onko kokemusta hatrick oy:stä

Meillä on pari vuotta vanhat Hatrickin ulko-ovet. Pidin kalliinpuoleisina, mutta käytössä ovat osoittautuneet myös laadukkaiksi. Asennuskin toimi kunnolla, nopeasti ja siististi.

Jos ja kun ikkunat vaihdetaan, pysymme merkissä.

meillä ikkunat vaihdettu reilu 20v sit ja työ kävi nopeesti ja työn jälki hyvä ja tosi tyytyväisiä ollaa oltu ikkunoihin,talomme on vanha -58 rakennettu ni huomattavasti lämpösyyski parani ikkunoiden vaihdon jälkee :)

Nähty messuilla. Näyttivät laadukkailta tuotteilta

Tuotteissa ei varmaankaan ole vikaa (- paitsi että meiltä rikkoontui heti ikkunankahva sillä lailla, että jäi vain pyörimään,, mutta ikkunaa ei enää saanut avattua.)
Mutta mikä yhä parin vuosikymmenen jälkeen nostaa karvat pystyyn, onkin todellinen KOKEMUS: (Tämä siis saattaa koskea vain yhtä Hatrickin silloista myyntimiestä, ei välttämättä koko yritystä.) Eli tämä herra B. tuli (muistaakseni kutsustamme) kotiimme kaupittelemaan. Tarvitsimme vain yhden ikkunan rikkoontuneen vanhan ikkunan tilalle, mutta mieheni kiinnostui kysymään TARJOUSTA koko talon ikkunoiden uusimisesta MAHDOLLISESTI joskus kuukausien päästä. Vielä sovittiin, että edustaja soittaisi meille keväämmällä ja kysyisi, että olimmeko päättäneet suostua tarjoukseen. Itse pidin outona, että myyjä halusi meidän ALLEKIRJOITTAVAN T A R J O U K S E N , mutta mieheni, joka yksin myyjän kanssa oli keskustellut, otti asian ihan luonnollisesti ja myyjä sai haluamansa.
Tyrmistys oli sitten suuri, kun eräänä keväisenä päivänä kotiin saapuessa pihassamme jökötti suuri ikkunapaketti!!! Soitimme heti pääkonttoriin kertoen, että on tapahtunut erehdys, emme ole tilanneet mitään. (Tässä vaiheessa muistelua alkaa tuntua, että kielteinen kokemus koskee kuin koskeekin KOKO YRITYSTÄ: ns. toimitusjohtaja vastasi välittömästi täysin suuttuneena ja erittäin äreästi kiisti mitään erehdystä tapahtuneen.) Totesimme, että meidän on sitten käännyttävä kuluttajaneuvojan puoleen.
Ennen kuin mitään ehdimme, postilaatikosta jo löytyi kutsu poliisiasemalle, josta saimme lunastaa haasteen oikeuteen, haastajana Hatrick!!!
Oikeuden tuomari soitti ja totesi, että emme tulisi pärjäämään oikeuskäsittelyssä, koska allekirjoitus on aina sitova, meidän tulisi ottaa juristi avuksi. Saimmekin jotenkin kotikaupungin kautta lakimiehen…. kaupungin lakimies siirsi asian tuttavalleen, yksityiselle lakimiehelle. Tämä - saamaamme tarjouskopiota tutkiessaan oivalsi oitis, mitä oli tapahtunut: myyjä oli pitänyt tarjouspaperia peittona ja näin saanut allekirjoituksemme KAUPPASOPIMUKSEN helmaan!!!
Tämä sinänsä oikein mukava nuori lakimies oli suoraan sanottuna vätys: ei tehnyt mitään viikkoihin ennen oikeuskäsittelyä, sitten muutama päivä ennen tuli kotiimme ”preppaamaan” käsittelyä varten, oikeussalissa ei saanut sanottua mitään, häkeltyi vain iäkkään, luisevan, minihameeseen pukeutuneen naistuomarin asenteellisen töykeästä käytöksestä. Asiakas sai itse väitellä Hatrickin kipakan lakimiesnaisen kanssa. (En ole varma, saattoiko Hatrickin oma lakimies oikeasti luulla meidän valehtelevan…? Jos näin, hän on silloin vapaa tunnontaakasta tältä osin. Mutta niin kuin ihminen voi olla, olen varma, että oikeuden tuomarin kuuluu kantaa huonoa omaatuntoa - ellei jo ole Luojansa kanssa asiaa sopinut.) Niin, häviöhän siitä meille tuli. Tavallaan.
Ilmoitimme saamattomalle lakimiehellemme heti, että haluamme viedä asian seuraavaan oikeusasteeseen, koska uskomme (-siihen aikaan vielä uskoimme, että Suomi tai ylipäätään jokin maallinen valtio olisi oikeusvaltio -) tulisi aina ilmi. Jäimme odottamaan hänen toimenpiteitä ja yhteydenottoa. Hän aikaisemmin oli vakuutellut, että raha tulisi takaisin, - jos ei muuten niin hänen rahapussistaan.
Aika kului, yhteydenottoa ei kuulunut. Otimme itse yhteyttä lakimieheen. Kertoi, että valitusaika oli jo umpeutunut!!! Voi ei, me emme olleet tienneet, olimme luottaneet häneen! Vastasi, että hänellä myös oli vastuu asiakkaan rahavaroista - mikäli näki että häviö olisi tulossa, velvollisuus olisi estää asiakasta etenemästä. Muistutimme hänen lupauksestaan. Ja hän toden totta piti sen: hän pyysi erämaksutiedot itselleen ja aivan ilmeisesti on jo aikapäiviä sitten maksanut ikkunamme Hatrickille loppuun. Hän jopa palautti meille ensimmäisen eräsumman, jonka olimme omalta tililtämme ehtineet maksaa. Huomatkaa, miten siunattu ihminen! Emme siis itse ole maksaneet senttiäkään mistään, emme ikkunoista, emme oikeudenkäyntikorvauksia, mitään. (Jos joku nyt mielessään tuomitsee meitä, haluan kertoa, että olimme tuohon aikaan täysin varattomia, oikein niin kurjassa tilanteessa, että on suoranainen ihme, että tänä päivänä olemme hengissä. Mutta se yksi, rikkoontunut ikkuna oli tietenkin ihan pakko uusia, minkä teimmekin ja maksoimme.)
Vielä kerron, että tarjosimme tilaamatta toimitettuja ikkunoita lakimiehelle, jotta hän voisi myydä ne ja saada edes osan rahoistaan takaisin, mutta hän kieltäytyi jyrkästi. Emme koskaan uusineet talomme ikkunoita, koska minulle oli tärkeätä säilyttää talon alkuperäiset, hurmaavat vanhat ikkunat. Harmillisesti impulsiivinen mieheni silloin kauan sitten innostui vain kysymään hintaa ja kävi kuinka kävi. (Nykyään hänkin on mukanani hurahtanut vanhan talomme ihanuuteen ja yhdessä vaalimme kotiamme. Hatrick-ikkunat käytimme lopulta muuhun tarkoitukseen.)