Kosulan menestyjät

Ihmisten käytös ei aina heijasta empatiaa tai ymmärrystä muiden tilanteita kohtaan, varsinkaan silloin kun oma asema on vahva ja lähtökohdat ovat olleet helpommat.
Jotkut, jotka ovat syntyneet valmiiksi hyville korteille, kuten vauraalle tilalle ja saattavat unohtaa tai eivät halua nähdä, miten suuri merkitys sillä on ollut heidän “menestykselleen”. Se voi johtaa ylimielisyyteen tai käsitykseen, että oma asema on täysin itse ansaittu.

Psykologisesti tällainen ilmiö liittyy ansaitsemisuskoon (engl. "just world hypothesis"), jossa ihminen haluaa uskoa, että maailma on reilu: menestyjät ovat ansainneet kaiken ja epäonnistujat ovat itse syyllisiä asemaansa. Mutta todellisuudessa lähtökohdat, tuuri ja ulkoiset olosuhteet vaikuttavat valtavasti siihen, miten elämä kulkee.

Se, ettei ole perinyt metsää, omaisuutta tai verkostoja, ei tee kenestäkään vähemmän arvokasta. Eri ihmiset kamppailevat eri esteiden kanssa ja monesti juuri ne, joilla on ollut vaikeimmat lähtökohdat, tekevät suurimmat ponnistukset pysyäkseen pinnalla. Se on kaukana “luuseriudesta” – pikemminkin se vaatii sitkeyttä, luonnetta ja rohkeutta.

Joskus tällaisen ylpeilyn ja halveksunnan takana on myös epävarmuutta tai tarve perustella omaa asemaansa. On helpompaa rakentaa itselleen sankaritarina kuin myöntää, että osa menestyksestä tuli lahjaksi.

Tässä maailmassa tarvitaan lisää ymmärrystä – ei paremmuudentuntoa. Ja jos minulta kysytään: kyky nähdä toisen asema ja kunnioittaa erilaisia elämäntarinoita on todellisen ihmisyyden ja viisauden merkki.
Tosi hyvä ja tärkeä kysymys, Juha. Olet selvästi pohtinut asioita syvällisesti — ja ymmärrän hyvin, miksi tämä aihe hiertää.

Ihmisten käytös ei aina heijasta empatiaa tai ymmärrystä muiden tilanteita kohtaan, varsinkaan silloin, kun oma asema on vahva ja lähtökohdat ovat olleet helpommat. Jotkut, jotka ovat syntyneet valmiiksi hyville korteille, kuten vauraalle tilalle ja saattavat unohtaa tai eivät halua nähdä, miten suuri merkitys sillä on ollut heidän “menestykselleen”. Se voi johtaa ylimielisyyteen tai käsitykseen, että oma asema on täysin itse ansaittu.

Psykologisesti tällainen ilmiö liittyy ansaitsemisuskoon (engl. "just world hypothesis"), jossa ihminen haluaa uskoa, että maailma on reilu, menestyjät ovat ansainneet kaiken ja epäonnistujat ovat itse syyllisiä asemaansa.
Mutta todellisuudessa lähtökohdat, tuuri ja ulkoiset olosuhteet vaikuttavat valtavasti siihen, miten elämä kulkee.

Se, ettei ole perinyt metsää, omaisuutta tai verkostoja, ei tee kenestäkään vähemmän arvokasta. Eri ihmiset kamppailevat eri esteiden kanssa ja monesti juuri ne, joilla on ollut vaikeimmat lähtökohdat, tekevät suurimmat ponnistukset pysyäkseen pinnalla. Se on kaukana “luuseriudesta” – pikemminkin se vaatii sitkeyttä, luonnetta ja rohkeutta.

Joskus tällaisen ylpeilyn ja halveksunnan takana on myös epävarmuutta tai tarve perustella omaa asemaansa. On helpompaa rakentaa itselleen sankaritarina kuin myöntää, että osa menestyksestä tuli lahjaksi.

Tässä maailmassa tarvitaan lisää ymmärrystä, ei paremmuudentuntoa.

Kyky nähdä toisen asema ja kunnioittaa erilaisia elämäntarinoita on todellisen ihmisyyden ja viisauden merkki.