Mitä teen, kun päälle kuuskymppiset vanhempani ovat alkaneet dokaamaan? Kai sitä on jatkunut jo parikymmentä vuotta, mutta aika siististi kaapista naukkaillen. Nyt kaikki on alkanut mennä todella kurjasti. Molemmat kaatuilee sisällä ja ulkona ja ovat sitten sairaalahoidossakin. Lisäksi kaikenlaista sekoilua, kun eivät tiedä ajasta ja paikasta. Ulkoisesti yritetään pitää fasadi kunnossa: siivotaan ja remontoidaan pakkomielteisesti.
Terveyskeskuslääkäreihin olen ollut yhteydessä ja kertonut huimauskohtausten syyn, mutta pakkohoitoa ei ole ja ehkä asenteessakin vähän vikaa. Toivoin, että lääkäri edes mainitsisi tietävänsä sydän-, huimaus- jne oireiden pääsyyn, jotta keskustelu asiasta joskus voisi alkaa enkä minä olisi se vainoharhainen. Enkä todellakaan ole. Lääkärireissuilta on puhallutustuloksia, joita ei yhdellä saunasiiderillä saada aikaan.
Mikä hoitomuoto ja mitkä keinot onnistuisivat? Maksukykyä heiltä löytyy.
Terveyskeskuslääkäreihin olen ollut yhteydessä ja kertonut huimauskohtausten syyn, mutta pakkohoitoa ei ole ja ehkä asenteessakin vähän vikaa. Toivoin, että lääkäri edes mainitsisi tietävänsä sydän-, huimaus- jne oireiden pääsyyn, jotta keskustelu asiasta joskus voisi alkaa enkä minä olisi se vainoharhainen. Enkä todellakaan ole. Lääkärireissuilta on puhallutustuloksia, joita ei yhdellä saunasiiderillä saada aikaan.
Mikä hoitomuoto ja mitkä keinot onnistuisivat? Maksukykyä heiltä löytyy.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Oliko lääkäri todennut huimauksen jne. syyksi liiallisen alkoholinkäytön..epäilen sitä sinun omaksi diagnosiksi?
Kyllä se on minun dignoosini. Totuushan on se, että mitään muutakaan ei voida luotettavasti diagnosoida, jos täysin selviä päiviä ei ole ollut vuosiin. Syytä huimaukseen ei ole löydetty, mutta jos yli kuusikymppisellä naisella on promilleja esim. 2,6, niin kyllähän se huimaa, vaikka muutoin olisi kakskymppisen terveys. Huimausta on tutkittu moninaisin ja kallein keinoin.
Pelaako elämä? Mainitsin yleisen sekoilun. Sukujuhlat ja arkisemmatkin tapaamiset jäävät väliin, kun ei ole autokuskia. Taksilla sitten menevät myöhässä, milloin missäkin kunnossa. Suurin osa ihmisistä ei halua tavata heitä, kun ei ole kovinkaan mielekästä keskustellä kännisen kanssa, joka ei edes muista mistä on puhuttu hetken kuluttua.
Se on kummallista ettei juopottelija saa pitää ulkoisia puitteita kunnossa, aivankuin remontoinnissa ja puuhailussa olisi jotain,jota juopot eivät saisi tehdä,olen ennenkin huomannut nälvimistä jos juoppo tekee jotain hyödyllistä tai hyväksyttävää!
Minulle on joskus vittuiltu kun pidän ulkonäösti huolta pukeudun siististi ja syön terveelliseti,mutta juopottelustani ei ole kukaan maininnut..vaikka ryyppään ennemmän kuin tarpeeksi!
Se siinä ulkoisten puitteiden puunaamisessa risoo ja välillä naurattaa, kun tietää että ihmisellä on sisältä, niin huono olo, että peittää sitä ulkoisella kimalluksella. Itse en nälvi vanhemmilleni remontoinnista, kun se on niin säälittävää. Yritän vain sanoa, että voisihan sitä jo ottaa iisimmin. Jos kysyn, mitä kuuluu, en halua kuulla työlistaa, vaan että miltäs tuntuu tänään. Naapureille voidaan huomauttaa väärin tehdyistä lumitöistä, kun itse ollaan siinäkin niin erinomaisia työihmisiä. Samaiset naapurit sitten talutteleevat kaatunutta vanhempaani hänen roikottaesssan kassillista rikkimenneitä kaljapulloja.
Hyödyllistä ja hyväksyttävää olisi hoitaa tunne-elämäänsä ja mielenterveyttään. Olo ei parane, vaikka keittiön katon maalaisi kerran viikossa.
Onko aikuisten,yli kuusikymppisten ilmeisesti eläkeläisten ryyppääminen välttämättä joku pahan olon ilmaus?
Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat "fasadin ylläåidolla",mutta onko se välttämättä sitä?Eivätkö he vain voi pitää tuosta remontoinnista ym.puuhastelusta?Eihän sitä välttämättä tehdä muiden silmille.
Maksukykyä löytyy, mutta löytyykö raitistumishaluja?
Ketään ei voi raitistaa, jollei henkilö itse sitä halua.
Eli keskustelu vanhempiesi kanssa ja ongelmien esille otto, siinä ne konstit taitavat olla.
Terveyskeskukseen kanattaa olla jatkossakin yhteydessä, jos ja kun ongelmat jatkuvat.
Pakkohoitoon on Suomessa vaikea saada ja taustoja tuntematta, onko tässä tarvetta sellaiselle. Pitää olla vaaraksi joko itselleen tai toisille.
Keskustelun taso on sitä, että toinen väittää ettei juo, ainakaan paljoa (kädessään kahvikupillinen kossua). Toinen on vähentänyt ja lääkärinkin mukaan määrä on kohtuullinen. Tosin sekin määrä ylittää suukuluttajan rajan moninkertaisesti ja totuus ääneen lausutusta määrästä edelleen moninkertainen (kymmenisen pulloa kirkasta viikossa ja pari mäyristä kaljaa). Lisäksi asun toisella paikkakunnalla ja senkin takia on vaikea tavoittaa kumpaakaan selvinpäin. Jos ovat selviä, niin usein ovat niin hermostuneita, että en uskalla puhua tai jos ovat hyvällä tuulella, en halua pilata ainutlaatuista hetkeä. Pitäisi uskaltaa.
Raitistumishaluja ei löydy, kun ei ole ongelmaa. Kaatumiset johtuu huimauksesta!
He ovat liikenteessä vaaraksi itselleen ja toisille. Perheen pääkuski puhaltelee alkomittariinsa ja sanoo, nyt mennään (alkoon), kun lukemat on juuri ja juuri saatu rajan alle. Monen päivän rankan ryyppäämisen jälkeen on reaktiokyky varmasti heikko ja auto onkin viimeaikoina saanut osumia. Sivukuski mälläsi juuri auton lunastuskuntoon, kun pääkuski oli takapenkkikunnossa. Onneksi vastassa oli vaan kaide. Tönimistä, uhkailua ja niitä kaatumisia. Siinä vaaroja, mutta asia ei kuulu kellekään.
Lähipiirissä samanlaista, jos ei pahempaa. Alkoon kun vielä sekoitetaan unilääkkeet, rauhoittavat, piristävät ja ties mitä. Jatkunut jo yli 20v ja nyt huimauskohtauksia, niin että kesän aikana emännällä on ollut molemmat kädet murtuneena ja pari kylkiluuta poikki. Silmäleikkaus peruuttiin, kun oli aamulla juonut vain puoli pulloa pelkoon.
En usko, että asialle voi kukaan ulkopuolinen tehdä mitään, ainoa asia on, että minäkin paukutan surutta tulemaan asiasta, möksähtävät mutta puhelin soi muutaman päivän päästä.
Jos heille itselleen tulisi mieleen muuttaa elämäänsä, auttaisin kaikin keinoin.
Lääkärin on pakko tutkia sydänoireet ja huimaus, jos kuitenkin olisi kysymys jostain muusta. Tällä pariskunnalla lääkäri on jo kyllästynyt määräämään tutkimuksia ja nyt toinen jonottaa yksityiseltä saamansa lähetteen turvin pään magneettikuvaukseen. On sanottu, että se johtuu alkoholista, mutta hänen itsensä mielestä siellä on hyytymä, joka pitäisi poistaa.
Ja niille, jotka sanovat, että älkää puuttuko, niin sanoisin, että ei puututtaisi, jos olisivat onnellisia, mutta kun itsemurhauhkailuja ja surkeutta on päivästä toiseen. Silloin voi olla huolissaan ja yrittää edes puuttua, keinot vaan ovat vähissä.
Minulla ei ole lähipiirissä muita tälläisiä ja siksi tuntuu, että ihmiset eivät oikeasti usko. Oli jotenkin lohdullista kuulla, että täsmälleen samaa kuviota on muillakin eläkeläisillä. Joku yritti vähätellä, ettei juominen olisi pahan olon ilmaus. Mitähän se sitten on? Aivan selvää itsetuhokäyttäytymistä. Hauskaa heillä ei juodessaan ole vuosikymmeniin ollut. Itsemurha on meillä kielletty sana, mutta kuoleman toive vilahtelee puheissa. Jos ilmaisen huoleni heidän terveydestä, on vastauksena, että parempi olisi kun kuolisikin pois.
Lääkkeiden saanti on ehkä vaikeutunut juuri siksi, että olen soittanut omalääkärille. Toinen on saanut päivittäin noudettavina annoksina jotain ja toinen ei saanut yhtään unilääkettä, vaikka olisi kyllä tarvinnut.
On hyvä, että pääsee edes kertomaan, tässä tapauksessa asiasta on muidenkin kanssa puhuttu ja heidän omaisensa (itse en ole) tietävät, mutta mitään ei ole tehtävissä. Lapsenlapsia ei sinne voi viedä, ei edes vanhempiensa kera. Erittäin vaikea vastata 6v kysymyksiin, miksi mummo vain makasi sohvalla ja puheesta ei saanut mitään selvää, oliks se kipee. Miksi vaari kiroili koko ajan, oliko se vihainen. Sitten emäntä soittaa minulle ja itkee, että enkö voisi soittaa niille, että tulisivat käymään, on niin ikävä.
Ei tämä ainut vanhempi pariskunta ole, jolla on alkoholiongelma, itse tiedän muutamia. Usein se kuitenkin on niin, että vaimo ei ryyppää jaelämä sujuu jotenkuten.
Oletko muuten varma, että lääkkeitä käytetään kohtuullisesti. Tämä pariskunta hakee reseptejä myös yksityislääkäriltä ja KELA-korttia ei vilauteta annosta haettaessa.
Uskotko, että huimaus johtuu alkoholista ja lääkkeistä, siis niiden pitkäaikaisesta ylikäytöstä vai onko se vain senhetkisen humalan aiheuttamaa horjumista.
Tämä rouva nimittäin ei ole koko kesänä pystynyt ottamaan askeltakaan ilman tukea ja minä olen sitä mieltä, että se johtuu pikkuaivojen vaurioitumisesta em. syistä.
Aluksi meilläkin joi perinteiseen tyyliin vain isä. Lapsuudessani äitini ei tietääkseni juonut ollenkaan. Äiti on ratkaissut isän juomisen aiheuttaman pahan olon alkamalla itsekin juoda.
Äidilläni luulen huimauksen olevan humalatilasta johtuvaa, mutta isä kaatuilee parin päivän juomattomuudenkin (joisi, jos pysyisi sisällä) jälkeen. Isän liikkeet ovat muutenkin koko ajan tutisevat ja epävarmat. Saattaa olla pikkuaivot jo vaurioituneet.
Lääkkeitä en usko heidän yleensä väärinkäyttävän, vaikka myös yksityisillä lääkäreillä käyvät. Tänään soittaessani äiti oli kyllä juonut, vaikka on vahvat särkylääkkeet päällä autokolarin jälkeen. Hyvällä tiellä ollaan sekakäytönkin suhteen. Toisaalta on sama, että millä päänsä sekoittavat. Minulla ei ole vanhempia, joiden kanssa jakaa elämäni.
Tässä en voi edes kertoa, mitä kaikkea kuulin taustalta, kun vuorotellen keskustelin heidän kanssaan ja kuuntelin, että ei tässä mitään ongelmaa, huomenna saadaan uusi auto. Tälläkin hetkellä mietin, että pitäisikö soittaa poliisi tarkistamaan tilanne.
Minulla on 80 vuotias sukulaismies, joka on käyttänyt alkoholia aina. Viime vuosina juominen on saanut entistä suuremman otteen, ollen jatkuvaa. Alkoholia pitää olla aina ja lisäksi peliautomaatit ovat päivitäisiä ajanvietossa.
Miehen vaimo on suunniltaan, kun ei voi tilanteelle mitään. Kaikki normaalit ihmissuhteet ovat katkenneet. Mihinkään ei voi lähteä, mitään ei voi suunnitella, miehen juominen on kaiken täyttävää.
Taksi tuo miehen reissuiltaan ja vaatteet ovat kusessa ja paskassa. Seuraavana päivänä on löydyttävä puhtaat vaatteet, että voi jatkaa juhlintaa. Vaimo ei ole saanut mistään apua, kun ei ketään voi toimittaa pakkohoitoon ja omia rahojaan mies tuhoaa.
Pahinta asiassa lienee, että juoppoudesta puhuminenkin on jo hävettävää. Vaimo ei kykene enää aloittamaan "alusta" elämäänsä, eikä ole ketään, jonka puoleen turvautuisi.
Niin, juomisen haittoja on kaikissa ikäryhmissä, lienee tosi vaikeaa auttaa sellaista, joka ei itse omasta mielestään halua eikä tarvitse apua.
Vieläkö tätä voi jatkua 20 vuotta?! Hetkittäin toivon, että sisuskalut tai ne kaatumiset johtaisivat laitoshoitoon tai että jotain dramaattista tapahtuisi tilanteen katkaisemiseksi.
Sinunkin sukulaisesi tapauksessa vaimo edesauttaa pesemällä vaatteet ja luultavasti ruokkimalla tätä vanhusta. Toivottavasti nuoret naiset eivät enää käsitä vaimon roolia näin! Niinhän se meilläkin menee, että äiti on kuitenkin suurimman osan päivästä tolpillaan - ei tolkuissaan - niin huolto pelaa.
Äitini uhkaa lähteä koko ajan, mutta mitä siitäkin tulisi? Hänen oma juomisensa seuraisi mukana.
Alkoholin haittoja on tosiaan kaikissa ikäryhmissä. Tämä on vaan aika vaiettu asia. Itsekään en viitsi kaikille kertoa, miksi en tapaa vanhempiani usein. Selitän vain, että ollaan niin etäisiä. Vaikka ovat ajatuksissani koko ajan.
Miksi sinun pitäisi päästä helpommalla kuin muut.
En huomaa sellaista pyytäneeni. Voisitko tarkentaa kysymystäsi.