Mitä ajattelet 55- vuotiaasta miehestä jolla ei ole ollut suhteita koskaan?

Aika hyvin olet pintasi pitänyt!

Mä asuin lapsuuteni maalla ja silläkin seudulla oli useampikin "vanhapoika" joka ei juuri kylillä liikkunut vaan hoiti kotitilaa vanhempiensa apuna. Yhdessäkin talossa oli vaan veljekset , vanhempansa oli jo edesmenneet ja muut sisarukset muuttaneet omilleen lähes heti koulunsa käytyään. Näitäkään veljeksiä ei yleensä missään kylän yhteisissä riennoissa näkynyt, enimmikseen kotona töissään heitä näki. Yksi setänikin oli tuollainen "vanhapoika", tosin ei asunut enää aikuisena kotitilalla vaan oli muuttanut omaan mökkiin etäämmälle.

Ei huonoin osa heillä. Henki sentään vielä pihisee. Sairauksien kirjo on hyvinpitkä - ja lisää niitä ilmenee.

En ajattele kummemmin, sillä olin itse samassa tilanteessa melkein nelikymppiseksi asti. Et välttämättä ole jäänyt paitsi mistään kovin kummoisesta. Päädyin avioon ja lapsikin ilmaantui. Onnen hetkiä jäi muistoihin kieltämättä mutta nykyään liiton tila on surkea. Vaimo on kuin kämppäkaveri.

Olen alkanut ymmärtämään pikkuhiljaa, että välttelin ehkä alitajuisesti naisia, koska taisin tiedostaa että en sovi yhteen niiden kanssa. Miespuolisten kavereiden puute ei ole sen kummempi juttu, sillä syvälliset ja aidot ystävyyssuhteet ovat harvinaisia.

Jos tilanteesi häiritsee sinua itseäsi niin on vaihtelun aika. Luo suunnitelma ja lähde toteuttamaan sitä. Aloita pienillä askelilla. Toimii. Näin toteutin haaveeni perheestä muutamassa vuodessa. Vastoinkäymisiä oli. Yksi vakava emämunauskin mutta siitäkin selvisin. Onnea matkaan.

Samassa tilassa, mutta hieman nuorempi. En ole koskaan käynyt edes treffeillä. Onneksi olen tullut immuuniksi yksinäisyydelle, ja koen sen vain positiivisena.

Ei pidä välittää siitä mitä muut ajattelevat. Omien polkujen kulkeminen on nykyaikana yhä useamman miehen ratkaisu, ja todellinen ilmiö jo Yhdysvalloissa.

Hassua, olin tulossa tekemään samanlaista aloitusta, mutta olitkin ehtinyt ensin! Tosin sillä erotuksella, että olen nainen. Täytin juuri 50 vuotta, koskaan en ole ollut parisuhteessa, en edes lyhyessä. Treffeillä olen käynyt harvakseltaan, mutta niistä ei ole koskaan poikinut mitään. Muutama yhdenillan juttukin oli nuorena, niistä jäi lähinnä ontto olo.

Kyllähän tällainen yksineläminen tuntuu ihmisiä ihmetyttävän. Että jotakin vikaa täytyy ihmisessä olla, jos ei minkäänlaista parisuhdetta saa aikaiseksi. Minulta on kyselty olenko lesbo, aseksuaali, vai ihan vaan liian nirso. En ole mitään noista. Teininä on jäänyt traumat koulukiusaamisesta, ja kokemus siitä, etten kelpaa kenellekään, se varmaan alitajuisesti vaikuttaa vieläkin. Ystäviä minulla onneksi on, joten en ole siinä mielessä kovin yksinäinen.

Vastatakseni kysymykseesi, mitä mieltä olen aina yksin eläneestä miehestä; ymmärrän sinua hyvin. Olet varmasti mukava tyyppi jossa tuskin on mitään vikaa. Jotkut vaan jäävät yksin, syystä tai toisesta.

Maailmassa on muutakin kuin parisuhde.

Jatka samaa rataa.

Mitä harrastat vapaa-aikana?

Et kerro edes sitä miten onnellinen olet yksin ollut, täysin provo aloitus. Yksinäinen siis sellainen joka henkisesti kokee niin, olisi jotain sanaa mukaan laitellut kertoakseen tilanteestaan enemmän, nyt oli sosiaalisen täällä roikkuvan perus aloitus kyseessä. Eli todennäköisesti olet joku Suomi24-palstan vakiasiakas, joka tekee aloituksia kymmeniä joka viikko eri puolilla täällä ja on nyt muka "yksinäinen" tällä kertaa. Ehkä enemmän olet tuolta suhde-palstalta joka päivä eri ketjun aloittaja samalla parin rivin tavalla tai sitten skitsofreniaa sairastat, mutta se ei ole oikea diagnoosi, ja sitä välillä terveys-puolella epäilet, välillä sitten täällä kun on tylsää tuolla suhde-palstallakin.

Ajattelen että olen sinä kymmenen vuoden päästä.
Tällä menolla ei muuta näytä olevan edessä.
Tosin en usko että kymmentä vuotta enää olen täällä

m

Oon vajaa 50-vuotias nainen, joka on ollut täysin ilman parisuhteita, deittailua, kaikkea intiimiä kanssakäymistä 20 v. Eli 30-vuotiaana loppui kaikki. Vielä 20-vuotiaana olin avoin ja ihmisiin luottava, joka haaveili perheestä ja lapsikatraasta, mutta väkivaltainen kumppani sai "murrettua" sen ihmisen. Uskon, että olisin nyt onnellisempi vastaavassa tilanteessa missä ap on. Jos voisin valita, oisin mieluummin täysin suhteista kokematon kuin huonoja, lähes tappavia, kokemuksia saanut.

Kyllä teidänlaisia on Suomessa paljon, mutta ovat päättäneet olla hiljaa siitä. Ei sitä kannata ainakaan kertoa jos joku nainen kiinnostuu ja haluaa jotain suhdetta. Ja kyllä sitäkin tapahtuu vanhemmalla iällä. Seurustelujen täysi puuttuminen ei kerro mitään siitä millainen ihminen olet, tai no ehkä sen että viihdyt myös yksin, tai tarvitset paljon omaa aikaa. Se ei kerro sitä ettetkö voisi olla hyvä isä, tai että oletko huumorintajuinen, tai että osaatko ottaa toiset huomioon. Moni on tässä maailmassa parisuhteessa totaalisen hirviön kanssa ja elä.ä on kummallista ja suhteet vielä kummalisempia.

Tavallaan koen surua. Mutta toisaalta tulee mieleen, että tokko sitä nyt niin älyttömästi on menettänyt. Kokemus ja ainakin liika sellainen voi haavoittaakin. Olet ainakin kunnollinen ja siveellinen mies.

Jos harrastaa liikuntaa, saa paljon monenlaisia hyviä kokemuksia. Monet niistä paljon parempia ja hyödyllisempiä kuin parisuhde ja parisuhteen ongelmat. Paneminen ei ole mitään niin ihmeellistä kuin mielikuvia siitä luodaan. Aika kurjaa jos ihmiset aidosti kuvittelevat että se on jotain parasta elämässä. Ei todellakaan ole. Lisääntyväthän ravutkin, eivätkä siitä tule yhtään viisaammiksi. Ei siitäkään ole esim. eksistentiaalisia tai hengellisiä asioita pohtivalle ihmiselle hyötyä, jos eläisi yhden päivän eläinten maailmassa... Seksi on aika tyhjää hommaa. Hetken hupia, joka ei paranna ihmistä millään lailla. Todellisuudessahan se tähtääkin jälkikasvun tekemiseen.