Psykiatrisen hoitojärjestelmän toiminnasta

Mitä iloo siitä ois, sillon ei vois pistää sitä omaa värikynää siihen.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä iloo siitä ois, sillon ei vois pistää sitä omaa värikynää siihen.

Jostain kumman syystä, kaikki ne tänne linkatut tutkimukset jotka olen käynyt lukemassa, niin niiden loppusanat sanoo ne asiat enemmän tai vähemmän eritavalla, missä muodossa ne sitten tänne kirjoitetaan.

Mistähän voisi johtua?

Psykiatrian puolella olleella potilaalla on hankaluuksia somaattisen puolen terveydenhoidossa.
Jotenkin välinpitämättömämpää touhua näiden mt-ongelmaisten kanssa toimiessa.
Ei tutkita kunnolla, ei kuunnella mitä potilas kertoo, jne.
Kun jotain löytyy, diagnoosi annetaan ja " sinulla on nyt tämä, ole hyvä ja pärjäile ", lähes tuohon suuntaan homma menee.
Myöskään leikkausten jälkeen ei yleensä ole fysikaalista kuntoutusta, kuten monilla muilla potilailla on.
Jos menee jotain fyysistä vaivaa valittamaan lääkäriin, otetaan kenties perusverikokeet, ja niiden ollessa kunnossa, kehotetaan vain menemään uudestaan, jos vaiva ei mene ohi tai pahenee. Pompottaa osaavat edestakaisin.
Pahimmassa tapauksessa kehottavat menemään psykiatrin juttusille, vaikka näkevät koneiltaan, että potilas on hoitokontaktissa psykiatrialla.

On joskus tullut mietittyä, että olisi hyvä, jos olisi jonkinlainen yhteissysteemi, psykiatria ja somaattinen puoli tekisivät yhteistyötä, koska psykiatrian puolellakin on tiedossa, kuinka heidän potilaitaan kohdellaan somaattisella puolella.
Jokin on järjestelmässä pahasti pielessä. Osittain sen tekee myös lääkäreiden asenteet potilaita kohtaan.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrian puolella olleella potilaalla on hankaluuksia somaattisen puolen terveydenhoidossa.
Jotenkin välinpitämättömämpää touhua näiden mt-ongelmaisten kanssa toimiessa.
Ei tutkita kunnolla, ei kuunnella mitä potilas kertoo, jne.
Kun jotain löytyy, diagnoosi annetaan ja " sinulla on nyt tämä, ole hyvä ja pärjäile ", lähes tuohon suuntaan homma menee.
Myöskään leikkausten jälkeen ei yleensä ole fysikaalista kuntoutusta, kuten monilla muilla potilailla on.
Jos menee jotain fyysistä vaivaa valittamaan lääkäriin, otetaan kenties perusverikokeet, ja niiden ollessa kunnossa, kehotetaan vain menemään uudestaan, jos vaiva ei mene ohi tai pahenee. Pompottaa osaavat edestakaisin.
Pahimmassa tapauksessa kehottavat menemään psykiatrin juttusille, vaikka näkevät koneiltaan, että potilas on hoitokontaktissa psykiatrialla.

On joskus tullut mietittyä, että olisi hyvä, jos olisi jonkinlainen yhteissysteemi, psykiatria ja somaattinen puoli tekisivät yhteistyötä, koska psykiatrian puolellakin on tiedossa, kuinka heidän potilaitaan kohdellaan somaattisella puolella.
Jokin on järjestelmässä pahasti pielessä. Osittain sen tekee myös lääkäreiden asenteet potilaita kohtaan.

Lue lisää

Jos sinä olet mt-potilas, miten sinä voisit tai kukaan muukaan voisi tietää, miten sinun somaattiset vaivasi hoidettaisiin, jos et olisi mt-potilas.

Minä en ole mt-potilas. Leikkauksia, isojakin, on tehty monta. Mitään fysikaalista kuntoutusta ei ole koskaan ollut leikkausten jälkeen. En edes tiedä, mitä se voisi olla. Ellei fysikaaliseksi kuntoutukseksi sitten katsota sitä, kun sairaanhoitaja opastaa sängystä ylösnousuun. Tai neuvoo lähtemään käytävään kävelylle. Tai fyssari vie kerran portaita nousemaan ja alas tulemaan. Sitten pärjäät kotonakin ja töissä lopun elämää. Nykyään sentään tilataan sairaalasta kotiinlähtijälle Kela-taksi, ellei ole noutajaa omasta takaa.
Miten ja miksi mt-potilaalle pitäisi olla parempaa palvelua kuin muille?

Anonyymi kirjoitti:

Jos sinä olet mt-potilas, miten sinä voisit tai kukaan muukaan voisi tietää, miten sinun somaattiset vaivasi hoidettaisiin, jos et olisi mt-potilas.

Minä en ole mt-potilas. Leikkauksia, isojakin, on tehty monta. Mitään fysikaalista kuntoutusta ei ole koskaan ollut leikkausten jälkeen. En edes tiedä, mitä se voisi olla. Ellei fysikaaliseksi kuntoutukseksi sitten katsota sitä, kun sairaanhoitaja opastaa sängystä ylösnousuun. Tai neuvoo lähtemään käytävään kävelylle. Tai fyssari vie kerran portaita nousemaan ja alas tulemaan. Sitten pärjäät kotonakin ja töissä lopun elämää. Nykyään sentään tilataan sairaalasta kotiinlähtijälle Kela-taksi, ellei ole noutajaa omasta takaa.
Miten ja miksi mt-potilaalle pitäisi olla parempaa palvelua kuin muille?

Lue lisää

Useilla mt potilailla on voimakkaita narsistisia piirteitä, siksi he tarvitsevat parempaa hoitoa, kuin muut.

Anonyymi kirjoitti:

Useilla mt potilailla on voimakkaita narsistisia piirteitä, siksi he tarvitsevat parempaa hoitoa, kuin muut.

Ai, minä kun luulin, että johtavassa asemassa olevilla on muuta väestöä huomattavasti enemmän psykopatiaa ja narsistisia piirteitä. Joidenkin tutkimusten mukaan näin on.

Ovatko he siis mielestäsi myös mt-ongelmaisia? Vau tuota asioiden yksinkertaistamista, tai määritelmien tekemistä sinun puoleltasi!

Anonyymi kirjoitti:

Ai, minä kun luulin, että johtavassa asemassa olevilla on muuta väestöä huomattavasti enemmän psykopatiaa ja narsistisia piirteitä. Joidenkin tutkimusten mukaan näin on.

Ovatko he siis mielestäsi myös mt-ongelmaisia? Vau tuota asioiden yksinkertaistamista, tai määritelmien tekemistä sinun puoleltasi!

Lue lisää

Niin. Mieti.

Tutkimusten mukaan narsistisilla piirteillä pitäisi yhteiskunnassa päästä vaikka minne asti mutta ihmiset tuhlaa sen siihen että valittavat hoitajista kun ne ei tanssikkaan heidän pillin mukaan.

Sen paremmin ei voi enää pilkka sattua omaan nilkkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Niin. Mieti.

Tutkimusten mukaan narsistisilla piirteillä pitäisi yhteiskunnassa päästä vaikka minne asti mutta ihmiset tuhlaa sen siihen että valittavat hoitajista kun ne ei tanssikkaan heidän pillin mukaan.

Sen paremmin ei voi enää pilkka sattua omaan nilkkaan.

Lue lisää

Kun ymmärtäminen puuttuu, niin se näkyy sinun kommentoimisessasi. Koska et muuhun pysty, niin alat ryhtyä perusteettomasti haukkumaan ja nimittelemään toisia.

Vikaan ja täysin väärin menee kaikki toisista tekemäsi arviot, tai analyysit! Puhu vaan itsestäsi, älä muista.

Itseäni ei kiinnosta, hyppivätkö hoitajat kenenkään mieleisesti. Ymmärsitkö? Jos et, niin sitten olet tosi tyhmä. Jätä rauhaan toiset ihmiset, siis sinulla on yhtään älliä.

Anonyymi kirjoitti:

Useilla mt potilailla on voimakkaita narsistisia piirteitä, siksi he tarvitsevat parempaa hoitoa, kuin muut.

Kissanpas*at. Vielä mitä!

Itse asiassa asia on aivan päinvastoin. Useimmat mt-potilaat ovat hiljaisia, ujoja, arkoja ja rauhallisia persoonina, jotka eivät pidä itsestään suurtakaan meteliä, eivätkä ole vaatimassa itselleen mitään muuta, kuin perusasioita: mm. hyvää ja arvostavaa kohtelua, kuuntelemista ja ymmärtämistä.

Ovatko ne liikaa vaadittuja asioita?

Anonyymi kirjoitti:

Kissanpas*at. Vielä mitä!

Itse asiassa asia on aivan päinvastoin. Useimmat mt-potilaat ovat hiljaisia, ujoja, arkoja ja rauhallisia persoonina, jotka eivät pidä itsestään suurtakaan meteliä, eivätkä ole vaatimassa itselleen mitään muuta, kuin perusasioita: mm. hyvää ja arvostavaa kohtelua, kuuntelemista ja ymmärtämistä.

Ovatko ne liikaa vaadittuja asioita?

Lue lisää

Edelliseen sen verran tekstiin korjausta: mt-potilaat eivät ole vaatimassa itselleen yhtään mitään. Sen sijaan toivovat kyllä, että heitä kohdeltaisiin samanarvoisina ihmisinä. Eikä nähtäisi ja kohdattaisi jonkin "sairauden edustajana" ja "kävelevänä diagnoosina". Siis sen sanan vaatiminen paikalle pitää kirjoittaa, nk. se asia on, eli että he toivovat, nk. meistä toivoisi, että kohdellaan inhimillisesti, eettisesti ja hyvin.

Onko se liikaa pyydettyä?

Hoitaa itsekkin.? Jos ihmisellä on syvä masennus niin itsehoito ei riitä , koska hän ei vaan voi ottaa pois sitä masennusta ja sanoa että nyt olen terve .
Mielestäni ihmiset joilla si ole edes aavistusta mt sairauksista ja millaisia tapauksia ne aiheuttavat, voisivat olla hiljaa , se kun. Kovasti selitellään. Ja kritisoidaan hoitoa, totta on kuitenkin se että kaikkiin ei hoito tehoa, lääkkeet vaihdetaan ja toisiin ei tehoa minkäänlainen hoito . He päätyvät usein rikosrekisteriin ,
:muistan 25 vuotta aitten kun eräs psykologi kokeili ryhmä terapiaa. Johon otti kuusi masennuspotilasta osaa. Heille se oli pelastus, eneiåainmökin huomasivat etteivät ole yksin sairautensa kanssa ja kykenivät ketårtomaan toisilleen miten kukin arkipäivässä yrittää auttaa itseään. Nämä potilaat tulivat kaikki aika pian työkelpoiaikai. Koska tukivat toisiaan.
Mutta sille hoidolle ja sen jatkuvuudella ei kuulemma ollut rahaa, joten se ryhmä oli ensinmäinen ja viimeinen. .laatuaan.siis si ollut rahaa asiaan minkä potilaat kokivat heitä auttavan .niin että ei muuta sitten kun jatkaa sitä nykyistä menetelmää potilas lääkkeiden kanssa kotiin missä hän on yksin , ja paraneminen on valovuosien päässä.

Anonyymi kirjoitti:

Kissanpas*at. Vielä mitä!

Itse asiassa asia on aivan päinvastoin. Useimmat mt-potilaat ovat hiljaisia, ujoja, arkoja ja rauhallisia persoonina, jotka eivät pidä itsestään suurtakaan meteliä, eivätkä ole vaatimassa itselleen mitään muuta, kuin perusasioita: mm. hyvää ja arvostavaa kohtelua, kuuntelemista ja ymmärtämistä.

Ovatko ne liikaa vaadittuja asioita?

Lue lisää

Onneksi sitä vaaraa ei ole, että tällä foorumilla törmäisi sellaiseen arkaan ihmiseen, ne on ajat sitten jo hiillostettu täältä pois.

Kertonee omaa karua kieltään näistä "vaatijoista" jos sellaisenakin joutuu esiintymään.

Anonyymi kirjoitti:

Useilla mt potilailla on voimakkaita narsistisia piirteitä, siksi he tarvitsevat parempaa hoitoa, kuin muut.

Se että kun opin arvostamaan itseäni ja vaatimaan parempaa auttoi minua kuntoutumaan työelämään.

Anonyymi kirjoitti:

Se että kun opin arvostamaan itseäni ja vaatimaan parempaa auttoi minua kuntoutumaan työelämään.

Terve "narsismi"auttaa elämässä kun ei suostu enää nielemään paskaa hoidon nimissä ja ilmaisee sen.

Anonyymi kirjoitti:

Jos sinä olet mt-potilas, miten sinä voisit tai kukaan muukaan voisi tietää, miten sinun somaattiset vaivasi hoidettaisiin, jos et olisi mt-potilas.

Minä en ole mt-potilas. Leikkauksia, isojakin, on tehty monta. Mitään fysikaalista kuntoutusta ei ole koskaan ollut leikkausten jälkeen. En edes tiedä, mitä se voisi olla. Ellei fysikaaliseksi kuntoutukseksi sitten katsota sitä, kun sairaanhoitaja opastaa sängystä ylösnousuun. Tai neuvoo lähtemään käytävään kävelylle. Tai fyssari vie kerran portaita nousemaan ja alas tulemaan. Sitten pärjäät kotonakin ja töissä lopun elämää. Nykyään sentään tilataan sairaalasta kotiinlähtijälle Kela-taksi, ellei ole noutajaa omasta takaa.
Miten ja miksi mt-potilaalle pitäisi olla parempaa palvelua kuin muille?

Lue lisää

En ole pyytänyt parempaa palvelua. Kunhan edes kohdeltaisiin samanarvoisesti kuin ns. terveitäkin.
Tiedän kyllä, mitä tapahtuu myös heidän kohdallaan, jotka eivät kärsi mt-ongelmista, ei se aina helppoa ole heilläkään.
Eikä se ole mitään narsismia, jos haluaa, että kohdataan ihminen ihmisenä.
On se kumma, kun aina joku vetää narsismin esiin, kun toiset puhuvat mt-ongelmista.
Miksi kuvitellaan, että mt-ongelmat olisivat jotenkin narsistisempia kuin joku toinenkaan saattaa olla ?
Ja tiedättekö, että aika moni mt-ongelmista kärsivä on usein ihan liian kiltti, siitä on narsismi aika kaukana.
Kiltteys saattaa johtua heikosta itsetunnosta, juurikin niiden mt-ongelmien takia.

Anonyymi kirjoitti:

Ai, minä kun luulin, että johtavassa asemassa olevilla on muuta väestöä huomattavasti enemmän psykopatiaa ja narsistisia piirteitä. Joidenkin tutkimusten mukaan näin on.

Ovatko he siis mielestäsi myös mt-ongelmaisia? Vau tuota asioiden yksinkertaistamista, tai määritelmien tekemistä sinun puoleltasi!

Lue lisää

Se, joka aina ottaa narsismin puheeksi, kun keskustellaan mt-ongelmista, voisi vähän miettiä omaa asennettaan ja suhtautumistaan.
Tosi ikävää, jos itsellä ei ole muuta kokemusta kuin ehkä narsisteista.

Anonyymi kirjoitti:

Niin. Mieti.

Tutkimusten mukaan narsistisilla piirteillä pitäisi yhteiskunnassa päästä vaikka minne asti mutta ihmiset tuhlaa sen siihen että valittavat hoitajista kun ne ei tanssikkaan heidän pillin mukaan.

Sen paremmin ei voi enää pilkka sattua omaan nilkkaan.

Lue lisää

Kaikki eivät halua, että heidän pillinsä mukaan kukaan tanssii.
Muista pitää mieli iloisena ja onnellisena, ettei vaan osu mt-ongelmat omaan nilkkaan.
Ai niin....... kun ne tuntuukin päässä eikä nilkassa.
Sairas asenne jollain.

Anonyymi kirjoitti:

Kun ymmärtäminen puuttuu, niin se näkyy sinun kommentoimisessasi. Koska et muuhun pysty, niin alat ryhtyä perusteettomasti haukkumaan ja nimittelemään toisia.

Vikaan ja täysin väärin menee kaikki toisista tekemäsi arviot, tai analyysit! Puhu vaan itsestäsi, älä muista.

Itseäni ei kiinnosta, hyppivätkö hoitajat kenenkään mieleisesti. Ymmärsitkö? Jos et, niin sitten olet tosi tyhmä. Jätä rauhaan toiset ihmiset, siis sinulla on yhtään älliä.

Lue lisää

Hän taitaa olla vain pettynyt joihinkin ihmisiin, ja kenties itseensä, ei hän muuten olisi ilkeä.
Kun ei ole muuta keinoa purkaa pahaa oloa, on se näköjään purettava sitten muihin.
Valitettavaa.

Anonyymi kirjoitti:

Onneksi sitä vaaraa ei ole, että tällä foorumilla törmäisi sellaiseen arkaan ihmiseen, ne on ajat sitten jo hiillostettu täältä pois.

Kertonee omaa karua kieltään näistä "vaatijoista" jos sellaisenakin joutuu esiintymään.

Lue lisää

Miksi esiintyä " vaatijana ", kun ei ole sellainen ?
Esiintyjät on erikseen tuolla teatteri- ja elokuva-alalla.

Anonyymi kirjoitti:

Terve "narsismi"auttaa elämässä kun ei suostu enää nielemään paskaa hoidon nimissä ja ilmaisee sen.

Ja kun teet noin, et niele enää paskaa ja ilmaiset sen, psykiatria väittää, että sairaus on pahentunut tai uusiutunut.
Täytyy olla oikeasti jo kuntoutunut, ettei luokitella uudestaan sairaaksi, on osattava esittää mielipiteensä asiallisella tavalla, ja sen pystyy kuntoutunut ja toipunut ihminen tekemäänkin.
Ja onhan se sanottu, että joka ikisessä ihmisessä on jonkin verran narsistisia piirteitä. Kenellä ne sitten tulevat voimakkaasti esiin, kenellä eivät. Mt-ongelmaisilla kenties vähiten.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrian puolella olleella potilaalla on hankaluuksia somaattisen puolen terveydenhoidossa.
Jotenkin välinpitämättömämpää touhua näiden mt-ongelmaisten kanssa toimiessa.
Ei tutkita kunnolla, ei kuunnella mitä potilas kertoo, jne.
Kun jotain löytyy, diagnoosi annetaan ja " sinulla on nyt tämä, ole hyvä ja pärjäile ", lähes tuohon suuntaan homma menee.
Myöskään leikkausten jälkeen ei yleensä ole fysikaalista kuntoutusta, kuten monilla muilla potilailla on.
Jos menee jotain fyysistä vaivaa valittamaan lääkäriin, otetaan kenties perusverikokeet, ja niiden ollessa kunnossa, kehotetaan vain menemään uudestaan, jos vaiva ei mene ohi tai pahenee. Pompottaa osaavat edestakaisin.
Pahimmassa tapauksessa kehottavat menemään psykiatrin juttusille, vaikka näkevät koneiltaan, että potilas on hoitokontaktissa psykiatrialla.

On joskus tullut mietittyä, että olisi hyvä, jos olisi jonkinlainen yhteissysteemi, psykiatria ja somaattinen puoli tekisivät yhteistyötä, koska psykiatrian puolellakin on tiedossa, kuinka heidän potilaitaan kohdellaan somaattisella puolella.
Jokin on järjestelmässä pahasti pielessä. Osittain sen tekee myös lääkäreiden asenteet potilaita kohtaan.

Lue lisää

Tämä, mitä kirjoitit, on täysin totta. Mt-diagnoosin saanutta ei uskota, eikä kuunnella terveydenhuoltosysteemissä. Vaan arviot tehdään aiemmin annetun diagnoosin perusteella. Mt-diagnoosin saanut ei saa välttämättä tarvitsemiaan somaattisen puolen tutkimuksia. Vaan kaikki helposti kuitataan psyykkiseksi oireiluksi. Osittain priorisisoinnin, osittain säästötoimenpiteiden ja lääkärin jo valmiiksi ottaman asenteen takia.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä, mitä kirjoitit, on täysin totta. Mt-diagnoosin saanutta ei uskota, eikä kuunnella terveydenhuoltosysteemissä. Vaan arviot tehdään aiemmin annetun diagnoosin perusteella. Mt-diagnoosin saanut ei saa välttämättä tarvitsemiaan somaattisen puolen tutkimuksia. Vaan kaikki helposti kuitataan psyykkiseksi oireiluksi. Osittain priorisisoinnin, osittain säästötoimenpiteiden ja lääkärin jo valmiiksi ottaman asenteen takia.

Lue lisää

Tiesin, etten suinkaan ole ainoa, joka tästä ongelmasta tietää.
Jopa yksi psykiatrikin sanoi minulle kerran, että se on yleisessä tiedossa.
Tavallaan vaan pisti miettimään, jos se kerran on yleisessä tiedossa, niin miksei asialle tehdä mitään. Kukapa tietää, vaikka olisi jo yritettykin.....

Anonyymi kirjoitti:

Onneksi sitä vaaraa ei ole, että tällä foorumilla törmäisi sellaiseen arkaan ihmiseen, ne on ajat sitten jo hiillostettu täältä pois.

Kertonee omaa karua kieltään näistä "vaatijoista" jos sellaisenakin joutuu esiintymään.

Lue lisää

Taidat olla tavallinen hiillostaja ?
Toivottavasti et ole hoitoalalla.

Anonyymi kirjoitti:

Kissanpas*at. Vielä mitä!

Itse asiassa asia on aivan päinvastoin. Useimmat mt-potilaat ovat hiljaisia, ujoja, arkoja ja rauhallisia persoonina, jotka eivät pidä itsestään suurtakaan meteliä, eivätkä ole vaatimassa itselleen mitään muuta, kuin perusasioita: mm. hyvää ja arvostavaa kohtelua, kuuntelemista ja ymmärtämistä.

Ovatko ne liikaa vaadittuja asioita?

Lue lisää

Siinähän se juju varmaan onki, kun sellanen sairaudentunnoton narsku ei tajua että erottuu kuin mummo mopolla moottoritiellä niistä muista ujoista mt ihmisistä.

Anonyymi kirjoitti:

Ja kun teet noin, et niele enää paskaa ja ilmaiset sen, psykiatria väittää, että sairaus on pahentunut tai uusiutunut.
Täytyy olla oikeasti jo kuntoutunut, ettei luokitella uudestaan sairaaksi, on osattava esittää mielipiteensä asiallisella tavalla, ja sen pystyy kuntoutunut ja toipunut ihminen tekemäänkin.
Ja onhan se sanottu, että joka ikisessä ihmisessä on jonkin verran narsistisia piirteitä. Kenellä ne sitten tulevat voimakkaasti esiin, kenellä eivät. Mt-ongelmaisilla kenties vähiten.

Lue lisää

Narsistinhan tunnistaa parhaiten aina siitä, että he ei enää vaivaudu piilottamaan sitä, vaan he keksivät aina "hyviä" syitä ja oikeutusta sille miksi ovat narsisteja.

Anonyymi kirjoitti:

Narsistinhan tunnistaa parhaiten aina siitä, että he ei enää vaivaudu piilottamaan sitä, vaan he keksivät aina "hyviä" syitä ja oikeutusta sille miksi ovat narsisteja.

Miksi narsistit keksisivät syitä ja oikeutusta narsismilleen, kun he eivät edes halua myöntää olevansa narsisteja ?
Ja jos/kun narsistin tunnistaa, kannattaa " nostaa kytkintä ".
Toki jos työelämässään törmää narsisteihin, niin silloin ei voi poistua edes takavasemmalle, vaan heidänkin kanssaan on yritettävä pärjätä.
Viittasin nyt terveydenhuollon työntekijöihin, jotka saattavat työssään joutua hoitamaan narsistisia ihmisiä.
Mutta mitään " yleissääntöä " ei ole olemassa, että esimerkiksi muka kaikki mt-ongelmaiset olisivat narsisteja. Sillä eivät he kaikki ole.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen sen verran tekstiin korjausta: mt-potilaat eivät ole vaatimassa itselleen yhtään mitään. Sen sijaan toivovat kyllä, että heitä kohdeltaisiin samanarvoisina ihmisinä. Eikä nähtäisi ja kohdattaisi jonkin "sairauden edustajana" ja "kävelevänä diagnoosina". Siis sen sanan vaatiminen paikalle pitää kirjoittaa, nk. se asia on, eli että he toivovat, nk. meistä toivoisi, että kohdellaan inhimillisesti, eettisesti ja hyvin.

Onko se liikaa pyydettyä?

Lue lisää

Hetkinen, mistä sinä kuvittelet tietäväsi mitä muut potilaat vaativat tai ei vaadi?

Sinähän vain kuvittelet tietäväsi asioita paremmin kuin muut potilaat.

Anonyymi kirjoitti:

Hetkinen, mistä sinä kuvittelet tietäväsi mitä muut potilaat vaativat tai ei vaadi?

Sinähän vain kuvittelet tietäväsi asioita paremmin kuin muut potilaat.

Ei muiden puolesta voi asioita tietääkään.
Mutta jos on sairaaloissa ollut, käynyt, tai miten vaan, ehkä jopa asunut jossain mielenterveysyksikössä, niin kyllä sitä aika hyvin oppii tuntemaan kohtalotovereita, eli jonkinlaista tietoa heistä on saanut.
Myös mt-ongelmaiset keskustelevat keskenään omista asioistaan, jos ei aiemmin ollut tiedossa.
Pakko sanoa, että olet kamalan hyökkäävä ja syyttelevä, tuomitseva. Jos sinulla on vain huonoja kokemuksia mt-ongelmaisista tai niistä mainitsemistasi narskuista, niin turhaa täällä on purkaa tuntemattomiin pettymystään.
Et sinäkään voi vaatia, että mt-ongelmaiset olisivat ja käyttäytyisivät juuri niin kuin sinä haluaisit heidän olevan ja käyttäytyvän.
Asiaa helpottaisi sekin, jos osaisi katsoa asiaa molemmilta suunnilta, sekä potilaan/sairaan näkökulmasta, että myös ammattilaisen.

Anonyymi kirjoitti:

Hetkinen, mistä sinä kuvittelet tietäväsi mitä muut potilaat vaativat tai ei vaadi?

Sinähän vain kuvittelet tietäväsi asioita paremmin kuin muut potilaat.

Lähtökohtaisesti jokainen kuitenkin toivoo tulevansa kohdelluksi ihmisarvoisella tavalla, ka että kohdellaan samanarvoisesti, nk. toivoisi itseään kohdeltavan.

En kuvittele tietäväni asioita yhtään sen paremmin, kuin kukaan muukaan. Se on sinun itsesi tekemä väärä päätelmä.

Anonyymi kirjoitti:

Taidat olla tavallinen hiillostaja ?
Toivottavasti et ole hoitoalalla.

Eikö se olisi ihan hyvä jos täällä olisi hoitoalan ihmisiä. Silloin he voisivat puhua jostain josta he tietävät, eli mt häiriöiden hoitamisesta, ja silloin sairaat voisivat keskittyä siihen sairastamiseen ja siitä puhumiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Ja kun teet noin, et niele enää paskaa ja ilmaiset sen, psykiatria väittää, että sairaus on pahentunut tai uusiutunut.
Täytyy olla oikeasti jo kuntoutunut, ettei luokitella uudestaan sairaaksi, on osattava esittää mielipiteensä asiallisella tavalla, ja sen pystyy kuntoutunut ja toipunut ihminen tekemäänkin.
Ja onhan se sanottu, että joka ikisessä ihmisessä on jonkin verran narsistisia piirteitä. Kenellä ne sitten tulevat voimakkaasti esiin, kenellä eivät. Mt-ongelmaisilla kenties vähiten.

Lue lisää

Kyllä se on merkki ihmisen huonoudesta jos joutuu valittamaan about ilmaisesta hoidosta, johon ei ole pakko mennä, ellei sitä ihan oikeasti tarvitse.

Anonyymi kirjoitti:

Eikö se olisi ihan hyvä jos täällä olisi hoitoalan ihmisiä. Silloin he voisivat puhua jostain josta he tietävät, eli mt häiriöiden hoitamisesta, ja silloin sairaat voisivat keskittyä siihen sairastamiseen ja siitä puhumiseen.

Lue lisää

Varmaan täällä on ammattilaisiakin, mutta se voi tehdä keskustelusta hankalaa, kun sairaat haukkuvat kaiken, ja ammattilaiset yrittävät puolustella.
Keskusteluissa ei kamalasti ole mitään ns. rakentavaa.
Eikös terveydenhuollon ammattilaisille ole jotkin omatkin kanavansa myös netissä ?

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä se on merkki ihmisen huonoudesta jos joutuu valittamaan about ilmaisesta hoidosta, johon ei ole pakko mennä, ellei sitä ihan oikeasti tarvitse.

Sairaus sattuu olemaan sairaus, se ei tee ihmisestä yhtään huonompaa.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi esiintyä " vaatijana ", kun ei ole sellainen ?
Esiintyjät on erikseen tuolla teatteri- ja elokuva-alalla.

Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.

Anonyymi kirjoitti:

Taidat olla tavallinen hiillostaja ?
Toivottavasti et ole hoitoalalla.

Eikö sen pitäisi olla ihan hyvä asia että joku tulee puhkaisemaan kieroutuneen kuplan, ja muistuttaa että netissä voi liikkua ujoja avuntarvitsijoita jotka haluaa ja tarvitsee apua omiin psyykkisiin ongelmiin?

Anonyymi kirjoitti:

Lähtökohtaisesti jokainen kuitenkin toivoo tulevansa kohdelluksi ihmisarvoisella tavalla, ka että kohdellaan samanarvoisesti, nk. toivoisi itseään kohdeltavan.

En kuvittele tietäväni asioita yhtään sen paremmin, kuin kukaan muukaan. Se on sinun itsesi tekemä väärä päätelmä.

Lue lisää

Mihin perustuu väite, ettei ihmisiä kohdeltaisi inhimillisesti? Millä se on mitattu?

Anonyymi kirjoitti:

Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.

Jaa... onpa se pienestä kii....
Luulosairauttakin on todettu mt-ongelmaisilla, vai oliko se joku harhaluuloisuushäiriö.
Tuntemattomista on vaikea mennä sanomaan yhtään mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Eikö sen pitäisi olla ihan hyvä asia että joku tulee puhkaisemaan kieroutuneen kuplan, ja muistuttaa että netissä voi liikkua ujoja avuntarvitsijoita jotka haluaa ja tarvitsee apua omiin psyykkisiin ongelmiin?

Lue lisää

Toki se on hyvä. Asiallinen keskustelu olisi paras vaihtoehto, eikä muiden haukkuminen sairaaksi tai narsistiksi, tms.

Anonyymi kirjoitti:

Mihin perustuu väite, ettei ihmisiä kohdeltaisi inhimillisesti? Millä se on mitattu?

Pitääkö se mitata jollain ?
Kyllä ihminen yleensä huomaa, jos hän saa huonoa, epäinhimillistä kohtelua. Se nääs aiheuttaa pahaa mieltä, tuntuu pahalta.

Anonyymi kirjoitti:

Jaa... onpa se pienestä kii....
Luulosairauttakin on todettu mt-ongelmaisilla, vai oliko se joku harhaluuloisuushäiriö.
Tuntemattomista on vaikea mennä sanomaan yhtään mitään.

Lue lisää

Niistä voi sanoa vain sen mitä ne täällä suustaan päästää.

Kannattaa ajatella mitä sanoo, ettei sano mitä ajattelee.

Anonyymi kirjoitti:

Toki se on hyvä. Asiallinen keskustelu olisi paras vaihtoehto, eikä muiden haukkuminen sairaaksi tai narsistiksi, tms.

En usko että se on mahdollista niin pitkään kun väitetään, että oma subjektiivinen kokemus on fakta, jota ei saa kritisoida. Tai ei hyväksytä muiden potilaiden kokemuksia samanlaisiksi faktoiksi.

Keksitkö jonkun muun kuin sairauden tai narsismin mikä selittää yllämainittua ilmiötä?

Anonyymi kirjoitti:

Pitääkö se mitata jollain ?
Kyllä ihminen yleensä huomaa, jos hän saa huonoa, epäinhimillistä kohtelua. Se nääs aiheuttaa pahaa mieltä, tuntuu pahalta.

Ottaen huomioon miten maailma on täynnä ammattimaisia "Karen.eita" niin objektiivinen mittari on välttämätön.

Anonyymi kirjoitti:

Pitääkö se mitata jollain ?
Kyllä ihminen yleensä huomaa, jos hän saa huonoa, epäinhimillistä kohtelua. Se nääs aiheuttaa pahaa mieltä, tuntuu pahalta.

Teoriassa täyspäinen ihminen sen huomaakin, mutta käytännössä kaikki eivät ole täyspäisiä.

Epäinhimillisen kohtelun kohteeksi joutunut ihminen osaa myös yksityiskohtaisesti kuvailla sitä kohtelua, millaista fyysistä tai psyykkistä väkivaltaa hän on kokenut ja jos joku on ollut siinä sivusta seuraamassa sitä touhua, niin myös hän on jokseenkin samaa mieltä siitä kohtelusta.

Anonyymi kirjoitti:

Kissanpas*at. Vielä mitä!

Itse asiassa asia on aivan päinvastoin. Useimmat mt-potilaat ovat hiljaisia, ujoja, arkoja ja rauhallisia persoonina, jotka eivät pidä itsestään suurtakaan meteliä, eivätkä ole vaatimassa itselleen mitään muuta, kuin perusasioita: mm. hyvää ja arvostavaa kohtelua, kuuntelemista ja ymmärtämistä.

Ovatko ne liikaa vaadittuja asioita?

Lue lisää

Narsistit kuulemma suuttuu jos eivät saa tahtoaan läpi.

Anonyymi kirjoitti:

Terve "narsismi"auttaa elämässä kun ei suostu enää nielemään paskaa hoidon nimissä ja ilmaisee sen.

Terve narsismi auttaa varmasti myös oman hoidontarpeen arvioinnissa. Mutta jos joutuu vuosisotalla foorumeilla valittamaan siitä että ei enää tarvitse hoitoa, niin jotainhan siinä kuviossa on svidurallaan.

Anonyymi kirjoitti:

Niistä voi sanoa vain sen mitä ne täällä suustaan päästää.

Kannattaa ajatella mitä sanoo, ettei sano mitä ajattelee.

Kannattaako pahentaa ihmisen oloa, kun on mahdollisesti jo valmiiksi paha olla ?
Voisi itsekin vähän miettiä, mitä ja miten sanoa.

Anonyymi kirjoitti:

En usko että se on mahdollista niin pitkään kun väitetään, että oma subjektiivinen kokemus on fakta, jota ei saa kritisoida. Tai ei hyväksytä muiden potilaiden kokemuksia samanlaisiksi faktoiksi.

Keksitkö jonkun muun kuin sairauden tai narsismin mikä selittää yllämainittua ilmiötä?

Lue lisää

Etkö ole törmännyt muihin kuin narsistisiin mt-ongelmaisiin, kun jatkuvasti korostat tuota narsismia ?
Ymmärrän täysin, että jokaisella on omat kokemuksensa, ja jokaisella erilaiset. Niinpä olisi aika typerää mennä kyseenalaistamaan toisen kokemuksia, ainakaan ilkeästi sanomalla.
Toki se ymmärrys ja hyväksyntäkin voi joltain puuttua, mutta sillehän ei kukaan muu voi mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Teoriassa täyspäinen ihminen sen huomaakin, mutta käytännössä kaikki eivät ole täyspäisiä.

Epäinhimillisen kohtelun kohteeksi joutunut ihminen osaa myös yksityiskohtaisesti kuvailla sitä kohtelua, millaista fyysistä tai psyykkistä väkivaltaa hän on kokenut ja jos joku on ollut siinä sivusta seuraamassa sitä touhua, niin myös hän on jokseenkin samaa mieltä siitä kohtelusta.

Lue lisää

Tämä on totta.
Mutta kuinka yleistä se on juuri näissä mt-ongelmissa, kun joku kertoo tulleensa huonosti kohdelluksi, niin heti aletaan väittää, että ihminen vain kuvittelee niin, ja se johtuu hänen sairaudestaan ?
On se kumma, että tätä tapahtuu kaikkein eniten juuri mt-ongelmaisten kohdalla, ei niin sanotusti terveiden.
Mt-ongelmaisillakin on yleensä tunteet, ja huono kohtelu tuntuu yhtä pahalta kuin se tuntuisi myös ns. terveestä ihmisestä.
Ja tuota sanotaan juuri siksi leimaamiseksi ja vähättelyksi.

Anonyymi kirjoitti:

Terve narsismi auttaa varmasti myös oman hoidontarpeen arvioinnissa. Mutta jos joutuu vuosisotalla foorumeilla valittamaan siitä että ei enää tarvitse hoitoa, niin jotainhan siinä kuviossa on svidurallaan.

Lue lisää

Omalla kohdallani pidän tavallaan itsehoitona tätäkin, kun luen täältä ihmisten kokemuksia ja ajatuksia, mielipiteitä.
Se kasvattaa henkisesti, aina pystyy oppimaan jotain uutta, myös itsestään.
Ihmismieli on hyvin mielenkiintoinen.

Anonyymi kirjoitti:

Etkö ole törmännyt muihin kuin narsistisiin mt-ongelmaisiin, kun jatkuvasti korostat tuota narsismia ?
Ymmärrän täysin, että jokaisella on omat kokemuksensa, ja jokaisella erilaiset. Niinpä olisi aika typerää mennä kyseenalaistamaan toisen kokemuksia, ainakaan ilkeästi sanomalla.
Toki se ymmärrys ja hyväksyntäkin voi joltain puuttua, mutta sillehän ei kukaan muu voi mitään.

Lue lisää

Anna mä arvaan, joku äitihaava narsismista ja näkee sitä joka puolella.

Paremminvoimisessa tarvitaan itseluottamusta, luottamusta omaan intuitioon, itsensä arvostamista siinämäärin että ei enää niele paskaa, toksisten asioiden katkaisua elämässä ja itselle sopivien asioiden tiedostamista, rajojen asettamista. Niitä ei usein hissukka mt potilas omaa joka luulee että joku sinut vähän aikaa tuntenut mt työntekijä tietää kaiken sinua paremmin mikä sinua auttaa.

Anonyymi kirjoitti:

Toki se on hyvä. Asiallinen keskustelu olisi paras vaihtoehto, eikä muiden haukkuminen sairaaksi tai narsistiksi, tms.

Joo täällä on joku joka samantien alkaa haukkua muita narsisteiksi ja sairaudentunnottomiksi. Usein henkilöön meneviä loukkauksia aletaan käyttää kun argumentit loppuu

Anonyymi kirjoitti:

Joo täällä on joku joka samantien alkaa haukkua muita narsisteiksi ja sairaudentunnottomiksi. Usein henkilöön meneviä loukkauksia aletaan käyttää kun argumentit loppuu

Eikös tämäkin keskustelu on taidettu täällä käydä jo vaikka kuinka monta kertaa...

Kyllä olet teoriassa oikeassa, mutta siinä vaiheessa kun yleisesti tunnettuja faktoja aletaan kumuomaa subjektiivisilla kokemuksilla, niin keskustelu aika automaattisesti siirtyy niistä yleisesti tunnustetuista faktoista henkilökohtaisuuksiin.

Voi kuinka kaipaisinkaan sellaista intellektuellia objektiivista keskustelua josta voisin oppia jotain.

Oirepohjaiset diagnoosit ovat aina enemmän tai vähemmän tulkinnanvaraisia ja mielivaltaisia. Psykiatristen diagnoosien hoitosuositukset pohjautuvat tutkimuksille, joissa pääosin käytetään valikoituja koehenkilöitä, tulkinnavaraisia pintapuolisia oireita pisteyttäviä skaaloja, joissa suuretkaan keskimääräiset tilastolliset efektikoot eivät välttämättä oikeasti näy yksilötasolla ihmisen voinnissa. Sinänsä, että efektikoot olisivat keskimääräisellä tasolla suuria -ne ovat pieniä, kliinisesti täysin irrelevantteja eli mahdotonta psykiatrille erottaa plasebosta tietoisesti. Esimerkisk skitsofernian lääkevastetta arvioivalla PANSS-skaalalla mitattuna lääkekokeiden kesimääräiset erot plaseboon ovat järjestäen alle 10 pistettä, kun havaitava ero olisi 15 pistettä. 15 pistettä olisi efektikolla mitattuna SMDlle muunnettuna yli 0.7, eli eli suuri. Tämä kertoo lähinnä siitä, miten skaalojen rakenne ja suunnitelu vaikuttaa lääkehoidon vasteisiin. Tällaisille keinotekoisille skaaloille, jotka painottavat aivan muuta kuin ihmisen itseymmärryksen ja toimintakyvyn tasoa, perustuva hoitosuositukset johtavat vain heikkoihin hoitotuloksiin ja resurssien haaskaamiseen. Ne johtavat siihen, että hoidetaan pintapuolisia oireita ja pseudosairauksia massiivisen kalliissa lääkärileikissä, jossa lääkärit leikkivät hoitavansa jotain spesifejä somaattisia luonnolisia häiriötiloja ihmisen kehossa, vaikka oikeasti hoitavat epämääräisiä, epätäsmällisesti määriteltyjä käyttäytymistä normittavia sosiaalisia kategorioita, joiden sisälle ynnätään valtavan keskinäisen hajonnan omaavia yksilöitä.

Ne muut kuitenki vaikuttaa ihmisen vointiin vaikkei niitä hoidetakaan.

Anonyymi kirjoitti:

Toki se on hyvä. Asiallinen keskustelu olisi paras vaihtoehto, eikä muiden haukkuminen sairaaksi tai narsistiksi, tms.

Haukkuminen ei koskaan ole kivaa, mutta jos elämässään usein törmää asijoihin jotka ei suju, niin voisi olla ihan valaisevaa ottaa asia avoimesti puheeksi vaikka omien ystävien tai sukulaisten kanssa.

Sieltä varmaan saa hyviä ja rehellisiä vinkkejä oman elämän suunnan muuttamiseen paremmaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Haukkuminen ei koskaan ole kivaa, mutta jos elämässään usein törmää asijoihin jotka ei suju, niin voisi olla ihan valaisevaa ottaa asia avoimesti puheeksi vaikka omien ystävien tai sukulaisten kanssa.

Sieltä varmaan saa hyviä ja rehellisiä vinkkejä oman elämän suunnan muuttamiseen paremmaksi.

Lue lisää

Epäilen ettei aita. Pelkään että sairailla narskuilla ei ole sellaisia ihmisiä joilta aidosti kysyä, mikä itsessä mättää.

Anonyymi kirjoitti:

Epäilen ettei aita. Pelkään että sairailla narskuilla ei ole sellaisia ihmisiä joilta aidosti kysyä, mikä itsessä mättää.

Tajuaako narsku sitä, että vika on hänessä itsessään ? Käsittääkseni ei.

Anonyymi kirjoitti:

Tajuaako narsku sitä, että vika on hänessä itsessään ? Käsittääkseni ei.

Narskulle ehkä pahinta olisi se, että ei tykkäisi siitä vastauksesta minkä luotettavat ihmiset antaa.

Voin vain arvailla, että miksi ihmiset täällä ei uskalla sellaisia kysymyksiä parhaille kavereilleen esittää.

Anonyymi kirjoitti:

Narskulle ehkä pahinta olisi se, että ei tykkäisi siitä vastauksesta minkä luotettavat ihmiset antaa.

Voin vain arvailla, että miksi ihmiset täällä ei uskalla sellaisia kysymyksiä parhaille kavereilleen esittää.

Lue lisää

En ottaisi narskua parhaaksi kaveriksi, en myöskään puolisoksi.

Eihän sitä millään terveellä järjellä voi selittääkkään. Ehkä sitä siksi kutsutaankin mielen sairastamiseksi.

Niin monta foorumi asiantuntijaa, eikä kukaan osaa vastata...

Anonyymi kirjoitti:

Niin monta foorumi asiantuntijaa, eikä kukaan osaa vastata...

Kuka täällä on väittänyt olevansa asiantuntija ?
Taitavat porukat kertoa omista kokemuksistaan ja tuntemuksistaan, ajatuksistaan. Sillä ei kai sinänsä täällä ole väliä, kuka on terveempi kuka sairaampi.
Sille ei voi mitään, mitä mieltä kukakin on hoidostaan, sairaudestaan tai muutenkaan tilanteestaan, ehkä se on parempi jättää ihmisen itsensä ja ammattilaisten hoidettavaksi.
Jos olet niin fiksu kuin yrität näyttää, niin miksi nämä kommentit saavat sinussa noin suuria negatiivisia tunteita aikaan ?

Anonyymi kirjoitti:

Kuka täällä on väittänyt olevansa asiantuntija ?
Taitavat porukat kertoa omista kokemuksistaan ja tuntemuksistaan, ajatuksistaan. Sillä ei kai sinänsä täällä ole väliä, kuka on terveempi kuka sairaampi.
Sille ei voi mitään, mitä mieltä kukakin on hoidostaan, sairaudestaan tai muutenkaan tilanteestaan, ehkä se on parempi jättää ihmisen itsensä ja ammattilaisten hoidettavaksi.
Jos olet niin fiksu kuin yrität näyttää, niin miksi nämä kommentit saavat sinussa noin suuria negatiivisia tunteita aikaan ?

Lue lisää

Yllättävän moni täällä tuntuu heittävän sellaisia feikkifaktoja sellaisella ilmaisutavalla että he antavat ymmärtää että he puhuvat jonain kaikkitietävänä poikkeus yksilöinä jotka ovat jotenkin omassa pienessä päässään kokeneet ihmevalaistumisen mitä kukaan muu ei voi kokea.

Ikään kuin vain ja ainoastaan he olisivat kyseisen asian asiantuntijoita, eikä kenenkään muun potilaan tieto tai kokemus asiasta kelpaa.

Kukaan ei tietysti voi lukea heidän ajatuksian, mutta juuri tällainen käytös liittyy monesti psykoosisairauksiin, missä liikkuu sitä sairaudentunnottomuutta ja narsistisia piirteitä.

Vastuunvapautuslausekkeena sanottakoon, että nykyiset tekoälyt on jo niin hyviä, että niiltä voi käydä kysymässä onko oma keksimä fakta totta vai oman mielikuvituksen tuotetta, ennen kuin sen postaa tänne.

Anonyymi kirjoitti:

Yllättävän moni täällä tuntuu heittävän sellaisia feikkifaktoja sellaisella ilmaisutavalla että he antavat ymmärtää että he puhuvat jonain kaikkitietävänä poikkeus yksilöinä jotka ovat jotenkin omassa pienessä päässään kokeneet ihmevalaistumisen mitä kukaan muu ei voi kokea.

Ikään kuin vain ja ainoastaan he olisivat kyseisen asian asiantuntijoita, eikä kenenkään muun potilaan tieto tai kokemus asiasta kelpaa.

Kukaan ei tietysti voi lukea heidän ajatuksian, mutta juuri tällainen käytös liittyy monesti psykoosisairauksiin, missä liikkuu sitä sairaudentunnottomuutta ja narsistisia piirteitä.

Vastuunvapautuslausekkeena sanottakoon, että nykyiset tekoälyt on jo niin hyviä, että niiltä voi käydä kysymässä onko oma keksimä fakta totta vai oman mielikuvituksen tuotetta, ennen kuin sen postaa tänne.

Lue lisää

Olet varmaan ymmärtänyt, että psyyken sairaudet ovat juuri niitä, jotka saavat aikaan tällaista käytöstä. Mitäs tuota ihmettelemään ?
Pyyhkisin tosin tuon narsismin pois, psykoosisairaissa taitaa olla vähemmän narsismia kuin joissain muissa, ehkä persoonallisuushäiriöissä, tms.

Anonyymi kirjoitti:

Olet varmaan ymmärtänyt, että psyyken sairaudet ovat juuri niitä, jotka saavat aikaan tällaista käytöstä. Mitäs tuota ihmettelemään ?
Pyyhkisin tosin tuon narsismin pois, psykoosisairaissa taitaa olla vähemmän narsismia kuin joissain muissa, ehkä persoonallisuushäiriöissä, tms.

Lue lisää

Ei siinä ole ainakaan omalla kohdalla mitään ihmevalaistumista että kyseenalaistin biologisen psykiatrian ja ymmärsin psykiatrian sokeat pisteet eli esim pitkäaikaistutkimuksen puutteet aineissa ja tajusin että olin ollut osa ei kontrolloitua lääketutkimusta ja tutkimuksen puutteet aineista mitä käytin. Jos tämän tiedostus on psykoosisairautta niin en minä yksin sairauteni kanssa ole, seuraan esim kriittisiä ammattilaisia ja vahingoitettuja potilaita. Se oli vain vääjäämätön kulku kun käytin aineita joiden tutkimus on hataraa ja sain harmia. Kun vieroittuauduin huomattavan nopealla tahdilla jälkikäteisarviolla esim kun olen lukenut aivojen toiminnasta yleisesti tutkijoiden kohdalla jotka oikeasti on tutkineet aineiden vaikutusta aivoihin vähennyksessä psykiatri jankkasi ettei 2 kk myöhemmin muka voi olla vieroitusseuraamuksia. Myöhemmin media kirjoitti näistä ongelmista ja tajusin että psykiatriassa on tiedon puutteita. Seurasin myös keskustelua Britanniassa ammattilaisten toimesta jotka suoraansanottuna kampanjoi vieroitusongelmien tunnustamisen puolesta. Eikä mennyt kauaakaan kuin tästä Britannian hommasts puhuttiin jopa Suomen tv.ssä. Sain myös nähdä kuinka pssd:stä ilmestyi tieto ssripaketteihin 2019, paljon sen jälkeen kun itse olin alkanut kärsiä pssd. Stä. Siinä vaiheessa minusta tuli psykiatriakriittinen kun käytännössä olin sanaut pahaa harmia ja psykiatri kyseenalaisti minut ja tunki vain lisää kamaa vahingoittaen minua pahasti. Sitten kysyin: miksi hoidetaan biologisesti jos kerran ei ole todistetta biologisista ongelmista. En lähtenyt enää käytäämään psykoaktiivisia aineita. Tajusin että elämässä on kärsimystä ja monien usko siihen että psykiatria sitä poistaa on vähintäänkin naiivia. Psykiatria on varmaan ottanut jotain osia mitä ihmiset ennen on hakeneet uskonnosta itseymmärryksessä tai elämän ymmärtämisessä. Ihmiset pelkää tunteitaan.

Tajusin myös etten koskaan nuorena tehnyt informoitua suostumusta ja tieto mitä minulle aineista kerrottiin oli enemmän lääkeyhtiöiden markkinointimateriaalia kuin todellisuutta. Vakuuttelemalla aineiden turvallisuutta minut saatiin käyttämään niitä. On aika anteeksiantamatonta että tiedon puutteessa siitä mitä nämä aineet on tulkitsin osaa harmeista omana ongelmanani. Nykyään 1/5 nuorista naisista käyttää masennuslääkkeitä mikä on hemmetin hälyttävää. Olen seurannut vuosien mittaan kuinka lähes jokikinen ihminen lähipiiristä on tullut ehdotetuksi masennuslääkkeitä koska niistä on tullut yleislääkkeitä mikä on sairasta.

Olen itse traumatisoitunut ja hoidattanutkin traumaani, mutta jotkut asiat elämässä ovat liian vaikeita hoidettavaksi jos elämä koettelee. Uskon että jotkut asiat vain jäävät, ei niitä hoideta, esim paha trauma joka toistuu ja jättää jälkensä hermostoon. En tule koskaan antamaan antreksi informoidun suostumuksen puutetta, en koskaan sitä kun olen tutustunut dokumentaatioon missä esim lääkeyhtiöt on yrittäneet vähätellä jotain harmeja ja yrittää parantaa pr.ää niistä tiedottamisesta enkä lääkäreille jotka pahensi tilaani potenssiin viisi aineilla. Niiden traumojen kanssa vain eletään ja loppupeleissä en ole uniikki lumihiutale trauman kanssa elämisessä, monella on niitä. Elämäni ei koskaan ole ollut enää samaa lääkeharmin jälkeen,luottamukseni tai mikään muukaan. Elämänlaatuni droppasi merkittävästi esim pssd:n myötä.

Anonyymi kirjoitti:

Ei siinä ole ainakaan omalla kohdalla mitään ihmevalaistumista että kyseenalaistin biologisen psykiatrian ja ymmärsin psykiatrian sokeat pisteet eli esim pitkäaikaistutkimuksen puutteet aineissa ja tajusin että olin ollut osa ei kontrolloitua lääketutkimusta ja tutkimuksen puutteet aineista mitä käytin. Jos tämän tiedostus on psykoosisairautta niin en minä yksin sairauteni kanssa ole, seuraan esim kriittisiä ammattilaisia ja vahingoitettuja potilaita. Se oli vain vääjäämätön kulku kun käytin aineita joiden tutkimus on hataraa ja sain harmia. Kun vieroittuauduin huomattavan nopealla tahdilla jälkikäteisarviolla esim kun olen lukenut aivojen toiminnasta yleisesti tutkijoiden kohdalla jotka oikeasti on tutkineet aineiden vaikutusta aivoihin vähennyksessä psykiatri jankkasi ettei 2 kk myöhemmin muka voi olla vieroitusseuraamuksia. Myöhemmin media kirjoitti näistä ongelmista ja tajusin että psykiatriassa on tiedon puutteita. Seurasin myös keskustelua Britanniassa ammattilaisten toimesta jotka suoraansanottuna kampanjoi vieroitusongelmien tunnustamisen puolesta. Eikä mennyt kauaakaan kuin tästä Britannian hommasts puhuttiin jopa Suomen tv.ssä. Sain myös nähdä kuinka pssd:stä ilmestyi tieto ssripaketteihin 2019, paljon sen jälkeen kun itse olin alkanut kärsiä pssd. Stä. Siinä vaiheessa minusta tuli psykiatriakriittinen kun käytännössä olin sanaut pahaa harmia ja psykiatri kyseenalaisti minut ja tunki vain lisää kamaa vahingoittaen minua pahasti. Sitten kysyin: miksi hoidetaan biologisesti jos kerran ei ole todistetta biologisista ongelmista. En lähtenyt enää käytäämään psykoaktiivisia aineita. Tajusin että elämässä on kärsimystä ja monien usko siihen että psykiatria sitä poistaa on vähintäänkin naiivia. Psykiatria on varmaan ottanut jotain osia mitä ihmiset ennen on hakeneet uskonnosta itseymmärryksessä tai elämän ymmärtämisessä. Ihmiset pelkää tunteitaan.

Tajusin myös etten koskaan nuorena tehnyt informoitua suostumusta ja tieto mitä minulle aineista kerrottiin oli enemmän lääkeyhtiöiden markkinointimateriaalia kuin todellisuutta. Vakuuttelemalla aineiden turvallisuutta minut saatiin käyttämään niitä. On aika anteeksiantamatonta että tiedon puutteessa siitä mitä nämä aineet on tulkitsin osaa harmeista omana ongelmanani. Nykyään 1/5 nuorista naisista käyttää masennuslääkkeitä mikä on hemmetin hälyttävää. Olen seurannut vuosien mittaan kuinka lähes jokikinen ihminen lähipiiristä on tullut ehdotetuksi masennuslääkkeitä koska niistä on tullut yleislääkkeitä mikä on sairasta.

Olen itse traumatisoitunut ja hoidattanutkin traumaani, mutta jotkut asiat elämässä ovat liian vaikeita hoidettavaksi jos elämä koettelee. Uskon että jotkut asiat vain jäävät, ei niitä hoideta, esim paha trauma joka toistuu ja jättää jälkensä hermostoon. En tule koskaan antamaan antreksi informoidun suostumuksen puutetta, en koskaan sitä kun olen tutustunut dokumentaatioon missä esim lääkeyhtiöt on yrittäneet vähätellä jotain harmeja ja yrittää parantaa pr.ää niistä tiedottamisesta enkä lääkäreille jotka pahensi tilaani potenssiin viisi aineilla. Niiden traumojen kanssa vain eletään ja loppupeleissä en ole uniikki lumihiutale trauman kanssa elämisessä, monella on niitä. Elämäni ei koskaan ole ollut enää samaa lääkeharmin jälkeen,luottamukseni tai mikään muukaan. Elämänlaatuni droppasi merkittävästi esim pssd:n myötä.

Lue lisää

Koin että loppuvaiheessa elämäni oli lääkkeiden kanssa eloonjäämistaistelua missä halusin jäädä eloon mutta harmit oli liian pahat elämänlaadulle. Se jos joku jättää jälkensä.

Arvostan elossa oloa vaikkakin olen vahingoitettu. Sain harmin jälkeen monia asioita elämääni takaisin.

En koskaan elämäni viimeisenä päivänäkään luota enää psykiatriaan. Asiat ei ole mustavalkoisia, mt puolellakin työskentelee ihan hyviä ihmisiä. Ymmärrän toki että jotkut luottavat ja saavat apua mutta en näe siinä suurtakaan eroa siihen että joku käy energiahoitajalla ja luottaa että joku laittaa kropan energiat kuntoon. Ongelmien määritteyprosessi on näennäisesti tieteellisempi mutten tiedä mitä tieteellistä on esim polyfarmasiassa mitä minulle syötetiin lopussa jota tutkitaan heikommin kuin yhtä ainetta. Terapeuttiseen traumainformoituun perspektiiviin uskon. On myös sairasta että elintavat ja holistisuus on niin vähäteltyjä mutta psykoaktiiviset aineet niin luotettuja. Uskon että lääkeyhtiöiden valta ohjailla sitä mitä tutkitaan massiivisin resurssein vaikuttaa tähän.

Nykyään jos mielialani on matalampi alan huokehtia elintavoista ja mieliala alkaa viikkojen ja kuukausien kohdalla nousta. Sitä ei elintavat poists että elämässä on kärsimysyä - raastavia menetyksiä, oma rapistuminen iän myötä jne

. Psykiatria on kuin jotain uskontoa monelle jossa he luulee että se johdattaa heidät parempaan. Ymmärrän toki että oman uskonnon ja maailmankuvan arvostelu loukkaa.

Anonyymi kirjoitti:

Koin että loppuvaiheessa elämäni oli lääkkeiden kanssa eloonjäämistaistelua missä halusin jäädä eloon mutta harmit oli liian pahat elämänlaadulle. Se jos joku jättää jälkensä.

Arvostan elossa oloa vaikkakin olen vahingoitettu. Sain harmin jälkeen monia asioita elämääni takaisin.

En koskaan elämäni viimeisenä päivänäkään luota enää psykiatriaan. Asiat ei ole mustavalkoisia, mt puolellakin työskentelee ihan hyviä ihmisiä. Ymmärrän toki että jotkut luottavat ja saavat apua mutta en näe siinä suurtakaan eroa siihen että joku käy energiahoitajalla ja luottaa että joku laittaa kropan energiat kuntoon. Ongelmien määritteyprosessi on näennäisesti tieteellisempi mutten tiedä mitä tieteellistä on esim polyfarmasiassa mitä minulle syötetiin lopussa jota tutkitaan heikommin kuin yhtä ainetta. Terapeuttiseen traumainformoituun perspektiiviin uskon. On myös sairasta että elintavat ja holistisuus on niin vähäteltyjä mutta psykoaktiiviset aineet niin luotettuja. Uskon että lääkeyhtiöiden valta ohjailla sitä mitä tutkitaan massiivisin resurssein vaikuttaa tähän.

Nykyään jos mielialani on matalampi alan huokehtia elintavoista ja mieliala alkaa viikkojen ja kuukausien kohdalla nousta. Sitä ei elintavat poists että elämässä on kärsimysyä - raastavia menetyksiä, oma rapistuminen iän myötä jne

. Psykiatria on kuin jotain uskontoa monelle jossa he luulee että se johdattaa heidät parempaan. Ymmärrän toki että oman uskonnon ja maailmankuvan arvostelu loukkaa.

Lue lisää

Psykiatrian kyseenalaistamisen jälkeen kyseenalaistin laajemmin yhteiskuntamme arvoja enkä pidä monia asioita kuten äärimmäistä työ- ja kilpailukeskeisyyttä terveenä. Moni ei ole päässyt edes tämän asian äärelle vaan tulkitsevat esim oman jaksamisensa puutteen tässä oravanpyörässä vain omana ongelmanaan ja mikä pahinta jonain aivokemiallisina ongelmina mihin tarvii loppuelämäksi aineita. En tiedä onko mikään asia mitä päähäni on ohjelmoitu yhteiskunnan toimesta lisännyt merkittävästi esim onnellisuutta - esim opiskeleminen tai asiantuntijuuden tavoittelu. Monet vain täyttämällä elämänsä tekemisellä pakenevat jotain. Itsekin teen toki ja huomaan sen positiiviset vaikutukset, tiettyyn rajaan asti. En silti koe että tämä yhteiskunta lisää hyvinvointia monessakaan asiassa. Omaa elämäänsä voi toki rakentaa paremmaksi, vaan yhteiskunnan raamit voi rapauttaa hyvinvointia - esim pakkomielle 8 tunnin työpäivään,kilpailukeskeisyys ja voimakas individualismi, jatkuva tarve olla tehokas ja suorittaa, ihmiset kuin elää työlleen.
Toki asiat voisi olla huonomminkin mutta uskon että luonnoton elämänmuotomme mikä ei täytä sisäisiä tarpeita on syy miksi 1/5 nuorista naisista käyttää masennuslääkkritä.

Muistan kun aikanaan luulin että jotenkin parannutaan ja sitten elämä on mukavaa. Aina kun luulin että olen saavuttanut jotain ymmärrystä elåmästä ja paukutellut henkseleitä itseymmärryksen lisääntymisestä, jotain traumaattista tapahtyi jossa elämä meni täysin uusiksi. Kun tämä toistui monesti, tajusin että elämää ei voi hallita. Elämässä on kärsimystä. Ei mikään psykoaktiivinen aine sitä poista. Ihmiset pakenee elämää lääkkeisiin ja tekemiseen. Kun monta asiaa tapahtuu jotka kokoajan laittaa selviämään kyllä se tekee ihmisen fucked up enemmän tai vähemmän.. Mutta niin vain eletään vähän fucked uppina.

Sitä on elämä. Se on illuusio että voi voida paremmin jonkun pisteen jälkeen kun elämä heittää roppakaupalla sarjatulimaisesti paskaa. Itse lakkasin jossain vaiheessa tarpeen työstää. Lääsynlässyn. Se ei johda mihinkään.

Krhollisuus toki auttaa ja kehollinen työstö esim turvallisuuden tunteen kokemisessa mitä ihmisten tarvii kokea. Jos olet vuosiksi menettänyt kehosi turvallisuuden tunteen kun aineet on sotkeneet kehosi tavalla mitä evoluutio tai kehomme stressinhallinta ei ole valmistanut meitä kokemaan niin sitä ei helposti korjata. On traumatisoivaa ylipäätään miettiå miten nuo aineet muokkasi aivojani kun käytin niitä vuosia kesken aivojen kehityksen ja aivojeni vielä kehittyessä koin pahaa harmia nuorena.

Minusta ei tule tämän valmiimpaa. Kun saavuttaa jonkun tyyneydrn ja tasapainon voit menettää kaiken seuraavana päivänä. Sitten vain rämmitään lisää paskassa, vähän kyynistytään. Ei useat menetykset ja paska tietyn pist3en jälkeen vahvista enää. Monta vuotta ihmettelin tätä elämää kun sain asioita takaisin psyykenlääkeharmin jälkeen. Kävin luonnossa, jaksoin arvostaa. Nykyään elämä on itseääntoistavaa ja siihen vaikuttanee aineharmit. Myöskään en ole mikään rikas joka elää mitään virikkeellistä elämää. . En saa enää normaaleja palkintoja elämästä. Olen kokeillut suorittaa, elää sitä tavallista elämää, mutta oikeasti moni asia on meihin ohjelmoitu. Kun on pssd moni asia vain katosi joka meihin oli ohjelmoitu. Lakkasin haaveilemasta perheestä, asioista mitkä usein ajaa ihmisiä eteenpäin.

Elän luonnotonta elämää koska kehoani muokattiin aineilla nuoresta pitäen.

Olen yrittänyt parantaa kehoani esim syömällä terveellisesti, autonomista hermostoa tasapainottamalla jne

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrian kyseenalaistamisen jälkeen kyseenalaistin laajemmin yhteiskuntamme arvoja enkä pidä monia asioita kuten äärimmäistä työ- ja kilpailukeskeisyyttä terveenä. Moni ei ole päässyt edes tämän asian äärelle vaan tulkitsevat esim oman jaksamisensa puutteen tässä oravanpyörässä vain omana ongelmanaan ja mikä pahinta jonain aivokemiallisina ongelmina mihin tarvii loppuelämäksi aineita. En tiedä onko mikään asia mitä päähäni on ohjelmoitu yhteiskunnan toimesta lisännyt merkittävästi esim onnellisuutta - esim opiskeleminen tai asiantuntijuuden tavoittelu. Monet vain täyttämällä elämänsä tekemisellä pakenevat jotain. Itsekin teen toki ja huomaan sen positiiviset vaikutukset, tiettyyn rajaan asti. En silti koe että tämä yhteiskunta lisää hyvinvointia monessakaan asiassa. Omaa elämäänsä voi toki rakentaa paremmaksi, vaan yhteiskunnan raamit voi rapauttaa hyvinvointia - esim pakkomielle 8 tunnin työpäivään,kilpailukeskeisyys ja voimakas individualismi, jatkuva tarve olla tehokas ja suorittaa, ihmiset kuin elää työlleen.
Toki asiat voisi olla huonomminkin mutta uskon että luonnoton elämänmuotomme mikä ei täytä sisäisiä tarpeita on syy miksi 1/5 nuorista naisista käyttää masennuslääkkritä.

Muistan kun aikanaan luulin että jotenkin parannutaan ja sitten elämä on mukavaa. Aina kun luulin että olen saavuttanut jotain ymmärrystä elåmästä ja paukutellut henkseleitä itseymmärryksen lisääntymisestä, jotain traumaattista tapahtyi jossa elämä meni täysin uusiksi. Kun tämä toistui monesti, tajusin että elämää ei voi hallita. Elämässä on kärsimystä. Ei mikään psykoaktiivinen aine sitä poista. Ihmiset pakenee elämää lääkkeisiin ja tekemiseen. Kun monta asiaa tapahtuu jotka kokoajan laittaa selviämään kyllä se tekee ihmisen fucked up enemmän tai vähemmän.. Mutta niin vain eletään vähän fucked uppina.

Sitä on elämä. Se on illuusio että voi voida paremmin jonkun pisteen jälkeen kun elämä heittää roppakaupalla sarjatulimaisesti paskaa. Itse lakkasin jossain vaiheessa tarpeen työstää. Lääsynlässyn. Se ei johda mihinkään.

Krhollisuus toki auttaa ja kehollinen työstö esim turvallisuuden tunteen kokemisessa mitä ihmisten tarvii kokea. Jos olet vuosiksi menettänyt kehosi turvallisuuden tunteen kun aineet on sotkeneet kehosi tavalla mitä evoluutio tai kehomme stressinhallinta ei ole valmistanut meitä kokemaan niin sitä ei helposti korjata. On traumatisoivaa ylipäätään miettiå miten nuo aineet muokkasi aivojani kun käytin niitä vuosia kesken aivojen kehityksen ja aivojeni vielä kehittyessä koin pahaa harmia nuorena.

Minusta ei tule tämän valmiimpaa. Kun saavuttaa jonkun tyyneydrn ja tasapainon voit menettää kaiken seuraavana päivänä. Sitten vain rämmitään lisää paskassa, vähän kyynistytään. Ei useat menetykset ja paska tietyn pist3en jälkeen vahvista enää. Monta vuotta ihmettelin tätä elämää kun sain asioita takaisin psyykenlääkeharmin jälkeen. Kävin luonnossa, jaksoin arvostaa. Nykyään elämä on itseääntoistavaa ja siihen vaikuttanee aineharmit. Myöskään en ole mikään rikas joka elää mitään virikkeellistä elämää. . En saa enää normaaleja palkintoja elämästä. Olen kokeillut suorittaa, elää sitä tavallista elämää, mutta oikeasti moni asia on meihin ohjelmoitu. Kun on pssd moni asia vain katosi joka meihin oli ohjelmoitu. Lakkasin haaveilemasta perheestä, asioista mitkä usein ajaa ihmisiä eteenpäin.

Elän luonnotonta elämää koska kehoani muokattiin aineilla nuoresta pitäen.

Olen yrittänyt parantaa kehoani esim syömällä terveellisesti, autonomista hermostoa tasapainottamalla jne

Lue lisää

Elämänfilosofiaani kuuluu silti:

Arvosta asioita mitä sinulla on koska usko pois voit menettää nekin ja iän myötä elämä ottaa usein yksitellen kaikkea pois. Joku ehkä luulee että psykiatrisetä auttaa sen kestämisrssä. Ja aina on joku jolla on vielä huonommin.

Elämä heittää roppakaupalla paskaa, ei siinä auta kuin kohdata se. Mennään sitten vaikka kyynisenä eteenpäin kuin mummo lumessa. Asioita ei tarvitse antaa anteeksi mutta toki itseään suojellakseen kannattaa myös tehdä niiden kanssa joku rauha.

Ymmärrän toki että jonkun elämänkuva on erilainen ja on vankka luotto että psykiatria pelastaa mielipahalta ja saa leijua onnellisuuden ja itseymmärryksen ja sisäisen rauhan illuusiossa, ainakin niin kauan kuin tietyt palikat pysyy kunnossa. Itsekin varmaan olin onnellisempi hedonistisia elämän iloja hakevana nuorena ihmisenä jolle kaikki oli uutta ja tulkitsi mielipahojansa jonkun kuvitteellisen psykiatriadiagnoosin kautta ja oli paljon naiivimpi. Suoritti ja eli elämäänsä tietämättömänä luottavaisena hönönä. Mutta iän myötä näkee kaavat elämässä. Naiivius karisee.

Toisaalta olen vanhempana paljon enemmän suora missä on positiiviset puolensakin. On vahvuus kokea asiat syvemmin kuin jonain tunteilta leikattuna psykiatrialampaana.

Anonyymi kirjoitti:

Elämänfilosofiaani kuuluu silti:

Arvosta asioita mitä sinulla on koska usko pois voit menettää nekin ja iän myötä elämä ottaa usein yksitellen kaikkea pois. Joku ehkä luulee että psykiatrisetä auttaa sen kestämisrssä. Ja aina on joku jolla on vielä huonommin.

Elämä heittää roppakaupalla paskaa, ei siinä auta kuin kohdata se. Mennään sitten vaikka kyynisenä eteenpäin kuin mummo lumessa. Asioita ei tarvitse antaa anteeksi mutta toki itseään suojellakseen kannattaa myös tehdä niiden kanssa joku rauha.

Ymmärrän toki että jonkun elämänkuva on erilainen ja on vankka luotto että psykiatria pelastaa mielipahalta ja saa leijua onnellisuuden ja itseymmärryksen ja sisäisen rauhan illuusiossa, ainakin niin kauan kuin tietyt palikat pysyy kunnossa. Itsekin varmaan olin onnellisempi hedonistisia elämän iloja hakevana nuorena ihmisenä jolle kaikki oli uutta ja tulkitsi mielipahojansa jonkun kuvitteellisen psykiatriadiagnoosin kautta ja oli paljon naiivimpi. Suoritti ja eli elämäänsä tietämättömänä luottavaisena hönönä. Mutta iän myötä näkee kaavat elämässä. Naiivius karisee.

Toisaalta olen vanhempana paljon enemmän suora missä on positiiviset puolensakin. On vahvuus kokea asiat syvemmin kuin jonain tunteilta leikattuna psykiatrialampaana.

Lue lisää

Ja jos joku haluaa määritellä itsendä psykiatrian kehikon läpi, ja hoidattaa omaa mielipahaansa ja tuskaansa psykiatrialla niin go for it. Mutta en kyllä enää yhtään mene vipuun että esim aineiden syönti on turvallinen olonhallintakeinopitkäaikaisempana keinona jo kun miettii niiden luonnetta psykoaktiivisina aineina johon kuuluu esim toleranssi, dependence ja vieroitusoireet. Keho on paljon nerokkaampi kiertämään noiden sotkemista kuin nuo aineet on nerokkaita. En siedä paskaa lainkaan missä joku sivuuttaa noiden aineiden luonteen ja jankkaa vain kuinka psykiatriin uskominen pelastaa elämän. Varmasti monien ihmisten iatrogeenisiä ongelmia tulkitaan heidän omanaan paljon psykiatriassa. Kun mikään ei sitten tunnu miltään loppuviimeksi aineissa,ja etsitään jotain upperia jostain mikä ei vuosia myöhemmin enää nosta. Sitten ollaan kroonisesti sairaan identiteetissä eikä oikeasti enää nähdä metsää puilta jossa oikea terveydestä huolehtiminen voi olla ratkaisu.

Joo lääkkeettömät hoitokeinot kannattaa mutta kannattaa silti olla kriittinen ennenkuin suostuu laittamaan itsensä jonkun tekemään keinotekoiseen boksiin. Olisi pitänyt itsekin kyseenalaistaa koko aineisiin lähtä nuorena ja käyttää niitä vain lyhytaikaisesti korkeintaan. Osata vaatia parempaa. Pitkää ainekäyytöä edesauttoi väärä informaatio aineesta ja medication spellbinding tila sekä vahva itsetulkinta tietyn kehikon läpi. Se myös esti monen asian työstöä koska ei kohdannut tunteitaan oikeasti aineissa.

Mietin miksi joillain on pakkomielle kokoajan leimata toisia sairaaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrian kyseenalaistamisen jälkeen kyseenalaistin laajemmin yhteiskuntamme arvoja enkä pidä monia asioita kuten äärimmäistä työ- ja kilpailukeskeisyyttä terveenä. Moni ei ole päässyt edes tämän asian äärelle vaan tulkitsevat esim oman jaksamisensa puutteen tässä oravanpyörässä vain omana ongelmanaan ja mikä pahinta jonain aivokemiallisina ongelmina mihin tarvii loppuelämäksi aineita. En tiedä onko mikään asia mitä päähäni on ohjelmoitu yhteiskunnan toimesta lisännyt merkittävästi esim onnellisuutta - esim opiskeleminen tai asiantuntijuuden tavoittelu. Monet vain täyttämällä elämänsä tekemisellä pakenevat jotain. Itsekin teen toki ja huomaan sen positiiviset vaikutukset, tiettyyn rajaan asti. En silti koe että tämä yhteiskunta lisää hyvinvointia monessakaan asiassa. Omaa elämäänsä voi toki rakentaa paremmaksi, vaan yhteiskunnan raamit voi rapauttaa hyvinvointia - esim pakkomielle 8 tunnin työpäivään,kilpailukeskeisyys ja voimakas individualismi, jatkuva tarve olla tehokas ja suorittaa, ihmiset kuin elää työlleen.
Toki asiat voisi olla huonomminkin mutta uskon että luonnoton elämänmuotomme mikä ei täytä sisäisiä tarpeita on syy miksi 1/5 nuorista naisista käyttää masennuslääkkritä.

Muistan kun aikanaan luulin että jotenkin parannutaan ja sitten elämä on mukavaa. Aina kun luulin että olen saavuttanut jotain ymmärrystä elåmästä ja paukutellut henkseleitä itseymmärryksen lisääntymisestä, jotain traumaattista tapahtyi jossa elämä meni täysin uusiksi. Kun tämä toistui monesti, tajusin että elämää ei voi hallita. Elämässä on kärsimystä. Ei mikään psykoaktiivinen aine sitä poista. Ihmiset pakenee elämää lääkkeisiin ja tekemiseen. Kun monta asiaa tapahtuu jotka kokoajan laittaa selviämään kyllä se tekee ihmisen fucked up enemmän tai vähemmän.. Mutta niin vain eletään vähän fucked uppina.

Sitä on elämä. Se on illuusio että voi voida paremmin jonkun pisteen jälkeen kun elämä heittää roppakaupalla sarjatulimaisesti paskaa. Itse lakkasin jossain vaiheessa tarpeen työstää. Lääsynlässyn. Se ei johda mihinkään.

Krhollisuus toki auttaa ja kehollinen työstö esim turvallisuuden tunteen kokemisessa mitä ihmisten tarvii kokea. Jos olet vuosiksi menettänyt kehosi turvallisuuden tunteen kun aineet on sotkeneet kehosi tavalla mitä evoluutio tai kehomme stressinhallinta ei ole valmistanut meitä kokemaan niin sitä ei helposti korjata. On traumatisoivaa ylipäätään miettiå miten nuo aineet muokkasi aivojani kun käytin niitä vuosia kesken aivojen kehityksen ja aivojeni vielä kehittyessä koin pahaa harmia nuorena.

Minusta ei tule tämän valmiimpaa. Kun saavuttaa jonkun tyyneydrn ja tasapainon voit menettää kaiken seuraavana päivänä. Sitten vain rämmitään lisää paskassa, vähän kyynistytään. Ei useat menetykset ja paska tietyn pist3en jälkeen vahvista enää. Monta vuotta ihmettelin tätä elämää kun sain asioita takaisin psyykenlääkeharmin jälkeen. Kävin luonnossa, jaksoin arvostaa. Nykyään elämä on itseääntoistavaa ja siihen vaikuttanee aineharmit. Myöskään en ole mikään rikas joka elää mitään virikkeellistä elämää. . En saa enää normaaleja palkintoja elämästä. Olen kokeillut suorittaa, elää sitä tavallista elämää, mutta oikeasti moni asia on meihin ohjelmoitu. Kun on pssd moni asia vain katosi joka meihin oli ohjelmoitu. Lakkasin haaveilemasta perheestä, asioista mitkä usein ajaa ihmisiä eteenpäin.

Elän luonnotonta elämää koska kehoani muokattiin aineilla nuoresta pitäen.

Olen yrittänyt parantaa kehoani esim syömällä terveellisesti, autonomista hermostoa tasapainottamalla jne

Lue lisää

Onkin aika konkreettinen illuusio, kun miettii, että pystyy voimaan paremmin, koska se on täysi totta, ei pelkkä illuusio.
Itse voin paljon paremmin, kun en jatkuvasti mieti menneitä, en pyörittele ja harmittele niitä mielessäni.
Tosin en ehkä ole kovin herkästi traumatisoituvaa tyyppiä, koska paljon on elämässä sattunut ja tapahtunut, enkä ole vieläkään kokonaan " uponnut suohon ".
Eihän tämä elämä mitään helppoa ole, mutta ehkä kasvaessani olen oppinut omat pärjäämiskeinot. Osaan erotella, mikä tuntuu hyvältä, mikä pahalta. Ja jos tulee vastoinkäymisiä, niitä osaan ottaa ne eri tavalla vastaan ja käsitellä, kuin aikoinaan vuosia sitten.
Aika usein ihminen elää ja tekee elämästään sellaisen, mikä itsestä tuntuu parhaalta. Joskus matka siihen pisteeseen voi mennä vaikeuksien kautta, mutta lopputuloshan on paras, jos tulos on onnistunut.
Enkä todellakaan halua pilata tätä päivää, tai huomista, menneillä asioilla, vaikka toki niitä tulee joskus ajateltua, mutta sen pystyy tekemään aiheuttamatta niillä enää haittaa itselleen.
Itse ainakin voin vain huokaista, että onneksi nyt on asiat paremmin kuin ennen. Se riittää minulle.

Pahoittelen edelliseen tekstiin tulleita kirjoitusvirheitä. Toivottavasti siitä sai sentään edes jonkinlaisen selvän.

Sen verran vielä lisäisin, että monilla psyykelääkkeillä on myös haittavaikutuksia, jotka pahimmillaan aiheuttavat käyttäjälle uusia lisäsairauksia. Esim. neuroleptit ja niiden pitkäaikaiskäyttö voi aiheuttaa käyttäjälle infrarkteja, sydän ja verisuonitauteja, diabetesta ja ennenaikaista dementiaa.

Omasta mielestäni mitään psyykelääkettä ei tulisi käyttää kuin vain lyhyen aikaa. Silti siitäkin voi jäädä seurauksia, kuten tardiivia dyskinesiaa ja ataksiaa.

Omasta mielestäni alalla toimivien pitäisi miettiä ja ottaa enemmän eettistä vastuuta siitä, mitä he tekevät ja minkälaisia hoitoja potilailleen määräväät.

Mikä luo sitten ihmiselle hyvinvointia? Se on hyvä kysymys, jota meidän jokaisen tulisi miettiä.

Jos surullisesta puhutaan, niin lienee ne ihmiset jotka itsepintaisesti väittää ettei muuta kuin lääkehoitoa ole olemassa ja kuvitteleevat että osastoilla kamerat kyylää heitä.

Anonyymi kirjoitti:

Pahoittelen edelliseen tekstiin tulleita kirjoitusvirheitä. Toivottavasti siitä sai sentään edes jonkinlaisen selvän.

Sen verran vielä lisäisin, että monilla psyykelääkkeillä on myös haittavaikutuksia, jotka pahimmillaan aiheuttavat käyttäjälle uusia lisäsairauksia. Esim. neuroleptit ja niiden pitkäaikaiskäyttö voi aiheuttaa käyttäjälle infrarkteja, sydän ja verisuonitauteja, diabetesta ja ennenaikaista dementiaa.

Omasta mielestäni mitään psyykelääkettä ei tulisi käyttää kuin vain lyhyen aikaa. Silti siitäkin voi jäädä seurauksia, kuten tardiivia dyskinesiaa ja ataksiaa.

Omasta mielestäni alalla toimivien pitäisi miettiä ja ottaa enemmän eettistä vastuuta siitä, mitä he tekevät ja minkälaisia hoitoja potilailleen määräväät.

Mikä luo sitten ihmiselle hyvinvointia? Se on hyvä kysymys, jota meidän jokaisen tulisi miettiä.

Lue lisää

Ongelma on osittain siinäkin, jos ihminen on vaikka avohoidon puolella seurannassa julkisella puolella.
Hän joutuu ajoittain käymään myös psykiatrin luona, sanotaan nyt vaikka kerran vuodessa.
Ja joka kerralla on psykiatri vaihtunut, hän näkee potilaan kaikki tiedot vain koneelta. Hänellä ei ole mitään käsitystä potilaan kokonaistilanteesta eikä voinnista yleisemmin.
Psykiatri näkee potilaan vain siinä vastaanottotilanteessa ja näkee hänet diagnoosin läpi, jonka tietää potilaalla olevan.
Vaikka potilas olisi jo hyvää vauhtia kuntoutunutkin, alati vaihtuvat psykiatrit eivät sitä näe, eivätkä tiedä.
Toki poliklinikalla saatetaan käydä myös hoitajaa tapaamassa säännöllisesti, ja hän pystyy keskustelemaan psykiatrien kanssa potilaan tilanteesta.
Ja mitä lääkityksiin tulee, psykiatrin jatkuvasti vaihtuessa, on hyvin vaikeaa siitäkään keskustella vastaanotolla aina uuden ja vieraan lääkärin kanssa. Tulos on yleensä se, että " katsotaan nyt vielä vuosi ". Ja kun seuraavalla kerralla on uusi lääkäri, niin taas katsellaan vuosi, jne.

Anonyymi kirjoitti:

Ongelma on osittain siinäkin, jos ihminen on vaikka avohoidon puolella seurannassa julkisella puolella.
Hän joutuu ajoittain käymään myös psykiatrin luona, sanotaan nyt vaikka kerran vuodessa.
Ja joka kerralla on psykiatri vaihtunut, hän näkee potilaan kaikki tiedot vain koneelta. Hänellä ei ole mitään käsitystä potilaan kokonaistilanteesta eikä voinnista yleisemmin.
Psykiatri näkee potilaan vain siinä vastaanottotilanteessa ja näkee hänet diagnoosin läpi, jonka tietää potilaalla olevan.
Vaikka potilas olisi jo hyvää vauhtia kuntoutunutkin, alati vaihtuvat psykiatrit eivät sitä näe, eivätkä tiedä.
Toki poliklinikalla saatetaan käydä myös hoitajaa tapaamassa säännöllisesti, ja hän pystyy keskustelemaan psykiatrien kanssa potilaan tilanteesta.
Ja mitä lääkityksiin tulee, psykiatrin jatkuvasti vaihtuessa, on hyvin vaikeaa siitäkään keskustella vastaanotolla aina uuden ja vieraan lääkärin kanssa. Tulos on yleensä se, että " katsotaan nyt vielä vuosi ". Ja kun seuraavalla kerralla on uusi lääkäri, niin taas katsellaan vuosi, jne.

Lue lisää

Tuo että lääkäri lukee potilaan tiedot vain koneelta on yksi hoitojärjestelmän räikeämpiä toimenpiteitä. Potilaskertomus koneella on syntynyt yhden tai useamman lääkärin/hoitajan kirjoittamana. Sehän on jo kaikilla tiedossa että potilas nähdään diagnoosina, ja nämä potilaskertomuksen kirjoittajat TULKITSEVAT kaikkea potilaan kanssa tapahtuvaa tämän diagnoosin kautta.

Potilaskertomukseen monistetaan sanasta sanaan toisten aikaisempien kirjoittamaa tekstiä kaukaakin menneisyydestä. Mennyt asia kulkee siten potilaan mukana aina, pitääpä se paikkaansa nyt tässä hetkessä tai ei. Tieto saattaa olla myös väärää lääkärin tulkintaa, lääkäreillä kun on tapana lisäillä kommenttejaan jotka ovat silkkaa oman pään tulkintaa ja syntyvää mielikuvaa.
Seuraavalle lääkärille nämä kaikkien menneitten kolleegoiden tekstit yhdistyvät totena ja hänen edessään istuu potilas josta hän tietää jo kaiken ennen kuin on sanonut sanaakaan. Ihan pelottaa tällainen, potilaat ulkoistetaan näkymättömiin koneitten syövereihin joita sitten hoidetaan mitä heistä on joku kirjoittanut.

Psykiatrinen hoitojärjestelmä on siitä omituinen että mitään konkreettista esim. lab.kokeita. kuvantamista yms. ei ole olemassa todistusaineena. On vain lääkäreiden mielipiteitä siitä mitä potilas on joskus puhunut, missä häntä on hoidettu. Ja tietysti pitkä lista lääkkeitä, se ainut konkretia joka kertoo että potilaalla. on mielenterveys ongelma.

Tällainen ihmisten pyöritys psykiatrisessa hoitojärjestelmässä pitäisi saada poikki.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo että lääkäri lukee potilaan tiedot vain koneelta on yksi hoitojärjestelmän räikeämpiä toimenpiteitä. Potilaskertomus koneella on syntynyt yhden tai useamman lääkärin/hoitajan kirjoittamana. Sehän on jo kaikilla tiedossa että potilas nähdään diagnoosina, ja nämä potilaskertomuksen kirjoittajat TULKITSEVAT kaikkea potilaan kanssa tapahtuvaa tämän diagnoosin kautta.

Potilaskertomukseen monistetaan sanasta sanaan toisten aikaisempien kirjoittamaa tekstiä kaukaakin menneisyydestä. Mennyt asia kulkee siten potilaan mukana aina, pitääpä se paikkaansa nyt tässä hetkessä tai ei. Tieto saattaa olla myös väärää lääkärin tulkintaa, lääkäreillä kun on tapana lisäillä kommenttejaan jotka ovat silkkaa oman pään tulkintaa ja syntyvää mielikuvaa.
Seuraavalle lääkärille nämä kaikkien menneitten kolleegoiden tekstit yhdistyvät totena ja hänen edessään istuu potilas josta hän tietää jo kaiken ennen kuin on sanonut sanaakaan. Ihan pelottaa tällainen, potilaat ulkoistetaan näkymättömiin koneitten syövereihin joita sitten hoidetaan mitä heistä on joku kirjoittanut.

Psykiatrinen hoitojärjestelmä on siitä omituinen että mitään konkreettista esim. lab.kokeita. kuvantamista yms. ei ole olemassa todistusaineena. On vain lääkäreiden mielipiteitä siitä mitä potilas on joskus puhunut, missä häntä on hoidettu. Ja tietysti pitkä lista lääkkeitä, se ainut konkretia joka kertoo että potilaalla. on mielenterveys ongelma.

Tällainen ihmisten pyöritys psykiatrisessa hoitojärjestelmässä pitäisi saada poikki.

Lue lisää

Minulla on psykoosisairaus-diagnoosi edelleen olemassa, vaikkakaan siihen ei ole ollut enää vuosikausiin lääkitystä.
Menin kerran kipupotilaana lääkäriin, ensin juteltiin kivusta ja voinnistani, taisi kävelyttääkin minua käytävällä pienen kierroksen, katsoi kuinka pääsin liikkumaan.
Sitten hän yhtäkkiä kysyi " eikö sinulla ole mitään psyykelääkitystä ? ".
Hämmästytti kyllä, koska käynnin aikana ei puhuttu psyykestä yhtään mitään.
Oli lukenut koneelta diagnoosini, ja sen perusteella taisi tehdä omat oletuksensa.
Liian myöhään tuli mieleeni, että olisi pitänyt kysäistä, miksi hänen mielestään sellainen lääkitys pitäisi olla. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla, mitä hän olisi vastannut.
Aina ei tule oltua juuri tietyllä hetkellä riittävän sanavalmis.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo että lääkäri lukee potilaan tiedot vain koneelta on yksi hoitojärjestelmän räikeämpiä toimenpiteitä. Potilaskertomus koneella on syntynyt yhden tai useamman lääkärin/hoitajan kirjoittamana. Sehän on jo kaikilla tiedossa että potilas nähdään diagnoosina, ja nämä potilaskertomuksen kirjoittajat TULKITSEVAT kaikkea potilaan kanssa tapahtuvaa tämän diagnoosin kautta.

Potilaskertomukseen monistetaan sanasta sanaan toisten aikaisempien kirjoittamaa tekstiä kaukaakin menneisyydestä. Mennyt asia kulkee siten potilaan mukana aina, pitääpä se paikkaansa nyt tässä hetkessä tai ei. Tieto saattaa olla myös väärää lääkärin tulkintaa, lääkäreillä kun on tapana lisäillä kommenttejaan jotka ovat silkkaa oman pään tulkintaa ja syntyvää mielikuvaa.
Seuraavalle lääkärille nämä kaikkien menneitten kolleegoiden tekstit yhdistyvät totena ja hänen edessään istuu potilas josta hän tietää jo kaiken ennen kuin on sanonut sanaakaan. Ihan pelottaa tällainen, potilaat ulkoistetaan näkymättömiin koneitten syövereihin joita sitten hoidetaan mitä heistä on joku kirjoittanut.

Psykiatrinen hoitojärjestelmä on siitä omituinen että mitään konkreettista esim. lab.kokeita. kuvantamista yms. ei ole olemassa todistusaineena. On vain lääkäreiden mielipiteitä siitä mitä potilas on joskus puhunut, missä häntä on hoidettu. Ja tietysti pitkä lista lääkkeitä, se ainut konkretia joka kertoo että potilaalla. on mielenterveys ongelma.

Tällainen ihmisten pyöritys psykiatrisessa hoitojärjestelmässä pitäisi saada poikki.

Lue lisää

For gods sakes sen takia siellä lääkärillä on aina se omahoitaja mukana, tai sen kanssa jutellaan muuten.

Miks täällä puhutaan aina näin paljon skeidaa?

Anonyymi kirjoitti:

Minulla on psykoosisairaus-diagnoosi edelleen olemassa, vaikkakaan siihen ei ole ollut enää vuosikausiin lääkitystä.
Menin kerran kipupotilaana lääkäriin, ensin juteltiin kivusta ja voinnistani, taisi kävelyttääkin minua käytävällä pienen kierroksen, katsoi kuinka pääsin liikkumaan.
Sitten hän yhtäkkiä kysyi " eikö sinulla ole mitään psyykelääkitystä ? ".
Hämmästytti kyllä, koska käynnin aikana ei puhuttu psyykestä yhtään mitään.
Oli lukenut koneelta diagnoosini, ja sen perusteella taisi tehdä omat oletuksensa.
Liian myöhään tuli mieleeni, että olisi pitänyt kysäistä, miksi hänen mielestään sellainen lääkitys pitäisi olla. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla, mitä hän olisi vastannut.
Aina ei tule oltua juuri tietyllä hetkellä riittävän sanavalmis.

Lue lisää

Tässä tulee esille yksi lääkäreille opetettu harha että psykoosi diagnoosin kun saa, se on lopun elämän pituinen , parantumaton sairaus. Tämä lääkäri selvästi oli tässä uskossa kun hänen täytyi kysyä onko psyykelääkitystä.
Tuskinpa tämän kirjoittajalla on mitään oikeaa psykoosia ollutkaan, vaan enhän minä sitä voi tietää. Lääkäreillä kun on tapana antaa turhaan mielenterveys diagnooseja vähän kuin karkkeja jakaisivat.
Useimmiten on niin että vaivaan kuin vaivaan määrätään neuroleptia ja muita keskushermostoon vaikuttavia psyykelääkkeitä ja kun niitä aikansa syö, ne aiheuttavat uusia sairauksia ja lamaannuttavat elimistöä tilaan joka muistuttaa psykoosia. Lääkärit kun eivät ymmärrä lääkkeiden tuomia haittoja, kirjoittavat sitten psykoosi diagnoosin joka jää ikuiseksi ajoiksi tulevien lääkäreiden luettavaksi jotka tietysti uskovat oikeasti näin tapahtuneen.

Jäin ajatuksineni tähän lääkäriin vaikka en tiedä onko tässä kysymys tällaisesta. Mutta tämä on yleistä todellisuutta nykyisessä psykiatrisessa hoitojärjestelmän toiminnassa kun koneitten kanssa ihmisiä hoidetaan.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä tulee esille yksi lääkäreille opetettu harha että psykoosi diagnoosin kun saa, se on lopun elämän pituinen , parantumaton sairaus. Tämä lääkäri selvästi oli tässä uskossa kun hänen täytyi kysyä onko psyykelääkitystä.
Tuskinpa tämän kirjoittajalla on mitään oikeaa psykoosia ollutkaan, vaan enhän minä sitä voi tietää. Lääkäreillä kun on tapana antaa turhaan mielenterveys diagnooseja vähän kuin karkkeja jakaisivat.
Useimmiten on niin että vaivaan kuin vaivaan määrätään neuroleptia ja muita keskushermostoon vaikuttavia psyykelääkkeitä ja kun niitä aikansa syö, ne aiheuttavat uusia sairauksia ja lamaannuttavat elimistöä tilaan joka muistuttaa psykoosia. Lääkärit kun eivät ymmärrä lääkkeiden tuomia haittoja, kirjoittavat sitten psykoosi diagnoosin joka jää ikuiseksi ajoiksi tulevien lääkäreiden luettavaksi jotka tietysti uskovat oikeasti näin tapahtuneen.

Jäin ajatuksineni tähän lääkäriin vaikka en tiedä onko tässä kysymys tällaisesta. Mutta tämä on yleistä todellisuutta nykyisessä psykiatrisessa hoitojärjestelmän toiminnassa kun koneitten kanssa ihmisiä hoidetaan.

Lue lisää

Miksi kaikki psykiatrian ylilääkärit joita minä olen tavannut ovat puhuneet sitä, että noin kolmannes skitsofreenikoista paranee?

Siksikö että sinä olet muka ollut mukana kouluttamassa heitä ja tiedät paremmin mitä harhoja heille on opetettu?

Se ei oikeuta valehteluun, vaikka itsellä tai kaverilla sattuu peikkomainen flaksi, eikä itse olekkaan siinä kolmanneksessa joka paranee.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä tulee esille yksi lääkäreille opetettu harha että psykoosi diagnoosin kun saa, se on lopun elämän pituinen , parantumaton sairaus. Tämä lääkäri selvästi oli tässä uskossa kun hänen täytyi kysyä onko psyykelääkitystä.
Tuskinpa tämän kirjoittajalla on mitään oikeaa psykoosia ollutkaan, vaan enhän minä sitä voi tietää. Lääkäreillä kun on tapana antaa turhaan mielenterveys diagnooseja vähän kuin karkkeja jakaisivat.
Useimmiten on niin että vaivaan kuin vaivaan määrätään neuroleptia ja muita keskushermostoon vaikuttavia psyykelääkkeitä ja kun niitä aikansa syö, ne aiheuttavat uusia sairauksia ja lamaannuttavat elimistöä tilaan joka muistuttaa psykoosia. Lääkärit kun eivät ymmärrä lääkkeiden tuomia haittoja, kirjoittavat sitten psykoosi diagnoosin joka jää ikuiseksi ajoiksi tulevien lääkäreiden luettavaksi jotka tietysti uskovat oikeasti näin tapahtuneen.

Jäin ajatuksineni tähän lääkäriin vaikka en tiedä onko tässä kysymys tällaisesta. Mutta tämä on yleistä todellisuutta nykyisessä psykiatrisessa hoitojärjestelmän toiminnassa kun koneitten kanssa ihmisiä hoidetaan.

Lue lisää

Olen se edellinen, " tämä kirjoittaja ", ja kyllä, minulla on ollut aikoinaan psykoosi, moniakin psykooseja.
Diagnoosi tekee minusta ilmeisesti ikuisen psykoosipotilaan, koska sellaisena minut usein nähdään terveydenhuollossa.
Kyllä se ihmetyttää, kun joku ventovieras lääkäri kohtelee diagnoosin mukaan, eikä tavallisena ihmisenä, tuntematta minua lainkaan, tietämättä elämästäni yhtään mitään.
Ja nyt puhun muista lääkäreistä, en psykiatreista.
Onneksi se on harvinaisempaa kuitenkin, että joidenkin lääkäreiden asenteen näkee ja kuulee aivan selvästi vastaanotolla. Suurin osa lääkäreistä suhtautuu täysin neutraalisti, potilaan menneisyydestä huolimatta.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi kaikki psykiatrian ylilääkärit joita minä olen tavannut ovat puhuneet sitä, että noin kolmannes skitsofreenikoista paranee?

Siksikö että sinä olet muka ollut mukana kouluttamassa heitä ja tiedät paremmin mitä harhoja heille on opetettu?

Se ei oikeuta valehteluun, vaikka itsellä tai kaverilla sattuu peikkomainen flaksi, eikä itse olekkaan siinä kolmanneksessa joka paranee.

Lue lisää

En oikein voi ymmärtää että tuo "kaikki psykiatrian ylilääkärit" on kovin suuri joukko jonka olet tavannut. Vai oletko hoitoalalla töissä? Pienen pieni piiri on sittenkin se lääkärijoukko, jotka sinun läsnäollessasi ovat puhuneet että kolmannes skitsofeenikoista paranee.

Mutta itse asiaan. Suomessa on yksi prosentti (1%) reilusta viidestä miljoonasta ihmisestä jotka ovat sairastuneet oikeasti skitsofreniaan. Se on tavattoman pieni joukko, eikä sellaista potilasta taida jokaisen lääkärin vastaanotolle koskaan ilmestyä.
Itse pidän skitsofreniaa synnynnäisesti poikkeavana piirteenä joka voi aktivoitua missä iässä tahansa.

Diagnooseja on kuitenkin annettu vaikka kuinka paljon, mutta nämä ovat juuri niitä lääkäreitten omia olettamuksia ja vääriä tulkintoja potilaastaan joita psykiatrinen hoitojärjestelmä pitää yllä.
Usein ohimeneviä voimakkaita psyykkisiä reaktioita johonkin kuormittavaan asiaan tai persoonallisia ylilyöntejä ympäristössä oleviin hankaluuksiin. Lääkitys vain päälle ja sekin pahentaa monta kertaa sellaisiin oireisiin jotka lääkärit tulkitsevat sitten skitsofreniaksi kun toteavat että tämä potilas ei parane hänen hoidollaan. Valitettavasti liian monet jätetään lääketokkuraan pyörimaan tähän järjestelmään vuosikausiksi,loppuelämäksi.

Koneitten aikakaudella näitä skitsofrenian diagnoosin saaneita löytyy vaikka kuinka paljon nykyään ja ne näkyvät ikuisesti lääkäreitten silmiin kun tutkivat tulevien potilaidensa potilasmerkintöjä ennen kuin näkevät itse ihmistä.

Kyllä tästä joukosta paranee enemmänkin kuin kolmannes. Media on tuonut esille näitä asioita. Yleisin on se kertomus että kun lääkkeet lopetetaan ja vieroitusoireet saadaan kärsittyä ja pois paluu normaaliin elämään pääsee alkamaan.

Anonyymi kirjoitti:

En oikein voi ymmärtää että tuo "kaikki psykiatrian ylilääkärit" on kovin suuri joukko jonka olet tavannut. Vai oletko hoitoalalla töissä? Pienen pieni piiri on sittenkin se lääkärijoukko, jotka sinun läsnäollessasi ovat puhuneet että kolmannes skitsofeenikoista paranee.

Mutta itse asiaan. Suomessa on yksi prosentti (1%) reilusta viidestä miljoonasta ihmisestä jotka ovat sairastuneet oikeasti skitsofreniaan. Se on tavattoman pieni joukko, eikä sellaista potilasta taida jokaisen lääkärin vastaanotolle koskaan ilmestyä.
Itse pidän skitsofreniaa synnynnäisesti poikkeavana piirteenä joka voi aktivoitua missä iässä tahansa.

Diagnooseja on kuitenkin annettu vaikka kuinka paljon, mutta nämä ovat juuri niitä lääkäreitten omia olettamuksia ja vääriä tulkintoja potilaastaan joita psykiatrinen hoitojärjestelmä pitää yllä.
Usein ohimeneviä voimakkaita psyykkisiä reaktioita johonkin kuormittavaan asiaan tai persoonallisia ylilyöntejä ympäristössä oleviin hankaluuksiin. Lääkitys vain päälle ja sekin pahentaa monta kertaa sellaisiin oireisiin jotka lääkärit tulkitsevat sitten skitsofreniaksi kun toteavat että tämä potilas ei parane hänen hoidollaan. Valitettavasti liian monet jätetään lääketokkuraan pyörimaan tähän järjestelmään vuosikausiksi,loppuelämäksi.

Koneitten aikakaudella näitä skitsofrenian diagnoosin saaneita löytyy vaikka kuinka paljon nykyään ja ne näkyvät ikuisesti lääkäreitten silmiin kun tutkivat tulevien potilaidensa potilasmerkintöjä ennen kuin näkevät itse ihmistä.

Kyllä tästä joukosta paranee enemmänkin kuin kolmannes. Media on tuonut esille näitä asioita. Yleisin on se kertomus että kun lääkkeet lopetetaan ja vieroitusoireet saadaan kärsittyä ja pois paluu normaaliin elämään pääsee alkamaan.

Lue lisää

Käytännössähän diagnoosit jää papereihin vaikka oireita ei ole ollut aikapäiviin. Kuulin eräältä psykiatrilta kehotuksen että kannattaa mennä yksityiselle poistelemaan niitä. Se tulee maksamaan kyllä rahaa. Julkisella kun tuntuu olevan niin kiirusta ja resurssipulaa että sama diagnosoida ihmisiä pysyvästi kun ei ole aikaa kartoitella onko ihmisellä edes sitä tilaa mikä on. Sehän on vain hyvä että on lista diagnooseja jos hakee esim sairasetuuksia. Tämä on se mentaliteetti julkisella. Ihan sama onko edes jokseensakin paikkaansapitäviä ne diagnoosit.

Anonyymi kirjoitti:

Käytännössähän diagnoosit jää papereihin vaikka oireita ei ole ollut aikapäiviin. Kuulin eräältä psykiatrilta kehotuksen että kannattaa mennä yksityiselle poistelemaan niitä. Se tulee maksamaan kyllä rahaa. Julkisella kun tuntuu olevan niin kiirusta ja resurssipulaa että sama diagnosoida ihmisiä pysyvästi kun ei ole aikaa kartoitella onko ihmisellä edes sitä tilaa mikä on. Sehän on vain hyvä että on lista diagnooseja jos hakee esim sairasetuuksia. Tämä on se mentaliteetti julkisella. Ihan sama onko edes jokseensakin paikkaansapitäviä ne diagnoosit.

Lue lisää

Tosin itselläni kävi mäihä ja löysin psykiatrin kenen avulla sain kartoitettua onko minulla kys.diagnooseja ja sain diagnoosia poistoonkin.

Anonyymi kirjoitti:

Käytännössähän diagnoosit jää papereihin vaikka oireita ei ole ollut aikapäiviin. Kuulin eräältä psykiatrilta kehotuksen että kannattaa mennä yksityiselle poistelemaan niitä. Se tulee maksamaan kyllä rahaa. Julkisella kun tuntuu olevan niin kiirusta ja resurssipulaa että sama diagnosoida ihmisiä pysyvästi kun ei ole aikaa kartoitella onko ihmisellä edes sitä tilaa mikä on. Sehän on vain hyvä että on lista diagnooseja jos hakee esim sairasetuuksia. Tämä on se mentaliteetti julkisella. Ihan sama onko edes jokseensakin paikkaansapitäviä ne diagnoosit.

Lue lisää

Kyllä psykiatrian puolella pitäisi olla tapana jonkinlainen kartoitus potilaistaan, esim. jonkun tietyn ajanjakson välein.
Joka ikisen ihmisen elämäntilanteet vaihtelevat, ja psyykkinen vointikin on aika paljon kiinni siitä, miten milloinkin menee elämässä.
Se, että on joskus sairastunut psyykkisesti ja saanut diagnoosin, ei tarkoita, että tulisi aina olemaan samalla tavalla sairas.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo että lääkäri lukee potilaan tiedot vain koneelta on yksi hoitojärjestelmän räikeämpiä toimenpiteitä. Potilaskertomus koneella on syntynyt yhden tai useamman lääkärin/hoitajan kirjoittamana. Sehän on jo kaikilla tiedossa että potilas nähdään diagnoosina, ja nämä potilaskertomuksen kirjoittajat TULKITSEVAT kaikkea potilaan kanssa tapahtuvaa tämän diagnoosin kautta.

Potilaskertomukseen monistetaan sanasta sanaan toisten aikaisempien kirjoittamaa tekstiä kaukaakin menneisyydestä. Mennyt asia kulkee siten potilaan mukana aina, pitääpä se paikkaansa nyt tässä hetkessä tai ei. Tieto saattaa olla myös väärää lääkärin tulkintaa, lääkäreillä kun on tapana lisäillä kommenttejaan jotka ovat silkkaa oman pään tulkintaa ja syntyvää mielikuvaa.
Seuraavalle lääkärille nämä kaikkien menneitten kolleegoiden tekstit yhdistyvät totena ja hänen edessään istuu potilas josta hän tietää jo kaiken ennen kuin on sanonut sanaakaan. Ihan pelottaa tällainen, potilaat ulkoistetaan näkymättömiin koneitten syövereihin joita sitten hoidetaan mitä heistä on joku kirjoittanut.

Psykiatrinen hoitojärjestelmä on siitä omituinen että mitään konkreettista esim. lab.kokeita. kuvantamista yms. ei ole olemassa todistusaineena. On vain lääkäreiden mielipiteitä siitä mitä potilas on joskus puhunut, missä häntä on hoidettu. Ja tietysti pitkä lista lääkkeitä, se ainut konkretia joka kertoo että potilaalla. on mielenterveys ongelma.

Tällainen ihmisten pyöritys psykiatrisessa hoitojärjestelmässä pitäisi saada poikki.

Lue lisää

Osalle potilaista tungetaan jopa useita diagnooseja. Mietin mitä lisäarvoa ihmiselle tuo vaikkapa 5 eri diagnoosia.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla on psykoosisairaus-diagnoosi edelleen olemassa, vaikkakaan siihen ei ole ollut enää vuosikausiin lääkitystä.
Menin kerran kipupotilaana lääkäriin, ensin juteltiin kivusta ja voinnistani, taisi kävelyttääkin minua käytävällä pienen kierroksen, katsoi kuinka pääsin liikkumaan.
Sitten hän yhtäkkiä kysyi " eikö sinulla ole mitään psyykelääkitystä ? ".
Hämmästytti kyllä, koska käynnin aikana ei puhuttu psyykestä yhtään mitään.
Oli lukenut koneelta diagnoosini, ja sen perusteella taisi tehdä omat oletuksensa.
Liian myöhään tuli mieleeni, että olisi pitänyt kysäistä, miksi hänen mielestään sellainen lääkitys pitäisi olla. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla, mitä hän olisi vastannut.
Aina ei tule oltua juuri tietyllä hetkellä riittävän sanavalmis.

Lue lisää

Jos minulle joku vuosien jälkeen kysyisi miksei minulla ole psykoosinestolääkitystä sanoisin että no, jos sitä voi pitää psykoosinestolääkityksenä että menen lääkeharmien ja sitä seuranneiden lääkekokeilujen aikana psykoosiin ja psykoosi lakkaa kun lopetan lääkkeet niin voi olla että siitä on psykoosinesto kaukana.

Lääketieteen ammattilaiset suhtautuu ihmisten mielen hyvinvointiin niin valkotakkimaisella tavalla toisinaan supistaen ihmisten kokemat ongelmat lääkkeiden puutteeksi ja lääkkeet ratkaisuksi kaikkeen ikäänkuin tosiaan hoitaisivat jotain diabetesta. Käypähoito on pyhä hoitosuositus jota noudattamalla jokainen henkinen ongelma ratkeaaa pim vain kun kyllästetään jatkuvasti aivoja pitkäaikaistutkimuksen rajoitteista riippumatta jatkuvasti. Pitää olla joku "lääkitys" ihan vain periaatteesta jollain diagnooseilla. Ei heidän maailmankuvaan muu sovi. Ehkä se lavenisi jos kokeilisivat noita aineita..

Anonyymi kirjoitti:

For gods sakes sen takia siellä lääkärillä on aina se omahoitaja mukana, tai sen kanssa jutellaan muuten.

Miks täällä puhutaan aina näin paljon skeidaa?

Off topic. Muistan erään loukkaavan hetken kun psykiatri alkoi kaivella jotain somaattisiin vaivoihin kirjoitettuja reseptejä js kysellä niistä omahoitajan ollessa paikalla voiko poistella niitä määräyksistäni. Tuolle mt hoitajalle ei kuulu niin pätkääkään somaattinen terveyshistoriani tai niihin määrätyt lääkkeet enkä muutenkaan kokenut mitään luottamusta koko ihmiseen kuka minulle oli tilapäisesti määrätty joksikin hoitajaksi eikä ollut mitään erityistä luottamuksellista suhdetta ollut syntynyt.

Muistan myös hetken kun lääkäri alkoi sooloilla ja kysellä jotain muka jostain diagnoosista jonka hän oli saanut kaivettua yhdestä lauseesta minulle nuorena. Muistan että hoitaja sanoi ettei kyllä ollut havainnut juttutuokioidemme aikana mitään sellaista.

Nykyään laitan suosiolla kaikki luovutuskiellot päälle terveydenhuollon toimipaikkojen välillä saadakseni yksityisyyttä. Pitkään jaksoin lukea kaikki mitä minusta kirjoitettiin ja vaatia korjaukset epämääräisiin tietoihin koska en jaksanut enää niellä paskaa. Ja sainkin korjattua joitain asioita tai asiattomuuksia.

Yksityisyys voi olla todella heikkoa mt puolella

Anonyymi kirjoitti:

En oikein voi ymmärtää että tuo "kaikki psykiatrian ylilääkärit" on kovin suuri joukko jonka olet tavannut. Vai oletko hoitoalalla töissä? Pienen pieni piiri on sittenkin se lääkärijoukko, jotka sinun läsnäollessasi ovat puhuneet että kolmannes skitsofeenikoista paranee.

Mutta itse asiaan. Suomessa on yksi prosentti (1%) reilusta viidestä miljoonasta ihmisestä jotka ovat sairastuneet oikeasti skitsofreniaan. Se on tavattoman pieni joukko, eikä sellaista potilasta taida jokaisen lääkärin vastaanotolle koskaan ilmestyä.
Itse pidän skitsofreniaa synnynnäisesti poikkeavana piirteenä joka voi aktivoitua missä iässä tahansa.

Diagnooseja on kuitenkin annettu vaikka kuinka paljon, mutta nämä ovat juuri niitä lääkäreitten omia olettamuksia ja vääriä tulkintoja potilaastaan joita psykiatrinen hoitojärjestelmä pitää yllä.
Usein ohimeneviä voimakkaita psyykkisiä reaktioita johonkin kuormittavaan asiaan tai persoonallisia ylilyöntejä ympäristössä oleviin hankaluuksiin. Lääkitys vain päälle ja sekin pahentaa monta kertaa sellaisiin oireisiin jotka lääkärit tulkitsevat sitten skitsofreniaksi kun toteavat että tämä potilas ei parane hänen hoidollaan. Valitettavasti liian monet jätetään lääketokkuraan pyörimaan tähän järjestelmään vuosikausiksi,loppuelämäksi.

Koneitten aikakaudella näitä skitsofrenian diagnoosin saaneita löytyy vaikka kuinka paljon nykyään ja ne näkyvät ikuisesti lääkäreitten silmiin kun tutkivat tulevien potilaidensa potilasmerkintöjä ennen kuin näkevät itse ihmistä.

Kyllä tästä joukosta paranee enemmänkin kuin kolmannes. Media on tuonut esille näitä asioita. Yleisin on se kertomus että kun lääkkeet lopetetaan ja vieroitusoireet saadaan kärsittyä ja pois paluu normaaliin elämään pääsee alkamaan.

Lue lisää

"Lääkitys vain päälle ja sekin pahentaa monta kertaa sellaisiin oireisiin jotka lääkärit tulkitsevat sitten skitsofreniaksi kun toteavat että tämä potilas ei parane hänen hoidollaan. Valitettavasti liian monet jätetään lääketokkuraan pyörimaan tähän järjestelmään vuosikausiksi,loppuelämäksi."

Juurikin näin!

Anonyymi kirjoitti:

En oikein voi ymmärtää että tuo "kaikki psykiatrian ylilääkärit" on kovin suuri joukko jonka olet tavannut. Vai oletko hoitoalalla töissä? Pienen pieni piiri on sittenkin se lääkärijoukko, jotka sinun läsnäollessasi ovat puhuneet että kolmannes skitsofeenikoista paranee.

Mutta itse asiaan. Suomessa on yksi prosentti (1%) reilusta viidestä miljoonasta ihmisestä jotka ovat sairastuneet oikeasti skitsofreniaan. Se on tavattoman pieni joukko, eikä sellaista potilasta taida jokaisen lääkärin vastaanotolle koskaan ilmestyä.
Itse pidän skitsofreniaa synnynnäisesti poikkeavana piirteenä joka voi aktivoitua missä iässä tahansa.

Diagnooseja on kuitenkin annettu vaikka kuinka paljon, mutta nämä ovat juuri niitä lääkäreitten omia olettamuksia ja vääriä tulkintoja potilaastaan joita psykiatrinen hoitojärjestelmä pitää yllä.
Usein ohimeneviä voimakkaita psyykkisiä reaktioita johonkin kuormittavaan asiaan tai persoonallisia ylilyöntejä ympäristössä oleviin hankaluuksiin. Lääkitys vain päälle ja sekin pahentaa monta kertaa sellaisiin oireisiin jotka lääkärit tulkitsevat sitten skitsofreniaksi kun toteavat että tämä potilas ei parane hänen hoidollaan. Valitettavasti liian monet jätetään lääketokkuraan pyörimaan tähän järjestelmään vuosikausiksi,loppuelämäksi.

Koneitten aikakaudella näitä skitsofrenian diagnoosin saaneita löytyy vaikka kuinka paljon nykyään ja ne näkyvät ikuisesti lääkäreitten silmiin kun tutkivat tulevien potilaidensa potilasmerkintöjä ennen kuin näkevät itse ihmistä.

Kyllä tästä joukosta paranee enemmänkin kuin kolmannes. Media on tuonut esille näitä asioita. Yleisin on se kertomus että kun lääkkeet lopetetaan ja vieroitusoireet saadaan kärsittyä ja pois paluu normaaliin elämään pääsee alkamaan.

Lue lisää

Suomessa on noin 600 psykiatria ja skitsofreenikkoja se 1% väestöstä eli keskimäärin jokainen psykiatri jonglööraa noin sataa skitsofreenikkoa.

Omaan korvaan se kuulostaa ihan siedettävälle suhdeluvulle vaikka asiat voisi aina olla paremmin. Siinä kuitenkin lääkäri pääsee vähän tutustumaan ihmiseen samalla kun hänellä kuitenkin pysyy sellainen näppituntuma koko skitsofrenia kenttään. En sano että kaikkien näiden sadan ihmisen hoito olidi jotenkin täydellistä, mutta edelleen asiakastyytyväisyydellä mitattuna ihan hyvää.

Kuriositeettina mainittakoon että skitsofreenikkoja on se noin 1% väestöstä. Eli myös annettujen diagnoosien määrä vastaa tätä lukua. Diagnoosin määrä ei siis ole mikään mielivaltainen luku jota vain annetaan mielinmäärin, niin kuin apteekin jonotuslappuja.

Anonyymi kirjoitti:

Käytännössähän diagnoosit jää papereihin vaikka oireita ei ole ollut aikapäiviin. Kuulin eräältä psykiatrilta kehotuksen että kannattaa mennä yksityiselle poistelemaan niitä. Se tulee maksamaan kyllä rahaa. Julkisella kun tuntuu olevan niin kiirusta ja resurssipulaa että sama diagnosoida ihmisiä pysyvästi kun ei ole aikaa kartoitella onko ihmisellä edes sitä tilaa mikä on. Sehän on vain hyvä että on lista diagnooseja jos hakee esim sairasetuuksia. Tämä on se mentaliteetti julkisella. Ihan sama onko edes jokseensakin paikkaansapitäviä ne diagnoosit.

Lue lisää

En näe siihen mitään järkevää estettä miksi niin herkkähipiäinen ihminen ei itse voisi nähdä vaivaa oman terveytensä eteen etteikö niitä voisi yksityisellä poistattaa, jos ei tavislääkärillä pysty vastaamaan että mieliala on hyvä, tai että hyvin menee.

Anonyymi kirjoitti:

Osalle potilaista tungetaan jopa useita diagnooseja. Mietin mitä lisäarvoa ihmiselle tuo vaikkapa 5 eri diagnoosia.

Ei se tuo mitään lisäarvoa, päinvastoin sillä alennetaan ihmisarvoa, joka kaikilla kuitenkin pitäisi olla.

Anonyymi kirjoitti:

Off topic. Muistan erään loukkaavan hetken kun psykiatri alkoi kaivella jotain somaattisiin vaivoihin kirjoitettuja reseptejä js kysellä niistä omahoitajan ollessa paikalla voiko poistella niitä määräyksistäni. Tuolle mt hoitajalle ei kuulu niin pätkääkään somaattinen terveyshistoriani tai niihin määrätyt lääkkeet enkä muutenkaan kokenut mitään luottamusta koko ihmiseen kuka minulle oli tilapäisesti määrätty joksikin hoitajaksi eikä ollut mitään erityistä luottamuksellista suhdetta ollut syntynyt.

Muistan myös hetken kun lääkäri alkoi sooloilla ja kysellä jotain muka jostain diagnoosista jonka hän oli saanut kaivettua yhdestä lauseesta minulle nuorena. Muistan että hoitaja sanoi ettei kyllä ollut havainnut juttutuokioidemme aikana mitään sellaista.

Nykyään laitan suosiolla kaikki luovutuskiellot päälle terveydenhuollon toimipaikkojen välillä saadakseni yksityisyyttä. Pitkään jaksoin lukea kaikki mitä minusta kirjoitettiin ja vaatia korjaukset epämääräisiin tietoihin koska en jaksanut enää niellä paskaa. Ja sainkin korjattua joitain asioita tai asiattomuuksia.

Yksityisyys voi olla todella heikkoa mt puolella

Lue lisää

En itse usko enää näin jälkeenpäin noihin luovutuskieltoihin.
Hyödyttääkö niitä enää tehdä, kun historiaa on takana jo muutama kymmentä vuotta ?
Kiellot olisi pitänyt ymmärtää tehdä jo heti silloin alussa.
Jos joku taho haluaa kaivella vanhoja tietoja, niin nehän tekee sen, on kielletty tai ei.

Anonyymi kirjoitti:

Suomessa on noin 600 psykiatria ja skitsofreenikkoja se 1% väestöstä eli keskimäärin jokainen psykiatri jonglööraa noin sataa skitsofreenikkoa.

Omaan korvaan se kuulostaa ihan siedettävälle suhdeluvulle vaikka asiat voisi aina olla paremmin. Siinä kuitenkin lääkäri pääsee vähän tutustumaan ihmiseen samalla kun hänellä kuitenkin pysyy sellainen näppituntuma koko skitsofrenia kenttään. En sano että kaikkien näiden sadan ihmisen hoito olidi jotenkin täydellistä, mutta edelleen asiakastyytyväisyydellä mitattuna ihan hyvää.

Kuriositeettina mainittakoon että skitsofreenikkoja on se noin 1% väestöstä. Eli myös annettujen diagnoosien määrä vastaa tätä lukua. Diagnoosin määrä ei siis ole mikään mielivaltainen luku jota vain annetaan mielinmäärin, niin kuin apteekin jonotuslappuja.

Lue lisää

Mietipä sitä, kun pitkäaikaispotilaalla ne lääkärit vaihtuvat vähän väliä, siinä ei saa mitään kunnon hoitosuhdetta, luottamusta aikaan.
Noin ainakin julkisella puolella, yksityisellä toki rahalla saa, ja voi käydä saman psykiatrin luona vaikka hänen eläkeikäänsä saakka.
Toki skitsofreenikko useimmiten ymmärtää sairautensa ja on tyytyväinen, kun edes joku hoitaa.

Anonyymi kirjoitti:

En näe siihen mitään järkevää estettä miksi niin herkkähipiäinen ihminen ei itse voisi nähdä vaivaa oman terveytensä eteen etteikö niitä voisi yksityisellä poistattaa, jos ei tavislääkärillä pysty vastaamaan että mieliala on hyvä, tai että hyvin menee.

Lue lisää

Mutta kun monet sanovat siellä lääkärin vastaanotolla, että ihan hyvin menee, vaikka todellisuus on täysin toisenlainen.
Kysymykseen " mitä kuuluu ? " yleisin vastaus on aina ja kaikkialla " ihan hyvää ".

Anonyymi kirjoitti:

En näe siihen mitään järkevää estettä miksi niin herkkähipiäinen ihminen ei itse voisi nähdä vaivaa oman terveytensä eteen etteikö niitä voisi yksityisellä poistattaa, jos ei tavislääkärillä pysty vastaamaan että mieliala on hyvä, tai että hyvin menee.

Lue lisää

Tajuatko että jotkut diagnoosikartoitukset ei tapahdu tunnissa. Käytännössä jos haluat poistattaa diagnoosit tai epäilyt niistä se voi vaatia isot kartoitukset ja maksaa paljon rahaa yksityisellä. Ei se ole herkkähipiäistä haluta poistaa vääriä diagnooseja.

Itse kävin ihan diagnoosikartoitusprosessin saadakseni poistettua nuo papereistani

Anonyymi kirjoitti:

En itse usko enää näin jälkeenpäin noihin luovutuskieltoihin.
Hyödyttääkö niitä enää tehdä, kun historiaa on takana jo muutama kymmentä vuotta ?
Kiellot olisi pitänyt ymmärtää tehdä jo heti silloin alussa.
Jos joku taho haluaa kaivella vanhoja tietoja, niin nehän tekee sen, on kielletty tai ei.

Lue lisää

Itse en näe enää mitään syytä että esim somaattisen terveyden yksikkö kaivelee mt ongelmiani kun en somaattisella käy. Sitten olisi eri asia jos yrittäisin saada oikeutta lääkeharmiini somaattiselta mutta en tee niin kosia se on usein nöyryyttävä mutta jotkut on esim saaneet ohutsäieneuropatiadiagnoosin neurologilta kellä on ollut psyykenlääkeharmia.

Anonyymi kirjoitti:

Mietipä sitä, kun pitkäaikaispotilaalla ne lääkärit vaihtuvat vähän väliä, siinä ei saa mitään kunnon hoitosuhdetta, luottamusta aikaan.
Noin ainakin julkisella puolella, yksityisellä toki rahalla saa, ja voi käydä saman psykiatrin luona vaikka hänen eläkeikäänsä saakka.
Toki skitsofreenikko useimmiten ymmärtää sairautensa ja on tyytyväinen, kun edes joku hoitaa.

Lue lisää

Jep. Koko aikana kun kävin lääkäreillä lääkärini oli aina melkein eri. Käytännössä lääkörit ei usein heiluta venettä ja ala ehdottelemaan esim lääkityspurkuja. Kerran yksi tietämätön yleislääkäri teki niin mutta ongelma oli se että hän ei tiennyt paskaak*masennuslääkevieroituspulmista tai turvallisesta vietoituksesta niidrn kohdalla.

On paljon turvallisempaa käydä kokoajan yhdellä, vaikkakin yhden tutun kohdalla vaihto olisi varmaan kannattanut kun hänen lääkärinsä on sokea iatrogeneesille eikä nähnyt hänellä enää mitään muita kuntoutusmahdollisuuksia kuin lääkkeet. Joskus vaihto virkistää.

Yksi syy miksi sain harmia oli siirtyminen eri terveydenhuollon toimipaikkojen välillä

Anonyymi kirjoitti:

Suomessa on noin 600 psykiatria ja skitsofreenikkoja se 1% väestöstä eli keskimäärin jokainen psykiatri jonglööraa noin sataa skitsofreenikkoa.

Omaan korvaan se kuulostaa ihan siedettävälle suhdeluvulle vaikka asiat voisi aina olla paremmin. Siinä kuitenkin lääkäri pääsee vähän tutustumaan ihmiseen samalla kun hänellä kuitenkin pysyy sellainen näppituntuma koko skitsofrenia kenttään. En sano että kaikkien näiden sadan ihmisen hoito olidi jotenkin täydellistä, mutta edelleen asiakastyytyväisyydellä mitattuna ihan hyvää.

Kuriositeettina mainittakoon että skitsofreenikkoja on se noin 1% väestöstä. Eli myös annettujen diagnoosien määrä vastaa tätä lukua. Diagnoosin määrä ei siis ole mikään mielivaltainen luku jota vain annetaan mielinmäärin, niin kuin apteekin jonotuslappuja.

Lue lisää

Joillekin on tuo kyseinen skitsofreniadiagnoosi annettu aika tavalla jo valmiiksi otetun asenteen perusteella. Tarkkaillaan potilasta, joo, kysellään asioita, ja hmmm., jokin ei vaikuta normaalilta, potilas ravaa liian paljon, tai joutuu psykiatriseen sairaalaan, joo, sekin alkaa sopia skitsofreniaan. Sitten listataan oireita yhteen, ja yllätys yllätys siihen kerätään joitakin ihan somaattisiinkin sairauksiin sopivia oireita. Vähän aikaa tuumitaan, sitten tehdään päätös, oireet sopivat skitsofreniaan. Ja eikun koko loppuelämän kestävälle lääkitykselle.

Tiesitkö muuten, että somaattisissakin sairauksissa on joskus samoja oireita, kuin psykiatrisissa sairauksissa? Yllätys, yllätys, mm. ahdistuneisuutta, masennusta, väsymystä ja jopa sekavuutta.

Hienosti toimii sairauksien kartoitus, tai niiden erotusdiagnostiikka! Ottakaa tämä huumorilla, koska tarkoitin, että juuri päinvastoin.

Kas näin me hoidetaan myös elämässään kenties vain sosiaalisista ja perhe, tai muista ongelmista kärsiviä ihmisiä!

Mitä hyötyä tästä on eliniäksi kenties leimatulle ihmisparalle, joka erehtyi hakemaan itselleen apua. No, luulo ei todellakaan ole tiedon väärti!

Eikö olekin hauskaa, kun tietää, miten terveydenhuollossa joskus toimitaan?

Anonyymi kirjoitti:

Joillekin on tuo kyseinen skitsofreniadiagnoosi annettu aika tavalla jo valmiiksi otetun asenteen perusteella. Tarkkaillaan potilasta, joo, kysellään asioita, ja hmmm., jokin ei vaikuta normaalilta, potilas ravaa liian paljon, tai joutuu psykiatriseen sairaalaan, joo, sekin alkaa sopia skitsofreniaan. Sitten listataan oireita yhteen, ja yllätys yllätys siihen kerätään joitakin ihan somaattisiinkin sairauksiin sopivia oireita. Vähän aikaa tuumitaan, sitten tehdään päätös, oireet sopivat skitsofreniaan. Ja eikun koko loppuelämän kestävälle lääkitykselle.

Tiesitkö muuten, että somaattisissakin sairauksissa on joskus samoja oireita, kuin psykiatrisissa sairauksissa? Yllätys, yllätys, mm. ahdistuneisuutta, masennusta, väsymystä ja jopa sekavuutta.

Hienosti toimii sairauksien kartoitus, tai niiden erotusdiagnostiikka! Ottakaa tämä huumorilla, koska tarkoitin, että juuri päinvastoin.

Kas näin me hoidetaan myös elämässään kenties vain sosiaalisista ja perhe, tai muista ongelmista kärsiviä ihmisiä!

Mitä hyötyä tästä on eliniäksi kenties leimatulle ihmisparalle, joka erehtyi hakemaan itselleen apua. No, luulo ei todellakaan ole tiedon väärti!

Eikö olekin hauskaa, kun tietää, miten terveydenhuollossa joskus toimitaan?

Lue lisää

Just näin!
Osuvasti on nähty tämä hoitojärjestelmän toiminta ja hyvin sanoitettu.
Näin psyykkiset sairaudet paisuvat kuin pullataikina ja järjestelmä kylvää turhaa sairautta ihmiskunnan keskuudessa.

Anonyymi kirjoitti:

Just näin!
Osuvasti on nähty tämä hoitojärjestelmän toiminta ja hyvin sanoitettu.
Näin psyykkiset sairaudet paisuvat kuin pullataikina ja järjestelmä kylvää turhaa sairautta ihmiskunnan keskuudessa.

Lue lisää

Olisin ihan hyvin voinut itse saada skitsofreniadiagnoosin jos en olisi tajunnut lopettaa aineita mitkä ei sopineet minulle. Ja jos minulla ei olisi ollut perhettä joka olisi tukenut minua pahimpien vieroitusoireiden yli ja olisi tunkenut minut uudelleen sairaalaan. En saanut s diagnoosia koska lopetin aineet ja pystyin taas prosessoimaan ja istumaan paikallaan rauhassa koostuneena ekstrapyramidaalioireiden sijaan. Käytännössä skitsofrenia tarkoittaa psykiatreille ja lääkäreille käytöstä mitä he ei voi ymmärtää joka vaikuttaa hullulta. Sen konteksti harvemmin kiinnostaa ketään.

Anonyymi kirjoitti:

Joillekin on tuo kyseinen skitsofreniadiagnoosi annettu aika tavalla jo valmiiksi otetun asenteen perusteella. Tarkkaillaan potilasta, joo, kysellään asioita, ja hmmm., jokin ei vaikuta normaalilta, potilas ravaa liian paljon, tai joutuu psykiatriseen sairaalaan, joo, sekin alkaa sopia skitsofreniaan. Sitten listataan oireita yhteen, ja yllätys yllätys siihen kerätään joitakin ihan somaattisiinkin sairauksiin sopivia oireita. Vähän aikaa tuumitaan, sitten tehdään päätös, oireet sopivat skitsofreniaan. Ja eikun koko loppuelämän kestävälle lääkitykselle.

Tiesitkö muuten, että somaattisissakin sairauksissa on joskus samoja oireita, kuin psykiatrisissa sairauksissa? Yllätys, yllätys, mm. ahdistuneisuutta, masennusta, väsymystä ja jopa sekavuutta.

Hienosti toimii sairauksien kartoitus, tai niiden erotusdiagnostiikka! Ottakaa tämä huumorilla, koska tarkoitin, että juuri päinvastoin.

Kas näin me hoidetaan myös elämässään kenties vain sosiaalisista ja perhe, tai muista ongelmista kärsiviä ihmisiä!

Mitä hyötyä tästä on eliniäksi kenties leimatulle ihmisparalle, joka erehtyi hakemaan itselleen apua. No, luulo ei todellakaan ole tiedon väärti!

Eikö olekin hauskaa, kun tietää, miten terveydenhuollossa joskus toimitaan?

Lue lisää

Minulle aikoinaan diagnosoitiin skitsoaffektiivinen häiriö.
Jos diagnoosi olisi tehty turhan herkästi, miksei se olisi sitten suoraan ollut skitsofrenia ?
Lääkärit osaavat ymmärtääkseni oireilusta erottaa aika hyvin, mikä on mikäkin sairaus.
On sitten eri asia, kelpaako se potilaalle.

Anonyymi kirjoitti:

Just näin!
Osuvasti on nähty tämä hoitojärjestelmän toiminta ja hyvin sanoitettu.
Näin psyykkiset sairaudet paisuvat kuin pullataikina ja järjestelmä kylvää turhaa sairautta ihmiskunnan keskuudessa.

Lue lisää

Ymmärrän ongelmat, ja tavallaan myös diagnoositkin, mutta sitä en ymmärrä, kun turhan herkästi aletaan ensimmäiseksi lääkitsemään joka vaivaa.

Anonyymi kirjoitti:

Minulle aikoinaan diagnosoitiin skitsoaffektiivinen häiriö.
Jos diagnoosi olisi tehty turhan herkästi, miksei se olisi sitten suoraan ollut skitsofrenia ?
Lääkärit osaavat ymmärtääkseni oireilusta erottaa aika hyvin, mikä on mikäkin sairaus.
On sitten eri asia, kelpaako se potilaalle.

Lue lisää

Moniin eri sairauksiin on liitetty samoja oireita. Ja joitakin oireita on myös somaattisissa sairauksissa.

En ole kyseenalaistanut lääkäreiden ammattitaitoa. Mutta niihin tautiluokituksiin on tullut uusia sairauksia, ja joissakin on jopa samoja oireita. Ja vaikka siellä käytettäisiinkin erotusdiagnostiikkaa, niin silti, jos lääkärillä on jo valmiiksi ottama tietty asenne, tai hän ei pidä kohtaamastaan potilaasta, niin silloin voi käydä niin, että potilaalle annetaan se kaikkein leimaavin diagnoosi mitä on.

Esim. skitsofrenian diagnoosin antamista on perusteltu myös sillä, että henkilö saa toistuvasti psykooseja. Mutta entäpä jos potilaan omahoitaja, tai lääkäri onkin jo valmiiksi asenteellinen, että potilaan käytös tai sanomiset ylitulkitaan skitsofreniaksi, tai paranoidiseksi sellaiseksi?

Terveydenhuollossa tapahtuu todella paljon sellaista, joista moni ei tiedä yhtään mitään. Meillä ajatellaan, että kun on kyse korkeasti koulutetuista, ja heihin liitetään korkeampi moraali etc. että he eivät voisi toimia epäeettisesti. Korkeampi älykkyys, tai kouluttautuneisuus ei tarkoita sitä, etteikö henkilöllä voisi olla huonojakin ominaisuuksia.

Ja kyllä siellä tapahtuu ylidiagnosointia, oireiden liioittelua ja priorisointia. Mm. joissakin yliopistollisten sairaaloiden päivystyksessä lääkärit todellakin tuijottavat liian paljon niihin potilaan aiempiin sairaushistoriaan ja diagnooseihin. Ja tämä selittää osaltaan esim. Itä-Suomessa korkeat luvut M- 1ähetteiden määrissä. Sille toiminnalle on vuosikymmenten perinteet. Myös ne luvut, joita aina esitellään, että Itä-Suomessa on korkeat luvut mt-sairastuvuudessa johtuvat tästä syystä. Eli, lääkärit ovat itse asenteellisia ja tekevät omia tulkintojaan, arvioitaan ja lähetteitä vastaanotolle saapuvista ihmisistä. Suurimmalla osalla heistä on elämässään muita ongelmia, joko mm. sosiaalisissa suhteissa, taloudessa, jaksamisessa, ja stressin kokemisessa. Lääkärit tuijottavat ja näkevät oireet, ja pahimmassa tapauksessa tekevät jopa vääriä arviointeja. Ne luvut esim. mt-sairaiden osalta ovat aika suurelta osin liioiteltuka. Se ilmeisesti palvelee jotakin tiettyä tarkoitusta, tai päämäärää. Yksi niistä on toki lääketeollisuuden hyödyttäminen. Saadaan lisää lääkkeiden käyttäjiä ja maksajia. Nämä ovat niitä ns. vaiettuja asioita, joita ei ole käsitelty edes mediassa.

Anonyymi kirjoitti:

Moniin eri sairauksiin on liitetty samoja oireita. Ja joitakin oireita on myös somaattisissa sairauksissa.

En ole kyseenalaistanut lääkäreiden ammattitaitoa. Mutta niihin tautiluokituksiin on tullut uusia sairauksia, ja joissakin on jopa samoja oireita. Ja vaikka siellä käytettäisiinkin erotusdiagnostiikkaa, niin silti, jos lääkärillä on jo valmiiksi ottama tietty asenne, tai hän ei pidä kohtaamastaan potilaasta, niin silloin voi käydä niin, että potilaalle annetaan se kaikkein leimaavin diagnoosi mitä on.

Esim. skitsofrenian diagnoosin antamista on perusteltu myös sillä, että henkilö saa toistuvasti psykooseja. Mutta entäpä jos potilaan omahoitaja, tai lääkäri onkin jo valmiiksi asenteellinen, että potilaan käytös tai sanomiset ylitulkitaan skitsofreniaksi, tai paranoidiseksi sellaiseksi?

Terveydenhuollossa tapahtuu todella paljon sellaista, joista moni ei tiedä yhtään mitään. Meillä ajatellaan, että kun on kyse korkeasti koulutetuista, ja heihin liitetään korkeampi moraali etc. että he eivät voisi toimia epäeettisesti. Korkeampi älykkyys, tai kouluttautuneisuus ei tarkoita sitä, etteikö henkilöllä voisi olla huonojakin ominaisuuksia.

Ja kyllä siellä tapahtuu ylidiagnosointia, oireiden liioittelua ja priorisointia. Mm. joissakin yliopistollisten sairaaloiden päivystyksessä lääkärit todellakin tuijottavat liian paljon niihin potilaan aiempiin sairaushistoriaan ja diagnooseihin. Ja tämä selittää osaltaan esim. Itä-Suomessa korkeat luvut M- 1ähetteiden määrissä. Sille toiminnalle on vuosikymmenten perinteet. Myös ne luvut, joita aina esitellään, että Itä-Suomessa on korkeat luvut mt-sairastuvuudessa johtuvat tästä syystä. Eli, lääkärit ovat itse asenteellisia ja tekevät omia tulkintojaan, arvioitaan ja lähetteitä vastaanotolle saapuvista ihmisistä. Suurimmalla osalla heistä on elämässään muita ongelmia, joko mm. sosiaalisissa suhteissa, taloudessa, jaksamisessa, ja stressin kokemisessa. Lääkärit tuijottavat ja näkevät oireet, ja pahimmassa tapauksessa tekevät jopa vääriä arviointeja. Ne luvut esim. mt-sairaiden osalta ovat aika suurelta osin liioiteltuka. Se ilmeisesti palvelee jotakin tiettyä tarkoitusta, tai päämäärää. Yksi niistä on toki lääketeollisuuden hyödyttäminen. Saadaan lisää lääkkeiden käyttäjiä ja maksajia. Nämä ovat niitä ns. vaiettuja asioita, joita ei ole käsitelty edes mediassa.

Lue lisää

Edelliseen tekstiin pari korjausta. Kyse oli siis M1-lähetteiden korkeista luvuista. Ja ne luvut mm. mt-oireiden yleisyydestä, tai mt-sairastavuudesta ovat suurelta osin liioiteltuja.

Anonyymi kirjoitti:

Moniin eri sairauksiin on liitetty samoja oireita. Ja joitakin oireita on myös somaattisissa sairauksissa.

En ole kyseenalaistanut lääkäreiden ammattitaitoa. Mutta niihin tautiluokituksiin on tullut uusia sairauksia, ja joissakin on jopa samoja oireita. Ja vaikka siellä käytettäisiinkin erotusdiagnostiikkaa, niin silti, jos lääkärillä on jo valmiiksi ottama tietty asenne, tai hän ei pidä kohtaamastaan potilaasta, niin silloin voi käydä niin, että potilaalle annetaan se kaikkein leimaavin diagnoosi mitä on.

Esim. skitsofrenian diagnoosin antamista on perusteltu myös sillä, että henkilö saa toistuvasti psykooseja. Mutta entäpä jos potilaan omahoitaja, tai lääkäri onkin jo valmiiksi asenteellinen, että potilaan käytös tai sanomiset ylitulkitaan skitsofreniaksi, tai paranoidiseksi sellaiseksi?

Terveydenhuollossa tapahtuu todella paljon sellaista, joista moni ei tiedä yhtään mitään. Meillä ajatellaan, että kun on kyse korkeasti koulutetuista, ja heihin liitetään korkeampi moraali etc. että he eivät voisi toimia epäeettisesti. Korkeampi älykkyys, tai kouluttautuneisuus ei tarkoita sitä, etteikö henkilöllä voisi olla huonojakin ominaisuuksia.

Ja kyllä siellä tapahtuu ylidiagnosointia, oireiden liioittelua ja priorisointia. Mm. joissakin yliopistollisten sairaaloiden päivystyksessä lääkärit todellakin tuijottavat liian paljon niihin potilaan aiempiin sairaushistoriaan ja diagnooseihin. Ja tämä selittää osaltaan esim. Itä-Suomessa korkeat luvut M- 1ähetteiden määrissä. Sille toiminnalle on vuosikymmenten perinteet. Myös ne luvut, joita aina esitellään, että Itä-Suomessa on korkeat luvut mt-sairastuvuudessa johtuvat tästä syystä. Eli, lääkärit ovat itse asenteellisia ja tekevät omia tulkintojaan, arvioitaan ja lähetteitä vastaanotolle saapuvista ihmisistä. Suurimmalla osalla heistä on elämässään muita ongelmia, joko mm. sosiaalisissa suhteissa, taloudessa, jaksamisessa, ja stressin kokemisessa. Lääkärit tuijottavat ja näkevät oireet, ja pahimmassa tapauksessa tekevät jopa vääriä arviointeja. Ne luvut esim. mt-sairaiden osalta ovat aika suurelta osin liioiteltuka. Se ilmeisesti palvelee jotakin tiettyä tarkoitusta, tai päämäärää. Yksi niistä on toki lääketeollisuuden hyödyttäminen. Saadaan lisää lääkkeiden käyttäjiä ja maksajia. Nämä ovat niitä ns. vaiettuja asioita, joita ei ole käsitelty edes mediassa.

Lue lisää

Yksi asia, joka vielä unohtui. Suomessa ei ole tehty, ainakaan toistaiseksi, yhtäkään sellaista tutkimusta, jossa selvitettäisiin, kuinka monen diagnoosi on oikeasti oikein tehty.

Meillä on tapana uskoa ja luottaa siihen, että korkeasti koulutettu voi koskaan toimia väärin, epäeettisesti, tai epäammattimaisesti.

Kuten sanoin, meillä ei ole olemassa niitä oikeita, ja todellisia lukuja.

Ylipäätään kuitenkin se kiinnittyminen ja fokusoituminen niihin oireisiin, tai kunkin henkilön diagnoosiin on aika hölmöä. Koska ne eivät lisää oikeastaan mitään henkistä hyvinvointia, eikä edistä terveyttä.

Enemmän olisi hyötyä siitä, jos siis tarkoitus on edistää henkistä hyvinvointia, niin muuttaa niitä hoitomenetelmiä holistisempaan suuntaan. Enemmän keskusteluja. Ja enemmän kiinnittää huomiota kunkin elämässään vaikeuksissa ja kriisissä olevan elämäntilanteeseen, olosuhteisiin jne. Niiden lääkkeiden määräämisen sijaan. Se on siellä suurena valuvikana. Eli siellä kuvitellaan, että niillä lääkkeillä taiotaan kaikki ihmisen elämässä olevat ongelmat pois. Niin ei valitettavasti tapahdu. Sellaista lääkettä ei ole markkinoilla.

Anonyymi kirjoitti:

Ymmärrän ongelmat, ja tavallaan myös diagnoositkin, mutta sitä en ymmärrä, kun turhan herkästi aletaan ensimmäiseksi lääkitsemään joka vaivaa.

Minä taas ihmettelen ihmisiä jotka väittää että ovat vuosia tai vuosikymmeniä olleet hoidossa ja ovat kieltäytyneet kaikista niistä lääkkeettömistä hoidoista mitä sinä aikana olisi mahdollista käydä.

Anonyymi kirjoitti:

Minä taas ihmettelen ihmisiä jotka väittää että ovat vuosia tai vuosikymmeniä olleet hoidossa ja ovat kieltäytyneet kaikista niistä lääkkeettömistä hoidoista mitä sinä aikana olisi mahdollista käydä.

Lue lisää

Valitettava totuus on, että joillekin sairaille ei kelpaa mikään.
Onhan heille sitten vaikea saada järjestettyä muuta hoitoa kuin ne lääkkeet.
Itselläni kun on diagnoosi, olen törmännyt somaattisella puolella pari kertaa yleislääkäreihin, jotka ovat laittaneet minusta tekstiä psykiatrian puolelle, vaikka lääkärikäyntini ei ole koskenut psyykkisiä vaivoja.
Psykiatrit eivät ole kuitenkaan katsoneet tarpeelliseksi toimia asiassa mitenkään, koska heidän mielestään pärjään jo aivan hyvin.
Diagnoosi saattaa joskus aiheuttaa lieviä hankaluuksia somaattisessa sairaanhoidossa.
Mutta eihän siitä mitään seuraa, jos millekään psyyken hoidolle ei ole tarvetta.
Sen voisi sanoa, että aika turhauttavaa se kyllä on.

Anonyymi kirjoitti:

Yksi asia, joka vielä unohtui. Suomessa ei ole tehty, ainakaan toistaiseksi, yhtäkään sellaista tutkimusta, jossa selvitettäisiin, kuinka monen diagnoosi on oikeasti oikein tehty.

Meillä on tapana uskoa ja luottaa siihen, että korkeasti koulutettu voi koskaan toimia väärin, epäeettisesti, tai epäammattimaisesti.

Kuten sanoin, meillä ei ole olemassa niitä oikeita, ja todellisia lukuja.

Ylipäätään kuitenkin se kiinnittyminen ja fokusoituminen niihin oireisiin, tai kunkin henkilön diagnoosiin on aika hölmöä. Koska ne eivät lisää oikeastaan mitään henkistä hyvinvointia, eikä edistä terveyttä.

Enemmän olisi hyötyä siitä, jos siis tarkoitus on edistää henkistä hyvinvointia, niin muuttaa niitä hoitomenetelmiä holistisempaan suuntaan. Enemmän keskusteluja. Ja enemmän kiinnittää huomiota kunkin elämässään vaikeuksissa ja kriisissä olevan elämäntilanteeseen, olosuhteisiin jne. Niiden lääkkeiden määräämisen sijaan. Se on siellä suurena valuvikana. Eli siellä kuvitellaan, että niillä lääkkeillä taiotaan kaikki ihmisen elämässä olevat ongelmat pois. Niin ei valitettavasti tapahdu. Sellaista lääkettä ei ole markkinoilla.

Lue lisää

Joskus on tullut hoitokulttuurista, että siellä toimivilla on pakonomainen tarve nähdä kaikki oireet jonakin merkkinä sairaudesta. Psykiatriassa ei nähdä, eikä tunnusteta niitä tosiasioita, että esim. liiallinen stressi, eli paineet, yhteiskunnan, tai yksilön itsensä itselle asettamat kohtuuttomat vaatimukset, ongelmat ihmissuhteissa, yksinäisyys ja monet muut tekijät ja asiat voivat aiheuttaa yksilölle oireita. Ja jos ja kun lähdetään etsimällä etsimään jotakin kaiken oireilun selittävää sairautta, kerätään todisteita jostakin psyykkisestä sairaudesta ja psykiatriassa kaikki oireet peilataan sairauden läpi katsottuna, niin meistä jokaisesta saa leivottua psykiatrisen diagnoosin.

Psykiatrisissa sairaaloissa kaikki, mitä potilas sanoo, miten hän, ja käyttäytyy, olemuksesta ja vaatetuksesta lähtien tehdään havaintoja. Jopa puherytmistä lähtien. Jos potilas ei vastaa, tai välttelee katsekontaktia, niin kaikesta tästä tehdään merkintöjä. Ja viimeksimainitusta muuten tehdään se päätelmä, että on psykoosissa tai skitsofreenikko. Eikö olekin mielenkiintoista? Se, että ei ota katsekontaktia voi tarkoittaa myös sitä, että ihminen on ujo ja ehkä hieman sosiaalisesti arka. Tai pelkää arvostelua. Mutta jos niin tekee psykiatrisissa hoitopaikoissa, niin se tulkitaankin joksikin aivan muuksi.

Jos erehtyy sanomaan, että "kotona on vähän vaikeaa", tms. niin hoitohenkilökunta katsoo; potilas on ahdistunut. Sen sijaan, että kysyttäisiin yksilön elämässä olevaa tilannetta ja olosuhteita, niin etsimällä etsitään joitakin todisteita psyykkisestä sairaudesta. Eikö tämä kaikki ole jotenkin absurdia?

Kaikki lähtee psykiatrisessa hoitokulttuurissa siitä, että jos ja kun yksilöllä on psyykkistä oireilua, niin sen taustalla on, tai täytyy olla psyykkinen sairaus.

Kyllä tällä tavalla toimiessa saadaan helposti lisättyä isoja numeroita mt-sairastavuuden osalta.

Kannattaako sanoa kenellekään lääkärille tai hoitajalle, että ahdistaa, väsyttää, tai masentaa? No ei välttämättä. Ellet sitten halua suljetulle.

Jutun juuri on vain siinä, että ne syyt, mitkä oireittesi taustalla eivät hoidu, tai parane mt-palvelupaikoissa. Koska niissä sinulle tarjotaan ja annetaan kaikkeen vastaukseksi ja ainoaksi hoidoksi diagnooseja ja lääkkeitä. Jotka kumpikaan eivät ratkaise sinun elämässäsi oireita aiheuttaneita asioita. Ymmärrättekö nyt, mitä tarkoitin?

Anonyymi kirjoitti:

Joskus on tullut hoitokulttuurista, että siellä toimivilla on pakonomainen tarve nähdä kaikki oireet jonakin merkkinä sairaudesta. Psykiatriassa ei nähdä, eikä tunnusteta niitä tosiasioita, että esim. liiallinen stressi, eli paineet, yhteiskunnan, tai yksilön itsensä itselle asettamat kohtuuttomat vaatimukset, ongelmat ihmissuhteissa, yksinäisyys ja monet muut tekijät ja asiat voivat aiheuttaa yksilölle oireita. Ja jos ja kun lähdetään etsimällä etsimään jotakin kaiken oireilun selittävää sairautta, kerätään todisteita jostakin psyykkisestä sairaudesta ja psykiatriassa kaikki oireet peilataan sairauden läpi katsottuna, niin meistä jokaisesta saa leivottua psykiatrisen diagnoosin.

Psykiatrisissa sairaaloissa kaikki, mitä potilas sanoo, miten hän, ja käyttäytyy, olemuksesta ja vaatetuksesta lähtien tehdään havaintoja. Jopa puherytmistä lähtien. Jos potilas ei vastaa, tai välttelee katsekontaktia, niin kaikesta tästä tehdään merkintöjä. Ja viimeksimainitusta muuten tehdään se päätelmä, että on psykoosissa tai skitsofreenikko. Eikö olekin mielenkiintoista? Se, että ei ota katsekontaktia voi tarkoittaa myös sitä, että ihminen on ujo ja ehkä hieman sosiaalisesti arka. Tai pelkää arvostelua. Mutta jos niin tekee psykiatrisissa hoitopaikoissa, niin se tulkitaankin joksikin aivan muuksi.

Jos erehtyy sanomaan, että "kotona on vähän vaikeaa", tms. niin hoitohenkilökunta katsoo; potilas on ahdistunut. Sen sijaan, että kysyttäisiin yksilön elämässä olevaa tilannetta ja olosuhteita, niin etsimällä etsitään joitakin todisteita psyykkisestä sairaudesta. Eikö tämä kaikki ole jotenkin absurdia?

Kaikki lähtee psykiatrisessa hoitokulttuurissa siitä, että jos ja kun yksilöllä on psyykkistä oireilua, niin sen taustalla on, tai täytyy olla psyykkinen sairaus.

Kyllä tällä tavalla toimiessa saadaan helposti lisättyä isoja numeroita mt-sairastavuuden osalta.

Kannattaako sanoa kenellekään lääkärille tai hoitajalle, että ahdistaa, väsyttää, tai masentaa? No ei välttämättä. Ellet sitten halua suljetulle.

Jutun juuri on vain siinä, että ne syyt, mitkä oireittesi taustalla eivät hoidu, tai parane mt-palvelupaikoissa. Koska niissä sinulle tarjotaan ja annetaan kaikkeen vastaukseksi ja ainoaksi hoidoksi diagnooseja ja lääkkeitä. Jotka kumpikaan eivät ratkaise sinun elämässäsi oireita aiheuttaneita asioita. Ymmärrättekö nyt, mitä tarkoitin?

Lue lisää

Edelliseen tekstiin pieni korjaus, unohtui pari sanaa ensimmäisestä lauseesta: Joskus on tullut laitettua merkille psykiatrisesta hoitokulttuurista jne...

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen tekstiin pieni korjaus, unohtui pari sanaa ensimmäisestä lauseesta: Joskus on tullut laitettua merkille psykiatrisesta hoitokulttuurista jne...

Itsekin laitoin aikoinaan merkille vaikka mitä.
Eri tavalla silloin alkuaikoina kun sairastuin, olin huonossa kunnossa.
Myöhemmin, kun aloin toipumaan, laitoin asioita merkille ihan eri tavalla, uudella tavalla.
Katsoin, näin ja ymmärsin paljon asioita eri tavalla, kuin aiemmin ollessani huonossa kunnossa.
Nyt monta vuotta olen laittanut merkille sen, etten enää jaksa enkä viitsi pyöritellä mielessäni vuosien varrella kokemiani asioita, osastohoitoihin, lääkkeisiin, ym. liittyviin, koska mitä siitä hyötyisin enää nykyään.
Haluan keskittyä nykyiseen parempaan elämääni, toki muistaen menneet, mutta vähemmän niitä muistellen. En yleensäkään halua jäädä jumiin menneisiin ikävämpiin asioihin ja tapahtumiin, se on henkisesti helpompaa.

Anonyymi kirjoitti:

Joskus on tullut hoitokulttuurista, että siellä toimivilla on pakonomainen tarve nähdä kaikki oireet jonakin merkkinä sairaudesta. Psykiatriassa ei nähdä, eikä tunnusteta niitä tosiasioita, että esim. liiallinen stressi, eli paineet, yhteiskunnan, tai yksilön itsensä itselle asettamat kohtuuttomat vaatimukset, ongelmat ihmissuhteissa, yksinäisyys ja monet muut tekijät ja asiat voivat aiheuttaa yksilölle oireita. Ja jos ja kun lähdetään etsimällä etsimään jotakin kaiken oireilun selittävää sairautta, kerätään todisteita jostakin psyykkisestä sairaudesta ja psykiatriassa kaikki oireet peilataan sairauden läpi katsottuna, niin meistä jokaisesta saa leivottua psykiatrisen diagnoosin.

Psykiatrisissa sairaaloissa kaikki, mitä potilas sanoo, miten hän, ja käyttäytyy, olemuksesta ja vaatetuksesta lähtien tehdään havaintoja. Jopa puherytmistä lähtien. Jos potilas ei vastaa, tai välttelee katsekontaktia, niin kaikesta tästä tehdään merkintöjä. Ja viimeksimainitusta muuten tehdään se päätelmä, että on psykoosissa tai skitsofreenikko. Eikö olekin mielenkiintoista? Se, että ei ota katsekontaktia voi tarkoittaa myös sitä, että ihminen on ujo ja ehkä hieman sosiaalisesti arka. Tai pelkää arvostelua. Mutta jos niin tekee psykiatrisissa hoitopaikoissa, niin se tulkitaankin joksikin aivan muuksi.

Jos erehtyy sanomaan, että "kotona on vähän vaikeaa", tms. niin hoitohenkilökunta katsoo; potilas on ahdistunut. Sen sijaan, että kysyttäisiin yksilön elämässä olevaa tilannetta ja olosuhteita, niin etsimällä etsitään joitakin todisteita psyykkisestä sairaudesta. Eikö tämä kaikki ole jotenkin absurdia?

Kaikki lähtee psykiatrisessa hoitokulttuurissa siitä, että jos ja kun yksilöllä on psyykkistä oireilua, niin sen taustalla on, tai täytyy olla psyykkinen sairaus.

Kyllä tällä tavalla toimiessa saadaan helposti lisättyä isoja numeroita mt-sairastavuuden osalta.

Kannattaako sanoa kenellekään lääkärille tai hoitajalle, että ahdistaa, väsyttää, tai masentaa? No ei välttämättä. Ellet sitten halua suljetulle.

Jutun juuri on vain siinä, että ne syyt, mitkä oireittesi taustalla eivät hoidu, tai parane mt-palvelupaikoissa. Koska niissä sinulle tarjotaan ja annetaan kaikkeen vastaukseksi ja ainoaksi hoidoksi diagnooseja ja lääkkeitä. Jotka kumpikaan eivät ratkaise sinun elämässäsi oireita aiheuttaneita asioita. Ymmärrättekö nyt, mitä tarkoitin?

Lue lisää

Kyllähän psykiatrit ymmärtää, että ihmisten psyykkinen oireilu voi johtua stressistä, paineista, vastoinkäymisistä, miten kenelläkin, koska jopa " tavis " tajuaa, että ihmisen psyyke reagoi kaikkeen, mikä tulee itsensä ulkopuolelta, ihan samalla tavalla kuin jokainen itse reagoi omaankin toimintaan ja ajatteluun.
Ongelma on siinä, miksi ihmiset reagoivat niin eri tavoin stressiin, paineeseen, jne. Mikä on se tekijä, että toiset sairastuvat, toiset eivät ? Psyykessähän se ongelma jossain on.

Anonyymi kirjoitti:

Itsekin laitoin aikoinaan merkille vaikka mitä.
Eri tavalla silloin alkuaikoina kun sairastuin, olin huonossa kunnossa.
Myöhemmin, kun aloin toipumaan, laitoin asioita merkille ihan eri tavalla, uudella tavalla.
Katsoin, näin ja ymmärsin paljon asioita eri tavalla, kuin aiemmin ollessani huonossa kunnossa.
Nyt monta vuotta olen laittanut merkille sen, etten enää jaksa enkä viitsi pyöritellä mielessäni vuosien varrella kokemiani asioita, osastohoitoihin, lääkkeisiin, ym. liittyviin, koska mitä siitä hyötyisin enää nykyään.
Haluan keskittyä nykyiseen parempaan elämääni, toki muistaen menneet, mutta vähemmän niitä muistellen. En yleensäkään halua jäädä jumiin menneisiin ikävämpiin asioihin ja tapahtumiin, se on henkisesti helpompaa.

Lue lisää

Psykiatriassa olevat eivät ole oikeasti kiinnostuneita yksilön oireiden taustalla olevista syistä. Eikö se ole tavallaan ihmisten kusettamista? Onko se mielestänne oikein?

Ja ne pahaa aavistamattomat, joilla on elämässä kriisejä joutuvat taas systeemin rattaisiin, eivätkä saa niitä oikeita apuja, tukea ja hoitoja, mitä pitäisi, mutta sen sijaan saavatkin vain leimaavia diagnooseja ja lääkkeitä, jotka eivät heidän niitä todellisia elämässä olevia ongelmia ratkaise. Tilalle tuleekin sitten lisää kaikkea muuta, mm. lääkkeiden haittavaikutuksia ja lisäsairauksia .

Joillekin on siis yhdentekevää, että tulee lisää uhreja ja ihmiset eivät saa sitä osakseen edes ymmärtämystä. Välittämisestä puhumattakaan.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatriassa olevat eivät ole oikeasti kiinnostuneita yksilön oireiden taustalla olevista syistä. Eikö se ole tavallaan ihmisten kusettamista? Onko se mielestänne oikein?

Ja ne pahaa aavistamattomat, joilla on elämässä kriisejä joutuvat taas systeemin rattaisiin, eivätkä saa niitä oikeita apuja, tukea ja hoitoja, mitä pitäisi, mutta sen sijaan saavatkin vain leimaavia diagnooseja ja lääkkeitä, jotka eivät heidän niitä todellisia elämässä olevia ongelmia ratkaise. Tilalle tuleekin sitten lisää kaikkea muuta, mm. lääkkeiden haittavaikutuksia ja lisäsairauksia .

Joillekin on siis yhdentekevää, että tulee lisää uhreja ja ihmiset eivät saa sitä osakseen edes ymmärtämystä. Välittämisestä puhumattakaan.

Lue lisää

Mietipä kuinka monta ihmishenkeä psykiatria on myös pelastanut ?
Kuinka paljon ihmisiä pärjää elämässään paremmin psykiatrian tuella/avulla ?
En itsekään olisi pelkästään kehumassa psykiatriaa, mutta en myöskään pelkästään haukkumassa.
Omalla kohdallani on tullut paljon mietittyä, miksi psykiatrian puolella aloin pärjäämään paremmin, kun itselläni vointi parani. Toki olen löytänyt siihen vastauksenkin itselleni.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatriassa olevat eivät ole oikeasti kiinnostuneita yksilön oireiden taustalla olevista syistä. Eikö se ole tavallaan ihmisten kusettamista? Onko se mielestänne oikein?

Ja ne pahaa aavistamattomat, joilla on elämässä kriisejä joutuvat taas systeemin rattaisiin, eivätkä saa niitä oikeita apuja, tukea ja hoitoja, mitä pitäisi, mutta sen sijaan saavatkin vain leimaavia diagnooseja ja lääkkeitä, jotka eivät heidän niitä todellisia elämässä olevia ongelmia ratkaise. Tilalle tuleekin sitten lisää kaikkea muuta, mm. lääkkeiden haittavaikutuksia ja lisäsairauksia .

Joillekin on siis yhdentekevää, että tulee lisää uhreja ja ihmiset eivät saa sitä osakseen edes ymmärtämystä. Välittämisestä puhumattakaan.

Lue lisää

Millä mittarilla taas mittaat tätä kiinnostusta yksilön taustoista? Narsismi meterillä?

Hoitotaho on kuitenkin ihan hyvin kiinnostunut ihmisestä.

Usein hoitotaho on se joka vielä ammattinsa puolesta kuuntelee sitä änkyrävänkyrää joka on jo kauansitten hiihtänyt suksensa ristiin kaikkien omaisten ja kavereiden kanssa.

Mutta hoitotahokaan ei pysty pelastamaan sitä änkyrävänkyrää häneltä itseltään tai hänen vuosien aikana aiheuttamia ongelmia. eikä sevoi toimia änkyrävänkyrän esitaistelijana änkyröinnissä.

Anonyymi kirjoitti:

Millä mittarilla taas mittaat tätä kiinnostusta yksilön taustoista? Narsismi meterillä?

Hoitotaho on kuitenkin ihan hyvin kiinnostunut ihmisestä.

Usein hoitotaho on se joka vielä ammattinsa puolesta kuuntelee sitä änkyrävänkyrää joka on jo kauansitten hiihtänyt suksensa ristiin kaikkien omaisten ja kavereiden kanssa.

Mutta hoitotahokaan ei pysty pelastamaan sitä änkyrävänkyrää häneltä itseltään tai hänen vuosien aikana aiheuttamia ongelmia. eikä sevoi toimia änkyrävänkyrän esitaistelijana änkyröinnissä.

Lue lisää

Kunnon stereotyypin vääntöä ihmisistä kutsua heitä änkyrävänkyröiksi. Eipä ainakaan itsellä ole tarvetta esitaistelijalle tai ole ollut ongelmia ihmissuhteissa niin että ne olisi katkenneet.

Anonyymi kirjoitti:

Mietipä kuinka monta ihmishenkeä psykiatria on myös pelastanut ?
Kuinka paljon ihmisiä pärjää elämässään paremmin psykiatrian tuella/avulla ?
En itsekään olisi pelkästään kehumassa psykiatriaa, mutta en myöskään pelkästään haukkumassa.
Omalla kohdallani on tullut paljon mietittyä, miksi psykiatrian puolella aloin pärjäämään paremmin, kun itselläni vointi parani. Toki olen löytänyt siihen vastauksenkin itselleni.

Lue lisää

"Mikä on se tekijä, että toiset sairastuvat, toiset eivät ? Psyykessähän se ongelma jossain on."

Ihmisten tarvitsisi kuulla vähemmän mikä heidän aivoissa on viallista tai korjattavaa aineilla ja enemmän että heidän reagointi voi olla ihan normaalia ylikuormittavaan tilanteeseen nähden. Psykiatriassa ei yleensä nähdä ihmisten vahvuutta ja resilienssiä tai kontekstia oireille, vain sairaus.

Anonyymi kirjoitti:

Kunnon stereotyypin vääntöä ihmisistä kutsua heitä änkyrävänkyröiksi. Eipä ainakaan itsellä ole tarvetta esitaistelijalle tai ole ollut ongelmia ihmissuhteissa niin että ne olisi katkenneet.

Lue lisää

No ehkä tähän kohtaan sitten riittää että esität sen vaihtoehtoisen mittarin millä sitä hoidon inhimillisyyttä mitataan, jos asiakastyytyväisyys mittari ei kelpaa.

Anonyymi kirjoitti:

"Mikä on se tekijä, että toiset sairastuvat, toiset eivät ? Psyykessähän se ongelma jossain on."

Ihmisten tarvitsisi kuulla vähemmän mikä heidän aivoissa on viallista tai korjattavaa aineilla ja enemmän että heidän reagointi voi olla ihan normaalia ylikuormittavaan tilanteeseen nähden. Psykiatriassa ei yleensä nähdä ihmisten vahvuutta ja resilienssiä tai kontekstia oireille, vain sairaus.

Lue lisää

Mistä taas tällainen harhaväite?

Anonyymi kirjoitti:

Kunnon stereotyypin vääntöä ihmisistä kutsua heitä änkyrävänkyröiksi. Eipä ainakaan itsellä ole tarvetta esitaistelijalle tai ole ollut ongelmia ihmissuhteissa niin että ne olisi katkenneet.

Lue lisää

Joku katkeroitunut ja kyynistynyt, elämäänsä kyllästynyt kenties ammattilainen haukkuu ihmisiä änkyrävänkyröiksi.
Ehkä hän jotain iloa siitä itselleen saa, mikäs siinä.

Anonyymi kirjoitti:

"Mikä on se tekijä, että toiset sairastuvat, toiset eivät ? Psyykessähän se ongelma jossain on."

Ihmisten tarvitsisi kuulla vähemmän mikä heidän aivoissa on viallista tai korjattavaa aineilla ja enemmän että heidän reagointi voi olla ihan normaalia ylikuormittavaan tilanteeseen nähden. Psykiatriassa ei yleensä nähdä ihmisten vahvuutta ja resilienssiä tai kontekstia oireille, vain sairaus.

Lue lisää

Jos kaikilla olisi riittävästi sitä vahvuutta ja resilienssiä, ei mt-ongelmiakaan olisi niin paljon kuin on.
Ainahan joku voi hokea toiselle kuinka hyvä ja vahva sinä/minä oletkaan, mutta eihän se riitä. Se vahvuus ja resilienssi ei kasva toisten hokemana, isoimmaksi osaksi se lähtee ihan vaan itsestä.
Kun ajattelen omaa historiaani psykiatriassa, niin kyllä siellä taidettiin juurikin sitä vahvuutta yrittää kasvattaa, ja onnistuttiinkin. Oireidenkin syitä kaiveltiin, sitä kautta päästiin ongelman aiheuttajaan, ja päästiin sitä työstämään.
Onhan se tiedettävä, mitä aletaan hoitaa, että se hoito onnistuu.

Anonyymi kirjoitti:

No ehkä tähän kohtaan sitten riittää että esität sen vaihtoehtoisen mittarin millä sitä hoidon inhimillisyyttä mitataan, jos asiakastyytyväisyys mittari ei kelpaa.

Jos ei ole itseensä lainkaan tyytyväinen, on tosi vaikeaa olla tyytyväinen mihinkään muuhunkaan. Tämän on ainakin itselleni elämänkokemus opettanut.

Anonyymi kirjoitti:

Joku katkeroitunut ja kyynistynyt, elämäänsä kyllästynyt kenties ammattilainen haukkuu ihmisiä änkyrävänkyröiksi.
Ehkä hän jotain iloa siitä itselleen saa, mikäs siinä.

Lue lisää

Samalla logiikalla ne ammattimaiset valittajat siellä pahoittaa mielensä kun tietäävät, ettei kaikkia ihmisiä pidetä änkyrävänkyröinä, edes katkeroituneiden hoitajien toimesta.

Ja kun nyt aiheeseen päästiin, miksi hoitajien pitäisi katkeroitua?

Anonyymi kirjoitti:

Samalla logiikalla ne ammattimaiset valittajat siellä pahoittaa mielensä kun tietäävät, ettei kaikkia ihmisiä pidetä änkyrävänkyröinä, edes katkeroituneiden hoitajien toimesta.

Ja kun nyt aiheeseen päästiin, miksi hoitajien pitäisi katkeroitua?

Lue lisää

Onnekseni minun ei tarvitse vastata tuohon kysymykseen.
Ymmärrän hyvin tuon sairaan ihmisen änkyrävänkyröinnin siinä vaiheessa, kun hän on huonossa kunnossa.
Tilanne kyllä yleensä muuttuu, kun alkaa tapahtumaan toipumista.

Anonyymi kirjoitti:

Jos kaikilla olisi riittävästi sitä vahvuutta ja resilienssiä, ei mt-ongelmiakaan olisi niin paljon kuin on.
Ainahan joku voi hokea toiselle kuinka hyvä ja vahva sinä/minä oletkaan, mutta eihän se riitä. Se vahvuus ja resilienssi ei kasva toisten hokemana, isoimmaksi osaksi se lähtee ihan vaan itsestä.
Kun ajattelen omaa historiaani psykiatriassa, niin kyllä siellä taidettiin juurikin sitä vahvuutta yrittää kasvattaa, ja onnistuttiinkin. Oireidenkin syitä kaiveltiin, sitä kautta päästiin ongelman aiheuttajaan, ja päästiin sitä työstämään.
Onhan se tiedettävä, mitä aletaan hoitaa, että se hoito onnistuu.

Lue lisää

Mukava lukea näitä onnistuneita hoitotapauksia. Missähän päin tällaisia hoitopaikkoja on olemassa?
Mutta niitä taitaa olla vain vähän siihen nähden miten paljon psykistrisessa hoitojärjestelmässä potilaita käsitellään. Suurin osa on sitä rutiinia, juoksutetaan ihmisiä vastaanotoilla vastailemassa rutiini kysymyksiin, välillä käytetään osastohoidossa. Samoja lääkepillereitä aina vain tarjotaan kaikille riippumatta siitä minkä takia on mennyt apua hakemaan. Ei osata puuttua ongelmien juurisyihin joten hoidetaan diagnoosia.

Kyllä hoitotaho on aidosti kiinnostunut ihmisistä ja haluaa auttaa, eivätän he muuten jaksaisi työtään tehdä. Mutta heidän toimintansa ja menetelmänsä ja tietonsa lähtevät sellaisesta toimintakulttuurista joka keskittyy enemmän järjestelmään ja oireiden (myöslääkkeiden tuomien) tutkimiseen. Potilas keskittyy itsensä tutkisteluun ja sairaan rooliin opettelemiseen hoitotahon opastamana.

Anonyymi kirjoitti:

Mukava lukea näitä onnistuneita hoitotapauksia. Missähän päin tällaisia hoitopaikkoja on olemassa?
Mutta niitä taitaa olla vain vähän siihen nähden miten paljon psykistrisessa hoitojärjestelmässä potilaita käsitellään. Suurin osa on sitä rutiinia, juoksutetaan ihmisiä vastaanotoilla vastailemassa rutiini kysymyksiin, välillä käytetään osastohoidossa. Samoja lääkepillereitä aina vain tarjotaan kaikille riippumatta siitä minkä takia on mennyt apua hakemaan. Ei osata puuttua ongelmien juurisyihin joten hoidetaan diagnoosia.

Kyllä hoitotaho on aidosti kiinnostunut ihmisistä ja haluaa auttaa, eivätän he muuten jaksaisi työtään tehdä. Mutta heidän toimintansa ja menetelmänsä ja tietonsa lähtevät sellaisesta toimintakulttuurista joka keskittyy enemmän järjestelmään ja oireiden (myöslääkkeiden tuomien) tutkimiseen. Potilas keskittyy itsensä tutkisteluun ja sairaan rooliin opettelemiseen hoitotahon opastamana.

Lue lisää

Minulla on tähän vaihtoehtoinen teoria.

Se rutiini on juuri sitä omien vahvuuksien etsimistä, ja siksi nimenomaan avohoidossa asiakastyytyväisyys on ennätyslukemissa.

Hoito ei tietenkään ole täydellistä, mutta vuosikymmenten, tai jopa satojen saatossa se on kehittynyt sellaiseksi, että se suuri enemmistö joka haluaa ottaa sitä vastaan hyötyy siitä eniten.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla on tähän vaihtoehtoinen teoria.

Se rutiini on juuri sitä omien vahvuuksien etsimistä, ja siksi nimenomaan avohoidossa asiakastyytyväisyys on ennätyslukemissa.

Hoito ei tietenkään ole täydellistä, mutta vuosikymmenten, tai jopa satojen saatossa se on kehittynyt sellaiseksi, että se suuri enemmistö joka haluaa ottaa sitä vastaan hyötyy siitä eniten.

Lue lisää

"Hoito ei tietenkään ole täydellistä..."

Tuohon viimeiseksi kirjoittamaasi on pakko kommentoida, että se sinun "suuri enemmistö" ei oikeasti ensin edes tiedä, mihin psykiatria, sen kulttuuri, asenteet, potilaiden kohtelu ja käytössä olevat hoitomenetelmät pohjautuvat. He enemmänkin ajautuvat joko liiallisen stressin, uniongelmien, ihmissuhde tai muiden ongelmien takia esim. päivystykseen, josta heidät sitten ohjataan ja lähetetään psykiatrisiin hoitopaikkoihin. Monella on esim. ahdistuneisuutta, joka aina juontaa, tai johtuu jostakin. Mutta ihminen ei välttämättä itsekään tunnista sitä, miksi hän on ahdistunut. Jos pystyy tunnistamaan ja tekemään sille ahdistusta aiheuttavalle asialle jotakin, ilman, että alkaa suinpäin käyttämään ahdistusta lievittäviä lääkkeitä, niin se on parempi vaihtoehto, kuin se, että hankkii itselleen jonkin diagnoosin.

Psykiatriassa kaikki oireet nähdään merkkinä ja todisteena jostakin psyykkisestä häiriöstä, tai sairaudesta. Minun mielestä asia ei ole ihan noin. Silloin, kun jokin tiede ja siellä toimivat alkavat pitää jotakin ehdottomana totuutena, siinä on olemassa se vaara, että suljetaan silmät, eikä joko nähdä, ymmärretä, tai haluta myöntää, että jotkin tietyt asiat voivat aiheuttaa yksilölle oireita, ilman, että on välttämättä edes kyse mistään sairaudesta. Itse näkisin esim. ahdistuneisuuden merkkinä siitä, että se on vain pelkkä reaktio johonkin esim. vaikeaan elämäntilanteeseen. Mutta psykiatriassa näitä asioita, kuten yksilön kulloistakin elämäntilannetta, tai siinä olevia olosuhteita ei tunnusteta, vaan niitä ignoorataan. Minusta se on väärin. Tästä syystä psykiatriassa ei kyetä auttamaan kaikkia ihmisiä. Minuun se ei ainakaan enää kolahda. Eikä kyse ole mistään sairaudentunnottomuudesta. Vaan siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että psykiatria näkee kaikki yksilön oireet ja koko yksilön sairausviitekehyksen läpi katsottuna. Psykiatria voisi olla enemmän jokaista ongelmissa olevaa yksilöä oikeasti enemmän auttavaa.

Anonyymi kirjoitti:

"Hoito ei tietenkään ole täydellistä..."

Tuohon viimeiseksi kirjoittamaasi on pakko kommentoida, että se sinun "suuri enemmistö" ei oikeasti ensin edes tiedä, mihin psykiatria, sen kulttuuri, asenteet, potilaiden kohtelu ja käytössä olevat hoitomenetelmät pohjautuvat. He enemmänkin ajautuvat joko liiallisen stressin, uniongelmien, ihmissuhde tai muiden ongelmien takia esim. päivystykseen, josta heidät sitten ohjataan ja lähetetään psykiatrisiin hoitopaikkoihin. Monella on esim. ahdistuneisuutta, joka aina juontaa, tai johtuu jostakin. Mutta ihminen ei välttämättä itsekään tunnista sitä, miksi hän on ahdistunut. Jos pystyy tunnistamaan ja tekemään sille ahdistusta aiheuttavalle asialle jotakin, ilman, että alkaa suinpäin käyttämään ahdistusta lievittäviä lääkkeitä, niin se on parempi vaihtoehto, kuin se, että hankkii itselleen jonkin diagnoosin.

Psykiatriassa kaikki oireet nähdään merkkinä ja todisteena jostakin psyykkisestä häiriöstä, tai sairaudesta. Minun mielestä asia ei ole ihan noin. Silloin, kun jokin tiede ja siellä toimivat alkavat pitää jotakin ehdottomana totuutena, siinä on olemassa se vaara, että suljetaan silmät, eikä joko nähdä, ymmärretä, tai haluta myöntää, että jotkin tietyt asiat voivat aiheuttaa yksilölle oireita, ilman, että on välttämättä edes kyse mistään sairaudesta. Itse näkisin esim. ahdistuneisuuden merkkinä siitä, että se on vain pelkkä reaktio johonkin esim. vaikeaan elämäntilanteeseen. Mutta psykiatriassa näitä asioita, kuten yksilön kulloistakin elämäntilannetta, tai siinä olevia olosuhteita ei tunnusteta, vaan niitä ignoorataan. Minusta se on väärin. Tästä syystä psykiatriassa ei kyetä auttamaan kaikkia ihmisiä. Minuun se ei ainakaan enää kolahda. Eikä kyse ole mistään sairaudentunnottomuudesta. Vaan siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että psykiatria näkee kaikki yksilön oireet ja koko yksilön sairausviitekehyksen läpi katsottuna. Psykiatria voisi olla enemmän jokaista ongelmissa olevaa yksilöä oikeasti enemmän auttavaa.

Lue lisää

Mihin perustuu väite, ettei suuri yleisö pysty itse määrittelemään, sitä että mikä on heidän mielestään hyvää hoitokulttuuria, heille sopivia asenteita tai kohtelua?

Mitä faktaa tämän väitteen tueksi on?

Anteeksi jos joudun taas tylyttämään, mutta meillä on osastot täynnä supersankareita, Jeesuksia ja joulupukkeja, jotka kaikki tietää, kaikki asiat paremmin kuin suuri yleisö, silti kukaan heistä ei osaa parantaa syöpää tai sotia, tuiki tavallisesta sairaudentunnottomuudesta puhumattakaan.

Anonyymi kirjoitti:

Mihin perustuu väite, ettei suuri yleisö pysty itse määrittelemään, sitä että mikä on heidän mielestään hyvää hoitokulttuuria, heille sopivia asenteita tai kohtelua?

Mitä faktaa tämän väitteen tueksi on?

Anteeksi jos joudun taas tylyttämään, mutta meillä on osastot täynnä supersankareita, Jeesuksia ja joulupukkeja, jotka kaikki tietää, kaikki asiat paremmin kuin suuri yleisö, silti kukaan heistä ei osaa parantaa syöpää tai sotia, tuiki tavallisesta sairaudentunnottomuudesta puhumattakaan.

Lue lisää

Tuosta tuli mieleen sellainen asia, että niinhän natsi-Saksan aikanakin suuri osa kansasta uskoi Hitleriin ja piti häntä puolijumalana.

Vertaus voi kuulostaa raflaavalta, mutta tämä onkin vain yksi esimerkki. Esim. uskonlahkoissa tämä näkyy selviten. Johtajana on jokin karismaattinen henkilö, joka pystyy vakuuttamaan joko sanoilla, tai teoilla ympärillään olevia ihmisiä.

Sama näkyy myös mainoksissa. Eli niillä luodaan mielikuvia jostakin, että kun ostat jotakin tuotetta, niin se joko maistuu, tai näyttää hyvältä. Esim. jäätelömainoksissa tuutti näyttää kuvissa isommalta. Silti nykyiset lähes kaikki markkinoilla olevat, etenkin ne kalliimmat ja luksusjäätelöt ovat kooltaan pienentyneet, kuin pyyt maailmanlopun edellä. Suurtakin yleisöä voi muuten monella tavalla huijata, antamalla siitä väärä, tai virheellinen kuva.

Se, mitä esim. mediassa joskus sanotaan asiantuntijoiden suulla ei aina pidä ihan paikkaansa. Saatetaan antaa esim. sellainen kuva masennuslääkkeistä, kuten SSRI-lääkkeistä aikoinaan, että ne tehoavat masennukseen. Miten sitten loppujen lopuksi kävikään? Eivät ne kaikkien kohdalla vaikuttaneet toivotulla tavalla. Ja lisäksi ne aiheuttivatkin enemmän haittaa, kuin hyötyä käyttäjilleen. Sama koskee todennäköisesti myös neuroleptejä.

Jos ihminen on hyvin epätoivoinen, tai kärsii, tai kokee ahdistusta, masennusta tms., niin ihminen lähtee etsimään ja hakemaan siihen apua. Se, mikä minua vaivaa psykiatrian kohdalla on se, että sen näkemys ihmisestä ja hänen ongelmistaan ja niistä ratkaisukeinoista ovat liian kapeita ja vähäisiä. Julkisella puolella suurintaa osaa psykoosisairausta hoidetaan pääasiassa vain diagnosoimalla ja määräämällä heille lääkkeitä. That`s it! Mitään muita hoitoja ei heille käytännössä anneta. Ja avopuolen "hoidot" ovat pohjimmiltaan pelkkään jutusteluun pohjautuvia. Minusta sellaisilla kyselemisilla tyyliin: "Mitä Sinä teet päivisin?", niillä ei ole mitään hoidollista ulottuvuutta, eikä vaikutusta. Ja lähinnä niiden tarkoitus on tarkkailla potilaan vointia ja hänen lääkitysten käyttöä.

Omalla kohdallani tein sen ratkaisun, että kysyin itseltäni, mihin minä tarvitsen psykiatrian minusta tekemiä määritelmiä, diagnooseja ja minulle määrättyjä lääkkeitä? Ja tulin siihen tulokseen, että en tee niillä mitään. Eivät ne edistä minun henkistä ja fyysistä hyvinvointia ja terveyttä millään tavalla. Itse asiassa voin tuolloin huomattavasti huonommin. Toimintakyky heikkeni, väsymys paheni jne. ja alkoholisoiduin neuroleptien käyttämisen seurauksena. Oma vointi on se mittari, joka minun mielestä riittää päätöksen tekemiseen.

Psykiatrian kapea-alaiset näkemykset, vähäiset hoidon todelliset vaikuttavuudet henkiseen hyvinvointiin ja jaksamiseen, sekä psykiatrian "totuudet" eivät kiinnosta minua.

Jos psykiatria olisi holistisempaa, ja jos siellä toimivat olisivat oikeasti empaattisia ja siellä nähtäisiin potilas tasavertaisesti kohdattavana ihmisenä, eikä se olisi niin sairaus ja lääkekeskeistä, ja siellä huomioitaisiin ja keskityttäisiin enemmän kunkin vastaanotolle tulevan elämässä tapahtuneisiin asioihin, olosuhteisiin ja elämäntilanteisiin, niin sitten varmaan voisikin käyttää sellaisia palveluita. Minä en ole sellaista kuitenkaan siellä nähnyt, havainnut, enkä kokenut. Ja ennätin käyttää niitä kyseisiä palveluita ja lääkkeitäkin vähän yli 20 vuoden ajalta.

Anonyymi kirjoitti:

Tuosta tuli mieleen sellainen asia, että niinhän natsi-Saksan aikanakin suuri osa kansasta uskoi Hitleriin ja piti häntä puolijumalana.

Vertaus voi kuulostaa raflaavalta, mutta tämä onkin vain yksi esimerkki. Esim. uskonlahkoissa tämä näkyy selviten. Johtajana on jokin karismaattinen henkilö, joka pystyy vakuuttamaan joko sanoilla, tai teoilla ympärillään olevia ihmisiä.

Sama näkyy myös mainoksissa. Eli niillä luodaan mielikuvia jostakin, että kun ostat jotakin tuotetta, niin se joko maistuu, tai näyttää hyvältä. Esim. jäätelömainoksissa tuutti näyttää kuvissa isommalta. Silti nykyiset lähes kaikki markkinoilla olevat, etenkin ne kalliimmat ja luksusjäätelöt ovat kooltaan pienentyneet, kuin pyyt maailmanlopun edellä. Suurtakin yleisöä voi muuten monella tavalla huijata, antamalla siitä väärä, tai virheellinen kuva.

Se, mitä esim. mediassa joskus sanotaan asiantuntijoiden suulla ei aina pidä ihan paikkaansa. Saatetaan antaa esim. sellainen kuva masennuslääkkeistä, kuten SSRI-lääkkeistä aikoinaan, että ne tehoavat masennukseen. Miten sitten loppujen lopuksi kävikään? Eivät ne kaikkien kohdalla vaikuttaneet toivotulla tavalla. Ja lisäksi ne aiheuttivatkin enemmän haittaa, kuin hyötyä käyttäjilleen. Sama koskee todennäköisesti myös neuroleptejä.

Jos ihminen on hyvin epätoivoinen, tai kärsii, tai kokee ahdistusta, masennusta tms., niin ihminen lähtee etsimään ja hakemaan siihen apua. Se, mikä minua vaivaa psykiatrian kohdalla on se, että sen näkemys ihmisestä ja hänen ongelmistaan ja niistä ratkaisukeinoista ovat liian kapeita ja vähäisiä. Julkisella puolella suurintaa osaa psykoosisairausta hoidetaan pääasiassa vain diagnosoimalla ja määräämällä heille lääkkeitä. That`s it! Mitään muita hoitoja ei heille käytännössä anneta. Ja avopuolen "hoidot" ovat pohjimmiltaan pelkkään jutusteluun pohjautuvia. Minusta sellaisilla kyselemisilla tyyliin: "Mitä Sinä teet päivisin?", niillä ei ole mitään hoidollista ulottuvuutta, eikä vaikutusta. Ja lähinnä niiden tarkoitus on tarkkailla potilaan vointia ja hänen lääkitysten käyttöä.

Omalla kohdallani tein sen ratkaisun, että kysyin itseltäni, mihin minä tarvitsen psykiatrian minusta tekemiä määritelmiä, diagnooseja ja minulle määrättyjä lääkkeitä? Ja tulin siihen tulokseen, että en tee niillä mitään. Eivät ne edistä minun henkistä ja fyysistä hyvinvointia ja terveyttä millään tavalla. Itse asiassa voin tuolloin huomattavasti huonommin. Toimintakyky heikkeni, väsymys paheni jne. ja alkoholisoiduin neuroleptien käyttämisen seurauksena. Oma vointi on se mittari, joka minun mielestä riittää päätöksen tekemiseen.

Psykiatrian kapea-alaiset näkemykset, vähäiset hoidon todelliset vaikuttavuudet henkiseen hyvinvointiin ja jaksamiseen, sekä psykiatrian "totuudet" eivät kiinnosta minua.

Jos psykiatria olisi holistisempaa, ja jos siellä toimivat olisivat oikeasti empaattisia ja siellä nähtäisiin potilas tasavertaisesti kohdattavana ihmisenä, eikä se olisi niin sairaus ja lääkekeskeistä, ja siellä huomioitaisiin ja keskityttäisiin enemmän kunkin vastaanotolle tulevan elämässä tapahtuneisiin asioihin, olosuhteisiin ja elämäntilanteisiin, niin sitten varmaan voisikin käyttää sellaisia palveluita. Minä en ole sellaista kuitenkaan siellä nähnyt, havainnut, enkä kokenut. Ja ennätin käyttää niitä kyseisiä palveluita ja lääkkeitäkin vähän yli 20 vuoden ajalta.

Lue lisää

Edelliseen vielä sellainen pieni lisäys, tai oikeastaan tarkennus, että ei pelkästään se oma vointi ja jaksaminen ole se mittari, joka ratkaisee kunkijn päätöksen teossa. Vaan myös omat kokemukset. Ja omalla kohdallani empiirinen kokemus ratkaisi sen, että identifioidunko johonkin psyykkiseen sairauteen, ja jäänkö ikuiseksi lääkkeitä napsivaksi mt-potilaaksi? Se oli pitkä tie loppujen lopuksi, jossa joutuu kohtaamaan itsensä, ne kaikki kipeät ja traumaattiset kokemukset, joita on elämänsä aikana kokenut. Tajuaa mm. niiden roolin, osuuden ja merkityksen siinä, miksi voi aikoinaan niin huonosti. Eikä enää näe, tai koe, että se jokin sinusta tehty määritelmä olisi se kaikki, mitä sinä olet. Vaan että olen jotakin muutakin. Ja lähinnä ihminen, enkä se "mt-potilas", tai jokin minusta tehty diagnoosi.

Koska jos tekisin toisin, niin se kaikki olisi pelkkää plaseboa, kaikki sinusta tehtyyn diagnoosiin ja lääkkeiden vaikutuksen uskominen. Kyse on pohjimmiltaan siinä pelkästään uskosta. Ja suuremmalla joukolle myöskin luodusta mielikuvasta. Mutta onko se välttämättä näin? Että psykiatriassa oikeasti kyetään auttamaan ihmisiä? Entäpä jos se onkin pelkkä luotu illuusio, eikä totta? Millään lääkkeillä ei korjata esim. ihmissuhdeongelmia, yksinäisyyttä, tai koettuja traumoja. Ja neurolepteillä ei edistetä henkistä hyvinvointia, eikä ainakaan lisätä toimintakykyä. Sitten pitää lähteä määrittelemään sana hyvinvointi toisella tavalla.

Hyvinvointi on niin laaja asia ja käsite, että psykiatriassa se diagnoosi ja lääkekeskeinen ajattelu ja lähestymistapa ja niihin pohjautuvat hoitomenetelmät eivät vain riitä luomaan yksilölle tarpeeksi tarvittavaa hyvinvointia. Pahoittelen, jos sanon asian pahasti, tai se loukkaa jotakuta. Uskon silti olevani oikeassa.

Anonyymi kirjoitti:

Tuosta tuli mieleen sellainen asia, että niinhän natsi-Saksan aikanakin suuri osa kansasta uskoi Hitleriin ja piti häntä puolijumalana.

Vertaus voi kuulostaa raflaavalta, mutta tämä onkin vain yksi esimerkki. Esim. uskonlahkoissa tämä näkyy selviten. Johtajana on jokin karismaattinen henkilö, joka pystyy vakuuttamaan joko sanoilla, tai teoilla ympärillään olevia ihmisiä.

Sama näkyy myös mainoksissa. Eli niillä luodaan mielikuvia jostakin, että kun ostat jotakin tuotetta, niin se joko maistuu, tai näyttää hyvältä. Esim. jäätelömainoksissa tuutti näyttää kuvissa isommalta. Silti nykyiset lähes kaikki markkinoilla olevat, etenkin ne kalliimmat ja luksusjäätelöt ovat kooltaan pienentyneet, kuin pyyt maailmanlopun edellä. Suurtakin yleisöä voi muuten monella tavalla huijata, antamalla siitä väärä, tai virheellinen kuva.

Se, mitä esim. mediassa joskus sanotaan asiantuntijoiden suulla ei aina pidä ihan paikkaansa. Saatetaan antaa esim. sellainen kuva masennuslääkkeistä, kuten SSRI-lääkkeistä aikoinaan, että ne tehoavat masennukseen. Miten sitten loppujen lopuksi kävikään? Eivät ne kaikkien kohdalla vaikuttaneet toivotulla tavalla. Ja lisäksi ne aiheuttivatkin enemmän haittaa, kuin hyötyä käyttäjilleen. Sama koskee todennäköisesti myös neuroleptejä.

Jos ihminen on hyvin epätoivoinen, tai kärsii, tai kokee ahdistusta, masennusta tms., niin ihminen lähtee etsimään ja hakemaan siihen apua. Se, mikä minua vaivaa psykiatrian kohdalla on se, että sen näkemys ihmisestä ja hänen ongelmistaan ja niistä ratkaisukeinoista ovat liian kapeita ja vähäisiä. Julkisella puolella suurintaa osaa psykoosisairausta hoidetaan pääasiassa vain diagnosoimalla ja määräämällä heille lääkkeitä. That`s it! Mitään muita hoitoja ei heille käytännössä anneta. Ja avopuolen "hoidot" ovat pohjimmiltaan pelkkään jutusteluun pohjautuvia. Minusta sellaisilla kyselemisilla tyyliin: "Mitä Sinä teet päivisin?", niillä ei ole mitään hoidollista ulottuvuutta, eikä vaikutusta. Ja lähinnä niiden tarkoitus on tarkkailla potilaan vointia ja hänen lääkitysten käyttöä.

Omalla kohdallani tein sen ratkaisun, että kysyin itseltäni, mihin minä tarvitsen psykiatrian minusta tekemiä määritelmiä, diagnooseja ja minulle määrättyjä lääkkeitä? Ja tulin siihen tulokseen, että en tee niillä mitään. Eivät ne edistä minun henkistä ja fyysistä hyvinvointia ja terveyttä millään tavalla. Itse asiassa voin tuolloin huomattavasti huonommin. Toimintakyky heikkeni, väsymys paheni jne. ja alkoholisoiduin neuroleptien käyttämisen seurauksena. Oma vointi on se mittari, joka minun mielestä riittää päätöksen tekemiseen.

Psykiatrian kapea-alaiset näkemykset, vähäiset hoidon todelliset vaikuttavuudet henkiseen hyvinvointiin ja jaksamiseen, sekä psykiatrian "totuudet" eivät kiinnosta minua.

Jos psykiatria olisi holistisempaa, ja jos siellä toimivat olisivat oikeasti empaattisia ja siellä nähtäisiin potilas tasavertaisesti kohdattavana ihmisenä, eikä se olisi niin sairaus ja lääkekeskeistä, ja siellä huomioitaisiin ja keskityttäisiin enemmän kunkin vastaanotolle tulevan elämässä tapahtuneisiin asioihin, olosuhteisiin ja elämäntilanteisiin, niin sitten varmaan voisikin käyttää sellaisia palveluita. Minä en ole sellaista kuitenkaan siellä nähnyt, havainnut, enkä kokenut. Ja ennätin käyttää niitä kyseisiä palveluita ja lääkkeitäkin vähän yli 20 vuoden ajalta.

Lue lisää

" Avohoidon hoito jutustelua.."
Mitä ja millaista sinun mielestäsi avohoitopuolen hoidon pitäisi olla ?
On aina helppoa kertoa, ettei johonkin ole tyytyväinen, mutta sitten ei tule mitään ehdotuksia tilalle, mitä toivoisi olevan.
Avopuolen hoitoa on myös erilaiset ryhmätoiminnot, mielenterveysyhdistysten toiminta, mahdollisesti jokin työterapia tyyppinen toiminta, jne.
Psykiatrian poliklinikkakin järjestää asiakkailleen yhteistä tekemistä, kesällä ehkä niukemmin, mutta muina vuodenaikoina niihinkin voi osallistua.
Jos ei itse mihinkään osallistu, on turha sanoa, että mitään ei muka ole.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen vielä sellainen pieni lisäys, tai oikeastaan tarkennus, että ei pelkästään se oma vointi ja jaksaminen ole se mittari, joka ratkaisee kunkijn päätöksen teossa. Vaan myös omat kokemukset. Ja omalla kohdallani empiirinen kokemus ratkaisi sen, että identifioidunko johonkin psyykkiseen sairauteen, ja jäänkö ikuiseksi lääkkeitä napsivaksi mt-potilaaksi? Se oli pitkä tie loppujen lopuksi, jossa joutuu kohtaamaan itsensä, ne kaikki kipeät ja traumaattiset kokemukset, joita on elämänsä aikana kokenut. Tajuaa mm. niiden roolin, osuuden ja merkityksen siinä, miksi voi aikoinaan niin huonosti. Eikä enää näe, tai koe, että se jokin sinusta tehty määritelmä olisi se kaikki, mitä sinä olet. Vaan että olen jotakin muutakin. Ja lähinnä ihminen, enkä se "mt-potilas", tai jokin minusta tehty diagnoosi.

Koska jos tekisin toisin, niin se kaikki olisi pelkkää plaseboa, kaikki sinusta tehtyyn diagnoosiin ja lääkkeiden vaikutuksen uskominen. Kyse on pohjimmiltaan siinä pelkästään uskosta. Ja suuremmalla joukolle myöskin luodusta mielikuvasta. Mutta onko se välttämättä näin? Että psykiatriassa oikeasti kyetään auttamaan ihmisiä? Entäpä jos se onkin pelkkä luotu illuusio, eikä totta? Millään lääkkeillä ei korjata esim. ihmissuhdeongelmia, yksinäisyyttä, tai koettuja traumoja. Ja neurolepteillä ei edistetä henkistä hyvinvointia, eikä ainakaan lisätä toimintakykyä. Sitten pitää lähteä määrittelemään sana hyvinvointi toisella tavalla.

Hyvinvointi on niin laaja asia ja käsite, että psykiatriassa se diagnoosi ja lääkekeskeinen ajattelu ja lähestymistapa ja niihin pohjautuvat hoitomenetelmät eivät vain riitä luomaan yksilölle tarpeeksi tarvittavaa hyvinvointia. Pahoittelen, jos sanon asian pahasti, tai se loukkaa jotakuta. Uskon silti olevani oikeassa.

Lue lisää

Voiko silloin oikeasti hyvin, jos jää kiinni menneisiin kokemuksiin, ja niistä jaksaa kirjoitella ja arvostella päivät pitkät, keskittyen jatkuvaan negatiiviseen mielipiteen ilmaisuun ?
Elämässä voisi olla paljon muutakin, mikä toisi ehkä sitä oikeasti hyvää oloa ja vointia.

Anonyymi kirjoitti:

Tuosta tuli mieleen sellainen asia, että niinhän natsi-Saksan aikanakin suuri osa kansasta uskoi Hitleriin ja piti häntä puolijumalana.

Vertaus voi kuulostaa raflaavalta, mutta tämä onkin vain yksi esimerkki. Esim. uskonlahkoissa tämä näkyy selviten. Johtajana on jokin karismaattinen henkilö, joka pystyy vakuuttamaan joko sanoilla, tai teoilla ympärillään olevia ihmisiä.

Sama näkyy myös mainoksissa. Eli niillä luodaan mielikuvia jostakin, että kun ostat jotakin tuotetta, niin se joko maistuu, tai näyttää hyvältä. Esim. jäätelömainoksissa tuutti näyttää kuvissa isommalta. Silti nykyiset lähes kaikki markkinoilla olevat, etenkin ne kalliimmat ja luksusjäätelöt ovat kooltaan pienentyneet, kuin pyyt maailmanlopun edellä. Suurtakin yleisöä voi muuten monella tavalla huijata, antamalla siitä väärä, tai virheellinen kuva.

Se, mitä esim. mediassa joskus sanotaan asiantuntijoiden suulla ei aina pidä ihan paikkaansa. Saatetaan antaa esim. sellainen kuva masennuslääkkeistä, kuten SSRI-lääkkeistä aikoinaan, että ne tehoavat masennukseen. Miten sitten loppujen lopuksi kävikään? Eivät ne kaikkien kohdalla vaikuttaneet toivotulla tavalla. Ja lisäksi ne aiheuttivatkin enemmän haittaa, kuin hyötyä käyttäjilleen. Sama koskee todennäköisesti myös neuroleptejä.

Jos ihminen on hyvin epätoivoinen, tai kärsii, tai kokee ahdistusta, masennusta tms., niin ihminen lähtee etsimään ja hakemaan siihen apua. Se, mikä minua vaivaa psykiatrian kohdalla on se, että sen näkemys ihmisestä ja hänen ongelmistaan ja niistä ratkaisukeinoista ovat liian kapeita ja vähäisiä. Julkisella puolella suurintaa osaa psykoosisairausta hoidetaan pääasiassa vain diagnosoimalla ja määräämällä heille lääkkeitä. That`s it! Mitään muita hoitoja ei heille käytännössä anneta. Ja avopuolen "hoidot" ovat pohjimmiltaan pelkkään jutusteluun pohjautuvia. Minusta sellaisilla kyselemisilla tyyliin: "Mitä Sinä teet päivisin?", niillä ei ole mitään hoidollista ulottuvuutta, eikä vaikutusta. Ja lähinnä niiden tarkoitus on tarkkailla potilaan vointia ja hänen lääkitysten käyttöä.

Omalla kohdallani tein sen ratkaisun, että kysyin itseltäni, mihin minä tarvitsen psykiatrian minusta tekemiä määritelmiä, diagnooseja ja minulle määrättyjä lääkkeitä? Ja tulin siihen tulokseen, että en tee niillä mitään. Eivät ne edistä minun henkistä ja fyysistä hyvinvointia ja terveyttä millään tavalla. Itse asiassa voin tuolloin huomattavasti huonommin. Toimintakyky heikkeni, väsymys paheni jne. ja alkoholisoiduin neuroleptien käyttämisen seurauksena. Oma vointi on se mittari, joka minun mielestä riittää päätöksen tekemiseen.

Psykiatrian kapea-alaiset näkemykset, vähäiset hoidon todelliset vaikuttavuudet henkiseen hyvinvointiin ja jaksamiseen, sekä psykiatrian "totuudet" eivät kiinnosta minua.

Jos psykiatria olisi holistisempaa, ja jos siellä toimivat olisivat oikeasti empaattisia ja siellä nähtäisiin potilas tasavertaisesti kohdattavana ihmisenä, eikä se olisi niin sairaus ja lääkekeskeistä, ja siellä huomioitaisiin ja keskityttäisiin enemmän kunkin vastaanotolle tulevan elämässä tapahtuneisiin asioihin, olosuhteisiin ja elämäntilanteisiin, niin sitten varmaan voisikin käyttää sellaisia palveluita. Minä en ole sellaista kuitenkaan siellä nähnyt, havainnut, enkä kokenut. Ja ennätin käyttää niitä kyseisiä palveluita ja lääkkeitäkin vähän yli 20 vuoden ajalta.

Lue lisää

Hitlerit, putinit, trumpit mitä näitä onkaan.

Mutta muotoillaas kysymys uudestaan kun menee niin helposti hakoteille.

Mihin perustuu väite, että sinä tiedät paremmin kuin suuri yleisö?

Anonyymi kirjoitti:

Hitlerit, putinit, trumpit mitä näitä onkaan.

Mutta muotoillaas kysymys uudestaan kun menee niin helposti hakoteille.

Mihin perustuu väite, että sinä tiedät paremmin kuin suuri yleisö?

Lue lisää

Menikö se nyt sitten niin pahasti hakoteille? Historiassa on paljonkin henkilöitä, monia diktaattoreita, jotka ovat omilla puheillaan saaneet kansan pauloihinsa. Eikö niin? Puhe on valtaa, ja jos sitä osaa käyttää, niin sillä pystyy paljon vaikuttamaan asioihin. Riippuu toki siitä, mihin sitä valtaa käyttää. Hyvän, vai pahan tekemiseen.

Miksi muuten niin kovasti jahtaat minua? Sitäpaitsi sinä et ole se "suuri yleisö, tai kansa". Et voi puhua heidän suullaan ja heidän puolestaan.

Anonyymi kirjoitti:

Voiko silloin oikeasti hyvin, jos jää kiinni menneisiin kokemuksiin, ja niistä jaksaa kirjoitella ja arvostella päivät pitkät, keskittyen jatkuvaan negatiiviseen mielipiteen ilmaisuun ?
Elämässä voisi olla paljon muutakin, mikä toisi ehkä sitä oikeasti hyvää oloa ja vointia.

Lue lisää

Meillä on Suomessa tapana, että ei saa kritisoida ketään, tai mitään. Etenkään virkamiehiä, tai lääkäreitä. Tämä oli pelkkä esimerkki. Pohjimmilltaan se johtuu meidän ns. ylikiltteydestä. Ja meillä on myös tapana uskoa ja luottaa virkatasolla toimiviin. Niin tein minäkin aikoinaan. Yli 20 vuoden ajan. Kunnes ryhdyin ajattelemaan omilla aivoillani,.

Se, mitä minulle ns. väitettiin psykiatriassa toimivien puolelta, että minulla on "tämä ja tämä sairaus", ja että pitää käyttää lääkkeitä elämänajan, jotta "pysyisin kunnossa" ja paremmassa voinnissa, ei vain pitänyt minun kohdallani paikkaansa. Tässä ajanjaksossa, joka on ollut sen noin vähän 20 vuotta, jouduin lukemattomia kertoja sairaalan päivystyksen itsemurhayritysten takia. Ei pelkästään elämässäni olleiden kriisien takia, eikä taatusti sen minulle tehdyn diagnoosin takia, vaan myöskin käyttämieni neuroleptien takia. Niiden käyttö ajoi myös alkoholismiin. Sitä ennen minulla ei ollut kyseistä ongelmaa.

Terveydenhuollossa minulle annettiin sellainen kuva, että olen ns. mielisairas, enkä mitään muuta. Siis heidän silmissään asia on näin. Ja se sama on näkynyt myös päivystystilanteissa. Eli lähetetään hyvin matalalla kynnyksellä M1-lähetteillä psykiatriseen sairaalaan. Eikä edes tehdä välttämättä mitään perustutkimuksiakaan.

Kummalliseksi asian tekee se, että kun lopetin neuroleptien käytön, mm. väsymys on vähentynyt. En käytä enää alkoholia. Enkä ole ollut kuormittamassa terveydenhuoltoa. Itsetuhoisuus on myös vähentynyt. Joku voisi toki selittää, että miksi voin huomattavasti paremmin, kun lopetin neuroleptien käytön.

Neuroleptit ja niiden käyttö ei lisää, eivätkä ne edistä sen enempään henkistä, kuin fyysistäkään hyvinvointia. Sen voin sanoa empiirisellä kokemuksella. Ja valitettavasti tämä on totta.

Minun omien kokemuksieni mukaan psykiatrian näkemykset mt-oireiden syistä ovat väärät. Siellä katsotaan asioita aivan liian kapean putken läpi. Yksilön oireiden taustalla olevat asiat eivät kiinnosta tarpeeksi ketään, eikä kukaan oikeasti välitä elämässään vaikeuksissa olevista. Alalla olevat toimivat liian virallisesti ja kylmästi. Siksi heidän teesinsä, ja hoidon kulmakivet ja muut eivät kiinnosta pätkääkään. Jos joku uskoo ja luottaa heihin, se perustuu ja pohjautuu plaseboon. Valitettavasti.

Anonyymi kirjoitti:

Meillä on Suomessa tapana, että ei saa kritisoida ketään, tai mitään. Etenkään virkamiehiä, tai lääkäreitä. Tämä oli pelkkä esimerkki. Pohjimmilltaan se johtuu meidän ns. ylikiltteydestä. Ja meillä on myös tapana uskoa ja luottaa virkatasolla toimiviin. Niin tein minäkin aikoinaan. Yli 20 vuoden ajan. Kunnes ryhdyin ajattelemaan omilla aivoillani,.

Se, mitä minulle ns. väitettiin psykiatriassa toimivien puolelta, että minulla on "tämä ja tämä sairaus", ja että pitää käyttää lääkkeitä elämänajan, jotta "pysyisin kunnossa" ja paremmassa voinnissa, ei vain pitänyt minun kohdallani paikkaansa. Tässä ajanjaksossa, joka on ollut sen noin vähän 20 vuotta, jouduin lukemattomia kertoja sairaalan päivystyksen itsemurhayritysten takia. Ei pelkästään elämässäni olleiden kriisien takia, eikä taatusti sen minulle tehdyn diagnoosin takia, vaan myöskin käyttämieni neuroleptien takia. Niiden käyttö ajoi myös alkoholismiin. Sitä ennen minulla ei ollut kyseistä ongelmaa.

Terveydenhuollossa minulle annettiin sellainen kuva, että olen ns. mielisairas, enkä mitään muuta. Siis heidän silmissään asia on näin. Ja se sama on näkynyt myös päivystystilanteissa. Eli lähetetään hyvin matalalla kynnyksellä M1-lähetteillä psykiatriseen sairaalaan. Eikä edes tehdä välttämättä mitään perustutkimuksiakaan.

Kummalliseksi asian tekee se, että kun lopetin neuroleptien käytön, mm. väsymys on vähentynyt. En käytä enää alkoholia. Enkä ole ollut kuormittamassa terveydenhuoltoa. Itsetuhoisuus on myös vähentynyt. Joku voisi toki selittää, että miksi voin huomattavasti paremmin, kun lopetin neuroleptien käytön.

Neuroleptit ja niiden käyttö ei lisää, eivätkä ne edistä sen enempään henkistä, kuin fyysistäkään hyvinvointia. Sen voin sanoa empiirisellä kokemuksella. Ja valitettavasti tämä on totta.

Minun omien kokemuksieni mukaan psykiatrian näkemykset mt-oireiden syistä ovat väärät. Siellä katsotaan asioita aivan liian kapean putken läpi. Yksilön oireiden taustalla olevat asiat eivät kiinnosta tarpeeksi ketään, eikä kukaan oikeasti välitä elämässään vaikeuksissa olevista. Alalla olevat toimivat liian virallisesti ja kylmästi. Siksi heidän teesinsä, ja hoidon kulmakivet ja muut eivät kiinnosta pätkääkään. Jos joku uskoo ja luottaa heihin, se perustuu ja pohjautuu plaseboon. Valitettavasti.

Lue lisää

Edelliseen tekstiin pieni lisäys ja tarkennus: jos käyttämäsi lääke ei edistäkään, tai paranna hyvinvointia, vaan aiheuttaakin enemmän haittaa, niin ei ole mitään järkeä käyttää sellaisia lääkkeitä. Silti se hoito, etenkin se hoito psykoosisairauden kohdalla on todennäköisesti edelleenkin nimenomaan lääkepainotteista.

Omalla kohdallani kävi niin, että käyttämäni lääkkeet vain lisäsivät entisestään jo taustalla ollutta väsymystä, eli CFS-oireita. Ja aiheuttivat mm. anhedoniaa ja toimintakyvyn menettämistä. Jotka omalta osaltaan ajoivat alkoholin käyttämiseen. Yhdessä ne kaikki lisäsivät myös itsetuhoisuutta. Tämä on se asia, jota ei vieläkään terveydenhuollossa nähdä, eikä ymmärretä. Eli lääkkeiden osuutta itsemurhayritysten taustalla. Kyllä se varmaan näkyy siellä sairaaloiden päivystyksissäkin, mutta kun ne tulkitaan jokseenkin väärin, että itsetuhoisuus johtuu henkilön sairaudesta, eikä lääkkeistä. Kyllä niillä lääkkeillä on osuutta itsetuhoisuuteen. Kukaaan ei muuten tutki asiaa tarpeeksi, vaikka pitäisi.

Käypähoitosuosituksissa, ja todennäköisesti varmaan vieläkin psykiatriassa toimivien ohjeistuksissa etenkin psykoosidiagnoosin saaneiden tulisi käyttää neuroleptejä koko elämänajan. Minusta kyseinen ohjeistus on väärä. Sen vielä ymmärrän, jos käytetään lääkitystä akuuteissa tilanteissa, mutta missään nimessä en suosittele käyttämään neuroleptejä useita vuosikymmeniä. Haitat nimittäin ajan kuluessa vain lisääntyvät.

Anonyymi kirjoitti:

Menikö se nyt sitten niin pahasti hakoteille? Historiassa on paljonkin henkilöitä, monia diktaattoreita, jotka ovat omilla puheillaan saaneet kansan pauloihinsa. Eikö niin? Puhe on valtaa, ja jos sitä osaa käyttää, niin sillä pystyy paljon vaikuttamaan asioihin. Riippuu toki siitä, mihin sitä valtaa käyttää. Hyvän, vai pahan tekemiseen.

Miksi muuten niin kovasti jahtaat minua? Sitäpaitsi sinä et ole se "suuri yleisö, tai kansa". Et voi puhua heidän suullaan ja heidän puolestaan.

Lue lisää

Kukaan ei ole yksinään se " suuri yleisö ".
Mutta se on kuitenkin totta, että jokaisen kokemukset on omia kokemuksia, muiden puolesta ei voi sanoa yhtään mitään.
Ja diktaattoreja on aina ollut, ja tulee aina olemaan. Onneksi ei täällä Suomessa kuitenkaan.
Hyvää elämää pystyy täällä elämään miettimättä kaiken maailman diktaattoreja. Toki jos niistä haluaa itselleen ongelman tehdä, niin eipä sitä voi kukaan estääkään.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen tekstiin pieni lisäys ja tarkennus: jos käyttämäsi lääke ei edistäkään, tai paranna hyvinvointia, vaan aiheuttaakin enemmän haittaa, niin ei ole mitään järkeä käyttää sellaisia lääkkeitä. Silti se hoito, etenkin se hoito psykoosisairauden kohdalla on todennäköisesti edelleenkin nimenomaan lääkepainotteista.

Omalla kohdallani kävi niin, että käyttämäni lääkkeet vain lisäsivät entisestään jo taustalla ollutta väsymystä, eli CFS-oireita. Ja aiheuttivat mm. anhedoniaa ja toimintakyvyn menettämistä. Jotka omalta osaltaan ajoivat alkoholin käyttämiseen. Yhdessä ne kaikki lisäsivät myös itsetuhoisuutta. Tämä on se asia, jota ei vieläkään terveydenhuollossa nähdä, eikä ymmärretä. Eli lääkkeiden osuutta itsemurhayritysten taustalla. Kyllä se varmaan näkyy siellä sairaaloiden päivystyksissäkin, mutta kun ne tulkitaan jokseenkin väärin, että itsetuhoisuus johtuu henkilön sairaudesta, eikä lääkkeistä. Kyllä niillä lääkkeillä on osuutta itsetuhoisuuteen. Kukaaan ei muuten tutki asiaa tarpeeksi, vaikka pitäisi.

Käypähoitosuosituksissa, ja todennäköisesti varmaan vieläkin psykiatriassa toimivien ohjeistuksissa etenkin psykoosidiagnoosin saaneiden tulisi käyttää neuroleptejä koko elämänajan. Minusta kyseinen ohjeistus on väärä. Sen vielä ymmärrän, jos käytetään lääkitystä akuuteissa tilanteissa, mutta missään nimessä en suosittele käyttämään neuroleptejä useita vuosikymmeniä. Haitat nimittäin ajan kuluessa vain lisääntyvät.

Lue lisää

Jos kertoo mitä haittaa lääkkeet ovat aidosti tehneet elimistölle, tai kertoo aitoja kokemuksiaan miten on tullut kohdelluksi psykiatrisessa hoitojärjestelmässä, onko se kritiikiä lääkäreitä ja hoitajia kohtaan?

Paremminkin se voisi olla kritiikkiä niitä lääkkeitä kohtaan joita lääkäreitä on opetettu antamaan. Ei heillä ole muuta vaihtoehtoa kuin se miten "kuuluu" toimia, miten on ylemmältä taholta (käypä hoito) määrätty.

Ja väärä ihmisen kokema kohtelu olisi kritiikkiä tätä hoitojärjestelmää kohtaan jota nämä henkilöt pyörittävät työkseen saaden siitä elantonsa. Eivät hoitopaikoissaan työssä olevat yksittäiset hoitajat pysty muuttamaan hoitokäytäntöjä ja vuosikymmeniä toiminnasa olevaa organisaatiota

Anonyymi kirjoitti:

Jos kertoo mitä haittaa lääkkeet ovat aidosti tehneet elimistölle, tai kertoo aitoja kokemuksiaan miten on tullut kohdelluksi psykiatrisessa hoitojärjestelmässä, onko se kritiikiä lääkäreitä ja hoitajia kohtaan?

Paremminkin se voisi olla kritiikkiä niitä lääkkeitä kohtaan joita lääkäreitä on opetettu antamaan. Ei heillä ole muuta vaihtoehtoa kuin se miten "kuuluu" toimia, miten on ylemmältä taholta (käypä hoito) määrätty.

Ja väärä ihmisen kokema kohtelu olisi kritiikkiä tätä hoitojärjestelmää kohtaan jota nämä henkilöt pyörittävät työkseen saaden siitä elantonsa. Eivät hoitopaikoissaan työssä olevat yksittäiset hoitajat pysty muuttamaan hoitokäytäntöjä ja vuosikymmeniä toiminnasa olevaa organisaatiota

Lue lisää

On helppo näillä palstoilla hyökätä syyttävästi jonkun yksittäisen ihmisen kimppuun kun hän kertoo aidosta kokemuksestaan ja siitä tiedosta ja ymmärryksestä mitä se on antanut.

Psykiatrisen hoitojärjestelmän ongelmat ovat laajemmat ja juuret jossain muualla kuin yksittäisessä potilaassa jota kuljetetaan tässä järjestelmässä.

Onko minkään muut alan lääkärit saaneet niin paljon kielteistä palautetta ja kritiikkiä työstään kuin psykiatrit? Eivät ole.

Anonyymi kirjoitti:

Jos kertoo mitä haittaa lääkkeet ovat aidosti tehneet elimistölle, tai kertoo aitoja kokemuksiaan miten on tullut kohdelluksi psykiatrisessa hoitojärjestelmässä, onko se kritiikiä lääkäreitä ja hoitajia kohtaan?

Paremminkin se voisi olla kritiikkiä niitä lääkkeitä kohtaan joita lääkäreitä on opetettu antamaan. Ei heillä ole muuta vaihtoehtoa kuin se miten "kuuluu" toimia, miten on ylemmältä taholta (käypä hoito) määrätty.

Ja väärä ihmisen kokema kohtelu olisi kritiikkiä tätä hoitojärjestelmää kohtaan jota nämä henkilöt pyörittävät työkseen saaden siitä elantonsa. Eivät hoitopaikoissaan työssä olevat yksittäiset hoitajat pysty muuttamaan hoitokäytäntöjä ja vuosikymmeniä toiminnasa olevaa organisaatiota

Lue lisää

Tuohon viimeiseen kirjoittamaasi lauseeseen, jossa toit esille, että hoitopaikoissa olevat hoitajat ja lääkärit eivät voi muka muuttaa systeemiä, ja hoitokulttuuria ja siellä olevia käytäntöjä.

Sanon silti näin: Eli ei pidä alistua, juuttua ja jumiutua niihin jämähtäneisiin tapoihin toimia. Kysehän on vain rohkeudesta. Ja rohkeat, älykkäät ja innovatiiviset ihmiset muuttavat ja kehittävät maailmaa parempaan suuntaan. Toivottavasti myös paremmaksi sellaiseksi maailmaksi, jossa meidän kaikkien on hyvä olla.

Anonyymi kirjoitti:

Tuohon viimeiseen kirjoittamaasi lauseeseen, jossa toit esille, että hoitopaikoissa olevat hoitajat ja lääkärit eivät voi muka muuttaa systeemiä, ja hoitokulttuuria ja siellä olevia käytäntöjä.

Sanon silti näin: Eli ei pidä alistua, juuttua ja jumiutua niihin jämähtäneisiin tapoihin toimia. Kysehän on vain rohkeudesta. Ja rohkeat, älykkäät ja innovatiiviset ihmiset muuttavat ja kehittävät maailmaa parempaan suuntaan. Toivottavasti myös paremmaksi sellaiseksi maailmaksi, jossa meidän kaikkien on hyvä olla.

Lue lisää

Niin, mikäänhän ei muuttuisi, jos ei kukaan saisi sitä muutosta aikaan.

Anonyymi kirjoitti:

Menikö se nyt sitten niin pahasti hakoteille? Historiassa on paljonkin henkilöitä, monia diktaattoreita, jotka ovat omilla puheillaan saaneet kansan pauloihinsa. Eikö niin? Puhe on valtaa, ja jos sitä osaa käyttää, niin sillä pystyy paljon vaikuttamaan asioihin. Riippuu toki siitä, mihin sitä valtaa käyttää. Hyvän, vai pahan tekemiseen.

Miksi muuten niin kovasti jahtaat minua? Sitäpaitsi sinä et ole se "suuri yleisö, tai kansa". Et voi puhua heidän suullaan ja heidän puolestaan.

Lue lisää

Ei minä en ole suuri yleisö, mutta minä en kuvittele tietäväni paremmin kuin se suuri yleisö, ja pystyn hyväksymään tutkimuksia ja erilaisia tyytyväisyys kyselyitä, vaikka oma henkilökohtainen mielipiteeni voikin olla eri. Enkä siis kuvittele, tai esittele mielipidettäni absoluuttisena faktana.

Miksi minun pitäisi hyväksyä muiden mielipiteet faktoina, jos olen tutustunut aiheisiin liittyviin faktoihin?

Anonyymi kirjoitti:

Niin, mikäänhän ei muuttuisi, jos ei kukaan saisi sitä muutosta aikaan.

Näin SOTE- häkkyrä toimii käytännössä.
Organsaatiossa jossa potilaita hoidetaan on ohjaus ja kaikkinainen päätöksenteko hyvin keskitettyä. Palvelujen suunnittelu ja toiminnan organisointi tapahtuu ylhäältä alaspäin.

Aluevaltuusto on ylimpänä päätöksentekijänä joka sanoo viimeisen sanan.

Vastuualuejohto on ikäänkuin toimitusjohtajana, suunnittelee käytännön toimeenpanot.

Varsinaista käytännön toimintaa potilaiden keskuudessa pyörittävät ottavat vastaan ja toteuttavat mitä ylhäältä tulee ja määrätään. Tämä taso tekee varsinaisen työn.

Tällainen järjestelmä jossa on monta porrasta, ennen kuin se saavuttaa itse potilaan ei pysty tunnistamaan kunnolla se ihmisen tarpeita ja ongelmia joita pitäisi hoitaa. Yksityisistä hoitopaikoista tuskin menee tietoa ylöspäin ongelmista ja muutosehdotuksia, korkeintaan organisaatioon ja paperinpyöritykseen liittyviä.

Kuinka kaukana aluevaltuusto tai vastuualuejohto ovatkaan varsinaisesta käytännön työstä.

Sairaalaorganisaatiot, terveyskeskukset, eri avohoidon toimipisteet tekevät työtään ja pyörittävät omaa järjestelmäänsä kuten on aina tehty. Potilaita hoidetaan ennalta tehtyjen käsikirjoitusten mukaisesti diagnoosi ja lääkkeet johtotähtenään. Tämä koskee suuresti psykiatrian osa aluetta.

Mistä tällaisessa himmelissä voisi alkaa tehdä muutoksia ja ketkä niitä aloittaisivat?

Anonyymi kirjoitti:

Näin SOTE- häkkyrä toimii käytännössä.
Organsaatiossa jossa potilaita hoidetaan on ohjaus ja kaikkinainen päätöksenteko hyvin keskitettyä. Palvelujen suunnittelu ja toiminnan organisointi tapahtuu ylhäältä alaspäin.

Aluevaltuusto on ylimpänä päätöksentekijänä joka sanoo viimeisen sanan.

Vastuualuejohto on ikäänkuin toimitusjohtajana, suunnittelee käytännön toimeenpanot.

Varsinaista käytännön toimintaa potilaiden keskuudessa pyörittävät ottavat vastaan ja toteuttavat mitä ylhäältä tulee ja määrätään. Tämä taso tekee varsinaisen työn.

Tällainen järjestelmä jossa on monta porrasta, ennen kuin se saavuttaa itse potilaan ei pysty tunnistamaan kunnolla se ihmisen tarpeita ja ongelmia joita pitäisi hoitaa. Yksityisistä hoitopaikoista tuskin menee tietoa ylöspäin ongelmista ja muutosehdotuksia, korkeintaan organisaatioon ja paperinpyöritykseen liittyviä.

Kuinka kaukana aluevaltuusto tai vastuualuejohto ovatkaan varsinaisesta käytännön työstä.

Sairaalaorganisaatiot, terveyskeskukset, eri avohoidon toimipisteet tekevät työtään ja pyörittävät omaa järjestelmäänsä kuten on aina tehty. Potilaita hoidetaan ennalta tehtyjen käsikirjoitusten mukaisesti diagnoosi ja lääkkeet johtotähtenään. Tämä koskee suuresti psykiatrian osa aluetta.

Mistä tällaisessa himmelissä voisi alkaa tehdä muutoksia ja ketkä niitä aloittaisivat?

Lue lisää

Priorisointia tapahtuu myös, sieltä johtotason käskypuolelta ohjeistettuna.
Heidät hoidetaan, ketkä vielä tuottavat taloudellista hyötyä yhteiskunnalle, muut saavat kituuttaa, miten vain pystyvät.

Anonyymi kirjoitti:

Ei se tuo mitään lisäarvoa, päinvastoin sillä alennetaan ihmisarvoa, joka kaikilla kuitenkin pitäisi olla.

Se että ihmistä pystytään auttamaan täsmällisemmin diagnoosin avulla ei alenna ihmisarvoa vaikka sairaudentunnottomt siitä triggeröityy.

Anonyymi kirjoitti:

On helppo näillä palstoilla hyökätä syyttävästi jonkun yksittäisen ihmisen kimppuun kun hän kertoo aidosta kokemuksestaan ja siitä tiedosta ja ymmärryksestä mitä se on antanut.

Psykiatrisen hoitojärjestelmän ongelmat ovat laajemmat ja juuret jossain muualla kuin yksittäisessä potilaassa jota kuljetetaan tässä järjestelmässä.

Onko minkään muut alan lääkärit saaneet niin paljon kielteistä palautetta ja kritiikkiä työstään kuin psykiatrit? Eivät ole.

Lue lisää

Onko kritiikin määrä automaattinen todiste psykiatrian lääkäreistä?

Lääketieteen standardit tiedetään kohtuullisen hyvin, joten voidaan päätellä, että heidän saama kritiikki on aiheetonta ja/tai huonolaatuista.

Anonyymi kirjoitti:

Joku katkeroitunut ja kyynistynyt, elämäänsä kyllästynyt kenties ammattilainen haukkuu ihmisiä änkyrävänkyröiksi.
Ehkä hän jotain iloa siitä itselleen saa, mikäs siinä.

Lue lisää

Joku voisi selittää minulle tätä tämän foorumin logiikkaa. Hoitajat kuulemma vaan istuu ja lipittää kahvia aamusta iltaan, sitten ne katkeroituu siitä liian helposta palkasta ja tulevat tänne tuhlaamaan vapaa aikaansa kun eivät töissä saa tarpeekseen töistä.

Että mitä?

Tuohon smalltalk juttuun on pakko ottaa kantaa.
Minun avohoito päättyi kyllä jo aikoja sitten, mutta kun keskustelusta puhutaan, niin puhutaan nyt sitten.
Minulla oli aivan loistava omahoitaja, hänen kanssaan pystyin puhumaan ihan kaikesta, ei se jäänyt mihinkään smalltalkiin.
Toki jos en olisi itse alkanut puhumaan myös vaikeimmista asioista, olisihan ne keskustelut jääneet aika vajavaisiksi. Sen takiahan hoitajan luona käydään, että saadaan puhua asioista, jotka mielessä myllertää ja askarruttaa.

Kun kerta syöt veronmaksajan leipää, niin mitä veronmaksaja siitä hyötyy, että mt-ihmisiä hoidetaan?

Anonyymi kirjoitti:

Kun kerta syöt veronmaksajan leipää, niin mitä veronmaksaja siitä hyötyy, että mt-ihmisiä hoidetaan?

Mt-ihmisetkin maksavat veronsa.
Jotkut heistä ovat saattaneet olla jopa pitempäänkin myös työelämässä mukana.
Jotkut veronmaksajat ilmeisesti hyötyvät siitä, kun pääsevät haukkumaan ja arvostelemaan mt-ihmisiä. Eivät saa siitä taloudellista hyötyä, mutta pääsevät pönkittämään omaa henkistä oloaan milloin milläkin tavalla ilkeilemällä.

Anonyymi kirjoitti:

Mt-ihmisetkin maksavat veronsa.
Jotkut heistä ovat saattaneet olla jopa pitempäänkin myös työelämässä mukana.
Jotkut veronmaksajat ilmeisesti hyötyvät siitä, kun pääsevät haukkumaan ja arvostelemaan mt-ihmisiä. Eivät saa siitä taloudellista hyötyä, mutta pääsevät pönkittämään omaa henkistä oloaan milloin milläkin tavalla ilkeilemällä.

Lue lisää

Eli yksinkertaistettuna mt-ihmiset on veronmaksajia -> veronmaksajat hyötyy muiden haukkumisesta...

Logiikkasi selittäisi kyllä sen miksi tällä foorumilla on pelkkää vihapuhetta tiettyä ammattiryhmää kohtaan, mutta ei sitä että miksi veronmaksaja oikeasti maksaa mt ihmisten hoidon.

Anonyymi kirjoitti:

Eli yksinkertaistettuna mt-ihmiset on veronmaksajia -> veronmaksajat hyötyy muiden haukkumisesta...

Logiikkasi selittäisi kyllä sen miksi tällä foorumilla on pelkkää vihapuhetta tiettyä ammattiryhmää kohtaan, mutta ei sitä että miksi veronmaksaja oikeasti maksaa mt ihmisten hoidon.

Lue lisää

Huomasitko sanan JOTKUT veronmaksajat, en yleistänyt koskemaan kaikkia ?

Anonyymi kirjoitti:

Huomasitko sanan JOTKUT veronmaksajat, en yleistänyt koskemaan kaikkia ?

No tottakai veromaksaja hyötyy ihmisestä joka tulkitsee puutteensa kapitalismissa viallisissa aivokemioissa ja jatkaa pusertamista vaikka aineiden voimin että saa ostettua lisää skeidaa ja käytettyä monta maapalloa mitä suomalaiset käyttävät luonnonvaroissa. Pitää tuottaa, lisätä talouskasvua.

Anonyymi kirjoitti:

No tottakai veromaksaja hyötyy ihmisestä joka tulkitsee puutteensa kapitalismissa viallisissa aivokemioissa ja jatkaa pusertamista vaikka aineiden voimin että saa ostettua lisää skeidaa ja käytettyä monta maapalloa mitä suomalaiset käyttävät luonnonvaroissa. Pitää tuottaa, lisätä talouskasvua.

Lue lisää

Avaappa nyt vielä vähän tätä sun upsalan ekonomiaa, että miten se että keskiverto veronmaksaja käyttää itse elinaikanaan maksamansa verot muuttuu hyödylliseksi skeidan ostamiseksi?

Mitä tarkoitat mainitsemallasi orjatyöllä ?

Anonyymi kirjoitti:

Mitä tarkoitat mainitsemallasi orjatyöllä ?

Kuntouttava työtoiminta(Sosiaalinen palvelu), Työkokeilu.

Anonyymi kirjoitti:

Kuntouttava työtoiminta(Sosiaalinen palvelu), Työkokeilu.

Voit hakeutua suoran IPS työhönvalmennukseen.

Anonyymi kirjoitti:

Kuntouttava työtoiminta(Sosiaalinen palvelu), Työkokeilu.

Mt-kuntoutujien kohdalla kuntouttava työtoiminta on ihan ymmärrettävää.
Sillä esim. saadaan kuntoutujat lähtemään kotoa ulos, ja osallistumaan edes johonkin sosiaaliseen toimintaan.
Samalla pysyy jonkinlainen päivärytmi, ei mene kaikki päivät nukkumiseksi, ja ehkä yöt sitten valvomiseksi.
Kuinkakohan paljon onkaan mt-ongelmaisia, jotka ovat jumittuneet neljän seinän sisälle ?
Se saattaa olla yllättävänkin yleistä.

Anonyymi kirjoitti:

Mt-kuntoutujien kohdalla kuntouttava työtoiminta on ihan ymmärrettävää.
Sillä esim. saadaan kuntoutujat lähtemään kotoa ulos, ja osallistumaan edes johonkin sosiaaliseen toimintaan.
Samalla pysyy jonkinlainen päivärytmi, ei mene kaikki päivät nukkumiseksi, ja ehkä yöt sitten valvomiseksi.
Kuinkakohan paljon onkaan mt-ongelmaisia, jotka ovat jumittuneet neljän seinän sisälle ?
Se saattaa olla yllättävänkin yleistä.

Lue lisää

Käytännössä kaikki vakavista mt ongelmista kärsivät jumittaa neljän seinän sisälle.

Anonyymi kirjoitti:

Käytännössä kaikki vakavista mt ongelmista kärsivät jumittaa neljän seinän sisälle.

Eivät kaikki kuitenkaan.
Itsekin olin aikoinaan sellainen, että mennä viuhdoin pitkin pitäjää, ja tunnen monia, jotka tekivät/tekevät ihan samaa.

Anonyymi kirjoitti:

Voit hakeutua suoran IPS työhönvalmennukseen.

Saako noista töistä palkkaa vai onko ilmaistyötä?

Anonyymi kirjoitti:

Saako noista töistä palkkaa vai onko ilmaistyötä?

IPS työhönvalmennuksessa haetaan töitä avoimilta työmarkkinoilta. Eli oikeaa työtä oikealla palkalla. Yleensä osa aikaisena tai muilla järjestelyillä, että ihminen jaksaa.

Oletan että tätä kirjoittajaa on psykiatrisessa hoitojärjestelmässä vuosikausia kuljetettu ja hoitojärjestelmän käytännöt ovat tulleet tutuksi.
Oletan myös että kirjoittaja on päässyt eroon tästä järjestelmästä ja myöskin lääkkeistä. Silloin hoitojärjestelmästä saatu tieto ja käytännön kokemus ovat vahvistuneet oikeaksi. Myöskin sen ihmisen elimistölle ja samalla koko elämälle tuhoa tuottavat hoidot ovat tulleet todellisiksi.

Tämän tyyppistä tietoa on eri keskustelupalstoilla alkanut tulla enenevässä määrin esille. Se on hyvä.
Mutta mitä tekevät ihmisten hoitamisesta. vastuussa olevat ammattilaiset?
Heille haluan sanoa: Kuunnelkaa potilaitanne ja päivittäkää tietonne työnne tuloksista tähän aikaan. Ei hoitotyö ole sitä että pidetään yllä ikivanhoja käytäntöjä ja vanhentunutta tietoa.

Anonyymi kirjoitti:

Oletan että tätä kirjoittajaa on psykiatrisessa hoitojärjestelmässä vuosikausia kuljetettu ja hoitojärjestelmän käytännöt ovat tulleet tutuksi.
Oletan myös että kirjoittaja on päässyt eroon tästä järjestelmästä ja myöskin lääkkeistä. Silloin hoitojärjestelmästä saatu tieto ja käytännön kokemus ovat vahvistuneet oikeaksi. Myöskin sen ihmisen elimistölle ja samalla koko elämälle tuhoa tuottavat hoidot ovat tulleet todellisiksi.

Tämän tyyppistä tietoa on eri keskustelupalstoilla alkanut tulla enenevässä määrin esille. Se on hyvä.
Mutta mitä tekevät ihmisten hoitamisesta. vastuussa olevat ammattilaiset?
Heille haluan sanoa: Kuunnelkaa potilaitanne ja päivittäkää tietonne työnne tuloksista tähän aikaan. Ei hoitotyö ole sitä että pidetään yllä ikivanhoja käytäntöjä ja vanhentunutta tietoa.

Lue lisää

Ammattilaiset joutuvat tietysti reagoimaan tilanteeseen tutkitun tiedon ja laaja-alaisen kokemuksen perusteella, eikä sen mukaan miten paljon yksittäiset ihmiset jaksaa täyttää keskustelufoorumeita.