Ikävöijät, rukoilkaa vastausta

Palstasetä taitaa itse sellaisen tarvita

En pysty enää suhteisiin, noussut traumoja niin paljon lapsuudesta ja aikuisuudesta pinnalle. Ei ole minkäänlaista mallia, miten perustetaan hyvä ihmissuhde tai valitaan sopiva ihminen. Tai missä kulkee mun rajat. Niitä alkanut tässä vetämään jossain vaiheessa ja paljon epäaitoja ystäviä lähtenyt. Elin perhehelvetissä kahden sadistinen narsistin kanssa lapsuuden.

Minussa ei ollut mitään hyvää, vaikka olin lahjakas ja nätti. Silloin en tiennyt. Henkinen väkivalta, sekä fyysinen oli läsnä arjessa. Vuosien terapiat aikuisena taustalla, mikään ei auttanut, muuta kuin jäsentämään niitä asioita.. Välillä toivon, etten aamulla enää heräisi. En enää edes haaveile mistään, kun vedän vain ilkeitä, hyväksikäyttäviä ihmisiä puoleeni. Ymmärsin myös, että romanttista rakkautta on vain Disneysaduissa. En lähde vaan johonkin, että olisi joku. En pysty.

Tämä suhde mistä irtaannuin, oli myös sellainen toksinen traumakemiasuhde, missä mua pienennettiin ja painettiin alas. Toinen oli äänessä itsestään, minut vaiensi, ei halunnut tietää minusta mitään. Kovia on kokenut hänkin, että on naisvihaajaksi kasvanut. Kyllä ne lähtökohdat vaikuttaa, vaikka sanotaan että jokainen on oman onnensa seppä. Täytyy olla todella vahva yksilö, että yksin selviää lapsuuden.

Anonyymi00005 kirjoitti:

En pysty enää suhteisiin, noussut traumoja niin paljon lapsuudesta ja aikuisuudesta pinnalle. Ei ole minkäänlaista mallia, miten perustetaan hyvä ihmissuhde tai valitaan sopiva ihminen. Tai missä kulkee mun rajat. Niitä alkanut tässä vetämään jossain vaiheessa ja paljon epäaitoja ystäviä lähtenyt. Elin perhehelvetissä kahden sadistinen narsistin kanssa lapsuuden.

Minussa ei ollut mitään hyvää, vaikka olin lahjakas ja nätti. Silloin en tiennyt. Henkinen väkivalta, sekä fyysinen oli läsnä arjessa. Vuosien terapiat aikuisena taustalla, mikään ei auttanut, muuta kuin jäsentämään niitä asioita.. Välillä toivon, etten aamulla enää heräisi. En enää edes haaveile mistään, kun vedän vain ilkeitä, hyväksikäyttäviä ihmisiä puoleeni. Ymmärsin myös, että romanttista rakkautta on vain Disneysaduissa. En lähde vaan johonkin, että olisi joku. En pysty.

Tämä suhde mistä irtaannuin, oli myös sellainen toksinen traumakemiasuhde, missä mua pienennettiin ja painettiin alas. Toinen oli äänessä itsestään, minut vaiensi, ei halunnut tietää minusta mitään. Kovia on kokenut hänkin, että on naisvihaajaksi kasvanut. Kyllä ne lähtökohdat vaikuttaa, vaikka sanotaan että jokainen on oman onnensa seppä. Täytyy olla todella vahva yksilö, että yksin selviää lapsuuden.

Irti en ole päässyt, koska hän oli viimeisin, enkä pysty lähemmin tutustumaan enää kehenkään. Eli siinä lienet oikeassa. Ainoa mahdollisuus on antaa mahdollisimman kauniisti pakit niille toisille, jotka lähestyy. Ei sitä kai ymmärretä. Pidetään ylpeänä nirppanokkana, kelle ei ketään kelpaa.

Irti pääsen, kun vapaudun traumoista. Luulen ettei tämä elämä riitä siihen + että kaikesta ei toivu.

Nuorempana jaksoin olla elämässä kiinni kuitenkin ja aloittaa aina alusta, kun jotain menetin. Rahaa, ihmissuhteita. Mulla ei ollut sellaista taitoa, että olisin osannut pitää ihmissuhteista kiinni. En uskaltanut antaa heille kovin suurta merkitystä, etten pettyisi. Draama seurasi toistaan ja minä en olisi jaksanut olla olemassa.