavalliseksi eikä mitenkään sen kummemmin houkuttelevaksi. Jos pitää liian tiukat rajat tulee uhma ja luulee että ruoho on vihreämpää toisella puolen.
Mielestäni ei ole olemassa yhtenäiskulttuuria. Minulla ei ollut juurikaan kävereita lapsena, olin eristäytyjä, vanhempien tahdosta. En ole varma oliko asia niin, mutta lapsena ainakin luulin, ettei seuranpito ole sallittua.
Tästä syystä olen kärsinyt koko ikäni sosiaalisesta vammaisuudesta. Vieraiden ihmisten kohtaaminen omana itsenä on ollut ongelmallista. Jossakin esimerkiksi työroolissa se on ollut mahdollista.
Uskon, että ajat Lasse-sedän lapsuudesta ovat muuttuneet. Enää ei lapsia kasvateta putkisilmäisiksi, vaan opitaan jo varhain, että erilaisia ihmisiä on olemassa ja kotien välillä vallitsevat kulttuurierot, johtuen myös erilaisista vakaumuksista, eivät välttämättä ole esteenä normaalien suhteuden kehittymiselle.
Myös eri lestadiolaispiirien sisällä on eri tavoin ajattelevia. Vanhempien oma kokemuspiiri ohjannee lasten sosiaalista kasvua, jotkut perheet ovat näemmä putkisilmäisiä sukupolvesta toiseen ollen tekemisissä vain sukunsa tai muiden uskovaisten kanssa - onneksi löytyy myös aidosti muistakin ihmisistä kiinnostuneita lestadiolaisia. Imasta kokemuksesta käsin voin sanoa, että elämän haasteiden edessä ei-lestadiolaispiireistä voi löytyä paremmin ymmärtäviä kuin lestadiolaisita, joilla ainakin kulissit pidetään tiukassa. Umpimielisyys ja kapeakatseisuus on varmasti totta joidenkin lestadiolaisten piirissä, kuten Lasse-setä on omassa kodissaan kokenut, mutta onneksi toisenlaisiakin ajattelu- ja toimintatapoja löytyy.
Varmaan kanssakäymistä ohjaa myös asuinpaikka. Kaupungeissa lapset ovat paljon enemmän tekemisissä toisten lasten kanssa, kuin haja-asutusalueilla.
Minä asuin lapsuudessa vähän syrjässä ja siitäkin osittain johtui eristäytyminen. Pienessä mökissä ei ollut viljalti tilaa edes leikkimiseen.
En tässä nyt halua erityisesti itsesääliin vaipua, sillä myöhemmällä iällä olen tarvinnut myös niitä huonoja kokemuksia selvitäkseni.
Minulla on monta ns. parasta ystävää, joista moni on ei-lestadiolaisia. Tulen heidän kanssaan todella hyvin toimeen. Minulla on paljon lestadiolaisiakin ystäviä.
Hyvä että Sinulla on muitakin ystäviä. Yksi piirre mikä saa ihmiset pitämään uskovaisia , että uskovaiset pitävät itseään muita parempina on se kun ollaan vain tekemisissä samanlaisten uskovaisten ja siinäkin usein vain saman liikkeen samalla tavalla ajattelevien kanssa.
Terve ja normaali kanssakäyminen on hyväksi. Olen ollut useilla ns. lestadiolaispaikkakunnilla ja todennut että yllättävää kyllä juuri kaupungeissa tai lähinnä tietysti paikoissa jossa on paljon lestadiolaisia ollaan vähempi muiden kanssa. Pienemmillä paikkakunnilla ja siis paikkakunnilla joissa ei ole lestadiolaisia "joudutaan" olemaan muiden kanssa. Näin kertyy kokemus luontevasta suhtautumisesta muihin ihmisiin.
Veljemme Lutherhan kehottaa Raamatun kääntäjiä menemään torille kuuntelemaan millaista kieltä ihmiset puhuvat ja puhumaan/kirjoittamaan heille heidän omalla kielellä. Ainakin itse kipuilen usein sen kanssa, että puheeni ei olisi munkkilatinaa ns. kaanaan kieltä joka ei avaudu muille.
Uskon, että kaikkien hedelmällisintä on se kun emme lähesty toisia ylhäältä tyyliin kuuntele maan matonen kun minä kaikkitietävä kerron sinulle raukalle kuinka nämä asiat ovat. Meillä kaikilla on ihmisarvo ja sen mukaisesti tulee kohdella kaikkia. En näe yhtään syytä siihen miksi pitäisin itseäni muita parempana kun olen uskovainen.
Luulen että tämä menee harakoille ja lienen monen mielestä liian liberaali suhteessa ulkomaailmaan.
Tuo on ajasta ja paikasta riippuva asia. Omat lapsuudenkokemukseni ovat Paltamosta ja Kemijärveltä 50- ja 60-luvuilta. Silloin vanhemmat pitivät kyllä huolen siitä, että uskottomien (hirveä termi!) lasten kanssa ei leikitty. Kun välimatkat napureihin olivat muutoin kilometrejä, ei sitten leikitty kuin omien siskojen kanssa.
Nyt täällä Espoossa näyttää asiat olevan paremmin, lestadiolaisten lapset saavat leikkiä jopa helluntailaisten lasten kanssa.
Kyllä me olemme saaneet leikkiä ja äiti vieläpä korostaa kuinka tärkeätä koulussaki on ottaa ei-uskovaiset huomioon...