Naiset aina haluaa seurustella minun kanssa, mutta sen kerran kun haluan seurustella naisen kanssa

Naiset aina haluaa seurustella minun kanssa, mutta sen kerran kun haluan seurustella naisen kanssa, niin ei haluakkaan seurustella minun kanssa. Mulla ei varmaan oo rehellisesti ikinä ollut naispuolista ystävää, joka puhtaasti haluaisi platonisen suhteen kanssani, aina on seurustelumielessä ystävystytty.

Mut jos oon kiinnostunut jostain = 1/miljardista ehk, niin eipä sitä kiinnostusta sit riitäkkään molempiin suuntiin. Melkein sit mieluummin haluaisin sellasen romanttisen ystävyys suhteen sitten, kun en mä suhteeseen rupea ihmisen kanssa, johon ei riitä kiinnostusta.

Oon aika vaativa ulkonäön ja persoonan suhteen noissa jutuissa. Vituttavinta tässä on, että usein sellaset conventionally attractive naisetkin kiinnostuu musta, mut mä en heistä, kun mä tarviin persoonallisemman. Varmasti moni mies toivoisi, että sellaiset kiinnostuis mut mä haluan just sellasen täydellisen mulle luodun naisen. Kauniit silmät, täydellinen pyöreä ja erittäin iso nenänpää, mallin kasvot, mieluusti 20-30cm pituuseroa, yleensä pienet rinnat vaik sil ei kyl mitää väliä. Persoona kultaa, ei oo ilkeä muille, empaattinen, kiltti, tunteikas. Jos olisi vielä sellanen temperamenttinen, hankala ja vittumainen, mut ihana, niin ois aika täydellinen, vaikka toki voin mä säyseänkin persoonan kans seurustella, koen vaan, että tykkään kun persoona on enemmänkin, ja vahva, hankala.

Myös toivoisin että etenkin tunneälyä ja filosofista älyä löytyisi, että osaisi katsoa maailmaa kuten minä. Yleensä se on miehillä tuo puute tunneälystä, mutta oon myös tavannut naisia joilla ei sitä ole. Täytyy osata käsitellä haurasta ja hyvin voimakas tunteista, mut ei hätää mulla on se julma ja sosiopaattinenkin puoli, et ilman varjelua et kyllä jää. :)

Mut joo, yksin on parempi olla, kuin suhteessa jossa joutuu puntaroimaan rakastaako toista.