Oppiaineen nimi on ekologia ja evoluutiobiologia. Ekologia tutkii populaatiodynamiikkaa ja populaatioiden lukumääriä, karkeasti ottaen eläinten esiintymistä ja lukumääriä. Evoluutiobiologia puolestaan perustuu kalliisiin laboratoriokokeisiin, joiden avulla pyritään selvittämään kohde-eliöiden perinnöllisiä ominaisuuksia.
Systeemiekologia, eli koko ekosysteemin tarkasteleminen kokonaisuutena ("hiilen kiertokulku luonnossa") ei taida olla enää kovin yleistä. Tuntuu että biogeokemia on ottanut sen paikan. Parempi nimi tieteenalalle olisi eläintiede, koska yleensä tutkitaan eläimiä. Kasvitiede on eriytynyt omaksi tieteenalakseen paljolti siitä syystä, että kasveille on helpompi tehdä laboratoriokokeita.
Ekologian murhenäytelmä on, että ekologiassa ei ole yleispätevää teoriaa. Jotkut lajit ovat K-strategisteja ja jotkut r-strategisteja jne. Tästä huolimatta ekologeilla on voimakas tarve tehdä matemaattista teoriaa. Matemaattiset mallit ovat opettavaisia, mutta mielestäni ekologit menevät liian pitkälle. Kuulemma uuden lajin löytämistä arvostetaan vähemmän kuin teoreettista mallia, ja tämä pakottaa julkaisemaan reaalimaailmaa koskevat löydöt teoria-artikkelin alaviitteenä.
Jotkut ekologit tietysti perehtyvät kohde-eläimiinsä syvällisesti ja tuntevat niiden elintavat. Itse arvostan laji-ihmisiä enemmän kuin teoreetikkoja, jos on pakko valita. Tosin jos tutkisi esim. jotain jänistä koko työuransa, olisiko sitten tyytyväinen, vai haluaisiko jotain muuta?
Ekologien osaamisella olisi helppo tutkia esim. vihreitä ympäristönmuokkauksen tekniikoita, joiden avulla ilmastonmuutosta voitaisiin torjua, mutta jostain syystä näin ei juurikaan tehdä. Ala painottuu perustutkimukseen.
Menin opiskelemaan ekologiaa löytääkseni tyttöystävän. Olen katunut sitä aika paljon. Monille työnantajille pelkkä sana "ekologia" on punainen vaate, vaikka he eivät edes tiedä, mitä se tarkoittaa - ei siis luonnonsuojelua, vaan populaatiobiologiaa.
Systeemiekologia, eli koko ekosysteemin tarkasteleminen kokonaisuutena ("hiilen kiertokulku luonnossa") ei taida olla enää kovin yleistä. Tuntuu että biogeokemia on ottanut sen paikan. Parempi nimi tieteenalalle olisi eläintiede, koska yleensä tutkitaan eläimiä. Kasvitiede on eriytynyt omaksi tieteenalakseen paljolti siitä syystä, että kasveille on helpompi tehdä laboratoriokokeita.
Ekologian murhenäytelmä on, että ekologiassa ei ole yleispätevää teoriaa. Jotkut lajit ovat K-strategisteja ja jotkut r-strategisteja jne. Tästä huolimatta ekologeilla on voimakas tarve tehdä matemaattista teoriaa. Matemaattiset mallit ovat opettavaisia, mutta mielestäni ekologit menevät liian pitkälle. Kuulemma uuden lajin löytämistä arvostetaan vähemmän kuin teoreettista mallia, ja tämä pakottaa julkaisemaan reaalimaailmaa koskevat löydöt teoria-artikkelin alaviitteenä.
Jotkut ekologit tietysti perehtyvät kohde-eläimiinsä syvällisesti ja tuntevat niiden elintavat. Itse arvostan laji-ihmisiä enemmän kuin teoreetikkoja, jos on pakko valita. Tosin jos tutkisi esim. jotain jänistä koko työuransa, olisiko sitten tyytyväinen, vai haluaisiko jotain muuta?
Ekologien osaamisella olisi helppo tutkia esim. vihreitä ympäristönmuokkauksen tekniikoita, joiden avulla ilmastonmuutosta voitaisiin torjua, mutta jostain syystä näin ei juurikaan tehdä. Ala painottuu perustutkimukseen.
Menin opiskelemaan ekologiaa löytääkseni tyttöystävän. Olen katunut sitä aika paljon. Monille työnantajille pelkkä sana "ekologia" on punainen vaate, vaikka he eivät edes tiedä, mitä se tarkoittaa - ei siis luonnonsuojelua, vaan populaatiobiologiaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.