Perunat on parasta istuttaa metsään. Lietevoimaa ei silti saa unohtaa.

Jos sitä metsää itsellä on.....

Näitä Huittisen alueen tarpeettomaksi käyviä perinteisiä pernapeltoja pitää alkaa metsittää. Jos kerta peruna haluaa juuri metsässä kasvaa, niin puustoa on alettava hommata pelloille.

Sinänsä mettäsä pernan kasvatus ei ole uusi irea sillä sitä kokeiltiin jo kuuskytäluvulla huittisjärven mettisä!
Mettäsä kasvatettu perna myös käytettiin siälä samantien tietynlaisen virvoikkeen valmistamiseen.

Olen kasvattanut metsässä perunaa yli 10-vuotta sitten ihan kokeena, että kuinka käy. Hyvin on peruna tuottanut satoa ja erilainen maku kuin vuoroviljellyllä pellolla kasvatettu. Puutarha vadelmaa kymmenen ja niistäkin satoa hyvin ja ai että se vadelman koko ja maku. Suurimman sadon, kun se oli raakileita täynnä, että varvut ihan notkollaan maata päin. Menin katsomaan ja kypsyminen oli melkein ohi. Poimimaan menin ja ei marjaakaan enää ollut. Ilmeisesti räkättirastaat ja muut linnut kekkassu punaiset marjat. Se vaan, että marjojen nokkijat niin suuria, että risut ja ruohikko tallaantunut vatukon ympäriltä. Tupakan natsojakin löytyi maasta.

Jokamiehen oikeus on, mutta perunapeltoa ei saa kuokkia toisen metsään. Lupaa voi kysyä omistajalta ja syksyllä kappa perunoita maksuksi. Voi sanoa, että maksun saat luonnosta.

Ajattelin laittaa kokeeksi pari vakoa kasvamaan naapurin puolelle metikköön.

Mutta miten on, pitääkö suurempi puusto kuitenkin ensin kaataa pois?

Kertokaa te joilla on enemmän kokemusta mettäperunan kasvatuksesta. Isot männyt voi varjostaa aika pahastikin kasvavaa perunantainta.

Kaikki puun juuret tuppaa haittaamaan perunaviljelystä. Muutenkin varmaan maistuu perunat metsänpohjalta, en sitä sano etteikö perunat kasvaisi. Kasvaahan nuo ihan missä vaan, vaikka mätenevässä ruohokasassa.

Metsässä kasvaneisiin perunoihin tulee riistan maku. Kaikki hirvieläimet ja peurat käy niitä siellä lannoittamassa koko kesän.
Syksyllä nostetaan sitten lihan veroista riistaperunaa mettätonteilta.