Ahdistaa kun mokaan aina kaiken

Tuntuu että koko elämäni ajan olen mokannut kaikessa mitä olen ikinä yrittänyt. Ja eikä tämä nyt ole vaan joku tunne vaan tosiasia. Ja tämä toistuu aina uudestaan ja uudestaan. Yli neljäkymmentä vuotta jo. Miten pitkään vielä pitää jaksaa tätä? Masentunut olen, tiedän sen. Ei ole ihmekään. Häpeän ja vihaan itseäni, kun pitää mennä mokaamaan aina kaikki, joka ainoa asia elämässä. Ehkä sittenkin olisi ollut vaan parempi eristäytyä yksin johonkin koppiin, pimeään. Niinkuin nuorena tein. Ehkä olin oikeassa. Kurjaa sekin olisi ollut tietysti, mutta ei olisi tullut uusia mokia kun ei olisi mitään elämää missä mokata. Ehkä olen tehnyt ihan väärän ratkaisun kun yritän olla jotain ja saavuttaa jotain. Jos se ei kannata, kun ikinä mistään ei tule mitään hyvää, mistään tekemästäni ei seuraa ikinä mitään hyvää kenellekään. Pimenetty koppi, punaiset valot. Tietokone, tv. Kirjoja. Siinä se, olisinpa valinnut sen tämän pskan sijaan. Ikinä en olisi yhdenkään ihmisen kanssa missään tekemisissä muuten kuin ehkä tietokoneella. Hämmästelen sitä että jo nuorena olin oikeassa, miten voin olla niin viisas alle 20v, että näen koko tulevaisuuteni eteenpäin ja vaan luovutan. Kun näen sen ettei mistään tule ikinä mitään, ja aina vaan saan jotain pahaa aikaan jos jotain teen.