Päivän terapiapläjäys, Hidasta elämää :

Tunnelukot syntyvät suojaamaan meitä kivulta, mutta kääntyvät meitä vastaan – Näin tunnelukkoja voidaan avata


Tunnelukkoterapiassa keskeinen tausta-ajatus on, että jos ydintarpeemme eivät täyty, opimme jotenkin sopeuttamaan itseämme ja reagointiamme siten, että emme enää joutuisi kohtaamaan satuttavia tunteita, kuten hylätyksi joutumista, yksinäisyyttä ja surua.


Tunnelukko on hyvin kokonaisvaltainen ilmiö, jossa mukana ovat keho, mieli ja tunteet. Yritämme suojautua kokemasta uudelleen kipeitä tunteita joiden kanssa olemme jääneet ilman tukea.

Tämä välttäminen on osa ihmisen biologista selviytymisjärjestelmää, mutta tänä päivänä tuo välttäminen tuottaakin elämäämme vain enemmän kipua, ahdistusta ja ihan suoranaisia ongelmia. Se saa meidät tuntemaan olomme ahtaaksi ja elämämme alkaa rajoittua. Tunnelukot kääntyvät meitä itseämme vastaan.

Se joka yrittää hinnalla millä hyvänsä välttää hylkäämistä, hylkääkin kokoajan itseään (usein huomaamattaan)

Se joka yrittää välttää altistumasta muiden vaatimuksille ja tuomitsemiselle, vaatii ja tuomitsee kokoajan itseään

Se joka yrittää välttää torjutuksi tuloa miellyttämällä yli rajojensa, torjuukin autenttista itseään

ja niin edelleen.

Merkkejä siitä, että alitajuisesti hylkää itse itseään:

Yksin selviäminen omilla keinoilla, ei tunnista tuen tarvetta vaan pyrkii selviytymään itse kaikesta
Turvattomissa ja epävakaissa ihmissuhteissa oleminen
Erilaiset itseä mitätöivät ja lamauttavat tarinat, jotka estävät muutoksen: Minä nyt vain olen tällainen, aina minulle käy näin
Rajattomuus, ei tunnista/uskalla ilmaista rajojaan, mikä johtaa usein passiivisaggressiivisuuteen ja uupumiseen
Omien tarpeiden tunnistamattomuus: elämä on jatkuvaa selviytymistä
Addiktiot
Tunnelukot saavat meidät tuntemaan ja toimimaan kuin automaatiolla, meissä on jo hermosolujen väliset yhteydet ikiaikaisille tavoille suojautua. Selviytymisjärjestelmän automatisoituminen on osa jokaisen ihmisen taipumusta, eikä siinä ole mitään tuomittavaa tai väärää.

Samalla itsetuntemuksen tie antaa kuitenkin mahdollisuuden meille tulla tietoiseksi, hoitaa tunnehaavojamme ja valita ihan oikeasti tuoreita, raikkaita ja itseämme sekä toisia kunnioittavia tapoja reagoida.

Tunnelukkotyöskentelyssä on usein seuraavat vaiheet:
1. Tunnelukon tunnistaminen ja siihen uteliaasti tutustuminen

”Näin tämä tunnelukon automatiikka minussa toimii.” Tässä vaiheessa voi tuntua hetkittäin toivottomalta ja keinottomalta. Yritä muistaa, että jos pystyisit muuttumaan itseäsi arvostelemalla, se olisi jo tapahtunut. Nyt tarvitset ihan uutta taitoa, joka on itsemyötätunto ja ymmärrys.

Kun uskallat katsoa elämänhistoriaasi, alat nähdä logiikan, johon tunnelukko perustuu. Tämä ei ole menneisyydellä mässäilyä tai sen kaivelua, vaan halua ymmärtää. Ymmärrys tuo tilaa huomata sitä, mitä olisi kaivannut, mitä on jäänyt vaille. Voimme näin osoittaa ymmärtävämme kipumme ja sen välttämisen sijaan uskaltautua harjoittelemaan itsellemme rakastavana aikuisena olemista.

2. Tunteiden kohtaaminen ja tunnesäätelytaitojen harjoittelu

Tässä vaiheessa harjoitellaan olemaan vaikeiden tunteiden kanssa niiden välttämisen sijaan, ja tämä kysyy kyllä todellista ninjan asennetta: Ainoa tie ulos on läpi. Kun kieltäytyy reagoimasta ja välttämästä tunnelukkoa, tunne tulee kohdattavaksi. Usein alitajuisesti pelkäämme hukkuvamme tunteisiin, pelkäämme että emme kestä, pelkäämme, että ne eivät lopu koskaan.

Se ei ole totta. Tunne on energiaa, joka vapautuu kun sitä ei vastusta. Tämä kohta kysyy myös ihan uudenlaisien taitojen harjoittelua: miten opin tukemaan itseäni vaikeiden tunteiden keskellä? Tässä vaiheessa harjoitellaan pysähtymistä ja sallimista, joka tekee meille valtavasti tilaa. On jotenkin ihmeellistä, että todellisuudessa vapautemme asuu kyvyssä kohdata kipumme. Tällöin emme ole enää kivun vankeja ja saamme oikeasti mahdollisuuden valita, mikä minulle on rakkautta nyt.

3. Uusien toimintatapojen harjoittelu

Mitä tämä hetki minulta kysyy? Mikä on minulle nyt totta? Tässä vaiheessa harjoitellaan itsensä syvempää kuulemista. Kutsuuko tämä tilanne minua johonkin uuteen? Kutsuuko se minua ilmaisemaan itseäni- vai enemmänkin olemaan hiljaa? Kutsuuko tämä minua sallimaan itsessäni syvemmin jotain (kuten vaikka luovuus, seksuaalisuus, tms.) ja miten voisin sitä harjoitella? Kutsuuko tämä tilanne minua luopumaan jostain roolista, jotta voin olla autenttisemmin minä? Tässä vaiheessa olet kuin tallaamattomalla hangella. Voit lähteä moneen suuntaan, mutta mitään polkua ei ole valmiiksi tallattu. Mikä on sinun polkusi?

4. Tunteiden ja tarpeiden muuntuminen luonnolliseksi osaksi elämää ja itseä

Ymmärrät, että elämässä ei tule valmiiksi. Elämä tulee aina sisältämään myös hankalia tunteita, mutta kun suostut sallimaan ne vastustamisen sijaan elämässäsi on paljon enemmän tilaa tehdä autenttisia valintoja. Sinulla on keinoja rauhoitella itseäsi, hakea tukea ja tukea myös itseäsi. Mitä luultavimmin elämääsi tulee valtavasti lisää tilaa ja mahdollisuuksia si