Kielitieteen itseoivallus jatkuu rikostieteellä

Etsittiin AHAA elämyksiä opiskelussa ja vahvoja viboja löytyikin KIELITIETEESTÄ.
Ajansa huumautuneena vibat vaihtuneet RIKOSTIETEESEEN.


Miten paljon kertaheitolla tuli itse- ja yhteiskuntaoivaltamista kun lukee maan ykkösmafioson elämäkerran Keijo Vilhunen.

Mielenkiintoista on henkilökohtainen mielipide.

Siinä avautuvat pitkään suljettuina olleet kysymykset, kuinka kaikki toimii.
- valtasuhteet
- sosiaalipsykologiat
- rahafilosofia
- elämän filosofia
- ikä filosofia
- mies, macho mies filosofia, miehen rooli
- väkivalta
- rikollisuus lokero

Voi olla että rikollisuus on nuorta ja emme tunne sitä, koska se kehittyy - päätelmiä.
Että rikollisuudella on evoluutionsa.
Epäilemättä kommunikaation parantuminen luo siitä ainutlaatuisen oloisen.

Lisäksi rikollisuus on inhimillistä, eikä pelottavan ylivoimaista, koska siihen liittyy paljon pelkotiloja.

Lopulta tieto maallistaa rikollisuuden ja ihminen osaa rauhassa tietää, mihin lokeroon itse kuuluu. Ihmiset pelkäävät jostakin syystä tekevänsä väärin ja saavansa tuomion. He epäilevät olevansa rikollisia aika paljon koko ajan kun lapsesta asti tulee vain kieltoja. Mutta kun lukee ammattirikollisuudesta, tajuaa missä rajat menevät. Jos syntyy perus moraalin keskelle, silloin niin sanotusti pelastautuu. Mietitään vielä valittu rikollisen tien hyöty ja yleinen olemus elämässä, mitä se on, koska pidetään rikollisia epäreiluina.

paljon juttuja, että kaikkia ei osaa kertoa

mutta ainakin rikostiede olisi, mielestäni, tervetullut lukioon