Onko kellään muulla ollut samansuuntaisia tuntemuksia: olen menossa naimisiin ensi vuonna. mieheni on ollut aiemmin naimisissa, tosin pikaliitossa joka kesti yhden vuoden. suhteemme alkuaikoina mietin, että onkohan hän minun kanssani tosissaan ollenkaan, kun tuommoistakin oli tullut tehtyä. tulin kuitenkin siihen tulokseen, että jokainen meistä tekee erehdyksiä, joten yritin antaa asian olla. nyt kun olemme menossa naimisiin, huomaan olevani tosi pikkusieluinen tyyppi: osa minusta tuntee, etten haluakaan mennä naimisiin "käytetyn" sulhasmiehen kanssa. haluaisin hänen kokevan kaiken häähumun ensimmäistä kertaa kuten minäkin. tunnen, ettei mikään tunnu hänestä enää miltään, kun kaikki on tehty jo, mitään ei ole kokematta. epävarmuuksissani jopa pelkään, että hän ja hänen sukulaisensa ja ystävänsä vertaavat kaikkea hänen ensimmäisistä häistään meidän häihimme. lautasliinan väristä ja morsiamen iästä ja puvusta lähtien. siksi häiden suunnittelukin ahdistaa, etenkin hänen sukulaistensa kysymykset ja ehdotukset. tiedän, kuulostaa todella hölmöltä, ja varmaan sitä onkin, mutta näin vaan on että mietityttää. tiedän, että kysymys on varmaan siitä, etten osaa antaa itselleni riittävää arvoa. mutta kun se ei auta yhtään. jo silloin kun menimme kihloihin, mietin, että jaa, onkohan sormus samanlainen kuin tällä exällä, vai älysikö hän ostaa reilusti hienomman. heh:) tunnustan että olen todella epäkypsä tuntiessani näin, mutta... Löytyykö samanlaisia ääliöitä kuin minä?
Ex vaimo vs minä
äääääliö
81467
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itselläni ei sentään vielä häistä ole kyse, mutta esim. kihloihin menemistä välttelen juuri sen takia, että mieheni, 22v, on ollut ennen minua jo joitain kertoja kihloissa. Nämä kihlaukset ovat tapahtuneet kun on oltu noin pari kuukautta yhdessä ja loppuneet alle vuodessa. Me olemme seurustelleet nyt 2,5 vuotta. Jotenkin en tuollaisen jälkeen pysty tuntemaan, että kihlaus olisi miehelle minkään arvoinen asia, mutta eipä hän ole asiaa ehdottanutkaan. Itse en ole ikinä ollut kihloissa, vaikka olen seurustellut exänikin kanssa kolme vuotta.
Jotenkin ehkä se, että mieheni varsinkin suhteen alussa jostain kumman syystä jaksoi aina painottaa, kuinka hän eksiensäkin kanssa on tehnyt ja kokenut sitä ja tätä ja tuota ja että mikään mitä koemme ei periaatteessa ole hänelle uutta, sai minut raivon valtaan. En minä mieheltä vaadikaan, ettei hänellä saisi olla menneisyyttä, mutta näillä puheillaan hän sai minut tuntemaan, että olen vain joku hiton joukon jatko, jossa ei ole mitään uutta tai erityistä. Myös hänen kaveriporukkansa kuului vertailevan minua kovasti entisiin, koska nämä miehen exät sattuivat itse kuulumaan tähän tuttavapiiriin. Ja kommentithan olivat tietysti siihen suuntaan, että mitä ihmettä mies minussa näkee.
olet aika paljon nuorempi kuin minä, ja siksi sanon, että ota ihan rauhassa, kuulostele ja mieti tarkkaan, keneen sitoudut ja mistä syistä. kuulostaa siltä, että poikaystäväsi haluaa merkitä omaisuutensa (!) hylkäämisen pelossa tai muista epävarmuustekijöistä johtuen, koska kerran on ollut kihloissa jo useita (!) kertoja 22 ikävuoteen mennessä. ymmärrän hyvin, että sinusta tuntuu, ettei se merkitse hänelle mitään. aivan varmasti se merkitsee hänelle jotain, koska hän sitä ahkerasti harrastaa, mutta merkitseekö se samoja asioita kuin sinulle (ja meille monelle muulle), se on sitten kokonaan toinen asia. voi toki olla, että hänestä kasvaa ihan kelpo miekkonen, mutta ehkä toistaiseksi on hyvä pitää mielessä, että tosiaan olette vielä kovin nuoria. mikään kiire sinulla ei ole lupautua mihinkään!
Tsemppiä sinulle! Kuuntele ja katsele, jos tämä tyyppi tökkii ja hänelle kaveripiirin hyväksyntä ja "hyvät" jutut toisen kustannuksella menevät vielä parisuhteen edelle, niin varmasti sinulle löytyy joku toinen. :)
Ymmärrän yskäsi ihan hyvin. Mutta ajattele positiivisesti. Itse olen menossa tänä kesänä uudelleen naimisiin ja arvostan toista kertaa tosissani, koska a)haluan tämän yrityksen onnistuvan b)tällä kertaa jopa rakastan toista enemmän kuin koskaan ketään muuta. En osaa verrata ensimmäisiä häitäni ja sen tuntemuksia, koska en juurikaan muista niitä. 15v sitten. Tiedän vain että nyt olen tosissani. Tuskin miehesikään haluaa edes edellisiä häitään miettiä. Mielestäni vuoden kestänyt avioliitto on sellainen naurettava fiasko, etteivät varmasti suksulaisetkaan halua niitä muistella. Mua ainakin vähän hävettäisi mennä taas niin pian naimisiin, ajatella sukulaiset saa7joutuu ostamaan taas häälahjat jne.. ja enkä kyllä edellistä kertaa paljon muistelisi. Tsemppiä vaan!
Kiitokset sinulle kannustavasta kommentistasi. toivotan tosi paljon onnea uuteen liittoosi!!! olet aivan oikeassa, mieheni on itsekin sanonut noin sata kertaa, kuinka häntä hävettää nämä aiemmat tempaukset. hän toivoo kovasti, että saisi tehdyn tekemättömäksi, koska on vaistonnut, että asia jäytää minua. hänen sukulaistensa kanssa en ole asiasta jutellut - suhteemme kun alkoi hiukan ikävästi: mieheni oli naimisissa ja erosi sitten pikavauhtia tavattuaan minut. sain siis sukulaisten vihat niskaani, kun rikoin heidän "täydellisen" avioliittonsa. mikä tietenkin oli oikeasti kaikkea muuta kuin täydellinen, koska loppui näin lyhyeen, mutta kaipa se on niin, että sukulaiset tarvitsivat jonkun syntipukin, ja se olin sitten, ehkä toki ymmärrettävästikin, minä. Ehkä tästä taustastamme käsin pelkoni vertailusta ja muusta ikävästä pääsee kiusaamaan enemmän mieltäni. totta kai olen itsekin miettinyt monta kertaa, että teinkö väärin, kun suostuin tavallaan tulemaan toisten väliin. vaikken tahallani tullutkaan, mutta tokihan viime kädessä sain tietää, että mieheni oli naimisissa. kiirettä pukkaa, tästä viestistä saattaa siksi tulla kovin epäselvä...
Ihania häitä teille ja kaikkea hyvää elämäänne :)
Kuinkas sinulta noin oleellinen asia unohtui ekassa viestissäsi kertoa.. siis että olet syypää miehesi aiempaan eroon. No.. ehkä hän ei sinua petä ;)
Ei muuten unohtunut se tieto, ajattelin vain, että kirjoitan enemmän itsestäni vasta sitten, kun joku mukava ja asiallinen henkilö vastaa. Niin kuin sitten varsin mukava "II-vaihe" vastasikin. Toivottavasti voin hänen kanssaan vaihtaa ajatuksia uudelleenkin.
Eikä muuten petetty ketään, tavattiin sattumalta, ja ilmeisesti tämä mieheni pika-avioliitto oli jo niin pilalla jo silloin, että tapaamisestamme hän sai rohkeutta vihdoin liittonsa päättämiseen (näin hän ainakin on kertonut, että oli kuin unissakävelijä siihen asti, eikä löytänyt rohkeutta riuhtaista itseään irti vaikka olikin onneton, hävetti kuulemma myös se, että joutuisi myöntämään sukulaisilleen vain vajaan vuoden jälkeen, että avioliitto oli virhe ja suuri fiasko). Ensitapaamisemme tapahtui porukassa, jossa tämä ex-vaimokin oli läsnä, ja vasta heidän eropäätöksensä jälkeen aloimme tapailla suhdemielessä. Että sikäli omatuntoni on kyllä puhdas pettämisen ym. osalta. Hyvää jatkoa sulle, kurpalo.
helluni on myös ollut naimisissa mutta tais kestää alle vuoden se liitto. olen kysellyt nykyiseltä parhaalta kaverilta (joka oli ollut kaasona tälle exälle) helluni ja sen exän häistä ja kuullut että aika kuivat juhlat oli ollut ja tarjolla jotain makaroonisalaattia ja jotain pientä purtavaa. ja boolia ei oltu tarjoiltu koska helluni äiti oli sanonut että ei nämä mitkään ryyppy bileet ole.
noh ei me kuitenkaan olla vielä kihloissa edes vaikka olemme seurustelleet jo 2½ vuotta mutta mielestäni kihlaus on kuitenkin lupaus avioliitolle ja menen sitten naimisiin kun aika on. Mutta olen mielessäni miettinyt että mitä tarjotaan häissäni ja minkälainen puku kimppu jamissä on vastaanotto jne. ja sen tiedän että minun häissäni boolia tarjotaan ja niistä tulee mahtavammat entäkuin helluni entisistä häistä.
Ruokapuoli minun on helppo hoitaa koska olen ravintolakokki ammatiltani, mitään makaroonisalatteja en tarjoa =) vaan kunnon ruoka jne.ja anopilleni sanon suoraan että jos hänelle ei booli maistu niin voi olla selvinpäin ja lähteä vaikka aikaisemmin pois jos ei kiinnosta! en ala alentumaan hänelle kyllä omissa suurissa juhlissa ja sehän on minun ja helluni päivä ei hänen.
myös mielessäni on käynyt että tämä anoppi ehdottaa kuitenkin jotain maistraatti häitä koska hellunihan menee jo toista kertaa avioon mutta siinävaiheessa sanon että EI ONNISTU. minä haluan hienot kirkko häät. onhan ne kuitenkin minulle ensimmäiset =)
kannattaa ottaa vähän taustatietoja edellisistä häistä niin pystyt ainakin järjestämään hienommat ja saat paljon kehuja! =)
Moi vaan!
Ei sinun kannata turhaan huolestua! Uskon että miehesi ei vertaile sinua entiseen kokemukseensa. Naimisiin menosta en voi kertoa mitään, kun ei ole kokemusta, mutta omasta kihlauksestani voin...
Elikkä olen nyt toista kertaa kihloissa. Mieheni vasta ensimmäistä kertaa. Minusta tuntui tosi pahalta hänen puolestaan, kun hän iloitsi niin kovin ja minusta tuntui "käytetyltä". Silti kihlautumisemme oli parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Se tuntui oikealta ja rakastan miestäni paljon.
Ensimmäistä kertaa mennessäni kihloihin olin nuori ja tyhmä ja kadun sitä suuresti. Tämä ex-mieheni hakkasi ja alisti. Olimme yhdessä hieman yli vuoden.
Nyt olen onnellisempi kuin koskaan! Olemme seurustelleet 5 vuotta ja niistä 3v kihloissa.
Uusi kihlautuminen oli ihanaa enkä ole sen kummemmin vanhoja muistellut!
Toivottavasti sait tästä nyt selvää...
Pointtini oli se, että hän tuskin vanhoja muistelee... älä sinäkään niistä stressaa, koska hän haluaa tulevaisuuden SINUN KANSSASI. =D
Äläkä välitä sukulaisistakaan, hääpäivänne on vain teitä varten!