Perintöön ryhtymisestä ja lakiosaan liittyvistä kysymyksistä - korjataan virheitä

Iso määrä virhekäsityksiä vallalla täällä. Korjataan virhekäsityksiä.

Käsittelen perintöoikeuden keskusteluissa esiin nousseita peruskysymyksiä, jotka liittyvät erityisesti lakiosan siirtymiseen, perintöön ryhtymisen tunnusmerkkeihin sekä perinnöstä luopumisen ja luovuttamisen oikeudellisiin eroihin. Näissä tuntuu olevan ongelmaa.

1. Siirtyykö lakiosa perittävän vielä eläessä?

Yksi keskeisimmistä keskustelunaiheista on ollut lakiosan passiivinen siirtyminen perittävän eläessä. Kirjoittajat ovat esittäneet, voiko lakiosa siirtyä perilliseltä edelleen ilman, että perillinen itse ryhtyy aktiivisiin toimenpiteisiin. Usein on pohdittu, onko lakiosan siirtyminen automaattista vai edellyttääkö se aktiivista vaatimusta tai hyväksymistä.

Oikeudellinen kanta on, että lakiosa on perintökaaren (PK) mukainen oikeus, joka syntyy perittävän kuoleman hetkellä, eikä se siirry tai siirry passiivisesti perittävän eläessä. Lakiosan siirtyminen toiselle tapahtuu perillisen kuoleman yhteydessä, ellei perillinen itse aktiivisesti luovu lakiosastaan esimerkiksi perinnönluovutuksella (PK 2:2, 2:3). Passiivinen toimimattomuus ei johda lakiosan siirtymiseen ennen perittävän kuolemaa. Toisin sanoen lakiosaa ei voi “mennä vanhaksi” tai siirtyä ilman toimenpiteitä perittävän eläessä. Tästä linjasta löytyy myös vahvistusta korkeimman oikeuden ratkaisukäytännöstä, joka korostaa lakiosan ajallista syntymistä ja siirtymisen edellytyksiä (KKO 2010:43).

2. Mikä on perintöön ryhtymisen tunnusmerkki?

Toinen keskeinen kysymys on ollut, millä toimenpiteillä perintöön voi todellisuudessa ryhtyä ja mikä osoittaa perinnön hyväksymisen. Usein keskusteluissa on eroteltu aktiivinen hyväksyminen ja passiivinen käyttäytyminen, kuten perintöomaisuuden hallinta tai velkojen maksaminen.

Perintökaaren mukaan perinnön hyväksymiseen riittää myös hiljainen hyväksyminen, jos se voidaan tulkita nimenomaiseksi tahdonilmaisuksi (PK 1:5). Korkein oikeus on kuitenkin korostanut, että pelkkä tiedostamaton omaisuuden hallinta ei välttämättä riitä, vaan perillisen tulee osoittaa selkeä tahtotila. Esimerkiksi velkojen hoitaminen voi olla hyväksymisen osoitus, mutta se tulee aina arvioida kokonaisuudessaan tilanteen mukaan (KKO 2005:50). Verohallinnon ohjeistukset tukevat tätä käsitystä, painottaen, että pelkkä esineiden hallussapito ei vielä sido perillistä perintöön.

3. Aktiivisen ja passiivisen perinnöstä luopumisen erot

Perinnöstä luopuminen ja perinnön luovuttaminen ovat myös herättäneet paljon keskustelua. Luopuminen on muodollinen oikeudellinen toimi, jossa perillinen kokonaan jättää perinnön ottamatta vastaan (PK 1:8). Luovuttaminen puolestaan tarkoittaa sitä, että perillinen, joka on jo ryhtynyt perintöön, siirtää perintöosuutensa toiselle.

Keskeistä on, että luopuminen on yksipuolinen toimi, joka tulee tehdä määräajassa ja rekisteröidä (PK 1:8–9), kun taas luovuttaminen edellyttää kahdenvälisen sopimuksen. Luopuminen ei vaikuta lakiosaan, mutta luovuttaminen voi, mikä on huomioitava perinnönjaossa. Usein väärinkäsityksiä syntyy siitä, että passiivisuus tulkitaan luopumiseksi, mikä ei oikeudellisesti pidä paikkaansa.

4. Lakiosan vaatiminen erillisenä ja testamentin hyväksyminen

Monet keskustelijat ovat kysyneet, voiko lakiosan vaatiminen tapahtua erillään testamentin hyväksymisestä, ja miten nämä oikeudelliset toimenpiteet kytkeytyvät toisiinsa.

Perintökaaren mukaan perillinen voi hyväksyä testamentin kokonaan, mutta samalla vaatia lakiosaansa erikseen (PK 2:1). Tämä tarkoittaa, että testamentin hyväksyminen ei automaattisesti sulje pois lakiosan vaatimista. Tämän erillisen vaatimuksen merkitys korostuu tilanteissa, joissa testamentilla on ohjattu perintöä lakiosaan nähden pienemmäksi. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntö sekä Verohallinnon ohjeistukset tukevat tätä erottelua.

5. Lakiosan ylittävä osa ja testamentin vaikutus

Useat ovat myös pohtineet, missä määrin testamentilla voi määrätä perinnönjaosta lakiosan yli menevissä osissa. Lakiosa on säädetty minimisuojaksi, mutta testamentin vaikutus rajoittuu siihen, mitä jää lakiosan ylittävän osan osalta.

Lakiosan ylittävä osa on testamentin nojalla jaettavissa vapaasti (PK 2:2). Testamentintekijän tahto saa siten ohjata tätä osaa vapaasti, eikä lakiosaa voi karsia. Tämä periaate selkeyttää, että testamentti ja lakiosa eivät ole rinnakkaisia, vaan lakiosa asettaa vähimmäissuojan perillisille.

6. Lahjojen huomioiminen lakiosalaskennassa

Lahjat on huomioitava, mikäli ne on annettu perittävältä tai tätä läheiseltä, ja ne otetaan mukaan perintö- ja lakiosalaskelmiin tietyin edellytyksin (PK 7:3). Lakiosaoikeuden kannalta olennaista on, että lahjat otetaan huomioon, kun arvioidaan perillisen kokonaisosuutta perinnöstä. Verohallinnon ohjeistusten mukaan lahjojen arvioinnissa on tärkeää ottaa huomioon niiden arvo kuolinhetkellä tai lahjan antamishetkellä.

Kysykää vain, jos jotakin on vielä epäselvää.