Hindut Helsingissä?

Tutkijat eivät ole päässeet yksimielisyyteen siitä, milloin tämä yhdistävä ajatusmuoto tarkalleen ottaen vakiintui teksteihin. On kuitenkin selvää, että siitä tuli eräänlainen ratkaisu yhteiskunnalle, joka oli uupunut loputtomiin teologisiin kiistoihin.
Jumalallisuuden erilaisia ilmenemismuotoja ei tässä kuvata toisistaan riippumattomina, keskenään kilpailevina persoonina, jotka hallitsevat maailmankaikkeuden eri osa-alueita. Ne ovat pikemminkin saman näyttelijän eri naamioita, joita hän käyttää kulloisenkin tehtävänsä mukaan maailman näyttämöllä.
Tällainen näkökulma vie pohjan uskonnollisilta ristiriidoilta ja siirtää harjoittajan huomion ulkoisista rituaaleista niiden sisäiseen olemukseen. Tämä ikivanha synteesin periaate liittyy suoraan myös siihen, miten me nykyisin hahmotamme todellisuutta.
Ihmisen tietoisuus ajautuu päivittäin kaksijakoisen ajattelun ansaan ja pilkkoo yhtenäisen maailman jatkuvasti vastakkaisiin luokkiin: omaan ja vieraaseen, oikeaan ja väärään, liittolaisiin ja vihollisiin. Tällainen todellisuuden jatkuva pirstominen synnyttää loputonta taustalla vaikuttavaa levottomuutta ja kuluttavaa tarvetta taistella kaikkea vastaan, mikä ei sovi omiin, usein varsin rajallisiin käsityksiimme hyvästä.
Kun luovumme todellisuuden jyrkästä jakamisesta vastakohtiin, voimme saavuttaa syvän sisäisen vakauden. Elämän moninaisuuden hyväksymisestä kaikissa sen ilmenemismuodoissa tulee silloin avain todelliseen tyyneyteen ja pysyvään harmoniaan.

Koko kertomuksen rakenne johdattaa kuulijan oivaltamaan, ettei aineellinen maailma ole epätoivon paikka vaan harjoituskenttä, jossa jokaisella teolla on merkityksensä.
Olkoon tämä filosofia luotettava tuki epäilyksen hetkinä. Auttakoon se löytämään vakaan harmonian ja katsomaan ympäröivää todellisuutta hieman vilpittömällä ymmärryksellä.
Muinaisten laajojen kirjoitusten tutkiminen vaatii kärsivällisyyttä ja syvällistä paneutumista, mutta vastalahjaksi se antaa ainutlaatuisen kokemuksen yhteydestä ikiaikaisiin totuuksiin, jotka eivät ole menettäneet ajankohtaisuuttaan vuosituhansienkaan kuluessa.