Mihin silmäsi iskit hänessä?
Miksi valitsit hänet kohteeksesi?
Tuliko sinusta saalistaja ja aloit hiipien seuraamaan ja tarkkailemaan häntä ja etsimään heikkoja kohtia joiden kautta voisit hänen kimppuunsa hyökätä ja raahata saaliin luolaasi?
Sidotko hänet sinne ja pidät siellä itselläsi mustasukkaisesti häntä ja jokaista liikettään vartioiden, ettei hän karkaisi?
Vaikka olisitkin kuinka pehmoinen ja kultainen tahansa, niin oletko sisimmältäsi kuitenkin peto?
:/
Miksi valitsit hänet kohteeksesi?
Tuliko sinusta saalistaja ja aloit hiipien seuraamaan ja tarkkailemaan häntä ja etsimään heikkoja kohtia joiden kautta voisit hänen kimppuunsa hyökätä ja raahata saaliin luolaasi?
Sidotko hänet sinne ja pidät siellä itselläsi mustasukkaisesti häntä ja jokaista liikettään vartioiden, ettei hän karkaisi?
Vaikka olisitkin kuinka pehmoinen ja kultainen tahansa, niin oletko sisimmältäsi kuitenkin peto?
:/
Vastaukset 54
Vanhimmat
Hän nyt vaan herättää minussa lämpiä tunteita. Syvää hellyyttä. Haluaisin vaan sulkea hänet syliini ja suojella kaikelta pahalta.
No milloin lähdet saalistamaan?
Vai tarkkailetko edelleen ja etsit niitä heikkoja kohtia joihin iskeä?
:/
Jaa a. Tiedän hänet herkät kohdat. Mutta en nyt ihan heti niitä aikoja hivellä kyllä. Varmaan 23.5.2043 klo. 17.25 lähden liikkeelle.
Missä vanhainkodissa teillä on treffit?
:/
No sen näkee sitten. Luultavasti en ole enää edes elossa tuolloin.
No mitä aattelit tehdä tuon 18 vuoden odotusajan?
:/
Olen alle 60 tuolloin. 😂
Vanhus jo kuitenkin ja ne parhaat ajat takana päin.
:/
Puhu vaan omasta puolestasi. Tiedä miten simpsakka olen tuolloinkin.
Silloin olet jo kiikkustuolissa sukkia ja kaulaliinoja kutomassa.
Kissa nukkuu sohvalla ja tv:stä tulee uutisia.
Naapurin Leila käy silloin tällöin kahvilla ja joskus rollaattoreidenne kanssa lähdette yhdessä kirpputoreja kiertelemään ja hamstraamaan kaupasta tarjouskahvia.
:/
Kuulostaa kivalta .Niin voin silti olla simsakka. Enemmän tuossa on äksöniä kuin nykyään elämässäni 😅
Leikekirjan sekä opuksen nenäkarva askartelua varten.
Sun täytyy tehdä jotakin uutta nyt sitten sitä tulevaisuutta varten.
Riippuu mahdollisuuksista, niin alat vaikka lasitaiteilijaksi, hommaat ahjon ja alat tekemään lasitaidetta, niin eläketulosi on turvattu kun taidettasi myydään niillä kirpputoreilla ja Leila ostaa niitä sitten ja antaa sulle lahjaksi.
Ja dementian takia et edes muista että se oli sinun itsesi valmistama.
:/
Ai sä toivot mulle dementiaa 57 vuotiaana. 🙄 Valmistan joo pienen miehen sielusta kertovan teoksen. Siihen tulee pienilasinen muna joka hakataan säpäleiksi kuvaamaan miehen rikkoutunutta egoa ja itsetuntemusta.
Mä oon jahdannu häntä jo 17 pitkää vuotta ja vihdoin löysin hänet...🩷
Se tulee jos sulla ei ole niitä virikkeitä.
Sulla on ainakin aihe valmiina, vois tulla kyllä ihan hieno teos, sirpaleita ja säpäleitä.
Sitten se päätyy sun hyllylle kuten kaikki muukin jonka taakseen jättää niin edestään löytää.
:/
Jep. Onneksi kaikki p* ska ei kuitenkaan ryömi vierämäristä enää ylös.
Niin, sellanen on aika vittumaista kun jotain jättää taakseen niin joku sen sieltä takaisin kiikuttaa ja pistää oikein näkyvälle kunniapaikalle.
:/
Ei ole kyllä tuollaista ongelmaa itselläni ollutkaan. Kukaanhan ei sua pakota mitään vanhoja rojuja takasin ottamaan.
Siksi on hyvä ettei tule sitä dementiaa, niin voi kieltäytyä ottamasta sitä vastaan.
Dementiassa sen voi ottaa vastaan ja sitten tulee niitä hetkiä kun muistaa ja huomaa, että mitä tuo tuossa hyllyllä tekee ja miten se siihen pääsikään.
Kannattaa heti aloittaa aivojumppa.
:/
Tulispa. Aatele miten kiva dementiassa on olla. Ei muista mitään ikäviä vanhoja juttuja. Ei tarvitse katkerana täällä tilittää.
Niin sitä voisi aatella, mutta silloin voisi toistella ne vanhat ikävät jutut uudestaan.
Parempi ehkä on tilittää katkerana, että muut osaisivat varoa.
Vanhuksilla on aina paljon kerrottavaa ja opetettavaa jälkipolville.
Siinä olisi kiva kertoa nuorille, että kun se tumma ja tulinen vakuuttaa jo ensi tapaamisella että "rakastaa rakastaa" niin se on ansa.
:/
Juu mun ensirakkaus oli kuuma mut ei niin tumma ja heti rakkautta vannomassa. Sydämenhän se särki lopulta. Mut sellaista se elämä on. Mut parempi rakastaa ja menettää kuin olla ikinä rakastamatta. Mitään jos ei uskalla elämässä ei mitään koskaan saakkaan.
Parempi oppia niistä ja kantaa sitä oppia mukana.
Vaikka se sydämen särkyminen sattuu, niin on se ainakin sellainen kivulias muisto jonka kanssa voi elää ja se varoittaa ja muistuttaa tulevaisuudessa.
Kaikkea sattuu ja moni asia sattuu, mutta kai ne osaltaan myös auttaa.
Kun tulee syvät haavat ja arvet, niin silloin se alue parantuessaan vähän siinä puutuukin ja tulee tunnottomaksi.
Saman virheen toistaminen tulee epätodennäköiseksi ja toistuessaankin se ei enää satuta niin paljon.
:/
Tietysti niistä oppii ja omasta käytösestä. Kyllä ihmissuhteet on kahdenkauppa yleensä. Tietenkin poikkeuksellisen jotkut missä tehty ihan pahaa toiselle. Mut en tiedä ei se ole kivulias muisto kaunis ja haikea. En näkisi mitään kaipauksesta jos siinä edelleen tuskaa olisi. Olihan se aluksi kipeää ja tuskaa mutta kuuluu asiaan. Sulla on jotenkin hirveän negatiivista suhtautuminen.
Mun mielestä taas positiivinen suhtautuminen.
Koitan siitä pahasta löytää sen hyvän mutta myös jatkossa karttaa sitä pahaa sitä liiemmin kaunistelematta.
:/
Pahasta. Miksi ihmeessä kirjoitat edes jos koet ihmisen pahaksi ja koetut kokemukset. Itse en osaa ajatella noin omalla kohdallani. Asiat meni miten meni. Oltiin nuoria. Aika ja olosuhteet vaikutti kokemattomuus. Tehtiin molemmat virheitä. Ja ennen kaikkea ei osattu puhua ja selvittää asioita. Mut niistä voi oppia. Ei niitä toiminta malleja tarvitse kantaa mukanaan seuraaviin suhteisiin. Tai jotenkin jäädä vihaamaan toista.
Kaikilla on kokemuksensa eri mittakaavassa ja mittarinsa joilla niitä määrittelee.
Ei nuoruuden jutut niin ehkä vaikutakaan, mutta aikuisen ajan jutut on eri asia.
Ne voivat mennä todella rumiksi taisteluiksi ja sodaksi.
:/
Jaa jotkut oppii siitä nuoruuden tai aikuisia me jo oltiin niin paljon ettei enää toista virheitään.
Niinpä ja niin on hyvä.
:/
Älä välitä noista, jotka huutelevat väliin. Varmasti olet supersimpsakka myös tuolloin.
Vttu mitä juttuja. Lopeta ne tajuntaa lääjentavien vetäminen.
Nyt kirjoitat itsestäsi, koska unessa minä istuin luolassa ja sinä seisoit luolan edessä hymyillen vartioimassa.
Sanoit vielä, että: Nyt pysyt siellä turvassa ja en minä halua sinulle mitään pahaa.
Röyhistelit vielä rintaa ja pyörit niin, kuin sinulla on tapana tehdä minun edessä.
En minä edes ole niin kaunis enkä täydellinen saalis.
Jokaisen kiltin koti-kissan sisällä elää myös TIIKERI/LEIJONA niin, kuin jokaisen HALI-NALLEN sisällä elää KARHU!
TIIKERI/LEIJONA JA KARHU JOS LÖYTÄÄ TOISENSA NIIN HEISTÄ TULEE KUNINGAS KOTKIA JOTKA OVAT SAMANLAISIA, KUN JOUTSENET. ALKAA PASKA HAISEMAAN, KUN HE LÄHTEVÄT LIIKKEELLE 🥰💕😘
Vai niin ne käyttäytyy ja alkaa haisemaan🥱
Kyllä mä haluaisin olla hänen kanssaan, mutta en millään tavalla halua häntä vangita/omistaa. En ole yrittänyt etsiä hänestä heikkoja kohtia, enkä ikinä hänelle mitään pahaa haluaisi tehdä. Rakastan häntä ja hän minua, on sen myös sanonut ja minä hänelle. Kos hän joskus haluaa kohdata minut, niin odotan häntä, mutta en halua häntä kohdata kunnes hän pysyy elämässäni jossain määrin. Se on niin tuskallista. Mieluummin olen yksin.
Iskin silmäni hänen silmiinsä, mutta rakastan koko olemusta ja persoonaa. Hän on kuin minä, mutta monessa asiassa täysin vastakohta. Meillä on yhteys, jollaista ei muiden kanssa voi olla. Me ymmärretään toisiamme täydellisesti. Sitä hän kai pelkää, koska ei voi salata mitään. Jos hän päättää lähestyä joskus tosissaan, ehkä minä pelästyn silloin. Silti haaveilen aina vaan että saisin olla hänen kanssaan, vaikkei olla syksyllä neljään vuoteen nähty. Ollaan kyllä viestitelty tässä vuosien varrella välillä. Välillä hän kertoo kuinka ikävöi, muttei se sen kummempaan koskaan ole johtanut.
Sanon vielä etten valinnut häntä. Sattumalta hänet tapasin hyvinkin erikoisesti. Sitten vaan huomasin kuinka paljon rakastan häntä ja tajusin myös, että tunne on molemminpuoleinen ja että en tiennyt ennen sitä, mitä rakkaus on voimakkaimmillaan. Luulin kyllä tietäväni.
Se on henkipuolen asioita. Yksi asia johti toiseen.
Mitä nousevalta leijonalta voi odotta. Suojelee rakkaitaan leijonan urheudella, mutta sisimissään kissa. Hellyyttä kaipaava, jästipää, omissa tasuissaan kulkeva ajattelija, jonka pitää saada nukkua välillä paljon.
Öitä.
-nainen
En tiedä miksi rakastuin. Se vain tapahtui, tilanteessa jossa luulin etten enää pysty rakastumaan koskaan. Olen peto jos hän haluaa minun olevan, mutta se ei ole perusluonteeni.
Olet kyllä aika sekaisin.
Niin, en suostu ajattelemaan kuten muut.
:/
En tiedä mistä se alkoi. Yksi päivä vain tajusin rakastuneeni, eikä se tunne ole kadonnut kaikkien koettelemuksienkaan jälkeen. Petoa minussa ei löydy tässä asiassa löydy. Olen peto vain, jos joku yrittää satuttaa lähesiäni.
Entä jos joku toinen tulee ja kaappaa taikka viettelee hänet itselleen?
:/
Semmoiseen se rakas ei lähde.... Jos lähtee hän ei ole rakkauteni arvoinen. E
Jos noin käy, niin eihän hän silloin ole minusta kiinnostunut. Ja siis eihän hän ole, joten siinä ei sinällään olisi mitään super yllättävää.
On sinulla vilkas mielikuvitus 😆
Hän näki mut.
Oon aikas herkkä ja kiltti noin pedoksi. Petoutta on vain hitusen puoli iltaa viikosta 🐆 Muulloin ihan pehmo!
Jokaisella on vapaa tahto. Pakkomielteiset erotomaanit ja limerenssistä kärsivät ovat marginaalissa. Suurin osa on tuiki taviksia, jotka kaipailevat. Loput kiusaavat tällä palstalla.
En tiedä, miksi rakastan, vaikka tietysti voisin kertoa joitain ominaisuuksia.
Olen vähän kaikkea. En ehkä niin ymmärrettävä ja selkeä, ja toisaalta niin ennalta-arvattava.
Ei voi olla molempia. Joskus alkaa epäillä ja luulla kaikkea. Oon koska tahansa valmis luopumaan hänestä jos niin on tarkoitettu. Mikään ei tapahdu sattumalta. Ei tämäkään.
Silmiin ihastuin. Ja ulkonäköön/olemukseen ensin. Sitten ajattelin että taidetaan olla aika samanlaisia ja tykätä samoista asioista.
Nyt yritän vaan unohtaa kun ei tullut vastakaikua
Silti vielä tilaisuuden tullen sitoisin
ja ratsastaisin
Harvoin on kyse rakkaudesta ihastumisesta joka sotketaan rakkauteen siksi että toista ei tunne sen jälkeen voi vasta sanoa onko rakkaus mitenkään edes aitoa kun toista tuntee sikä mikä/millainen tämä on
Mies valitsi minut. Kehui, oli kiinnostunut tutustumaan. Kosketti. Hauskuutti. Sitten myöhemmin alkoi välillä vttuilemaan, mutta sehän oli vitsiä. Eihän vitsailusta saa suuttua, vaikka joskus vähän ivaisi ja tylyttäisi muiden aikana. Ei saa olla tosikko. Kyllähän huumoria pitää ymmärtää. Rakkaudesta se hevonenkin potkii. No minä rakastuin. Ja yritin "potkia" takaisin.
Totutti minut hänen kosketukseensa, aloin odottamaan läheisyyttä, ja annoin sitä. Kunnes pisti täyden stopin sille. Tuntuu julmalta leikiltä.
Paljon on myös hyviä hetkiä välillämme, nyt vain enemmän pinnalla ne ikävät muistot hänestä. Kun niitä juttuja ei koskaan selvitetty kunnolla, niin jälkiloukkaannun uudestaan ja uudestaan. Hän ei pyydellyt mitään anteeksi. Huonot fiilikset, eikä keinoja olla yhteydessä. Viestittely kielletty. Epäselvyys ja epävarmuus ruokkii epäilyksiä.
Oliko onnistunut jahti? 🫀