Raamatun mukaan ihminen on itse sielu

Raamattu ei opeta, että sielu olisi erillinen olento ruumiistamme, joka jättää fyysisen ruumiin. Sekä heprean että kreikan sanat sielulle tarkoittavat elämää, elävää olentoa, persoonallisuutta. Sielu on fyysinen ja hengellinen, jotka yhdistyvät täydellisesti luoden elävän olennon. Sinä olet sielu, sinulla ei ole sielua. Juutalaisen ja kreikan kielen mukaan eläimet ja kasvit ovat myös sieluja, eläviä olentoja. Joten kun fyysinen ruumis kuolee, ei ole elämää, ei sielua. Ja jos ei ole sielua tai elämää, fyysinen ruumis kuolee. Siksi meidän täytyy saada Kristuksen ylösnousemus. Tullaksemme jälleen sieluksi, eläväksi olennoksi. Jeesus pyysi useissa tilanteissa kuolemaa nukkumaan. Hän ei kutsu ihmisiä kuolleiksi, hän kutsuu heitä nukkuviksi. Ei ole elämää ilman fyysistä ruumista yhtälössä.

Ajatus siitä, että sielu voi olla erillään ruumiista ja puhdas, kun se jättää epäpuhtaan fyysisen ruumiin tullakseen täydelliseksi, on platonilainen oppi, jonka loivat Platon ja Aristoteles, ja se levisi teologiaan varhaiskeskiajalla, kun kreikkalainen filosofia koki renessanssin.

T: uskontojen uhri

Ei ole ikuista helvettiä koko raamatussa