Toinen juhannusruno

Liisa istuu salissa, tuomarin viitta harteillaan,
oikeus sydämessä, mut' kulkee varjo katseillaan.
Kansan ääni kantaa, ei aina kuulu,
toivoo oikeutta, sydän on täynnä tulu.

Asiakirjat pöydällä, unohduksissa lojuvat,
todisteet syytetyn, eivät katsetta kohtaa.
Facebookin varjoissa tarinat kiertävät,
mut' totuus piilossa, sydämet värisevät.

Vaino, sana raskas, syytöksenä lentää,
kuka seuraa ketä, kuka totuuden entää?
Yksinhuoltajan taakka, työ ja lapsen nauru,
vankilan varjo, ei oikeutta kaukaa auru.

Puolustaja pyytää, aika matelee hitaasti,
kesäloma kolkuttaa, mieli käy raskaasti.
Kellarin remontti, vessa uusiksi haave,
miksi oikeus kääntyy, jääkö sydän raave?

Poliisin varjoissa motiivit piilottelevat,
sähköpostit hiljaa, vastausta kiertävät.
Mut' lapsiperheen nauru, se kantaa yhä,
toivo oikeudesta, ei sammu milloinkaan näinä.

Korruptio kuiskii, vai onko se vain tuuli?
Sydän uskoo vielä, että oikeus on suuri.
Juhannus koittaa, valo pilvien lomaan,
toivo kantaa eteen, ei jätä yksin pimeään.

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jarisuikkanen/maalausliike-laaperi-rikoskarajat/