Mikä helle!
Laskettu aika oli jo muutama päivä sitten ja nyt ei enää osaa oikein mihinkään keskittyä. Mielessä on vain lähestyvä synnytys. Kunpa kaikki menisi hyvin ja nopeasti.
Missä ne supistukset viipyvät? Mikset jo tule?
Tunnustan että pelottaa kaiken peruuttamattomuus, vaikka aiemmat synnytykset menneet ihan hyvin.
Tässä vaiheessa muistaa kivut ja hetkittäisen epätoivon joka synnytystilanteessa valtasi mielen..ja sitten kuitenkin, kun luuli jo voimiensa loppuvan, oli lapsi ulkona ja ihana euforia valtasi koko kehon päästä varpaisiin, tunne jota ei saavuta millään ekstreme-urheilun harjoittamisella...
Tässä sitä taas ollaan, vaikka joka kerta vannoin, ettei ikinä enää, ettei muka ole sen tuskan arvoista - ja vannon varmaan tälläkin kertaa.
Tämä helle saisi kyllä jo hellittää.
Laskettu aika oli jo muutama päivä sitten ja nyt ei enää osaa oikein mihinkään keskittyä. Mielessä on vain lähestyvä synnytys. Kunpa kaikki menisi hyvin ja nopeasti.
Missä ne supistukset viipyvät? Mikset jo tule?
Tunnustan että pelottaa kaiken peruuttamattomuus, vaikka aiemmat synnytykset menneet ihan hyvin.
Tässä vaiheessa muistaa kivut ja hetkittäisen epätoivon joka synnytystilanteessa valtasi mielen..ja sitten kuitenkin, kun luuli jo voimiensa loppuvan, oli lapsi ulkona ja ihana euforia valtasi koko kehon päästä varpaisiin, tunne jota ei saavuta millään ekstreme-urheilun harjoittamisella...
Tässä sitä taas ollaan, vaikka joka kerta vannoin, ettei ikinä enää, ettei muka ole sen tuskan arvoista - ja vannon varmaan tälläkin kertaa.
Tämä helle saisi kyllä jo hellittää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onnea loppumetreille :) täällä varmaan vasta alkumetreillä, tai senteillä vasta. Voimia ja iloista mieltä helteestä huolimatta! Mahtaa pikku ihmeellä olla mukavata jos hellettä riittää syntymänsä jälkeen, ei ainakaan synny suomen paukkuvaan pakkaseen jossa vois pikkuvarpaat palella;) joten lykkyä sinulle onnekas äiti!
Kylläpä kuulostaa tutulta.Laskettuun aikaan vielä parisen päivää mutta mihinkään ei voi enää keskittyä.Koko ajan pitää varautua siihen että lähtö voi tulla.
Mielessä pyörii asioita jotka vois hoitaa ennen synnytystä, mutta toisaalta tuntuu et pitäis levätä mahollisimman paljon kun vielä voi.Jos sitten päätän ottaa levon kannalta niin hermoja kiristää "tekemättömät" asiat.
Kovasti ootan et saan vauvan jo syliin,mutta silti ajattelen et pitäs nauttia tästäkin ajasta kun ei vielä ole vauvaa hoidettavana.
Ja kyllä!:synnytys pelottaa ja kammottaa kun edellisiä muistelee.Kuitenki edelliset oli ihan normaaleja ja suht helppoja synnytyksiä.Yht'aikaa ootan ja pelkään et millon jotain alkaa tapahtua..
Kävi miten kävi, niin viimeistään parin viikon päästä mulla on synnytys edessä(siis jos yli menee oikein pahasti) ja sehän ei kuitenkaan ole pitkä aika vaikka miltä kantilta kattois!Eihän..??
Mulla kans jo vähän mennyt yli. Jännittää koska lähtö tulee. Tänään on kyllä jo aamupäivästä asti kipeämmin supistellut.. Jokohan ens yönä päästäis matkaan :) Tsemppiä synnytyksiin :)