Vinkkejä ja vastauksia kaipaan

Onko tämä elämisen arvoista elämää?
Suurimman osan ajasta varsinkin ovulaation aikoihin masennus ja ahdistus on niin voimakasta ja lamauttavaa, että ajatukset pyörivät elämän lopettamisen ympärillä. Musta aukko rinnassani imee kaiken, keho on jossain kaukana sumun keskellä. Päivät pitkät teen harjoituksia ja temppuja ja rutiineja, joiden kuuluisi auttaa, mutta eivät ne rehellisyyden nimissä mitään auta. Olen käynyt läpi kaikki itsehoitomuodot ja avustetut hoidot, mitä on. Polilta potkaistiin väkisin pihalle, koska mikään lääke ei tehonnut eikä muutenkaan sopinut. Elinvoimaa ei ole, pakotan ruumiini toimimaan robottina, mutta se on vain teeskentelyä. Voi olla ummetusta ja ainakin ripuli, kaikki mitä nielen tuntuu tulevan läpi nesteenä. Usein myös verenvuotoa suolesta. Alaselkä särkee, ja häntäluun kipu ja iskias yltyy, nivelkipu pahenee, migreenit tai päänsäryt. Kivutonta asentoa tai liikettä ei löydy. Rintojenkin säryn takia liikkuminen rajoittuu. Kipulääkkeitä vältän, mutta kuluuhan niitä.
Oireet kestävät 2-4 viikkoa, joiden lisäksi seuraavat muutamista päivistä viikkoon:
Päänsäryt ja niskakivut pahenevat. Lamauttava kipu alaselässä, mikä tuntuu siltä kuin kahta terää työnnettäisiin hitaasti lävitseni aina vatsasta ulos. Vulva ja emätin särkee polttavasti, mikä etenee kohtuun asti. Huimaus, heikotus ja pahoinvointi, johon rautalisä auttaa muttei poista kokonaan. Samoin särkylääkkeet, joita tässä vaiheessa napsin pitkin päivää, toimivat vain osittain. Turvotus on tukalaa.
Sosiaaliset ongelmat eivät ole aina vähäisimpiä. En pysty olemaan tällöin myötätuntoinen niitä kohtaan, joilla ei kuukautisia ole, eivätkä koskaan tule edes aavistamaan, millaista kiirastulta on olemassa, ja kehtaavat valittaa pikkuasioista. Salailu on vaikeaa ja katkeraa, häpeä ja paljastuminen pelko on liian suuri, enkä usko että kukaan uskoisi että näitä oireita on, naureskelisi vain jotain naisten hysteerisestä huomionhakuisuudesta. En koe että näin viallisena ja sairaana voisin tulla hyväksytyksi, joten jos vain mahdollista vetäydyn omiin oloihin ne päivät, mitä pahin vaihe kestää. Usein nykyään ei voi ja joudun suunnittelemaan, miten saisin suojat kestämään, mihin ne piilottaa ja mitä tehdä käytetyille, onko vesivessaa ja millaisia suojia ottaisin. Matkoilla on vaikeinta, kun ei kehtaa pyytää pysähdystaukoja. Muutenkin valitetaan kun lähteminen kestää ja taasko vessaan. Vihaan kehoani, koen sen olevan sairas ja vääränlainen.

Tämä on ainoa elämäni, ja mieluiten tekisin ainakin osan siitä siedettäväksi. Vaihdevuosiin on vielä jonkin aikaa.
Joten onko mitään keinoa saada munasarjat pois? Kohdulla ei ole minulle merkitystä, sen poistaminen ei estä ovulaatiota.
Hormonit eivät sopineet, sain niistä pysyvän migreenin, jota ei ennen ollut. Sopisiko korvaushoito myöskään sitten? Keneltä näistä voisi kysellä? Gyneltä en ole saanut vastauksia.