Muistatteko netin "lapsuuden"?

Oliko teilläkin tietokonekursseja työn puolesta? Meillä oli, mutta kun opettajakaan ei osanneet, niin omat taitomme eivät karttuneet. Minä sain yksityistä opetusta eräältä tietotekniikkaa yliopistossa opiskelevalta pojalta, mutta välillä joku ongelma ei ratkennut hänen avullaan, niin poikani hoiti asian töistä tullessaan. Oli sitten noloa sanoa sille yliopiston "expertille", kun hän tuli seuraavana päivänä, että ongelma on jo hoidettu. Nythän jo pikkulapsetkin osaavat käyttää tietokonetta.

Ikäihmisille se oli hankalaa. Muistuu mieleen juttu vaarista, joka hikoili tietokoneen ääressä, vieressä seisoi lapsi tutti suussa ja seurasi vaarin touhuja. Vaari sanoi ääneen: Mitä hitsiä mun piti nyt tehdä!! Niin lapsi otti tutin pois suusta ja sanoi: Paina enteliä (enter) vaali! :)

Minulla oli tietokone hyvin kreatiivisiin tarkoituksiin asiakaspalvelussa. Siitä oli paljon hyötyä ja olin varmaankin ainoa (ehkä olen vieläkin), joka on käyttänyt tietokonetta samalla tavalla. Idean sain pojaltani, josta tuli monipuolisen käytön puolesta puhuja. 90-luvun alussa ei esim. tiedetty vielä digikameroista mitään. Minulla oli tietokoneessa digilaitteet. Siihen sai myös kytkettyä filmikameran, - Olin silloin vielä "nuori" 50+ ja opin helposti hienoudet ja keksin itse lisää.
Työkoneena käytön ulkopuolella sillä voi tietenkin tehdä kirjanpidon ja kirjoitella vapaa-aikana.
Noihin aikoihin alkoi tulla eläkeläisten kirjoituspalstoja eläkeliittojen lehdissä ja niissä olin mukana monta vuotta. Monesta kirjoittajasta tuli pitkäaikaisia ystäviä, nyt ovat useimmat jo tuonilmaisissa tai jossakin hoitokodissa.

Nyt riittää pelkkä kirjoitusohjelma. :) Päiväkirjan kirjoittaminen on vanhoilla päivillä muuttunut lyhyistä noteerauksista pitemmiksi kertomuksista päivien kulusta ja niitten antamista iloista ja suruista. - Täällä Suomi24:llä olin ensimmäisten joukossa 2001 ja täälläkin meitä oli tiivis ryhmä kirjoittelemassa. Ryhmä on harventunut luonnollisista syista, Muistan, että alkuaikoina oli joku vanha sotaveteraani, joka oli yli 90, ja hän kertoi auliisti, millaista rintamalla oli ollut. Me, silloiset kirjoittelijat, olimme olleet lapsia sodan aikana.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla oli tietokone hyvin kreatiivisiin tarkoituksiin asiakaspalvelussa. Siitä oli paljon hyötyä ja olin varmaankin ainoa (ehkä olen vieläkin), joka on käyttänyt tietokonetta samalla tavalla. Idean sain pojaltani, josta tuli monipuolisen käytön puolesta puhuja. 90-luvun alussa ei esim. tiedetty vielä digikameroista mitään. Minulla oli tietokoneessa digilaitteet. Siihen sai myös kytkettyä filmikameran, - Olin silloin vielä "nuori" 50 ja opin helposti hienoudet ja keksin itse lisää.
Työkoneena käytön ulkopuolella sillä voi tietenkin tehdä kirjanpidon ja kirjoitella vapaa-aikana.
Noihin aikoihin alkoi tulla eläkeläisten kirjoituspalstoja eläkeliittojen lehdissä ja niissä olin mukana monta vuotta. Monesta kirjoittajasta tuli pitkäaikaisia ystäviä, nyt ovat useimmat jo tuonilmaisissa tai jossakin hoitokodissa.

Nyt riittää pelkkä kirjoitusohjelma. :) Päiväkirjan kirjoittaminen on vanhoilla päivillä muuttunut lyhyistä noteerauksista pitemmiksi kertomuksista päivien kulusta ja niitten antamista iloista ja suruista. - Täällä Suomi24:llä olin ensimmäisten joukossa 2001 ja täälläkin meitä oli tiivis ryhmä kirjoittelemassa. Ryhmä on harventunut luonnollisista syista, Muistan, että alkuaikoina oli joku vanha sotaveteraani, joka oli yli 90, ja hän kertoi auliisti, millaista rintamalla oli ollut. Me, silloiset kirjoittelijat, olimme olleet lapsia sodan aikana.

Lue lisää

Minä siirryin ulkomaalaisista chattiryhmistä suomalaisiin Soneran Shangri-La-ryhmään, siitäkin on varmaan jo parikymmentä vuotta aikaa ja siletä sitten Suomi 24:ään. Tietokonetta aloin käyttämään suhteellisenmyöhään, joskus yhdeksänkymmentäluvun puolivälin jälkeen, mutta työssäni koulussa sitä tarvitsin aika vähän. Olin kuitenkin ensimmäisten joukossa käyttämään tietokoneohjelmia koulua aloittavien lasten kanssa, matematiikan ja lukemisen opettelussa. Työn puolesta kävimme kaikki tietokonekursseja ja hankimme "tietokoneajokortin", siis opettelimme käyttämään perusohjelmia, kuten excelliä, power pointia ja tietenkininternettiä, joka oli minun sisäänajoporttini , koska se avasi minulle ikkunan maailmaan, josta olin eristäytynyt tänne Ruotsiin muutettuani.

Some on aina ollut minulle ensisijainen tietokoneen käyttötakoitus, sittemmin myös kirjoittaminen.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla oli tietokone hyvin kreatiivisiin tarkoituksiin asiakaspalvelussa. Siitä oli paljon hyötyä ja olin varmaankin ainoa (ehkä olen vieläkin), joka on käyttänyt tietokonetta samalla tavalla. Idean sain pojaltani, josta tuli monipuolisen käytön puolesta puhuja. 90-luvun alussa ei esim. tiedetty vielä digikameroista mitään. Minulla oli tietokoneessa digilaitteet. Siihen sai myös kytkettyä filmikameran, - Olin silloin vielä "nuori" 50 ja opin helposti hienoudet ja keksin itse lisää.
Työkoneena käytön ulkopuolella sillä voi tietenkin tehdä kirjanpidon ja kirjoitella vapaa-aikana.
Noihin aikoihin alkoi tulla eläkeläisten kirjoituspalstoja eläkeliittojen lehdissä ja niissä olin mukana monta vuotta. Monesta kirjoittajasta tuli pitkäaikaisia ystäviä, nyt ovat useimmat jo tuonilmaisissa tai jossakin hoitokodissa.

Nyt riittää pelkkä kirjoitusohjelma. :) Päiväkirjan kirjoittaminen on vanhoilla päivillä muuttunut lyhyistä noteerauksista pitemmiksi kertomuksista päivien kulusta ja niitten antamista iloista ja suruista. - Täällä Suomi24:llä olin ensimmäisten joukossa 2001 ja täälläkin meitä oli tiivis ryhmä kirjoittelemassa. Ryhmä on harventunut luonnollisista syista, Muistan, että alkuaikoina oli joku vanha sotaveteraani, joka oli yli 90, ja hän kertoi auliisti, millaista rintamalla oli ollut. Me, silloiset kirjoittelijat, olimme olleet lapsia sodan aikana.

Lue lisää

Edellisen kirjoitin minä. Jostakin syystä tuli firefox esteeksi. Toinen viesti ei lähtenyt liikkeelle ollenkaan.

mdk.mdk kirjoitti:

Edellisen kirjoitin minä. Jostakin syystä tuli firefox esteeksi. Toinen viesti ei lähtenyt liikkeelle ollenkaan.

Kirjoitus, joka on lähetetty anonyyminä kl 10.07,08 oli siis minin lähettämä.

Puhelimesi on tulevaisuuden aarre. Pidä siitä tarkkaan huolta!

En tiedå, minkälaista se oli täällä Suomessa. Itse asuin Ruotsissa, missä nytkin asun.
Ei surfailun edellytyksenä ollut ohjelmointitaito. Sanon vaan, että kun poika surfaili amerikkalaisten kanssa, niin puhelinlaskut olivat alkuaikoina tähtitieteelliset. Sitten tuli tietoliikenteelle omat linjat.

Jotakin erikoista kai se oli, kun Suomesta tuli nuoria vieraita ja kerroin kuinka paljon chattailen.
- Sinäkö chattailet, kysyi nuori sukulainen suu auki. :D Piti oikein esitellä koneella, kuinka chattailu käytännössä toimii. Ei täti vielä ihan kalkkis ollutkaan.

Opettelitko aukasemaan windowsin huoneen ikkunasta?

Anonyymi kirjoitti:

Opettelitko aukasemaan windowsin huoneen ikkunasta?

Joo huoneessa olevassa nappulasta joka löytyi aikani etsittyäni.
Tytär opetti alkeet, piti opetella käyttää näppäintä. Tytär kantoi vanhoja tietokoneita kun entinen meni rikki. Ihmettelin kuinka mullistavaa oli netti, eteen avautui ihmeellisiä asioita.
Suomi24 olisi saanut jäädä löytämättä, niin olisi senkin ajan käyttää johonkin hyödylliseen, vaikka ihmissuhteisiin oikeasti. Niin paljon jäi tekemättä löytämättä etenkin persut, rasismia en kuvitellut olevan olemassa, tiesin hitlerin touhut ennestään mut en SS-Immosesta.
Kun ilmestyi ensimmäiset tabletit, piti heti saada sellainen mökille ja venettä varten.

Ennen minun maailmanloppua, jotain uutta ' Kvanttitietokone.

Minä muistan ajan 60-luvulta, kun olin muuttanut Ruotsiin ja olin SKF:n konttorilla töissä,
niin siellä oli tietokoneosasto. Siellä oli valtavia "puimakoneen" kokoisia tietokoneita pitkät rivit. Työntekijöillä oli valkoiset takit päällä. Näyttivät lääkäreiltä.
Siihen aikaan käytettiin ns, reikäkortteja, joihin kirjoitettiin käsin, mitä juuri se kortti merkitsi. Kortit menivät stanssi- eli lävistysosastolle ja syötti tiedot koneitten käsiteltäväksi. Koneet sylkivät sitten mahdottomat määrät tulosteita, A4-arkkeja, jotka kasaantuivat kuin hanurin palkeet suuriin läjiin.
Vuosien kuluessa on nuo valtavat koneet kutistuneet pienempään ja pienempään kokoon. Tämän päivän kännykkä on pieni tietokone. - Ei silloin 60-luvulla voinut edes kuvitella, kuinka nopeasti kehitys menisi eteenpäin.