Stalkkerien Moraalinen kompassi perustuu tunteisiin

Yleensä yhdistyy lapsuuden traumat, heitteille jättö, josta kehittyy sitten epävakaa tai narsistinen persoonallisuushäiriö. Yleensä stalkatun kohde on poikkeuksellisen hyvännäköinen ja ihana stalkkaajan mielestä, mutta stalkkaaja ei mielenterveys tai geneettisistä tai sosioekonomisista syistä kykene samalle tasolle "ihastuksensa kanssa".

Tästä syystä stalkkaaja kokee itsensä torjutuksi, mutta kokee että pystyy yhteydenotoilla ja toimminnallansa todistamaan "rakkautensa" määrän kohteelle.

Yleensä kohde on myös maailman kaunein, ihanin ja oikein, illuusio tosi rakkaudesta, jonka hänen kanssaan voisi saada.

Epävakaana on helppo ymmärtää sitä tunneintensiteettiä siellä taustalla, toinen on idealisoitu versio itsestään, tunteet ohjailee enemmän käytöstä itse kuin ihminen, ei osaa logiikalla ajatella, että siitä voi koitua harmia toiselle jos stalkkaa ja vainoaa, yleensä siinä unohtuu moraali ja logiikka ja stalkkeri ei edes ymmärrä, että se sadasviideskymmennes yhdeksäs viesti throwaway accountilla oikeasti ahdistaa tai aiheuttaa harmia toisille. Tosin ihmiset joilla on sydän, usein ymmärtää mut kokee sen pakkotilana tai heillä on harhaluulo tunteiden molempipuolisuudesta kuin itselläni.

Oikeastaan voisin sanoa, että omia harhaluuloja palsta ruokki vahvasti ja aiheutti irl tilanteen, jossa vainosin toista igssä kun olin huolissani hänen fyysisestä voinnista, parikin ilkeämielistä viestiä anonyymi palstalla laukaisi psykoosin ja harhaluulon kaivattuni toivottomasta tilanteesta, joka sai minut toiminaan vastoin, kuin olisin halunnut toimia.

Uskon myös hyvin vahvasti, että usea stalkkeri on vain "love beyond this world" tyyppiä ja heidän moraaliaan ohjaa "rakkaus ei tunne sääntöjä"

Kuitenkin meidän liskoaivot on ohjelmoitu niin että voimme rakastua mielikuvaankin ihmisestä palavasti, vaikka ihminen ei olisikaan todellinen ja se olisi pelkkä illuusio/toive toisesta.

Vaikea ymmärtää mikä johtaisi toisen vainoamiseen pahasta tahdosta, kai sellaisiakin stalkkereita on, mutta narsismini ei ole tarpeeksi korkealla ymmärtääkseni tahallista toisen piinaa, josta koituu vahingoa.

Helpompi ymmärtää niitä jotka ovat toivottoman rakastuneita ja psykoosissa. Mitään kehittävää keskustelua ei haukkumisella tai vihapuheella asiasta saa, kaiken keskustelun mielenterveyspotilaista ja persoonallisuus häiriöisistä tulisi lähtökohtaisesti lähteä ymmärtävältä näkökulmalta. Tuomiten epämoraalisen ja eettisen käytöksen, mutta ei halventaen tai pilkaten itse tekijää, koska käytös voi tekijällä vasta muuttua, kun hän ymmärtää juurisyyt ja saa tarvitsemaansa hoitoa ja tukea, mielenterveysongelmista kamppailevilla on usein ollut aika raju lapsuus, ja mua säälittää miten jyrkästi internet heihin suhtautuu.

Kuitenkin kaikki älyllisesti fiksu keskustelu jossa on empatiaa mukana, lähtee siitä että asiasta keskustellaan asiallisesti, ei tuomita ja stigmasoida aiheita lisää turhanpäiväisillä vihasta ja katkeruudesta kumpuavilla kommenteilla. Vaikka sekin on inhimillistä ja ymmärrettävää, ihminen on tunteva eläin ja ei usein pohdi muiden myrkyllisen käytöksen taustoi sen laajemmin, kuin että jos joku käyttäytyy ikävästi = hän on automaattisesti perseestä, eikä esim. Traumaoireista kärsivä lapsi, joka ei koskaan aikuistunut. Mut seki on ymmärrettävää kun ihmiset on vaa niin daijuja nykypäivänä, ei paljon ajatuksille anneta armoa.

En tiiä mikä tän pointti oli, kai selventää psykologiaa ilmiön taustalla, palstalaisille.