Mitä sinä teet iltoina, kun et jaksa/viitsi näppäillä tietokonetta.
Tv:stä ei tule kiinnostavaa ohjelmaa, sukulaiset ovat melko kaukana.
Naapureiden kanssa tulee joskus päiväsaikaan rupateltua, mutta toisinaan on kovin hiljaista.
Tv:stä ei tule kiinnostavaa ohjelmaa, sukulaiset ovat melko kaukana.
Naapureiden kanssa tulee joskus päiväsaikaan rupateltua, mutta toisinaan on kovin hiljaista.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Nautin olostani enkä tee yhtään mitään.
Minulla on aina tekemättömiä töitä, jotta jos ei ole mitään muuta mielenkiintoisempaa, niin sitten teen niitä.
Teeppä pieni ilta lenkki, soitat ystävällesi, ja kerrot mitä kuuluu, ja mitä hälle? Ja varaa itselles jokin viikkolehti. Johan aika kuluu. Joskus ihan olen vaan, ja mietin tärkeitä asioita.
Luen paljon iltaisin, kun todella ne tv-ohjelmat on jo kertaalleen nähnyt. Ostelen divarista kirjoja ja vien ne sitten taas takaisin, ristisanatehtävien täyttämistä olen saanut joululahjaksi ristikko lehden. Sitten ystävät ne hoidetaan puhelimella, ja kylläpä se ilta sitten siinä menee, ei mitään kummempia.
Hyvää kesää sinulle ja liikkumaan!
tulin kiireissäni käymään töissä - kiva kun olit käynyt minua katsomassa. olen sellainen oikeen suuri hurmuri ja hyväkäytöksinen ja treenatut aivot, korpassa pikkusen vielä tekemistä... kaikki sanoo että hulluttelen kokoajan - mut en mie ihan aina - ois kiva tavata tämän vempeleen merkeissä. käy etsimässä lauripoika niin löyvät minut - mie oon matkalla mikkeliin häihin mut en ommiin - en oo´naimisissa... kääk siulle! mie täytän 47v mut oon sulosen 20v näkönen... ainakin omasta mielestä, ja hupsu, hymyile ja levitä iloa tv lauripoika
lähteä iltalenkille, eikä edes jutella ystävien kanssa puhelimessa, keitän kahvit, lakkailen varpaankynsiä, otan kauneusnaamion (vaikka ei se vielä ole auttanut)ja kaivan ristikkolehtiä esille. Niitä täyttäessä aika vilahtaa eteenpäin huomaamatta.
Ristikkolehdet. Onko vielä hyviä olemassa, kun se Vuokila ei taida enää paljonkaan tehdä itse? Olen ollut aina vähän kranttu ristikioihin nähden, ja se Vuokila on ihan luku sinänsä.
En ole aikoihin ostellut ristikkolehtä. - Onko enää lehtiä, joissa on piilosanoja? En enää tilaa Suomen Kuvalehteä, joten en näe sellaisia enää missään. Minä rakastan piilosanoja, mutta ei se ole riittävä syy tilata SK:ta.
pois ja kuolisin ikävään ristikkojen vieressä,samoin pelikorttien,kyllä tylsä olo menee ohitse kun aikansa odottaa ja sitten taas innostuu johonkin,kovin valmiiksi tehdyssä kodissa ei löydy kohenneltavaa,mutta hommaa etukäteen mielenkiintoisen käsityön vaikka kirjontaa tai revinnäistä, niissä vierähtää aika liiankin äkkiä,nyplääminen,tilkkutyöt,kaikki mahdottoman työläitä,tai imoittautuu lapsenhoitajaksi muutamaksi tunniksi sen jälkeen arvostaa suuresti kun saa olla rauhassa,
On vielä, mm. Iisakin ristikot ( se vaikeampi versio).
Minulla on ristikkokausia, jolloin teen niitä viikon, parin ajan.
On myös kausia, jolloin kokoan palapelejä (1000-3000 palaa): Mökillä sadepäivinä on mukavaa istua ja katsella sateen hakkaamaan merta ja silloin tällöin löytää paikka palalle, joka on odottanut vuoroansa.
Divarit on yksi kiva paikka, jos on pitkästymäisillään, sieltä löytää aina jotain kivaa kotiintuotavaa (kirjahyllyt ennenstäänkin liian täydet).
Musiikki on asia, joka sopii joka hetkeen; laitan soimaan Sibben levyn tai Harri Wessmannia..., ihanaa!
Oikeastaan en pitkästy varmaan koskaan kotona; muualla kaipaan kirjahyllyäni ja levyjäni...
sillä ei aina tarvitse olla fressinä ja virkeänä. Minusta on ihanaa joskus vain olla möllöttää. Musiikki kuuluu jokapäiväiseen elämääni yhtä tiiviisti kuin kahvin juominen.
Ennen minäkin tein paljon erilaisia revinnäisiä, mutta nyt käsitöistä on pitänyt vähitellen luopua. Jos on siinä mielentilassa, että ei viitsi eikä jaksa, ei suinkaan käy pinnistelemään mitään tarkkuutta vaativaa tekemistä.
...ratkonut ristikoita. Iisakin vaikeampi versio on ainoa, joka täyttää hyvän ristikkolehden kriteerit. Hyvä, että se vielä ilmestyy. Täytyykin ostaa. Ennen ratkoin ristikoita kotona paljonkin, mutta aina olen katsonut ensin tekijän ja ristikon laadun. Huonon tekijän ristikot vain ärsyttävät minua. - Lempiristikkoni oli Hesarin koko sivun ristikko. Vuokila teki sitä siihen aikaan.
Toinen mieliharrastukseni on kortin peluu. Pelaan Skruuvia, mutta muita pelaajia on nykyään kovin vähän. Sitäpaitsi olen joutunut luopumaan siitäkin, koska tietokoneen käytöstä olen saanut hermopinteen kumpaankin ranteeseen. En voi pitää kortteja käsissäni kuin kymmenkunta minuuttia kerrallaan.
hermopinne kannattaa ehdottomasti hoitaa, joko jumpalla tai helpolla leikkauksella. Itse olen kokenut molemmat, jumpasta on minulle tullut tullut tapa!
Käypä OMT-fysioterapeutin juttusilla ensin, saat häneltä hermorataliuútusohjeita, ja sitten vaan käsikirurgille.
Neistäkin löytyy tietoa, vaikka terveysportti.fi
JA YLÖS SOHVALTA!
Minulle on tehty kaikki muu hoito paitsi leikkaus. Lääkäri sanoi, että sen onnistuminen on fifty-fifty. Tehtiinkö sen kumpaankin käteen samalla kertaa? Minulla vasen käsi on paljon pahempi. Olisi suurenmoista päästä eroon jokaöisistä rannetuista. Ne hiostuttavat likaantuvat eritoten näin helteellä.
leikattiin huonompi käsi, se on erinomaisen hyvässä kunnossa. Toinen pysyy vielä jumpalla käyttökunnossa, mutta aiheuttaa kyllä käsivarren ja olkapään särkyä, joten leikattava on. helppo juttu!
Sepä hyvä tieto, että leikkaus tosiaan auttoi!
Olen nyt 2½ vuotta käyttänyt Rehbandin rannetukia joka yö. Rehbandin ovat parhaat. Aluksi ostin niitä Rehbandin myymälästä hintaan 24 €/kpl. Rehband lopetti myymälänsä. Nyt niitä myy Instru hintaan 46 €/kpl Niiden tukien huono puoli on se, että lasta on muovia ja katkeaa. Halvemmissa malleissa lasta on metallia, mutta liian leveä siirrettäväksi Rehbandin tukiin. Aluksi Instrussa sanottiin, ettei katkenneen lastan tilalle saa uutta lastaa. Jouduin aina ostamaan uudet tuet, kun lasta katkesi. Nyt kävin toisessa Instrun myymälässä ja varmuuden vuoksi kysyin, eikö lastoja saa. Vastaus oli: "Kyllä saa" hinta 4 €.
Asun Espoossa, ja leikkausjonot ovat pitkiä yleisellä puolella. Olisi se kyllä hienoa, jos pääsisin eroon tästä koko elämää haittaavasta vaivasta.
Nimität tuntemusta säryksi. - Minä en ole ikinä osannut kuvata sitä tunnetta lääkärille. Se on kuin kädet olisivat tulessa, ei kipua, ei särkyä, vaan jotakin paljon pahempaa. Lääkkeeksi olen saanut niin kamalia huumeita, etten uskalla enää käyttää niitä, kun olen sitten aivan muissa maailmoissa enkä uskalla ajaa autoa. Pelkään, että tulee ratsia ja joudun vaikka minkälaiseen kohteluun
Hermopinne on ikävä kaveri olipa se missä tahansa. Mielestäni hermopinne oire on ihan eri asia kun särky, joten onkohan lääkitys vaivaan ihan kohdallaan - kysyn vaan.
Oikea osoite ongelmassa on tilata neurologin vastaanotto, heitä pidän parhaina asiantuntijoina näissä ongelmissa. Spesialistin arvio tilanteesta ja hoidosta antaa oikean suunnan miten edetä ongelman kanssa.
Ihmettelen, minkä lääkärin vastaanotolla olet käynyt.Rannekanavaoireyhtymä on ihan maallikonkin helppo tunnistaa, se on hyvin tavallinen vaiva. neuvon edelleen että etsit tietoa vaikka netistä ja vertaat sitten omia vaivojasi tyypillisiin oireisiin. Altistavia tekijöitä on siksi monta, etten käy niitä luettelemaan. Kyseessä voi tietysti oll amuukin sairaus, jossa on saman tapaisia oireita, vaikkapa neuropatia, ja siihen on taas monia syitä, esim. huonosti hoitunut diabetes yms. Myös kilpirauhasvaivat voivat lisätä taipumusta hermopinteeseen.
Soita lääkäriasemalle ja kerro jo ajanvarauksessa vaivasi, niin sinut ohjataan sellaisen neurologin vastaanotolle, joka tekee sinulle enmg-kartoituksen, siinä pinne näkyy oitis. Terveskeskuksestakin pääsee tutkimuksiin, mutta voit joutua hiukan odottamaan. Myös leikkaukseen pääsee yksityisesti nopeaan ja se tehdään päiväkirurgisesti, sairaalassa ollaan vain joitain tunteja. Hinta lienee siinä 1000 e paikkeilla, ei ainakaan alle. Kela korvaa osan, ei paljoa. Jos hermopinne on ollut pitkään ja oireet olleet vahvat, leikkaus ei välttämättä poista kokonaan esim. jo alkanuttta lihasten surkastumista. Leikkauksen jälkeen kannattaa huolellisesti noudattaa annettuja jumppaohjeita. Käden kipuun ja kylmyyteen leikakus tuo välittömän avun, todelliseen kuntoutumiseen menee joitakin kuukausia. Jumppaa ei siltikään kannata lopettaa, liikkuva, itseään liikutteleva ihminen on terveempi ihminen!
Fysiatrit, kokeet, kaularankakuvat (varmuuden vuoksi), hermoratatutkimukset, fysioterapia, naprapaatti - kaikki on tehty, netti tutkittu tarkkaan. Niitä huumelääkkeitä sain vain pahimpia öitä varten, kun en voinut lainkaan nukkua. Niitä on vielä paljonkin jäljellä. Rannetuet helpottavat valtavasti.
Kiitos kaikista ystävällisistä vastauksista. - Olin utelias lähinnä tästä leikkauksesta, josta fysiatri sanoi, ettei se aina auta. - Hyvä tuo hintatieto.
Mitähän jos vielä tilaisit ajan käsikirurgiaan erikoistuneelle lääkärille, näin on marjat. Mitä suotta kärsiä vaivoista joihin apua on saatavilla.
Kyllä ne fysiatritkin osaavat hyppyyttää asiakasta luonaan, money, money, niinkuin muutkin.
Tässä kuumuudessa jäi aaaaaaaaa-kirjaimia nimimerkistä pois, sorry. Edellinen oli siis Magdan käsialaa.
Sain keskustelupalstan kautta seuraavan linkin ristikkojen ym. tehtävien hakua varten: http://koti.mbnet.fi/~raijae/
Siinä "Ristikot" -valinnassa on helppoja ja vaikeita. Koetapa tehdä vaikkapa "Kitupiikki" - niminen vaikea tehtävä. Siinä on pohtimista mutta kyllä se siitä aukeaa!
Siinä on myös valinta "Linkit" josta löytää paljon lisää kaikenlaisia tehtäviä.
Piilosanat ovat kanssa kivoja. Kirjastosta saa lainata vanhoja Suomen Kuvalehtiä. Voi myös pyytää, että he ottavat valokopion tehtävästä.
Minulla viime keväänä tuli useita vaivoja ja yksi niistä tämä hermopinne, hyvin voimakkaana oikeassa kädessä. Selkään tuli myös noidan nuoli, joka kesti onneksi vain muutaman päivän, mutta muutenkin olen hyvin jäykkä enkä tado päästä, istuessani jonkin aikaa, ylös tuolilta tai autosta. Yritin päästä katsomaan oireista neuvomallesi sivulle terveysportti.fi. Kun kirjauduin sisälle eikä minulla ollut rekisterinumeroa, minua ei hyväksytty sivulle, vai miten svulle pääsee? Onko internetissä muita mm. näistä kivuista, oireista ja hoidoista kertovaa sivua?
tietokoneella pasianssia ja sitä vapaakenttä,teen ristikoita,lueskelen tai oikeastaan selailen lehtiä(ei kiinnosta juorut ja julkkisten elämä)
joskus innostun lukemaankin jotakin.
Käsitöitä ,aina on joku neule menossa,mutta kesällä ei oikein villa inspiroi.
Aika vähän puhun puhelimessa,Skypeällä myöskin.
Innostun joskus siivoilemaan ja sitten harrastusmenot niitäkin on paljon.
Ruokaa oikein kunnolla teen joskus,kesällä on kaikkea vähemmän,mutta kun syksy tulee,alkaa vauhti kiihtyä.
Vielä jää sellaistakin aikaa,etten tiedä mitä tekisin ja silloin on tylsää.
..vinkeistä.
Tuttuja asioita nuo minulle,
mm. myös lukeminen ja käsityötkin.
Niissä vain ei ole juttuseuraa, mutta ihan hyvää ajankulua.
Luulen vaistoavani mitä Ellen tarkoittaa: että kaikkea tekemistä olisi, mutta kaipaa jotakin muuta, ihmisen ääntä ja puhetta, yhteistä naurua ja asioiden päivittelyä. Joskus tuntuu kurjalla tavalla yksinäiseltä?
Itse käyn vuorotöissä, se täyttää ajan ja vie voimia siinä määrin ettei jaksa kovin paljon harrastaa eikä työvuorotkaan sovi harrastamiseen kauhean hyvin. Sitä jotenkin erakoituu, ystävätkin ovat niitä työkavereita jotka myös vuorotyössä. Moneen juttuun lähtisi, jos olisi joku jota pyytää mukaan. Matkalle tai tapahtumaan, voisi jakaa kokemuksen ja matkakulutkin. Tuntuisi turvallisemmalta. Monesti kaipaa reipasta ja mukavaluonteista ystävää kaveriksi. Tietenkin on lapset ja heidän perheet, mutta asuvat kaukana ja heillä on oma elämä. Olen ajatellut että jossakin harrastuspiirissä tai naisporukassa voisi olla mukavaa?
..sinä aika hyvin vaistosit mitä tarkoitin.
Minä kun vaan en ole enää työelämässä, niin ei ole niitä työkavereita.
Kauniisti kirjoitit kyllä.
...pois työelämästä. Vaikka en olekaan erityisen seurallinen ihminen, niin kyllä se vähän askarruttaa, kun työtoverit jäävät.
Sinä olet sen jo kokenut. Kerro, miten korvasit sen, että 8 tunnin päivittäinen mukava seura jäi pois? Minä pelkään, että juutun harrastamaani kuvan käsittelyyn ja pöytälaatikkokirjoitteluun niin perusteellisesti, että addiktoidun täysin niihin.
Oletko koskaan kirjoittanut päiväkirjaa? Kierrekantinen vihko, jota voi pitää jonkin kovan alustan päällä vaikkapa sylissä parvekkeella, pihalla,sisällä löhötuolissa, kirjoittaa ajatuksiaan, tapahtumia,kaikkea mitä mieleen tulee, "keskustella" paperin kanssa.
Kirjoittaessa asiat jäsentyvät, moni sotkuiselta tuntunut vyyhti alkaa selvitä. Päiväkirjoja on mielenkiintoista lukea vuosia myöhemmin, huomata miten näkökulma eri asioihin iän myötä muuttuu. Tottakai silti haluaisi "rupatella" muiden ihmistenkin kanssa. Joskus jopa "rollata", (juoruta) niin kuin Savossa sanotaan. Se se vasta kummasti piristääkin! Meillä on entisten työkavereiden kanssa tapana tavata kerran kuukaudessa kahvittelun merkeissä. Maiseman vaihdos, vaikka pienikin ja pieneksi aikaa, tekee hyvää. Ellei kaveria ole, niin kuin yllättävän monella ei ole, matkalle voi lähteä yksinkin. Ainakin minä olen sieltä löytänyt juttuseuraa aina, olkoonkin että yksin lähteminen voi ensin tuntua ankealta, jopa pelottavalta, mutta joka reissulla on ollut muitakin yksin matkustavia. Joskus päiväkausia vaienneen puhelimen pirahdus tai tekstiviesti voi olla päivän pelastus. Tällä kaikella haluan sanoa, että et ole yksin, meitä yksinäisiä on muitakin.
Olen pitänyt päiväkirjaa tietokoneella. Tallensin kaiken lerpuille (siistä on siis jo niin kauan). Sitten kone hajosi, eikä nykyisin lerppuja voi lukea millään minun tietämälläni laitteella, niin vanhanaikaisia ne ovat. Minulla on nyt menossa viides kotikone, siksi juuri pelkäänkin, että minusta tulee lopulta tietokoneaddikti, riippuvainen nörtti. Olen käyttänyt työssäni tietokoneita vuodesta 1976. Kierrevihkoon kirjoittaminen ei minulta enää onnistu.
Matkustelen usein myös yksinäni. Totta kai aina löytää jotakin seuraa, mutta en yleensä käy seuramatkoilla. Teen matkaohjelmani itse, ja nyt internet-aikana se on kovin helppoa, eikä ole enää niin kallistakaan, kun voi etsiä lennot ja hotellit itse ilman välikäsiä. HAA! Tuostapa muistui mieleeni, etten ole koskaan käyttänyt plus-pisteitäni! Osa niistä on jo vanhennut!
Hyvän ideanpa annoit! Tulojen vähetessä voin viimeinkin hyödyntää niitäkin! Loma alkoi juuri eilen. Taidanpa lähteä reissuun, vaikken ollut sitä suunnitellutkaan.
Olen minäkin käyttänyt tietokonetta kauan ja kaiken muun kirjoitan sillä, mutta jostain syystä päiväkirjan pitäminen tuntuu luontevammalta käsin kirjoittaen. Joitakin aikaisempia p.kirjojani olen kirjoittanut tietokoneella puhtaaksi, samalla tiivistänyt ja ns. editoinut niitä, mutta alkuperäinen vihko tuntuu arvokkaammalta. Hyvää kesän jatkoa kaikille, ehkä tästä matkalle minäkin..
...päiväkirjaa. Se oli sellainen lukollinen päiväkirja. Päiväkirjani kirjoittaminen loppui siihen paikkaan, kun kaverini mursi lukon ja luki sitä, kun jäi huoneeseeni yksin. Ei meidän ystävyys loppunut siihen, mutta kipeää se teki. Minusta se oli kertakaikkiaan sopimatonta. - Löysin kirjan vuosia, vuosia myöhemmin. Kaikkein nolointa oli nähdä, miten kamalasti olin tehnyt kirjoitusvirheitä. Tosin muistot kyllä heräsivät siitä henkiin. Minulla saattaa olla se vieläkin jossakin kaapin pohjalla.
Tervetuloa eläkeläiseksi, Zakzak! Itselleni vaikeinta oli jättää rakkaat työkaverit, mutta he ovat olleet niin ihania, että kutsuvat edelleenkin mukaan tilaisuuksiinsa. Yksi, vielä työelämässä oleva ystävätär, pitää minut muutenkin 'ajan tasalla' työpaikan asioista, joten olen laskeutunut pehmeästi tähän tilanteeseen.
Koko aikuiselämäni ajan ollut harrastus (vapaaehtoistyö SPR:ssä) jatkuu edelleenkin ja siinä on mukana kivoja ihmisiä.
Minun eläkeläisyyteni on pikemminkin helpottavaa siinä mielessä, että nyt saan olla välillä yksin hiljaisuudessa, josta tilanteesta osaan nauttia täysin hektisten työvuosien jälkeen!
Olen saanut täällä chattaillessani myös uusia pysyviä ystäviä. Olen ollut mukana miiteissä (=chat-huoneiden kokoontumisia), viimeksi toissa päivänä Lohjalla, Villa Haikarissa.
Tule mukaan, Zz :).
jutella naisten kesken asioita ,sitten ne asettuvat oikeaan järjestykseen,ja saada nauraa niin että meinaa tukehtua,silloin tuntuu unohtuvan muut tulsyydet,minulla on tyttäreni ja lasteni kanssa sellaiset jutut että kaikesta tehdään vitsi ja saa nauraa,toisille tulee olo etteko ole mitään rajaa jutuilla mutta vitsit tyrehtyy jos aletaan rajaamaan,kyllä sinullekkin löutyy joku kun haet oikeasta paikasta ,minä voin opastaa kun saan rauhassa kirjoittaa olen nyt lomilla toisten koneella,hyvää kesän jatkoa,
Näyttää olevan luonnonlaki, että eläkeiässä ystävät vähenevät. Silloin kun lapset(kenellä on) olivat kotona ja käytiin töissä oli kiireistä aikaa ja toivoi että saisi JOSKUS olla yksin ja saisi nukkua tarpeeksi. Mutta emmehän me enää jaksaisi sitä rumbaa. Kun lapsilla on oma elämänsä, aviopuoliso kuolee ja työkaveritkin jää vähitellen, huomaa olevansakin aika yksin. Useimmilla on vanhana enää vaikea luoda syviä ystävyyssuhteita, mutta on se tietysti mahdollista. Mielestäni yksi HYVÄ ystävä riittää, jonka kanssa voi puhua kaikesta ja voi esim. lähteä matkoille. Suomi on yhdistysten luvattu maa; on seurakunnat, kansalaisopistot ja kaikenmoiset harrastuspiirit. Nämä yleensä järjestävät retkiäkin edulliseen hintaan. Meillähän on nyt vapaus tehdä sitä, mitä olisimme aina halunneet, mutta ei ollut tilaisuutta. Liikuntaharrastus sitten: jossain jumpparyhmässä on reipasta porukkaa, on senioritanssia, sauvakävelyryhmiä ym. Jonnekin vaan IHMISTEN ILMOILLE. Näissä on muita samanlaisia yksinäisiä kuin itsekin on. Jos ei näissä synny
ystävyyssuhteita, niin tulee ainakin tuttavia, joiden kanssa voi jutella ja mennä vaikka kahville. Pitää vain lähteä liikkeelle. Syksyllä taas kaikki toiminta alkaa, joten mukaan vaan. Voi sitten välillä nettaillakin ja vaihtaa ajatuksia täälläkin.
Olen aina kehuskellut kuinka olen hyvä saamaan unen päästä kiinni, kunhan vain kallistan pään tyynylle. Tänä yönä ei uni tule, ei kahvilla, eikä millään, ilma on liian kuuma ja ahdistava, vaikka yön syli onkin jo pimeä, pitäisi viiletä.
Tuntuu todella yksinäiseltä olla valveilla, lukea Dan Brown´in uusinta teosta Enkeleitä ja Demoneja. Eiköhän tämä tästä. Ehkä valvominen siirtää aamu heräämistä. Ihmettelen, en ole ennen joutunut valvoskelemaan, ehkä ikäkin tuo mukanaan elämään uusia tuulia, tiedä häntä.
Parasta kait lopettaa nettailu, jatkaa lukemista yö lampun valossa, nukahtaa kun uni tulee.
Onko jollakin toisella henkilöllä samansuuntaisia uni häiriöitä vai olenko spesiaali tapaus.
Nousin juuri sängystä pyöriskelemästä. Ikkunat on auki, eikä ole enää niin kuumakaan, silti uni ei näy tulevan. Olen pirteä kuin peipponen, vaikka luulisi matkaväsymystäkin olevan - kuumassa autossa 320 km.
Kuten sanoit, aamulla nukutaan sitten vain pitempään. Yritetäänpä nyt sitten uudelleen kömpiä vuoteeseen, Sinä kirjasi pariin hetkeksi, minä ajattelemaan mieluisia asioita. Ja ei kun: KAUNIITA UNIA!
Valvon aina täysikuun aikaan. Siihen olen jo tottunut, joten ei haittaa; otan seuraavana päivänä nokoset tarvittaessa. Kuumuus tietenkin myös häiritsee nukkumista. Valoisuus on aina ollut minulle valvottava tekijä; olen laittanut makuuhuoneeseen mustan rullaverhon ja huomaan nukkuvani nyt valoisinakin öinä aika hyvin.
Siitä hermopinteestä on minullakin kokemus; olin alkuvuodesta kiropraktikolla kolme kertaa (á 45€) ja sain avun; tosin tilanteeni ei ehkä ollut vielä kamalan paha. Koko vasen käsivarsi oli 'puristuksissa'. Niskassa oli kuulema 'lukko', joka käsittelyssä avattiin. Pahat tuntemukset hävisivät!
Mainitsin viime viestissäni lähteväni matkalle minäkin. Kylpylälomaviikko on takana päin. Hotellihuone oli ilmastoitu, mutta nukkumisesta ei tahtonut tulla mitään, koska yllätys, yllätys; puolituttu joka minut oli mukaansa matkalle pyytänyt, kuorsasi niin että seinät tärisivät! Yhtenä yönä herätin hänet pari kolme kertaa, pyysin vaihtamaan asentoa, hetkiseksi se auttoi, sitten sama korvia repivä korina alkoi taas. Mietin, kerronko oppaalle asiasta, pyydän päästä toiseen huoneeseen vai ostanko apteekista korvatulpat. Ostin. Ne etäännyttivät kuorsauksen ääntä sen verran että niiden ja unilääkkeen avulla sain nukuttua joka yö jonkin verran. Matkakumppanini, ihan mukava ihminen muuten, ei ollut asiasta moksiskaan, vaikka kehotin häntä puhumaan asiasta kylpylän lääkärille. Hänellä oli siellä muita tuttuja, joiden kanssa hän - hyvin kuorsatun yön jälkeen - saattoi shoppailla päivät ja istuskella terasseilla illat, minä sillä aikaa yritin paikkailla univelkojani. Kylpylähoidot olivat hyviä, meren ranta kaunis mutta sen verran kaukana että helteessä kävelin sinne vain kerran. Tuttavani kun ei ollut rantaihmisiä lainkaan, vaikka ennen lähtöä oli arvellut löhöilevänsä rannalla päiväkaudet. Että semmoinen matka. Millainen matka minulla olisi ollut, jos olisin älynnyt lähteä yksin, sitä tässä pohdiskelen.
Saman suuntainen kokemus on minullakin. Se kuorsaus on niin onneton sattuma kun kohdalle osuu. Puolituttu oli minunkin matkakaverini, paitsi kuorsaus myös drinkit vaikeuttivat yhdessä asumista.
Olen kait nipottaja, kesken viikon vaihdoin huonetta, tuloksena ettei se tuttavuuteemme mitenkään vaikuttanut. Oppia ikä kaikki, senjälkeen olen varannut 1 hengen huoneen,ja nauttinut matkasta.
Magda, et ollut turhan nipottaja vaan teit niin kuin minunkin olisi pitänyt tehdä, pyytää oma huone. Olin turhan kiltti, suoranainen nynny kun en niin tehnyt. Joillakin aikaisemmilla matkoillani olen varannut jo lähtiessä oman huoneen, maksanut lisämaksun ja nauttinut matkasta. Toki matkalla voi sattua paljon pahempiakin asioita, joten paras olla ajattelematta asiaa sen enempää ja toimia seuraavalla kerralla toisin.