En tajuu miks mun piti menettää just se kaikista tärkein ihminen

Ja miks sen kaikista tärkeimmän ihmisen piti ymmärtää mua eniten väärin ja vielä julmimmalla mahdollisella tavalla. Siellä mis piti olla turva ja rauha sielulle, olikin vaa painajainen. 🖤💔

Kukaan ei edes yritä ymmärtää miltä musta tuntuu käydä tätä samaa painajaisunta läpi joka päivä.

Olisit ollut just se oikea nainen, just oikeimmalla tavalla, tasapainottamaan mut lopullisesti. Olit kaunis, tosi ihana luonne ja ehk ainoo ihminen mun lemmikin lisäks josta oon välittänyt aidosti kahden sukulaisen lisäksi. Mä menetän kaiken mulle tärkeän💔

Mä en valinnut olla paha ja viallinen, en valinnut omaa pinnallisuutta, tunteikkuuta , itsekkyyttä ja traumoja.

Jos valitsen liian pinnallisesti oon onneton, jos valitsen ihmisen jol on ihana luonne, mut ei kiinnosta muuten, oon onneton, olit täydellinen keskitie, niin ihana persoona et sait mut taivaaseen, ja niin kaunis etten ikinä kyllästyis ja jos kyllästyisin, niin muistaisin et noin ihanaa persoonaa en haluais satuttaa, ja ihastuisin uudelleen.

Siksi en ymmärrä miksi lähdit, mä rakastin sua persoonan takia, en ulkonäön, mä halusin sut koska tiesin et riität mulle.

Siks se sattuu nähdä sut toisen kanssa, ei sen takia et olisin mustasukkainen, vaan koska se muistuttaa mua painajaisist jois oltiin yhdessä, ja koin vihdoin olevani vapaa ja turvas.

Ja en enää saa sitä ikinä, kenen kaa, et mul vaan on hyvä olla aidosti toisen kaa, ja joku aidosti ymmärtää mua, vaik olisin hauras ja tunteikas.

Mä tiiän et kaikki on omien tyhmien valintojen ja tekojen tulos, mut en tuu ikinä koskaan myöntään sitä. Koska mun mieli tekee parhaani suojellakseni mua tältä äärimmäisen traumaattiselta kokemukselta.

Oikeestaan tää saattaa olla viimeinen kerta, kun kirjoitan tääl ilman roolia ja suojia. Mä hukun mereen, syvemmäs, kunnes mua ei enää oo. Voiko sitä ihmistä enää kutsua minuksi jos en enää koskaan kykene olemaan oma itseni, kun maailma on niin julma ja sairas?