Eino Leinon päivänä ei ku lippu salkoon ja hyräilemään mielessään vaikka Löysäläisen laulua:
"Maantietä matkaa
kirjaton, karjaton mies.
Maan vai taivahan laps?
Tai helvetin hehkuun on ties!
Outoja sulle kun on
isänmaa, kotipaikka ja lies,
puolue, perhe ja muu:
on sulla sun itsesi ies."
(Viimeinen säe Eino Leinon Löysäläisen laulusta.)
"Maantietä matkaa
kirjaton, karjaton mies.
Maan vai taivahan laps?
Tai helvetin hehkuun on ties!
Outoja sulle kun on
isänmaa, kotipaikka ja lies,
puolue, perhe ja muu:
on sulla sun itsesi ies."
(Viimeinen säe Eino Leinon Löysäläisen laulusta.)
Vastaukset 30
Vanhimmat
Hyvin näyttäisi sopivan nykypäiväänkin. Taitavat nuo taiteilijat olla aikamoisia ennustajiakin.
Usein olen ihmetellyt Nostradamuksen kykyjä ennustaa tulevaisuutta kauas meidään päiviin ja ehkä kauemaskin, varsinainen "pitkäsilmä".
Liittyyköhän juoppous runoilijoihin vai päinvastoin?
Näyttää siltä, että SUURET runoilijat ovat usein SUURIA juoppojakin.
Tulikin mieleen selvittää Johan Ludviikin tilanne. Noudattiko sääntöä tai oliko poikkeus;-)
Suuret runoilijat olivat myös aika veijareita.
Eino Leinostakin kerrotaan, että rahapulassa hän kirjoitteli jopa ravintoloiden lautasliinoihin ns. pikku tuhmia runoja.
Kun en ole asiantuntija, en tiedä mitä kaikkea hän sai aikaan sillä saralla.
On kuitenkin yksi juttu, jota väitetään Eino Leinon tekeleeksi. Se on tämä;
"Rannalla kun siinä maattiin,
vaatteet paiskattuna paattiin..."
En tohdi jatkaa, sillä sensori kuitenkin poistaisi jutun.
Tietääkö joku viisaampi jotain Eino Leinon tästä puolesta
Kun olin armeijassa vuonna -50 ja risat, siellä kiersi koneella kirjoitettu paperi, jonka kalevankielisen tekstin tekijäksi väittivät Eino Leinoa. Melkein uskoin, sillä runon poljento oli niin ehjän kalevainen ja alkusoinnut sattuvat. En kopioinut runoa silloin käytettyyn Sotamiehen muistokirjaani, mutta muistan aiitä ensisäkeet:
Vaka vanha Wäinämöinen,
uros uljas karvarinta
tunsihe tulisen lemmen
suonissansa sytkyttävän,
kutkuttavan k***in päässä...
Olen nähnyt myöhemminkin vastaavan teelmän, jonka alkusanat olivat mukailtu samasta runosta, mutta rakenne oli aivan surkea.
Vaka Vanha Vinämöinen laski laulellen vesiä,
ilonlyöen lainehia
noilla Pohjolan tuvilla,
Kalevalan kankahilla...
Kalevalaa tai Kanteletarta, jo ennen Eikkaa ylös präntättyä! Kieltämättä alkusanoilla on ns.yleisempikin merkitys, koskenlasku on kuitenkin on aika harvinaista. Tähän runoon on sävelletty jykevä mieskuorosovitus. Eipä ole kyllä sattunut kuoromme ohjelmistoon, mutta aihetta olisi.
Niin, kyllähän se Lönruutin Eeliskin on merkannut muistiin tosi tuhmia trokeita kansan suusta, mutta liekö noita koskaan painettu kirjaksi? Nykyisessä Suomessa olisivat aivan painokelpoisia (mitähän mahtaisi sanoa tämän palstan valvoja?!). Jostakin Kansallisarkistosta Lönnrotin hyllyttämiä voinee kaivaa esille joku armoitettu, jolle arkistoon pääsy sallitaan.
Siinähän kuvataan äidinrakkauden voimaa, kun hän riensi pelastamaan poikaansa Tuonelan joesta:
Mäet mätkyi mennessänsä,
laaksot nousi, vaarat vaipui,
ylhäiset maat aleni,
alhaiset maat yleni...
(jotenkin näin sitä mentiin Kalevalasta Pohjolaan)
Joskus kun olin nuorena Ella Erosen lausuntaillassa, jonka nimi oli "Alla kasvon Kaikkivallan" , niin vaikutus oli niin suuri, että vieläkin muistan Kimmon kosto-runon vilunväreet selkäpiihin nostattavat tunnelmat, tai Tumma- runon. Kyllä Ella Eronen oli LOISTAVA
Eino Leinon tulkitsija.
runoissa. Mutta tulkoon nyt ensin sanottua, että kaikki edellä sanottu, varsinkin Meerimamman puheenvuorot, ovat oikein ja kannatettavia.
Mutta palataanpa vielä hetkeksi, näin "Runon päivänä", niihin tuhmiin runoihin.
Niitä ovat rustanneet kaikki runoratsut. Erityisesti tulee mieleen edesmennyt Juha Watt Vainio. Hänen kynästään on lähtenyt monta hienoa laulun tekstiä, kuten esim, "Albatrossi".
Joukossa on moniaita erittäin hyvin tehtyä tuhmaa tekstiä.
Näitä viimeksi mainittuja esitettiin kerran TV 1 Vappuohjelmassa joitakin vuosia sitten. Lähetysaika oli myöhäinen, taisi olla klo 12 jälkeen yöllä, ettei vaan lapset olisi kuulolla.
Ohjelma oli suunniteltu hienosti ja pieteetillä ja olen monesti toivonnut, että se uusittaisiin. Paljon, paljon huonompia ohjelmia uusitaan jatkuvasti ihan kyllästymiseen asti.
Alla olevat sanat lausahti kuulemma Eino Leino
katsellessaan kuuluisuuksien kivipatsaita Helsingissä
- Liekö tarkoitus tään elon raskaan
et kaikki hukkuis kyyhkyn p:aan –
Liekö Leinoa? En tiedä.
beataB (muistoista mieleen..)
saanut tilaisuuden katsoa TV:tä sinä Vappuna --oli muuten paras vappuohjelma mitä olen koskaan nähnyt.
Siinä esiintyi eri teattereista näytteliöitä --muistan Esko Roineen kun hän esitti omansa . Oli
siinä naurussaan pidättelemistä---miksikääs noinkin sanotaan --nauruhan pidentää ikää,ja on terveellistä --oikeen tulee helppo olla kun on oikeen nauranut.
kyllähän nykyää saap jo painaa vaik mitä ja laulaakin mistä vaan. enne ko suutarin tyttären pihalla kasvo kaunis pihlajapuu ja aitasta kuulu juu, niin se ol kielletty soittamasta radiosta.
sinulla on hieno harrastus ko laulat kuorossa. olen ain pitänt kovast kuorolaulusta. miten mahtavalle kuulostaakin aikamiesten iltatuulen viesti,veet siin silmiin tullee.
en ole paljoo leinoo lukent, mutta tykkään ainakin kovin loirin laulamista leinon runoista.
kirjottiko leino ollenkaa selvinpäin ko niin paljo puhutaa hänen ryyppäämisestää ja olikohan niis eroa paremmuuessa, selvän ja humalassa.
entisaikaa tais miehen vaikeampi olla runoilija,ei sellasta vissii arvostettu. miehen piti olla mies, eikä turhii jaaritella;))) sellanen käsitys minul ol 30 luvun aikasista miehen mallista.
tänäpäivänä luulisin ettei kirjalija eikä runoilijakaa pärjää jos juopottelloo.
terveisin lyyli
"...miten mahtavalle kuulostaakin aikamiesten iltatuulen viesti,veet siin silmiin tullee."
Tuota laulua kohottaa nostalgia. Sehän soi radiossa aikoinaan säännöllisesti Lauantain toivotuissa, ja taisi jossakin vaiheessa olla jonkin ohjelman tunnussävel. Meihin suomalaisiin uppoaa mollisävelmä, joka nousee ja laskee kuin tuulenhumina honkia kasvavalla harjanteella.
"kirjottiko leino ollenkaa selvinpäin ko niin paljo puhutaa hänen ryyppäämisestää ja olikohan niis eroa paremmuuessa, selvän ja humalassa."
Luulen, että monen runon tunnelma ja aihe virisivät nousevassa alkuhumalassa. Täydessä jurrissa örisevä köriläs ei kirjoita mitään jälkikäteen merkittävää!
Ja ne nousuhumalassa syntyneet välähdykset saivat viimeistelyn jälkikäteen, lievässä krapulassa tai täysin kirkastuneilla aivoilla.
Kyllä kai runoilijat saivat innotteita suoraan luonnosta raittiinakin.
yhden sanoittajan kertomaa ja hän sanoi,laulu/runo syntyy,jopa yhdestä sanasta.
Etsitäänpä yksi sana ja siitä runoksi.
En tiedä oliko tuo "suutarin tyttären pihalla..." laulu tehty meidän naapurista, mutta hänellä sattui olemaan sama sukunimi kuin laulun suutarilla.
Savossa hänen hienosteleva kirjakielensä oli tietenkin erikoista ja hänen sanontojaan matkittiin.
Kova oli tämä suutari ryyppäämään.
Voin kuvitella että hän olisi tänä aamunakin venytellyt torppansa rappusilla ja sanonut kun oli hellepäivä tulossa:
- Kaunis ilma ryypätä tänään!
Kuten sanottu: olin aikeissa alkaa ryypätä kun luin tämän.
Suuren kaskukirjan (WSOY, 1948) mukaan kirjailija Ruupert Kainulainen kulki Lönnrotin patsaan ohi ja pohti: "Mi tarkoitus on tään elon raskaan, jok' kerran hukkuva on kyyhkyn p--kaan?!"
Hyvää runon ja suven päivää! Hauska tavata taas.
...mulijahti mieleen Merikannon säveltämä Larin Kyöstin maankiertäjä:
Luadogan meren randamil
mie kazvoin kaugobriha,
siel mie paimenvirzie lauloin,
nyt eis on mieron piha.
Karjalan masil kuldakägöset kukkuu,
kirikön ristat kiildelöö,
taljankka se illoin tanssiloih kutshuu,
kandeleh hembieh helisöö.
---
A en ole Karjalast mie kodosin. Kansakoulussa miellyin tähän lauluun kotiseudullani Keski-Pohjanmaalla sota-aikana, jolloin Karjalan evakkolapset tulivat kansakouluun uusina kavereina. Silloin opettaja kaivoi tämän Siukosen laulukirjasta, eikä lukutaitomme tahtonut riittää silloin.
Yksi minunkin suosikkisävelmistäni, kiitos, kun palautit mieleen, laulan sitä mielelläni.
Olisiko kellään sanoja tuohon kyseiseen "Luadogan meren randamil" -lauluun? En löytäny netistä vaikka kuinka kaivoin.
Luadogan meren randamil -kysymyksesi, ja kirjoittelen sen verran kuin muistan, olen laulanut sitä nuorena, Merikannon laulut kun olivat niin tunteisiini vetoavia. (Hän on kaukaista sukua isäni puolelta.)
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Luadogan meren randamil mie kazvoin kaugobriha, siel mie paimoivirzie lauloin, nyt eis on mieron piha. Karjalan mail kuldakägözet kukkuu, kirikön ristat ne kiildelöö, taljankka illoin tanssiloih kuttshuu, kandeleh hembiez helizöö.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
(Jatkan joskus myöhemmin, tai niin, ehkä aamulla ehdin.) Hyvää yötä!
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~ ~Siel on kallis kandajain, siel mielitiettoni tshoma, muamokullan kainalost' on mutshoin otettu oma.
(Kertosäe sama kuin ekassa.)
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~ ~Kierdelin ja kierdelin, on selgä sumptshan painos, mieroh matka-mielenibä omah kodih on ainos.
(Kertosäe.)
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
sanat ovat Larin-Kyöstin ja Iivo Härkösen.
On tämä onnellistuttavaa tämä palstoilla olo!
Että vihdoin sain lauleskella tuonkin kauniin laulun sen oikeilla sanoilla, tähän asti vain sinnepäin-sanoilla! - Kaunis on sävel. Kiitos, Anniina!
Kaunista ja sopivaa meille.
Jäin selaamaan "Elämäni kuvakirja" muistelmateosta. Se on Eino Leinon viimeinen julkaisu vlta 1925. Seuraavana vuonna hän kuoli 48-vuotiaana.
Leino halusi palata lapsuutensa Hövelöön Paltamossa muisteloissaan. Näin hän teki oikeastikin. Ensimmäisiä kokemuksiaan ajan kulusta hän kokee heilauttaessaan itsensä ylitse vanhan aidan, niin kuin nuorena oli tehnyt:" Koko aita monen metrin pituudelta kaatuu kerallani.
En ollut ottanut huomioon nykyistä painoani. Löydän itseni nenä turpeesta, pari mädäntynyttä aidanseivästä kädessäni, housunpolvi palkeenkielellä, lonkkaluu kipeästi longahtaneena."
Siellä Leinon muistot kirvahtivat terävinä esille. Hän tapasi kainuulaisia todeten, että "Maa oli minuun ja minä maahan sangen tyytyväinen."
Kun hän luki Iso-Jussille Kaarlo Kramsun sytyttävät saäkeet:
"Se on talonpojan työksi
aina tullut Suomenmaass`:
minkä herra maahan syöksi,
rakens` talonpoika taas."
- Hm, hm, sanoi Iso-Jussi, osaatkos sinä sillä lailla kirjoittaa?
- En, totta totisesti, luulen vannoneeni jotakuinkin hyvällä omallatunnolla.
- Hyvä käräjäkirjuri sinusta voi tulla siis, tuumasi Iso-Jussi.
Palanen elävää kulttuurihistoriaamme sisältyy Leinon muistelmiin Elämäni kuvakirjassa. Hän haaveili siihen toista osaa, mutta se jäi tekemättä.
Näin sen miun maamoin veisas, boabushgain lauleli.
Luadogan meren randamil, mie ylenin gaunobriha
Siel mie paimovirzie lauloin
nyd on eissäin mieron biha!
Garjalan mail gudagägösed gukkuu
Kirikön gristat giildelöö
taljanka illoin se tanzuloih gudzuub
Kandeleh nii hembiest helizöö
Siel on gallish gandajain
Mielidiettyin dzhoma
muamogullan kainalost on
mutzhoin otettu oma
Garjalan maill jne--
Gierdelin da gierdelin
on selga zumpzhan painos
mieron madkamiehen leibä
omah godih on ainos!
Garjalan mail jne...
http://www.youtube.com/watch?v=pzoA_exAJoo
In memorium
taas pannut parastaan