Lervo kwai joen sillalla

TILITOIMISTOSTA KERRAN SOITETTII LERVOLLE "SULLA ON VEROT RÄSTIS JA KAIKKI LASKUT MAKSAMATTA"
LERVO KARJUI TAKAS "KUULE! MULLA ON KAHDEKSAN MILJOONAN MARKAN OMAISUUS!"

Kassu ei kuitenkaan välittänyt ja pyyhki takapuolensa vekseleillä, jotka olivat hänen mielestään parempia kuin paperit. Samalla Lervo-Pöpi oli krapulapaskalla, mutta silti teki kaivurilla töitä niin ahkerasti, että maa tärisi. "Niin kaikki takaaajat kiristävät jo vöitä!", hän huusi, ja samalla paska haisi niin kamalalta, että kaikki ympärillä olivat punaisina ja haukkoivat henkeään.

Jompero seisoi sivussa, nauraen kovaa ja heiluttaen puhelinta, josta kaikui heidän huutonsa. "Älä lopeta, älä lopeta! Tässä on meininkiä!" hän kiljui, ja kossu ja tapio kilisivät hänen hytissään, mikä toi lisää säpinää tähän sekamelskaan.

Kassu, joka oli jo hieman sekaisin, kömpi kaivinkoneen selkään ja möyrähti ulosottoviraston suuntaan. Hänellä oli päällään ulosottomiehen asu, mutta se oli niin iso ja repaleinen, että se näytti enemmänkin huvipuistojen naamiaiselta. Hän röhönaurusi ja möyristeli, kuin olisi ollut joku suuri hahmo, joka oli päättänyt ottaa oikeuden omiin käsiinsä.

Joka hetki, kun Jompero joi ajaessaan Karvian sahtia ja karjui älläässä, ulosottovirasto koputti Lervon auton ovelle. Mutta Lervo ei välittänyt, hän jatkoi juhlintaa ja huutamista, koska hän tiesi, että tässä maailmassa vain vahvin selviää – ja hän aikoi olla se vahvin, vaikka kaikki muu kaatuisi.