venäjän toyterrieri

Itselläni on nyt pian seitsemän kuukauden ikäinen venäjäntoyterrierityttö, sain sen kolme kuukautta sitten ja olen tyystin rakastunut. Vanhempi koirani, joka elelee vanhempieni luona pohjoisessa, on tiibetinspanieli, joten alkujärkytys oli mekoinen: aika erilaisia rotuja ovat. Kerttu (venäjäntoyni) on itsepäisin olio maailmassa, on ruivennut viime viikkoina haukkumaan aika paljon kotipihalla kuljeksivia ihmisiä, muttei kuitenkaan räksytä sisällä kuin satunnaisesti joitakin ääniä. Vahtivat siis kyllä, mutta haukkumisen saa kyllä vähennettyä minimiin kovasti komentamalla. Itse en ole lenkkeilyihmisiä, mutta kyllä Kerttu kävellä jaksaa, kunhan paikka on tarpeeksi rauhallinen: kadulla se säikkyy jonkin verrran autoja ja ratikoita, vaikka onkin pienestä asti niihin tottunut. Kaverini villakoiran kanssa käppäilevät paljonkin ja jakasavat riehua tuntikaupalla. Oma kokemukseni on, että venäjäntoyterrierit kiintyvät todella paljon "äitiinsä", etenkin jos talouteen ei kuulu muita jäseniä. Kerttu tykkää olla mukana kaikkialla, siitä onkin tullut terassikoira, mutta toisaalta osaa olla yksinäänkin tuhoja tekemättä, radion olen aina jättänyt sille päälle. Oppivat monia asioita, jos jaksaa opettaa, itse olen pitäytynyt "tänne"-, "paikka"- ja "istu"-käskyissä, koska ne ovat olennaisimmat. Kerttu tottelee valikoiden.. mutta näitä on tosi helppo pitää ulkona irti, ne ovat niin pieniä ja nössöjä, etteivät uskalla kovin kauas, ja jos uskaltavatkin, tulevat heti kun ovea vähän paukauttaa ja esittää lähtevänsä. Sisäsiistiksi opettaminen oli takkuisaa, niin kuin pienenpienillä koirilla usein, vasta puolivuotissynttäreiden jälkeen Kepa ymmärsi, että ulos voi tehdä. Sen jälkeen onkin tehnyt melkein kaiken, satunnaisia vahinkoja lukuunottamatta. Lämpimällä ilmalla ja rauhallisessa, tutussa paikassa oppii parhaiten - noin pienet koirat ovat aika säikkyjä, ymmärrettävästi. Kerttu ainakin syö kaikkea mahdollista ja on ahnein koira, jonka koskaan olen nähnyt. Tämä ainakin nukkuu AINA vieressä peiton alla. En oikein osaa kertoa mitään erityisiä virallisia rotuominaisuuksia, aivan ihana rotu, luonnetta on uskomattoman paljon. Olen tosi tyytyväinen valintaani, oli tarkoitus ottaa chihuahua, mutta venäjäntoykasvattaja vastasi ilmotukseeni ja menin sitten katsomaan - onneksi. Toyterrierit on muuten ainakin minun silmääni vielä chihuja pienempiä, sirompia. Kannattaa kysellä kasvattajilta, esimerkiksi www.miliisin.com eli minun koirani alkukoti. Kasvattaja vastaa ihan varmasti ilman että olettaa sinun heti ostavan.

Tässä nyt jotain. :)