Hei!mitenkä te nuoret kun seurustelette niin tuotte kotia ne kaverit?tai yöpymiset?
miten ja milloin vanhemmilta luvat heltiää?
tai vaatiiko se yökyläily pidempiä seurusteluja?
miten ja milloin vanhemmilta luvat heltiää?
tai vaatiiko se yökyläily pidempiä seurusteluja?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Oltiin seurusteltu viikko, kun poikaystäni oli meillä ensimmäisen kerran käymässä. Seuraavana viikonloppuna jäi yöksi. Poikaystäväni olisi tosin saanut jäädä jo ensimmäisellä kerralla yöksi. Minulla ikää silloin 17 ja hänellä 19.
teininä asuessani kotona oli luvan saaminen ihan mahdotonta... ei tullut mitenkään kyseeseen joten sitähän piti sitten kaikenmaailman tekosyyt keksiä että pääsi sen oman kullan kainaloon köllöttelemään yöksi..ja aina kun porukat oli pois kotoo niin eiköhän se ollut arvattavissa että tokihan sitä kotibileiden jälkeen kulta jäi viekkuun..
vielä sitten kun muutin kotoa pois (niin pian kuin vaan mahdollista!!!) ja tultiin miesystäväni kanssa kylään viikonlopuksi katsoi äitee paheksuvasti (isän vain virnistellessä) kun roudattiin patjat lattialle vierekkäin.... :o)
että näin meillä. :o)
No, nykyisin ei ole mitään ongelmaa, koska asun omassa kämpässä. Poikaystävä saa olla yötä aina kun vain haluaa.
Nuorempana sen sijaan moinen ei tullut kysymykseenkään. Vanhempani (lähinnä äiti) ei voinut hyväksyä ajatusta, että olisin silloisen poikaystäväni luona yötä tai päinvastoin. Ei, vaikka olimme seurustelleet lähes vuoden.
Tuolloin yksinkertaisesti piti valehdella, että menee jollekin (tyttö) kaverille yöksi. Ja tietysti jos porukat olivat poissa kotoa, tilaisuus käytettiin heti hyväksi.
annoin pitkän välimatkan ja suurenkin rakkauden yöpyä meillä ja toisinpäin kun kulkuyhteydet ei toimineet niin 15 vuotiaana.nuoret sellaisia kilttejä ja mukavia.keväällä tämä suhde loppui ja uusi rakkaus oli sen loppumisen syynä,tyttö oli edellisestä suhteesta ottanutkin oppia että heti vain yökylään meille ja hän sinne.
En ole hyväksynyt tätä kun pääsee kulkemaan pusseilla toistensa luokse ja poiskin.ja suhde on uusi"tietääkseni"ikää vielä vähän ja suuresta rakkaudesta vaihdettu lennossa.
kotona on nyt siis sotatanner kun tyttö ei hyväksy että minä en hyväksy,ja itse kadun että annoin alkujaan lupaa tässä ensimmäisessä suhteessakaan,kun tilanne meni näin kurjaksi.kyllähän se vanhempana pahalta tuntuu kun 15v.pitää itseään tarpeeksi isona päättämään asiat ja minä taas vanhemman näkökulmasta näen niin että seurustella voisi ihan ilman yökyläilyitäkin.ei ole nyt siitäkään kiinni ettenkö tietäisi esimerkiksi seksiä harrastettavan missä ja milloin vain halutessa,mutta tuntuu se 15v vielä kovin nuorelta viettääkseen yöt muualla.
kyllähän sitä nuorenakin haluaa läheisyyttä rakastamaltaan ihmiseltä. mikä onkaan mukavampaa kun illalla käpertyä rakkaansa kainaloon ilman mitään kiirettä linja-autoon tms... ja aamulla saa herätä suukotteluihin.. eihän niissä kuvioissa ole aina seksi mukana. seksiä kun nykyään voi harrastaa missä vain ja milloin vain.. ei siihen sänkyä ja yötä tarvita ;o) ainakin tuntuu nykymaailman meno olevan sentyylistä... mutta kyllä sitä läheisyyttä muussakin muodossa tarvitaan...
nuoret kun kuitenkin vaikka millä muulla verukkeella ovat sitten kuitenkin yhdessä... ollaan kaverin luona yötä tai mökillä tms... kyllä syitä ja selityksiä löytyy.. onko sekään sitten oikein että nuori "joutuu" valehtelemaan"?? mun mielestä rehellisyys ja tietenkin myös toisen mielipiteen ja toiveiden kunnioitus on tärkeetä ja opettaa jo nuorena että niitä kompromisseja on tehtävä, miellytti ne tai sitten ei.. kyllä sitä todellakin myöhemmälläkin iällä ihan vermaan kerkeää, mutta kun sitä nuorena pitää olla niin kiire ja malttamaton. :o)
No ei tietenkään ole oikein valehtelut ja sellaiset!
(mutta ajatteleeko se nuori kuitenkaan suukottelun ja muun rakkauden huumassa että kun kotona ei tiedetä mitä hän oikeastaan puuhastelee tuiki tuntemattomissa paikoissa niin ollaan kovasti huolissaan.
Jos kuitenkin jo esimerkiksi viisitoistavuotiaana yövytään heti sen uuden rakkauden luona niin miltä mikään ihanuus tuntuu enään vaikka 17v?
tuntuu vain että nykyään ei se seurustelu ole niin että kävellään katujapitkin käsikädessä,istutaan rannalla ja ihaillaan toisiaan.vaan se on kaikki ja heti?
täytyy kyllä myäntää että en kamalasti ilahtunut kun poikakaveri jota en tuntenut tuli meille ns.kylään"saattareissulla"mutta eipä se ulos lähtenyt vaan majottu meille.ei siinä äidiltä lupia kyselty ja tyhmäksipä tunsikin itsensä mamma omassa kodissa kun tuntematon nuorimies asusti vuorokauden.
Itse sain edellisessä suhteessani mennä poikaystävälleni viikonlopuksi, tietenkin suhteellisen pitkän kinastelun jälkeen, mutta tämä johtui siitä, että välimatkaa meillä oli n. 400km. Kerran sain pojan luokse mennä, ja poika oli meillä muutamia kertoja. Jouduin pistämään suhteen poikki juuri vanhempieni takia, koska emme voineet tavata moneen kuukauteen, jos olisin vanhempiani totellut, vanhempani kun eivät halunneet, että menen kerran kuussa toiselle puolen suomea, yksin..
Ja nyt on uusi suhde, olimme olleet yhdessä n. 5kk, kun vanhemmat juuri ja juuri antoivat luvan mennä pojalle yöksi.. Silloin olin vielä 15. Kuukausi sitten täytin 16. :)
Itse olin tyttöystävälläni yötä kun seurusteltiin ensimmäistä päivää ja olin hänen luonaan toista kertaa käymässä. Olen 15v ja tyttöystäväni on pari kuukautta nuorempi.
Teillä kysyttynä lupakin vanhemmilta?
niin 400km:on kyllä kieltämättä tuolla yhdellä tytöllä jo syy olla viikonloppu poiskin,tosin kyllähän se riippuu nuorista itsestään paljon,että onko ryyppääviä rällästelijöitä vai rakkausko tekee sen poisolon.Ja onko perhe jossa yövytään niin "tavallinen ja kunnollinen"itsekin matkustin 15v.poikaystäväni luokse aina kun oli mahdollista 500km.mutta hän kyllä asui hyvinkin valvotussa paikassa eli koulukodissa.mutta suhteesta heti toiseen?onko se niin kamalan hyväksikään?vaikka sitä kuinka olisi hulluna rakkaudesta.Mutta olisihan se hyvä vähän katsella ja kuulostella?
ja uskon että aika pieni määrä vanhempiakaan niin kamalasti innostuu yövieraista.Ainahan se on vieras ja vanhemmatkin tai muu perhe joutuu muakkautumaan sen mukasesti että on vieraita!
en minä ainakaan kuleksi yökkäri päällä jos on vieraita.
Petolintu 17v.
Ensimmäisen kerran näyttäydyttiin kummankin kotona.
Toisella näkemis kerralla
äitini pisti meidät erikseen nukkumaan
Ja kolmannella kerralla saimme nukkua vierekkäin.
olin silloin 16v. Poikaystävä saman ikäinen.
Aina on ollu lupa kun on johonki lähetty.
Seurustelua on kestänyt jo 1vuosi 4kk.
Sain ensimmäisen kerran mennä poikaystävälleni yöksi, kun juhlimme 1v. päiväämme (olin silloin 17, poika samanikäinen). Isä painotti sen olevan erikoislupa, ja siihen se sitten jäikin. Nyt olen 18vuotias ja seurustelen edelleen saman pojan kanssa (2vuotta) ja saan mennä heille välillä (harvoin) yöksi. Poika ei vieläkään pääse meille, koska isä ei "halua katsella vieraita karvapäitä aamupalapöydässä". Kyse ei ole siitä, etteikö hän pojasta pitäisi, hänestä yökyläily on vain tarpeetonta ja toista perhettä häiritsevää. Isäni on myös "ylihuolehtiva" kaikissa muissa asioissa, joten tähän on jo totuttu, eikä suurempaa kapinaa ole ilmentynyt. Pääasiahan on, että saan olla kullan kanssa. Oli sitten yö tai ei.
Oli kiva lukea kirjoituksestasi se että ilmeisesti ymmärrät isääsikin?(joka ei välitä katsella vieraita karvapäitä aamiaispöydässä.Niin huokaus mitenhän saisi 16 vuotiaalle samanlaisen ajattelutavan?Ei siinä auta selitys.Hän toteaa että ei me teitä häiritä?
Vaan kun asunto on 4h ja keittiö ja tenavia neljä niin kyllä tilat on pienet.Ja minuakin ne vieraat karvapäät häiritsee.Muutaman kerran on vain jäännyt yöksi eikä lupia ole kyselty,kieltoa ei ole huomioitu vaan jäännyt vain meille.Eikä minulla aikuisena edes ole"pokeria viskoa karvanaamat ulos ovesta"jos joitain kultaisia nuoria niinkuin näyttää olevan täällä niin antaisi hyviä neuvojakin?Ei kuitenkaan ole kiva kun kodista tulee sotatanner kun nuori ei kunnioita tai arvosta mitä vanhemmat toivoo.Ja meillä se on juuri kanssa nämä"karvanaamat:)aamiaispöydässä.
olin 14 ja poikaystäväni 19,seurusteltu oltiin 5 päivää kun olin ensimmäisen kerran pojalla yötä,(äiti ei tiennyt asiasta mitään)näin jälkeen päin tuntuu aika hurjalta tuo,mutta onneksi sattui heti kohdalle turvllinen poika.myöhemmin olemme olleet kotonani yötä monestikkin ja asuin poika ystävälläni kuukauden viime kesänä,tänä kesänä enemmänkin,(kinaamisen jälkeen).nyt ollaan oltu yhdessä 1v4kk ja suunnitteilla yhteen muuttaminen..
Nykyinen poikaystäväni oli yötä meillä ensimmäisen kerran, kun aloimme seurustelemaan. Olin silloin 14-vuotias. Poika oli tullut matkan takaa minua näkemään, enkä minä pahemmin raaskinut häntä päästää kotimatkallekaan yön selkään (tosin eipä tuo varmaan olisi lähtenytkään pienessä tuiterissa). Äitihän se sanoi jo etukäteen, ennen kuin lähdin poikaa tapaamaan, ettei ketään oteta yöksi. Eipä tuo erityisemmin vihastunutkaan, vaikutti ehkä hiukan iloiseltakin, kun oli ensimmäinen vävyehdokas talossa :)
Myöhemmin minä aloin vierailemaan hänen luonaan, vanhempien kuljettamana tietysti. Kuukauden kuluttua poika sitten kävi esittäytymässä isälleni ja jäi samalla yöksi. Isällä eikä äidillä ei ollut pahaa sanottavanaan, joskin piruilivat jälkeenpäin, että lieneekö jotain puuhastelleet. Vähitellen sain sitten jäädä yöksi pojan luo kaupunkiin, joka sijaitsi oikeastaan 80 km:n päässä omasta kotikaupungistani. Olin perjantai-illasta lauantai-iltaan tämän luona, joskin minun piti soittaa vanhemmilleni pari kertaa vuorokauden aikana, että tiesivät kaiken olevan hyvin. Vanhemmat luottivat minuun ja tiesivät, etten tekisi typeryyksiä. Enkä kyllä tehnytkään. Loppujen lopuksi vietin viikonloput kokonaan tämän pojan kanssa, eikä minun tarvinnut ilmoitella olevani kunnossa :D
Puolentoista vuoden kuluttua ensitapaamisestamme muutimme yhteen, eivätkä vanhempani estelleet, sillä he pystyvät luottamaan minuun täysin. ovat auttaneet kovasti joka asiassa, isäni osti minulle ja poikaystävälleni jopa oman auton.
Voi kuulostaa, että vanhempani ovat toimineet lepsusti ja välinpitämättömästi, mutta kyllä täytyy sanoa, että riitaa ja kinaa on kyllä ollut asiasta jos toisesta. Olen kuitenkin pystynyt osoittamaan olevani luotettava ja vastuuntuntoinen nuori. Minulla on ollut omat temppuni aikaisemmin (ennen seurustelua) ja niitä on kyllä äidin ja isän kanssa mietitty ja itketty silloin. Vanhempani ovat suhtautuneet seurusteluuni todella hyvin, sillä olemme myös pystyneet keskustelemaan asioista. Muistakaa kaikki äidit, että nuoren kanssa täytyy keskustella. Ottakaa selvää heidän ajatuksistaan, esim. suhtautumisesta seksiin ja alkoholiin ja keskustelkaa. Minulta olisi jäänyt monta asiaa puhumatta, ellei äitini olisi ottanut niitä aiheeksi :)
Olisko ollu kolme kuukautta seurusteltu ku ekan kerran otin poikaystävän meille yöksi. ja sitten sillon tällön jomman kumman luona. Nyt viimeset puol vuotta, eli armeijä-aikana voin laskea varmaan yhden käden sormilla ne kerrat, kun ei lomilla olla oltu yötä yhdessä. ja niinä kertoina kun ollaan, molempien vanhemmat on ihmetelly että ollaankos sitä riidoissa vai matkoilla. Molemmat on toistensa vanhempien kanssa hyviä tuttuja ja meihin luotetaan, joten mitään ongelmaa ei ikinä ole tullu. Asiaa ehkä helpottaa sekin että kummankaan sisarukset ei asu saman katon alla ja muutenkin tila riittää (ainakin meillä.) Mä olen nyt 18 ja jani 20 ja 2 vuotta takana, mutta en mä ikinä olis 15 vuotiaana kuvitellukkaa ottavani jotakuta meille. Tätä ennen seurustelin vuoden ja tasan kerran meninniille yöks vaan koska kotona oli riitaa. Nolaappas se kaveri oikein kunnolla nii ei varmasti hetkeen tuu takas. Kyllä niitä keinoja on. Pistä kloppi vaikka kotitöihin tai ala poikkeuksetta imuroimaan/ poraamaan/ hakkaamaan nauloja aamusin kuuden aikaan kun kaveri majailee teillä. Se nyt vaan on niin, että kun ei puheet auta, täytyy alkaa tositoimiin!
me molemmat saadaan jäädä toistemme luokse yöksi ihan ilman lupia, molemmat asutaan kotona, mä 17 ja poika 19, ihan alusta asti ollu näin :D