Apuva! Tein tänä aamuna raskaustestin ja se näytti hentoa plussaa! Menossa vasta kp 27 (kierto n. 30pv), mutta oireet ovat olleet niin voimakkaat jo viikon ajan, että en jaksanut enää odottaa... Tämä siis tapahtui 4. clomikierrossa!
Olo on epätodellinen. Kaikkea voi vielä sattua ja tapahtua, mutta ainakin raskaus on clomien voimalla saanut alkunsa. Meillä on jo takana yksi keskenmeno rv6, joten realistisilla fiiliksillä eteenpäin... mutta ainakin juuri nyt minä olen RASKAANA!!!!
Plussasäteitä meille kaikille
Olo on epätodellinen. Kaikkea voi vielä sattua ja tapahtua, mutta ainakin raskaus on clomien voimalla saanut alkunsa. Meillä on jo takana yksi keskenmeno rv6, joten realistisilla fiiliksillä eteenpäin... mutta ainakin juuri nyt minä olen RASKAANA!!!!
Plussasäteitä meille kaikille
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onnea!!
Upeaa lukea onnistumistarinoitakin joskus! Jaksaa taas itse nappailla nappeja, joiden tehoon on usko jo mennyt. Voi kuinka odotankin itse tuota hetkeä, kun plussa lävähtää tikkuun.. Voi hyvin, Karamilla, ja kerro, miten sujuu!
Onnea tuhannesti! :) Toivon todella et nyt menis kaikki hyvin...
Mulla oli pari viikkoa sitten sairaalassa eka ultra, varmistettiin et onks kaikki hyvin.
(mulla alko tää raskaus siis toisesta clomikierrosta) ja oli oikeassa paikassa ja sydän sykki. Toivottavasti menis kaikki täälläkin päässä hyvin..
Mutta tosiaan, onnea nyt vielä! :)
Onnea !
Clomeja 4 kierrosta ja nyt rv 7. Meillä oli mielettömän ihana ja romanttinen kesäloma ja kotiin palatessamme testi näytti plussaa. Piti varmuuden vuoksi tehdä toinenkin! Olin menossa seuraavalla viikolla sairaalaan jatkotutkimuksiin (laparoskopia jne.), mutta kohdallani clomit auttoivat. Näin sen ainakin koen.Lääkäri sai todeta raskauden ja pakkohan se oli uskottava kun näin monitorilta.....Nyt jännään seuraavaa ultraa, joka on jo viikolla 8, poissuljetaan tuulimunaraskaus yms.? Voisiko joku valottaa mitä kaikkea sikiötutkimuksia (kromosomit..)on tehtävissä??? Olen ns. riskisynnyttäjä, koska minulla on verenpainetauti. Enkä enää ole ihan tyttönenkään....vaan 35v. Joudun siis aika tiheään seurantaan, mikä tuntuukin turvalliselta. Olen ikionnellinen kun saan kertoa esikoiselleni 7 v., että hänestä tulee isosisko, mikäli kaikki menee
hyvin oletuksella. On kyllä pitelemistä, etten paljasta odotettua ilouutista, sillä leikkikaveri olisi voinut tulla jo parina vuonna, mutta kun ei. Tosin nyt palstaa lukiessani, on pakko todeta,että olemme onnekkaita verrattuna monen muun kokemuksiin moninaisista tukimuksista odotusvuosiin. Nöyrä ja kiitollinen täytyy olla tästä ihmeestä ja lahjasta.
sydämestä toivon,mahdollisemman plussarikasta elämää kaikille "kohtalontovereille"