Tällaista on saatu lukea tältä palstalta, että ennen 1970-luvun hoitokokouksia olisi vanhoillislestadiolaisuus ollut oikeaa uskoa, mutta että se muuttui ja hämärtyi vääräoppiseksi hoitokokousten aikaan. Onko tilanne palannut entiselleen eli onko uskovien joukko samalla tavalla uskomassa, kuin 1950-luvulla. Vahingollista lakihenkeä esiintyy kuulema vielä tänäkin päivänä, ts. väärähenkisyyttä.
Olisi hyvin tärkeää saada vanhoillislestadiolaisuus täysin sellaiseksi, kuin se oli joskus 1900-luvun alussa, jolloin väärät henget eivät siionin lapsia kiusanneet.
Olisi hyvin tärkeää saada vanhoillislestadiolaisuus täysin sellaiseksi, kuin se oli joskus 1900-luvun alussa, jolloin väärät henget eivät siionin lapsia kiusanneet.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Väärät henget on niinku paarmat; kun yhden läpsäsee kuoliaaksi, tulee sata uutta tilalle!
myös Pyhä Henki tapetaan. Vanhoilliset eivät kuitenkaan luota Pyhään Henkeen, tai sitten heidän mielestään se on vain vanhemmistolla.
Perustelen asian lukemisellani ja kuulemisellani:
1. Kaikki hinnat suviksilla on vahemmistolle Pyhän Henki ilmoittanut. Ei luoteta, että sama henki voisi ilmoittaa jokaiselle erikseen, minkä verran pitäisi maksaa seurakunnan kassaan. Ei toteudu myöskään vanha lestadiolainen perinne, että rikkaille kuorma ja köyhille huojennus. Eräs puhuja löysi Sakkeuksen, ettei hänen tarvinnut luopua kaikesta, kun tekstinä oli rikas nuorukainen, jonka Jeesus käski myymään kaiken ja antamaan köyhille. Puhuja ei käsittänyt tekstin hengellistä merkitystä, että kun Jeesusta lähtee seuraamaan, niin täytyy luopua kaikesta omasta viisaudesta, hyvyydestä ja millä kukakin yrittää autuuttaa itseään ja turvata yksin Häneen.
2. Pyhän Hengen ei anneta ilmoittaa saarnaajalle sitä, mitä seurakunta tarvitsisi kuulla, eikä saarnaajan edestä voi edes rukoilla, koska puhe on jo valmisteltu etukäteen. Eräskin puhuja sanoi puhuvansa sitä, mitä oli pyydetty puhumaan. Hän oli puhettaan varten suorittanut myös kyselyjä ja teki niistä yhteenvedon. Ei luoteta sanaan, että avaa suusi, niin minä sen täytän.
3. Ei luoteta myöskään Jeesuksen sanaan:
Luuk.10: 5. Mutta kuhunka huoneesen te menette sisälle, niin sanokaat ensisti: rauha olkoon tälle huoneelle!
6. Ja jos siellä on rauhan lapsi, niin teidän rauhanne jää hänen päällensä; mutta jos ei, niin se palajaa teille.
Vaan kielletään ankarasti tervehtimästä esim. esikoisia. Parannus on tehtävä jos tervehtii, en tiedä saako edes näin raskasta syntiä anteeksi.
Suurin osa vl-laumasta seurasi johtajiansa väärään oppiin. Tätä oppia edustaa se suuri joukko, joka nyt näyttävästi julkisuudessa paistattelee. Tämä väärä oppi on siis se oppi "vääristä hengistä". Jäi kuitenkin piskuinen joukko kaikessa hiljaisuudessa kilvoittelemaan johonkin Suomenmaahan ja uskomaan sillä alkuperäisellä tavalla.
Löytyykö se vl:en sisältä vai tarkoitatko Rauhan Sanaa tai kenties el:sia? Ja millä perusteella?
...sitten niin, että minä, joka synnyin 70-luvulla kotiin, jota en voinut valita, olen kasvanut harhaoppiseksi ja syntynyt elävästä uskosta osattomaksi. Minut on heti syntymäni jälkeen niin totaalisesti aivopesty, että en ole kyennyt koko elämäni aikana ajattelemaan itsenäisesti, koska eihän minulla tietenkään ole edes toimivia aivoja, koska ne on mäntysuovalla kuurattu.
Voi jee ku oisinki syntynyt 50-luvulla elävästä uskosta osalliseksi ja säilyttänyt sen pienen aivokapasiteetin, jota minulla ei ole koskaan ollutkaan.
Ehkäpä kuitenkin on paikallaan käydä kiinni asiaan, että ei kenenkään hyvät teot vie toista senttiäkään lähemmäksi Taivasta, kuten ei kenenkään väärät teot vie ketään toista senttiäkään lähemmäksi helvettiä.
lainaus kirjoituksestasi:
" ei kenenkään hyvät teot vie toista senttiäkään lähemmäksi Taivasta, kuten ei kenenkään väärät teot vie ketään toista senttiäkään lähemmäksi helvettiä."
Tällä tavalla uskovista ei voi tulla hyviä ihmisiä lähimmäisilleen.
"Ehkäpä kuitenkin on paikallaan käydä kiinni asiaan, että ei kenenkään hyvät teot vie toista senttiäkään lähemmäksi Taivasta, kuten ei kenenkään väärät teot vie ketään toista senttiäkään lähemmäksi helvettiä."
Luepa tuo viimeinen lauseesi uudelleen ja ajattele niitä hirveitä vääryyksiä, joita maailmassa tehdään koko ajan toisille ihmisille. Uskonnon nimissäkin!
Se vie varmasti lähemmäs helvettiä, jos tapahtuu sellaista tai sellaista tai... Esim. huume- ja rikollispiireissä lapsille!
He joutuvat ensin maanpäälliseen helvettiin ja sitten ainakin kunnon veeällien mukaan vielä ikuiseen kadotukseen!
Luuletko sinä, että sieltä noustaan ja kasvetaan normaaliksi, vastuulliseksi ihmiseksi?
Eikö helvetti ole melko varma määränpää muiden tekemien vääryyksien takia? Etkö usko sitä? Vai millaisissa uskonnollisissa fantasioissa elät?
ihmisen velvollisuus on huolehtia lähinmäisistä.
Emme me voi ajatella siten, että kun itsellä on asiat hyvin, niin menköön tuo toinen pahojentekojenjensa kanssa helvettiin.
Jos me laiminlyömme Raamatussa opetetun lähinmäisen rakkauden, niin mikä onkaan meidän palkkiomme siitä? Ettemme sitten kuitenkin joudukkin lähemmäs sitä helvettiä? Eikö meidän tehtävämme olisi neuvoa ihmistä sille paremmalle tielle? Sekä toisten ihmisten hyvistä teoista voisimme ottaa opiksemme jos itse tunnemme elävämme huonosti, aina se on polku lähemmäs taivasta.
...selittää lisää tätä lausahdustani. Se oli näköjään kirjoitettu siten, että se jättää sellaisen mahdollisuuden tulkita asiaa kuin itse kukin haluaa asiat nähdä.
Tässä siis täsmennys:
"ei kenenkään hyvät teot vie toista senttiäkään lähemmäksi Taivasta, kuten ei kenenkään väärät teot vie ketään toista senttiäkään lähemmäksi helvettiä"
Tällä tarkoitin sitä, että toisen uskolla ihminen ei voi pelastua, eikä toisen epäuskon tähden ihminen joudu kadotukseen. Usko tai epäusko on omakohtainen. Piste. En siis tarkoittanut sitä, että uskovaisen ei olisi velvollinen tekemään hyvää tai epäuskoisella olisi vapaus tehdä pahaa.
Toivottavasti nyt kirjoitukseni sisältö ymmärrettäisiin enemmän niin kuin itse sen kirjoittaessani ajattelin.
Anteeksi antamani väärinymmärrys.
Jumala muuta. Hänelle tärkeintä on juuri se ihmisen oma henkilökohtainen sydänmenusko, ja se on oikea tie onneen ja rakkauteen.
Ei kukaan joka uskoo Jeesukseen kuvittele pelastuvan jonkun toisen uskon avulla. Joka haluaa pelastua hän myös uskoo.
Ja jos me näemme, että läheisemme elää pahaa elämää, niin silloin hän ei vielä ole löytänyt sitä omaa henkilökohtaista uskoaan. Meidän kristittyjen velvollisuus on pyrkiä ohjaamaan häntä hyville teille parhaamme mukaan. Emme me voi ajatella, että omapa on asiansa kun noin elää, ei se minua hetkauta eikä uskoani.
Silloin kun saamme ihmisiä heräämään uskoonsa, niin silloin me täytämme sitä tehtävää jonka Jeesus meille antoi. Jos me vain katsomme epäuskoisia ihmisiä ja emmekä tee heidän hyväkseen mitään, niin miten meidät siitä palkitaan, kun emme täyttäneetkään sitä tärkeintä tehtävää joka meille annettiin? Ei tie Taivaaseen varmastikkaan ole niin helppo ja suora kuin moni saattaa kuvitella, kyllä tulee mutkia matkan varrella missä on joskus pysähdyttävä ajattelemaan ja kuuntelemaan mitä Jumala haluaa kertoa.
"...se jättää sellaisen mahdollisuuden tulkita asiaa kuin itse kukin haluaa asiat nähdä..."
Ei tässä omista haluista ja tulkinnoista voi olla kysymys, jos ao. kirjoittaa TEOISTA.
Korjauksesi oli todella aiheellinen, sillä kysymyksessä on uskomme perustaan kuuluva lähimmäisenrakkaus.
Mutta sattuuhan sitä itse kullekin! ;(
Yhä vain tuntuu olevan vallalla 1970- luvulta käyttöönotettu "henkioppi"...
"Väärä henki" koski yhtäkkiä koko siionia ulkomaita myöten. Hoitokokouksia pidettiin joka paikassa, joissa tutkittiin "missä hengessä ollaan" ja jotain siihen malliin.
Siis ei riittänytkään enää normaali parannuksenteko ja asioista kohdalleen sopiminen, vaan synnit kuuluivatkin jonkin väärän hengen ryhmään. Myös tutkittiin, kuten minunkin kohdalla olisi tehty, "miten laajalle (entisten puhujien, joista toinen oli jo ajat sitten kuollut)on levinnyt V.P:n ja Y.S:n henki.
Koska en mennyt noihin vastoin Raamattua ja vastoin omaa uskonkäsitystäni oleviin kokouksiin minut erotettiin Ry:stä välittömänä syynä kuulemma tottelematomuus Jumalan seurakunnalle.
Oman erottamiseni jälkeen hyökkäsi suuri vihollinen eli "kososlainen henki" kiusaamaan "siionin lapsia".
Se meni läpi kuin onnistunut aprillipila ja kososlainen henki omistettiin kilvan ja siitä oli tehty aivan luokonaan parannusta.
Kuitenkin taustalla oli saattanut olla esimerkiksi toisesta pahaa puhuminen selän takana. Mutta sepä ei enää riittänytkään, vaan se oli silloin kososlaista henkeä. Mitä lienee tänään?
Henkiusko ja ihmisarvoa alentava kohtelu ja anteeksiantamattomuus, sitomiset, saatanan haltuun jättämiset ym:t olivat vastoin Raamattua, eikä niistä olla parannusta tehty!
En voi tämän selvemmin kuvata. Joka on tehnyt Pyhän Hengen pilkan, ei koskaan tulekaan saamaan tuntoa tekosistaan, koska sitä syntiä ei Raamatun mukaan saa anteeksi.
"Siinä pitää tie oleman, ettei tyhmäkään tieltä eksy."
Työt kutsuvat. Hyvää kesän jatkoa kaikille!
että pienimäärä hapatetta, hapattaa koko taikinan? Mihin se hapate ois sieltä hävinnyt, kun tehdyt vääryydetkin on lakaistu maton alle? Ei ole anteeksi vääristäsyistä erotetuilta pyydetty, ei ole virheitä tunnustettu, saatikka epäkohtia korjattu. Osin samat puhujat puhuu, kuin silloinkin hoitokokousten aikana.
Pakkohan heidän on pyytää anteeksi tekemiään rikkomuksia, jos samat puhujat vieläkin siellä puhuvat! Tuota olenkin juuri miettinyt, että kuinka pieniäkin vivahteita väärästä opista voi levitä yksittäisten puhujien kautta seurakuntaan ja seurakunta nyökkäilee hyväksyvästi. Varmaankin monet säännöt ja ohjeet ovat väärää henkeä, huomioiden että 1900-luvun alun uskovaisilla oli korvakoruja ja he saattoivat ottaa lasillisen alkoholia esim lääkintä tarkoituksessa ja että polkupyörääkin pidettiin joskus syntinä, samoin radiota.. Kyll se vähän niin on, että omituiset säännöt ja kehoitukset sekä niiden muuttuminen ovat merkkejä siitä, että säännöt eivät ole päteviä noudatettavaksi.Miksi säännöt muuttuisivat, jos ne olisivat hyviä ja oikeita?
Kauan sitten vanhoillislestadiolaisuudesta lähtenyt, vanhempi henkilö on sanonut, että entisaikojen uskovat olivat erilaisempia kuin nykyään, ei samanlaisia jäykkiä.
Minä en menisi leimaamaan koko porukkaa. En sillä tavalla, että koko joukko olisi kokonaisuudessaan hapatettu ja väärässä tuon 70-luvun takia. Olen kyllä ajatellut niinkin.
Aluksi minusta näytti, että kaikki olivat suostuneet silloiseen opetukseen ja käytäntöön. Osa tietysti ilomielin ja osa tajuamatta, vain kuuliaisuudesta, jotta ei joutuisi eroon yhteisöstä ja luvatusta taivaspaikasta.
En tiedä, millaista vuosisadan alussa on ollut. En ole edes kovin perehtynyt lukemalla. Mutta en haikaileisi sen perään. Varmasti silloinkaan ei ole ollut täydellistä oppia ja seurakuntaa. Vajavaisina on tyydyttävä taivaltamaan. Eikä sitä ole ihmissilmin nähtynä tänäänkään.
Olen sitä mieltä, että aiempia virheitä ei ole korjattu, ei edes kunnolla julkisesti myönnetty. Sisäpiirissä on sen verran parannusta tehty, että voi toimia yhä puhujana, vaikka olisi ollut kellokas (johtaja) hoitokokouksissa. Näkyi olevan Perhossakin.
Mutta Jumala antaa uskon Sanansa kautta. Ei se rajaa sitä, mihin ihmisryhmään kuuluu. Ei porukka estä uskomista, vaikka se olisi ryhmänä sekoillutkin, kuten veeällät.
Siksi on mielestäni väärin, jos leimataan vl automaattisesti lakihenkiseksi tai 70-lukuun syylliseksi, jos hän haluaa kulkea tutun ja turvallisen yhteisön jäsenenä, olla vl.
Minä tiedän, miltä tuntuu olla erillään. Olen myös todella heikkoina hetkinä mielessäni melkein manannut koko sakin sinne pahaan paikkaan. Se on ollut väärin.
Ei usko mene inhimillisten rajojen mukaan. Ei se jätä veeällää uskosta osattomaksi, jos hän haluaan uskoa ja olla Kristuksen osallisuudessa. Armo on tarkoitettu meille kaikille. Mutta vääryyden puolustaminen ja siihen suostuminen on uskon este.
Tässä on kulunut vuosikymmeniä, joten uskon, että oikea Jumalan Sana on koskettanut monia veeälliä ja ohjannut heitä oikeaan Henkeen ja lähimmäisenrakkauteen.
Mutta voiko sellaista kailottaa sitä isoon ääneen? Voiko sellainen puhuja päästä suvispuhujaksi? Ei näköjään ainakaan vielä?
"Mutta voiko sellaista kailottaa sitä isoon ääneen? Voiko sellainen puhuja päästä suvispuhujaksi? Ei näköjään ainakaan vielä?"
Et ole itse pystynyt antamaan anteeksi, koska joku ei ole juuri siltä henkilöltä pyyätnyt anteeksi, jota vastaan on mielestäsi rikkonut.
Armo ja anteeksi antamus on juuri sitä, mitä siinä sanotaan Synnit ovat anteeksi, siiskaikki synnit. Ei se mene niin, että voi toimia puhujana vasta siten kun... tai on puhujana edelleen vaikka ei ole... -> suoranaista rippioppia tämä on, että vaadittaisiin ehdoitta tekoja, että voi olla uskomassa.
Mietippä, että jos olet antanut anteeksi, niin se asia on upotettu armon pohjattomaan mereen, eikä sitä nosta sieltä vikova mielikään enää ylös, Jumala ei salli anteeksi annettuja syntejä kaivaa, vaikka niitä ei ole pyydetty syystä tai toisesta juuri siltä kyseiseltä henkilöltä anteeksi.
>>
Et ole itse pystynyt antamaan anteeksi, koska joku ei ole juuri siltä henkilöltä pyyätnyt anteeksi, jota vastaan on mielestäsi rikkonut.
>>
Ellei ole pyytänyt anteeksi siltä ihmiseltä, jota vastaan on rikkonut, niin parannuksen teko on vasta puolitiessä...
Itse en tiedä yhtään vl-liikkeen uhria, jolta olisi pyydetty anteeksi... Päinvastoin vielä tänäkin päivänä yritetään syyllistää uhreja, kuten sinäkin viestissäsi:(
>>
Jumala ei salli anteeksi annettuja syntejä kaivaa, vaikka niitä ei ole pyydetty syystä tai toisesta juuri siltä kyseiseltä henkilöltä anteeksi.
>>
Onko tämä oppi, ettei asioita tarvitse korjata sitä vastaan, joita on rikottu, yleisempääkin vl-liikkeessä?
On käsittämätöntä logiikkaa että synnit, jotka tehdään liikkeen nimissä, korjataan synnintekijöiden kesken liikkeen sisällä ja uhreista ei välitetä tuon taivaallista!!
ihminen voisi julistaa Jumalan rakkauden sanaa joka on jättänyt jonkun toisen ihmisen pahuudellaan kärsimään?
Tämä rikottu saattaa kärsiä koko lopunelämänsä siitä kun joutunut väärinkohdelluksi. Kun häneltä pyydettäisiin pahojatekoja anteeksi, niin silloin hänelle annettaisiin vasta vapaus (varsinkin kun tietää rikkoneensa, niin silloin on anteeksipyyntö mahdollinen vaikka heti). Hän on varmasti jo antanut sydänmessään anteeksi, mutta hän toivoisi myös tälle "pahalle" hyvää ja näin hän tietäisi tämän myös katuvan tekojaan ja saavan myös anteeksiannon Jumalalta.
Rakasta lähinmäistäsi niinkuin itseäsi sanotaan Raamatussa, mitä siis ajattelee vl-uskovainen joka saa itse tekemänsä pahuuden anteeksi (välittämättä siitä keneltä saa anteeksi, sillä se ei välttämättä ole Jumala, sillä rikontun sydänmessäkin asuu Jumalan rakkaus, ja silloin se yhdistäisi nämä ihmiset) mutta vähät välittää hänestä jota vastaan on rikkonut? Eikö tämä ole kaukana lähinmäisenrakkaudesta? Tämä on itsekästärakkautta jossa itselle vain koitetaan pedata sitä parasta paikkaa muista välittämättä, ja onko se Jumalan tahdon mukaista toimintaa?
Näissä hoitokokousrikkomuksissakin olisi helppoa esittää anteeksipyyntö julkisesti, vai onko mahdottomuus myöntää että on toiminut väärin? Mielestäni Jumalan rauhaa ei voi sydän saavuttaa, jos tietää läheisten kärsivän omasta pahuudesta, varsinkin juuri kun sen tietää varmuudella että on toiminut läheisiä kohtaan vääryydellä.
Anteeksipyyntö ei ole teko, vaan Raamatussa kerottu ja opetettu lähinmäisenrakkaus pitää sisällään myös taidon pyytää anteeksi.
Tämä asia on hyvin laaja opillisessa mielessä.
Kun uskon perustus muutetaan ja se hyväksytään, ei riitä, että keskenään siitä sovitaan. "Sokea sokeaa taluttaa..."
SRK:n pitäisi tehdä julkinen parannus tuolloin voimaantulleesta väärästä opistaan ja tehdyistä virheistään. Vai onko se tänäänkään SRK:n mielestä väärä?
Eipä olisi uskonut eräänkin laupiaaanoloisen kuuskymppisen suviseurapuheesta, millaista hoitokokoushommaa hänen tiedetään oli pitäneen koillisen suunnalla.
Puolisoni ja siinä köntässä kai minutkin puhelimessa pimeäksi ja "voi mikä saasta"- todistuksineen tuominneen maanantaista puhetta en kuullut töiden vuoksi.
Eipä aikaa nyt enempään. Jumala tietää kaiken. Hän on elävien ja kuolleiden tuomari!
Uskaltaisiko joku rauhanyhdistykseen kuuluva vl kommentoida ?
Palstoilta olen ollut aistivinani, ettei ole oikein soveliasta "kulkea" täällä.
SRK:n taholta on korostettu avoimmuutta. Suviseurat kuuluivat paitsi radion, myös netin kautta. Radioinnin lisäksi myös televisio ja lehdistö uutisoivat suviseuroista.
Onko tämä palsta jotenkin "kielletty hedelmä"?
Sl 83(vanha vk.)
"Oi Jumalan´kuink iloitsen; sinulta puvun sain
Se sopii mulle taivaaseen, johonka matkustan.
En taida kyllin katsella Ja siitä iloita;
Jos milloin siihen katsahdan, Se ain´ on uutena.
Ei siinä löydy ryppyä, Ei mitään saastaista;
Vaikk´ olen kuinka mustana, Se minut kirkastaa.
Se ompi kyllin autuuteen, En muusta huolikaan;
Se on vanhurskaus Jeesuksen, Ostettu kuolollaan.
Ah kuinka kerran seisoisin Edessä Herrani,
Jos tämä armo autuin Ei olis omani?
Vaan siihen älköön sattuko Nyt mitään omastain;
Ja Herra meitä auttakoon Elämään armostaan!
Oi Jeesus, kiitos sinulle Vanhurskaudestas,
jonk´ ostit ristiss´ minulle, Ylistys armostas!"