Mietin sitä, että miksi niin kaunis tunne kuin tykkääminen, ihastuminen tai rakastuminen pitää kääntää rumaksi, jotta pääsisi yli siitä toisesta ja siitä tunteesta. Miksi pitää täällä haukkua toisen ulkonäköä, luonnetta tai käytöstä, että ei enää tuntisi. Miksi pitää alkaa vihata? Eikö sitä voi vain ajatella, että se toinen on kaikkea sitä, mistä kiinnostui, mutta se ei nyt riittänyt. Voihan sitä toista arvostaa ihmisenä, rakastaakin kuten lähimmäistään rakastetaan ja silti laskea irti. Kyllä ne tunteet hiipuu vähemmälläkin raivolla. ❤️
Tykkäämisestä vihaan
Anonyymi-ap
35521
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Ihan totta! Jos on kuitenkin käyttänyt aikaa toisen rakastamiseen tai yhdessä oloon, kannattaa niitä hyviä muistoja vaalia. Muuten se on omasta elämästä pois.
Enpä ole käyttänyt aikaani noin kahteenkymmeneen vuoteen keneenkään rakastamiseen! Mutta toivon että niin käy vielä tänä kesänä että rakastun, ainakin olen hyvin ihastunut tummatukkaiseen mieheen!
niin se lyhyt tummatukkainen mies, sinua lyhyempi.... sehän se vissiin oli
On tutkittu juttu. Että ero prosessiin kuuluu viha että pääsee toisesta yli. Jos sitä ei tule ei toisesta pääse yli tunne tasolla. Tietenkin jos tunteet on jo kuolleet aiemmin ei sitä varmaan tule. Itsehän en ole ikinä vihannut eksääni ja tuntuukin etten ole päässyt koskaan kunnolla sen takia ylikään.
No joskus ei auta vihakaan mutta usein se auttaa
Ahaa. En mä kyllä ikinä oo alkanut ketään vihaamaan. 🤔 Mut tää selittääkin tämän, kiitos!
Minä olen kyllä eksästäni päässyt yli ilman vihaa ja nyt olemme ystäviä.
kokeile vihata, se on parasta mitä on olemassa.
Eli tunteesi eivät olleet kovinkaan vahvat silloin enää kun erositte tai olit se jättäjä. Käsitellyt eron jo aiemmin miellessäsi. Jos on odotuksia, unelmia ja toiveita ja ne murskataan on normaalia että syntyy myös tervettä vihaa ja pettymystä. Aikanaan se menee ohi kyllä. Eikä se tarkoita. Että ihmistä jäisi vihaamaan. Voi ne hyvät muistot myöhemmin tulla takaisin mieleen. Monesti ihmiset kieltää itseltään sen tunteen. Ja masentuu vaikka itse. Enkä nyt puhu mistään sairaasta vihasta ja vainoamisesta yms.
Miksi sitten eronnut kenestäkään edes? Oletko edes rakastanut ketään kunnolla? Jos ero on ollut ihan vaan läpihuutojuttu.
Niin eli tunteet oli kuolleet kun erositte. Mikä ihme että ihmiset ei osaa enää sisälukea tekstiä. Jos toista rakastaa vielä eron hetkellä niin ihan normaalia että syntyy myös vihan tunteita ja pettymystä silloin. Voi toki tulla ystäviä myöhemmin.
ei ole koskaan ollutkaan mitään todellisia tunteita
nuo ihmiset ei edes tiedä mitä sellaiset oikeat tunteet on
Ei ne hiivu yhtään millään.
Varsinkin jos joutuu olemaan tekemisissä ja toinen vaan tekee katoamistemppuja ja sumuttaa minkä ehtii. Ollaan taas niin sitä ja tätä ja sitten kadotaan niin ettei saa edes kiinni. Dorkamaista.
No haluatko olla tekemisissä? Ehkä se toinen yrittää antaa sulle tilaa ja ettei sun tarttee olla tekemisissä, jos hän on huomannut, että se on sulle vaikeaa tai vastenmielistä?
Ei raivota
Ei mulla ainakaan ole ollut vihaa ja enkä halua haukkua häntä koskaan. Ketään ei voi pakottaa tykkäämään. Mulla tunteet on vaan hiipuneet vähitellen koska olen joutunut kohtaamaan paljon asioita jotka puoltavat vahvasti että hän ei ole ollut kiinnostunut ja tietysti olen myös ottanut yhteyttä.
Ihmismieli on siitä hieno juttu että ajan kuluessa tunteet hiipuvat pois koska on nähnyt ja kohdannut paljon asioita jotka vievät tunnetta pois, mieli on prosessoinut niitä sitten sen jälkeen hyvällä menestyksellä.
Ei mulla ainakaan ole ollut vihaa ja enkä halua haukkua häntä koskaan. Ketään ei voi pakottaa tykkäämään. Mulla tunteet on vaan hiipuneet vähitellen koska olen joutunut kohtaamaan paljon asioita jotka puoltavat vahvasti että hän ei ole ollut kiinnostunut ja tietysti olen myös ottanut yhteyttä.
Ihmismieli on siitä hieno juttu että ajan kuluessa tunteet hiipuvat pois koska on nähnyt ja kohdannut paljon asioita jotka vievät tunnetta pois, mieli on prosessoinut niitä sitten sen jälkeen hyvällä menestyksellä.
Jos oikeasti on ollut rakas niin ei toista haukuta ollaan sitten yhdessä tai eronneita.
Tuota ei voi yleistää, itse en ole koskaan toiminut noin. Se tunne vain hiipuu pois ilman mitään vihan tunteita. Miksi siinä pitäisi alkaa vihaamaan?
Niin, yleensä kai siinä on taustalla jotain hyvin huonoa kohtelua.
Niin, ei kai muuten voisi alkaa vihaamaan jotain. En ole ikinä vihannut ketään joita olen rakastanut joskus ja niitä on aika monta. :) Muutenkin vihan tunne on minulle aika vieras, mikä on tietenkin pelkästään hyvä asia.
Viha on hyvä tunne, se puhdistaa kaiken kuin tuli.
Viha on myös hyvin kuluttava
Kyllä juuri noin se on!
Viha… ei rakkaus muutu vihaksi.
Sivusta
Kyllä rakkaus ja viha kulkee käsikädessä. On normaalia ja tervettä tuntea hetkittäistä vihaakin ihmistä kohtaan joka satuttaa särkemällä sydämen. Se menee ohi kyllä aikanaan.
No ei niin...❤️
Miksi sitten erota ihmisestä jota rakastaa?
Joskus pitää olla erossa, mut uusi kohtaaminen on mahdollista...
Eli jättää toinen varalle roikkumaan kun ei jonkun muun kanssa onnistukaan.
Tuntuu, että on mennyt ikuisuus aikaa… silti uskon rakkauteen ❤️
Ei ole koskaan noin minun mielestä, ne jotka jätän taakseni tulevat aina olemaan sitä! Menneet ovat ihan syystä menneitä, enkä enää koskaan niihin palaa!
Tuohan se selvästi näkyy jos olisi tullut vihan tunteita eron jälkeen jotka ovat repineet toisesta tunnetasolla irti ei ole mitään halua palata. Mutta yleensä ihmiset haluavat palata jos rakastavat tai ollaedes tekemisissä. Jossain vaiheessa on pitänyt sattua jotain ettei toisen kanssa halua olla tunteiden on pitänyt laimeta tai niitä ei oke koskaanollutkaan. Ei kukaan eroa ihmisestä jota rakastaa ja se on niin ihana huvikseen.
Niinpä, kun tapahtuu liikaa sellaista mitä on mahdotonta hyväksyä toiselta ihmiseltä, sen jälkeen ei enää paluuta ole! Se on lopullinen stoppi eikä sitä enää voi mikään muuttaa paremmaksi koskaan, eikä tarvitsekaan!