Traumoista puhumalla on jatkuvassa ptsd-olotilassa. Traumat täytyy purkaa tekemällä tiettyjä harjoitteita päivittäin. Kukaan ei jaksa stressitilaa loputtomiin.
Niitä tunteita olen kohdannut yksin hiljaisuudessa. On päiviä, jolloin en halua kommunikoida kenenkään ihmisen kanssa. Vedän syvään henkeä ja olen armollinen itselleni.
Yksinoloa ja itsessäni viihtymistä harjoittelen. Silloin kun on takki ihan tyhjä, ei auta, kuin pysähtyä miettimään, mihin suuntaan on menossa. Ja onko kaikki toimintani itsestäni lähtöisin, ettei ole ulkopuolisia vaikuttajia mukana. Sitten kun tiedän sisimmässäni mitä teen, silloin annan mennä.
Niitä tunteita olen kohdannut yksin hiljaisuudessa. On päiviä, jolloin en halua kommunikoida kenenkään ihmisen kanssa. Vedän syvään henkeä ja olen armollinen itselleni.
Yksinoloa ja itsessäni viihtymistä harjoittelen. Silloin kun on takki ihan tyhjä, ei auta, kuin pysähtyä miettimään, mihin suuntaan on menossa. Ja onko kaikki toimintani itsestäni lähtöisin, ettei ole ulkopuolisia vaikuttajia mukana. Sitten kun tiedän sisimmässäni mitä teen, silloin annan mennä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Masturboi viikon ajan kolme kertaa päivässä niin alkaa nuppi kummasti selkiintyä.
En mä tuohon usko, vähempi on enempi ☺️ Voi käyttää seksuaalienergiaansa johonkin tärkeään oikeeseen asiaan.
No voi, tarviitteko työnohjaajan? Kaikkia moititaan tasapuolisuuden hengen mukaan
Minä yksilönä on ydin
Niin tota olen myös miettinyt, että tämä meidän ajan muodikas traumapuhe ei välttämättä auta 😞 Vaan pahimmillaan taitaa kasvattaa historian painolastia...
Ehkä oikein käytettynä ihan hyvä väline? Historiansa analysointi siis.
Joo. Mulle riittäisi etten olisi niin yksin ja tuntisin, että joku aidosti välittää. Sen kaiken vastapainoksi mitä on ollut. Ja se, että en kokisi vainoa enää. Ehkä ei tapahdu enää, en tiedä. Haluaisin vaan tämän lopun ajan mitä on jäljellä, elää rauhassa. Mutta en yksin.