Arkkinarsistin parantuminen?

Nykyään kuka hyvänsä voi saada narsistin leiman. Nimitys on niin yleinen. Ei siihen paljoa tarvita.

Narsistimaista käytöstä on monilla, ja jos jostain ei tykkää, moni idiootti heittää ilmoille narsistileiman, välillä jopa kateudesta. Aika harva oikeasti on narsisti, se kun on persoonallisuushäiriö, jota on vain noin 1% ihmisistä, mutta sen piirteitä voi monella olla etenkin näinä someaikoina ja sen innoittamina käyttäytymismalleina. Se toinen henkilö on ehkä liikaa lukenut Iltalehden jokaviikkoisia "näin tunnistat narsistin", "narsistin tuhat ilmettä", "onko läheisesi narsisti" artikkeleita, joita taitaa joka viikko tuo laatulehti tuppailla ilmoille, jotta saisi enemmän lukijoita.

En ole psykologi, mutta...
Carl Jungin mukaan narsisteja vihollisena pitävä ihminen saattaa oikeastaan olla itsekin avun tarpeessa.
Narsisti on sisältä tyhjä ihminen, mutta hän kompensoi tyhjyyttään ulkoisella olemuksellaan ja tarpeillaan. Tämä tekee hänestä kuin keisarin, joka itseriittoisella käytöksellään alkaa ärsyttämään joitakin ihmisiä.
Narsisteja vihaava ihminen voi nimittäin nähdä narsistissa oman sisimpänsä puutteita. Ehkä hänkin haluaisi huomiota, jota tuo yksi kerää kaikilta. Ehkä hänkin haluaisi vapauksia tai etuoikeuksia, joita narsisti hankkii kuin sormia napsauttamalla... "Miksi tuo yksi saa kaiken ja minä en mitään?" Jos joku ajattelee näin, se voi olla merkki rikkinäisyydestä sisimmässä. Sen selvittäminen olisi aiheellista ja ammattiauttaja voisi ehkä auttaa. Omien varjojen kohtaaminen on ihan terve idea nykytietämyksen mukaan.
Muista, että joidenkin mielestä narsisti on vain kissan kaltainen olento... viihdyttävä, hassu ja hullunkurinenkin. Aivan kaikki eivät koskaan vihaa narsisteja. Katso vaikka presidentti Trumpia.
Lähestulkoon kaikilla meillä on joku ongelma sisimpämme kanssa. Meidän ei tulisi hypätä johtopäätöksiin liian nopeasti.

Kun aikoinaan jouduin narsistin kanssa tekemisiin, enkä ensin tiennyt mistä on kyse, tajusin jossakin vaiheessa ottaa askeleen taakse päin katsoakseni vähän kauempaa.

Eihän narsisti ollut ensimmäinen eikä viimeinen tuttavuus elämässäni, ei edes hankalien ihmisten suhteen, vertailupohjaa löytyi kyllä. Juuri vertailu auttoi näkemään narsistin omituisuudet ja lopulta myös olemaan syyllistymättä kun narsisti yritti syyllistää.

Vertailemalla esim. toisen tuttavan käytöstä tilanteessa, jossa läheinen vakavasti sairas, narsistin itsekeskeisyys ja empatian puute oli silmiinpistävää. Vähän kauempaa katsoen narsistin paskapuheiden aiheuttama häiriö vaimeni ja teot sekä konteksi erottui paremmin. Valehtelu, itsenä ylentäminen muita alentamalla, hyväksikäyttö, varastelu, lasten tarpeiden laiminlyönti, ylivertaisuusharhat yms. näkyivät yhä selvemmin.

Kun lopulta tarjosin narsistille hänen omaa lääkettään eli alentamista, narsisti draamaili ja syyllisti odottaen matelua hänen edessään. Tiesin, että "huono käytökseni" ei ollut minulle normaalia käytöstä vaan vuosien turhautumisen ja ärtymyksen purkaus, joka osoittautui lopulta erittäin oikeaksi ratkaisuksi. Syyllisyyden tunteet oli helppo ohittaa, enhän kohtele muita samoin.

Näin myös minä sain narsistin pysymään etäällä useamman vuoden ajan ja se oli iso helpotus. Olin kurkkuani myöden täynnä tuota iilimatoa joka vain tarrasi tiukemmin kiinni kun sitä yritti kevyesti ravistaa irti. Veetuilu, itsekehu, valehtelu, draamailu, kateus, huomionhaku jne. vain paheni vuosi vuodelta. Tarvittiin kunnolla liekkiä perään että irrotti.


Vuosia välteltyään hän on yrittänyt uida takaisin vaikutuspiiriin yhteisten tuttujen kautta, mutta silloin pitää muistaa taas käyttäytyä vähän huonosti ja osoittaa narsistille paikkansa.

No ei khyl parannu