Kauniiseen ulkonäköön, kauniisiin sanoihin, hyvään käytökseen, kauniiseen kehonkieleen, kivaan kohteluun jne. Voihan se ihminen olla muuta kuin mitä itsestään antaa, mut usein toiseen tutustumiseen menee niin paljon aikaa, et ihmiset mieluummin ihastuu mielikuviin ja toiveisiin. En taida olla väärässä
Eikö se oo totta, että ihmiset ihastuu haaveisiin, ei ihmisiin
Anonyymi-ap
17496
3Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Joskus tapaa ihmisen johon ei tarvitse tutustua, koska tuntuu että olisi tuntenut aina. Silloin tutustuminen on vain rakkautta sen oikean kanssa.
Mulla just on tuo tunne ❤️
Miehen kanssa kuin vanhoja tuttuja vaikka aluksi vain tiedettiin ohimennen toisimme
Et ole väärässä
Täysin väärässä on. Tutustuminen on mahdollisesti jopa elämän mittainen matka. Aloituksessa ei muutenkaan ole logiikkaa, mihin ihminen ihastuu muuhun kuin noihin asioihin? Ymmärrän jos noin puhutaan sairaista mieleistä tai rikollisista, mutta noin tavalliset ihmiset ihastuu ja rakastuu.
Eihän ihminen mikään abstrakti käsite ole, vaan koostuu noista kaikista.
Ihan päinvastoin on asia
Näin se muuten on
Niin, mitä vähemmän tietää henkilöstä, sitä enemmän voi itse kuvitella, jos yrittää rakentaa mielessään kuvaa, millainen joku on. Jos tapaa jonkun tiettynä päivänä, tiettynä hetkenä, miltä hän vaikuttaa juuri silloin? Mitä hänellä on menossa elämässään juuri silloin, ja mikä kaikki vaikuttaa?
Puhu vaan omasta itsestäsi.
Huomaa että olet ihan liian nuori tällekin palstalle.
Jollei sitten ole äitiä ikävä.
Toisten ihmisten kanssa taitaa olla aina toiveet ja mielikuvat mukana. Mitä paremmin tuntee, sitä konkreettisemmiksi ne menevät, mutta ihmiset muuttuvat ja toista ei tunne täysin vielä vuosienkaan jälkeen. Joskus ihastuu hetkessä mielikuviin ja joskus taas vasta vuosien tuntemisen jälkeen. Se ei taida olla mikään valinta.
Parempi unohtaa kaikki mielikuvat ja haaveet, todellisuudessa ihmisestä ei päällepäin voi mitään sanoa.
Tällaisilla palstoilla on nähtävästi täysin normaalista elämästä poikkeava ajatusmaailma.
Ihastuminen/rakastuminen/rakkaus ei oikeassa elämässä ole rakettitiedettä, eikä sen analysoiminen johda yhtään mihinkään. Piste.
Se ihastus menee pilalle jos saa tietää liikaa siitä toisesta.
Sietääkin mennä jos on kerta ihastunut mielikuvitusolentoon.
Ei tule parisuhteita jos heti saisi tietää totuuden toisesta.
Teinipoikana kuvittelin voivani rakastaa tyttöä johon rakastuin, mutta en voinut, koska hän ei rakastanut minua. Näin aikuisena en vain pysty mihinkään jos ei ole rakkautta rakastumisen kanssa ja siksi olen yksin. Rakastuminen valehtelee. Se lupaa toisesta enemmän kuin tämä on. Rakkaus toimii ihan päinvastoin. Se ei lupaa turhia vaan antaa kaiken ja enemmän.
Et ole vaan oikeassa, mutta pitäiskö heidän muuttaa suoraan yhteen asumaan niin saadaan nämä mielikuvat poistettua ja kyseiset toisiinsa ihastuneet ihmiset keskittyis tutustumaan toisiinsa ja kolmannet osapuolet ei pääse vaikuttamaan heidän toisiinsa tutustumiseen millään tavalla!?