Miksi psyykelääkkeitä määrätään niin paljon etenkin Itä ja P- Suomen alueilla?

Sellainen tunne on tullut, että tietyillä alueilla, kuten Itä ja P-Suomessa on liian paljon sairauksien, tai elämässä olevien ongelmien hoitamista lääkepainotteisella tavalla.

Tästä syystä myös annettavien diagnoosien määrä kyseisillä alueilla on suuri. Molemmilla on yhteys toisiinsa.

Se, minkä olen myös näillä alueilla huomannut on se, että miten paljon kyseisillä terveydenhuoltoalueilla ignoorataan yksilön elämässä olevia elämäntilanteita, tai olosuhteita. Eli ajatellaan, tai kuvitellaan, että kaikki elämässä olemassa olevat ongelmat hoituvat, kun määrätään oireisiin joitakin lääkkeitä. Ottamatta ja kantamatta mitään vastuuta yksilölle kenties niistä lääkkeistä koituvista harmeista, haitoista ja lisäsairauksista.

Psykiatriaa voi aika suurella syyllä kutsua lääkeuskovaisuudeksi, eli ei se kaukana ole uskonnosta.

Ongelma on vain siinä, että niillä määrätyillä lääkkeillä ei korjata oireiden taustalla olevia syitä. Sen sijaan tuleekin lääkkeitä käyttävälle lisää liuta uusia ongelmia, etenkin terveyspuolelle.

Miksi se sairastavuus ja siitä johtuva tarve ei ole riittävän hyvä syy siihen että lääkkeitä määrätään samassa suhteessa?

Ainoa sivukanetti jonka itse lisäisin yhtälöön on se, että kaikki työikäiset ja siten maksukykyiset ihmiset ovat muuttaneet kasvukeskuksiin, eikä valtiko kompensoi tätä muuttoliikettä riittävällä rahallisella subventiolla muuttotappio kuntiin, siksi palvelut ovat automaattisesti heikompia muuttotappioalueilla.