Lervo, joka oli tunnettu reippaasta menostaan ja vähän villistä tyylistään. Eräänä päivänä hän päätti lähteä ajamaan rekallaan pikku etukenossa, niin kuin hän usein teki, vaikka se ei aina ollut ihan sääntöjen mukaista. Matkalla Lervo mylvii ääneen: "Älläähän, paska haisee ja vekselit kaatuu!" – hän oli vähän väsynyt ja vitsaili itselleen, että elämä on yhtä hulabaloota.
Yhtäkkiä Lervo huomasi, että hänen toimenpiteensä oli aiheuttanut pienen kaaoksen. Vekselit, jotka hän oli unohtanut maksaa, kaatuivat maahan ja aiheuttivat pientä hulabaloota. Silti hän jatkoi matkaa, päättäen, että ei anna pienten vastoinkäymisten hidastaa menoa.
Lervo oli kuitenkin niin energinen ja suosittu kaveri, että hän pääsi lopulta protestilistalle. Hän oli osallistunut paikalliseen mielenosoitukseen, ja nyt hänen nimensä oli listalla – juhlan aihe, sillä hän oli iloinen siitä, että hänen äänensä oli kuulunut ja hän oli saanut olla osallisena.
Yhtäkkiä Lervo huomasi, että hänen toimenpiteensä oli aiheuttanut pienen kaaoksen. Vekselit, jotka hän oli unohtanut maksaa, kaatuivat maahan ja aiheuttivat pientä hulabaloota. Silti hän jatkoi matkaa, päättäen, että ei anna pienten vastoinkäymisten hidastaa menoa.
Lervo oli kuitenkin niin energinen ja suosittu kaveri, että hän pääsi lopulta protestilistalle. Hän oli osallistunut paikalliseen mielenosoitukseen, ja nyt hänen nimensä oli listalla – juhlan aihe, sillä hän oli iloinen siitä, että hänen äänensä oli kuulunut ja hän oli saanut olla osallisena.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Illan päätteeksi Lervo juhlii tapahtumaa baarilla, jossa hän nautti juomia ja tarinoi ystävilleen seikkailuistaan. Baarin tunnelma oli hyvä, ja Lervo tunsi olonsa vapaaksi ja onnelliseksi – vaikka päivän tapahtumat olivatkin vähän kaoottisia.
Samaan aikaan Jompero, joka oli velkaa Pajatsolle, päätti maksaa velkansa pois. Hän toi rahat ja maksoi kaiken, tyytyväisenä siitä, että sai asian hoidettua. Näin kaikki loppu hyvin, ja Lervo jatkoi elämäänsä rohkeasti ja villisti, nauttien hetkestä ja ystävien seurasta.
Eräänä päivänä SEOlle saapui lurjus nimeltä Lervo, joka oli tunnettu siitä, että hän kairasi ja puikotti kaikenlaisia rahtia Jyry-Sisullaan. Hänellä oli myös mukanaan vanha vekseli, jonka hän pyöritti ja kelkkoo innokkaasti. Vekselin ympärillä pyöri myös muita hahmoja: ajukonna nimeltä Kassu, joka tykkäsi touhuta, ja kourallinen muita kyläläisiä, jotka nauttivat kylän elämän iloista.
Lervon kairaamiset ja kelkkomiset aiheuttivat joskus pientä hälinää, ja hän oli tunnettu siitä, että hän huuteli usein: "Paska haissee!", kun jokin ei mennyt suunnitelmien mukaan. Vekseli pyöri niin lujempaa kuin akseli, ja välillä se tuntui melkein tanssivan ilmassa. Velatkin alkoivat kasaantua, mutta Lervo ei välittänyt – hän oli tottunut puljailemaan ja hääräilemään.
Eräänä päivänä paikallinen wanhamarkku, joka oli kylän suuri tapahtuma, päätti laittaa nimen Vekseliin, koska tämä oli niin tunnettu ja usein mukana kaikissa seikkailuissa. Kylän vanha, viisas rovastikin oli kuullut tarinoita Veksellistä ja nauroi ääneen sen huudettaessa: "Hoosiannaa!"
Mutta sitten tapahtui jotain odottamatonta. Protestilista, joka oli ollut pöydällä koko päivän, yhtäkkiä paukahti porilaisten marssiin, herättäen kylän eloon. Kaikki katselivat ihmeissään, kun vanha Lervo kirmasi ympäri, yrittäen saada velkojaan maksuun ja rauhoitellakseen tilanteen.
Loppujen lopuksi Lervo hääräili ja puljaili edelleen, mutta nyt hän teki sen vähän viisaampana. Vekseli oli saanut nimekseen "Vekseli Pyörii", ja kylän tarinoihin oli tullut uusi, hauska luku. Vanha rovasti nauroi vielä pitkään, kun hän kertoi tarinaa siitä, kuinka Lervo ja Vekseli tekivät yhdessä kylästä vieläkin vilkkaamman ja iloisemman paikan.
Kassu huusi radiopuhelimella kahden kilometrin päähän ulosottovirastoon:
"HOI, TÄÄLLÄ KASSU! ÄLÄ VÄLITÄ, MINÄ RÄJÄYTÄN SEN PASKAN PAIKAN, JOS ETTÄ TULE TÄNNE!"
Samalla Lervo ajeli rekalla kunnon tumuissa, kyydissään Lärviö ja Lervo-Pöpi, joka oli tsätti päällä ja selitti maailman menoa. Wanhanrnklukija soitti älläähän hoosiannaa ja luki Rattolehteä, mikä sai kaikki paikalla olevat hiljenemään ja kuuntelemaan.
Kassu mylvien protestilistalla, meni lopulta ehtoolliselle, vaikka mieli oli sekainen. Anoppimummi päätti sitten tehdä omat juttunsa ja kakka housuun – ei siitä sen enempää. Päritytön tavara kastui, ja Peijolan pajatso soi Jomperolle iloisesti.
Lervo söi höyrärit kunnan piikkiin ulosotto viraston kanttiinissa, ja sm300 Sisu lykkäsi nekeeriä putkista milloin mihinkin. Sillä välin Paavi tuli Kassulaan kylään ja mylvi messuaan, mikä sai paikalle kaikki paikalliset.
Jompero ja paarityttö lukivat Rattoa älläassa Paaville, joka kuunteli ja nauroi. Wanhanrnklukija joi Karvian sahtia ja ylisti sitä. Samalla Lervo soitti älläälle tilitoimistoon:
"POLTAN KOKO PASKAN JOS ETTE TEE H.E.T.I MULLE TILINPÄÄTÖSTÄ!"
Vastaukseksi Lervo sai vain: "TARTTETTAIS JOTAIN KUITTEJAKIN YM."
Lervo löi älläää kuulokkeeseen:
"HAISTAKAAPASKA!"
Automies ja verovelkainen nimeltä Ka-Lervo. Hän oli tunnettu siitä, että hän ajoi rahtia pitkin maita ja mantuja, mutta välillä matkan varrella tuli vastaan haasteita – erityisesti silloin, kun kaljanjuonti ja jaksaminen olivat vaakalaudalla.
Eräänä päivänä, kun Lervo oli juuri lähtemässä pitkälle reissulle, hän huomasi, että hänen energiansa oli lopussa. Hän mietti, kuinka saisi lisää voimia jaksaa ajaa koko päivän ja yön. Silloin hän keksi nerokkaan suunnitelman: hän meni lähimpään kapakkaan ja otti vekselin, jonka avulla hän sai juoda kaljaa. Vekseli oli pieni paperilappu, jonka hän oli saanut ystävältään, ja se oikeutti hänet juomaan halutessaan.
Lervo istui baarissa ja tilasi kaljaa, mutta samalla hän alkoi mylvimään turhapuroilmaista lärvillään ällää-puhelimeen, joka oli hänen vanha, rähjäinen puhelimensa. Hän turhapuroili ja lauloi, että elämä on rankkaa ja että hän jaksaa vain kaljan voimalla. Hän oli niin innostunut, että hänen lärvinsä kaikui kapakan seinissä.
Yhtäkkiä hänen meluisa käytöksensä ja kaljanjuonti herättivät huomiota. Ihmiset alkoivat protestoida ja hän päätyi lopulta protestilistoille, koska hänen käytöksensä koettiin häiritseväksi ja epäasialliseksi. Lervo ei kuitenkaan välittänyt, vaan jatkoi mylvintäänsä ja kaljan juontiaan, sillä hän uskoi, että tämä oli hänen tapansa selviytyä arjesta.
Lopulta hän oppi, että vaikka kalja antaa hetkellistä voimaa, on tärkeämpää löytää oikeat keinot jaksaa ja pysyä kunnossa. Mutta tarinan opetus on myös se, että joskus turhapuroilmaisten lärvien ja vekselien avulla voi löytää itsensä tilanteesta, jossa joutuu miettimään, onko tämä tie oikea. Renkinauru raikasi ja paska haisi!
Ja niin Ka-Lervo jatkoi matkaansa, kossun ja tapion kanssa, ehkä hieman viisaampana, mutta yhtä päättäväisenä kuin ennen.
Iki ihania lervon hääräys touhuja taas!
TAISI OLLA 2018 KUN LIITYIN EKAAN LERVON RYHMÄÄN. TOIVOTAN HYVÄÄ KUSOILU KESÄÄ ÄLLAA JA LERVO TYYPEILLE!
MYÖS TÄMÄ TSÄTTI ON ERI HYVÄ:
https://ylilauta.org/satunnainen/282xnv#post-279551762