Häpeästä on kirjoitettu kirjoja

Ihmisten häpeä mielletään usein mielenterveyden ongelmien seuraukseksi tai oireen kuvaukseksi. Häpeä on mielenterveyden ongelmien taustavaikutin.

Normaalia kateutta herää jokaisella: ystävien, sisarusten, vanhempien ja lasten, miesten ja naisten välillä. Niin kotona kuin työpaikoillakin. Pahanlaatuinen kateus pyrkii ryöstämään itselleen kateuden kohteen tuhoamista ja pilaamista varten. Mutta rakentavassa hyväntahtoisessa muodossa se motivoi ihmistä saavuttamaan tavoitteitaan.

Kateus viriää kaunana ja katkeruutena vertailuista, joissa tuntee itsensä huonommaksi, tarvitsevaksi ja häpeäväksi ja toinen näyttäytyy tyytyväisenä, täydellisenä, antavana ja ehyenä. Vertailut horjuttavat itsetuntoa, jolloin sitä yritetään korjata erilaisilla keinoilla, kuten toisen mitätöimisellä, arvon kieltämisellä, vähättelyllä tai pilkkaamisella. Tästä voi syntyy myös häpeää ja mustasukkaisuutta.

Mustasukkaisuus ohimenevänä tunteena on yhtä tavallinen ja harmiton kuin mikä tahansa tunne. Sen hyväksyminen ja tunnistaminen jo suhteen varhaisessa vaiheessa auttaa pitämään tunteen siedettävänä ja hallittavana. Mustis-Tunteen tarkoitus on tuolloin pysäyttää yksilö kohtaamaan omia tarpeitaan ja ilmaisemaan niitä vastapuolelle. Oleellista mustasukkaisuuden käsittelyssä on kyky tunnistaa omaa tarvitsevuutta ja haavoittuvuutta sekä rohkeus ilmaista näitä puolia itsestä myös kumppanille.

Kyky tuntea terveellistä kateutta, mustasukkaisuutta ja häpeää on välttämätöntä yhteiskunnan toiminnan kannalta, mutta häpeästä voi myös kasvaa suuri, salakavalasti hyvinvointia nakertava möykky.

Häpeä vaikuttaa monien ajallemme ominaisten ongelmien, kuten riittämättömyyden tunteen, huonon itsetunnon, perfektionismin, uupumuksen, masennuksen, ahdistuksen ja syömishäiriöiden taustalla.

ja Niin pysyvät nuo kolme: kateus, häpeä ja mustasukkaisuus,
mutta suurin niistä on Häpeä!