Kyykytin Derbillä Favoritin

Seuraavana iltana ilma oli sakeana sekä hyttysistä että kostosta. Derbi seisoi pihassa kuin pieni itäeurooppalainen tankki.

Uusi Jikov-kaasutin kiilsi auringossa kuin Gdanskin telakan lakkoilmoitus.

Mopo oli kokenut uudestisyntymän. Se ei ollut enää pelkkä kaksitahtinen kulkuneuvo. Se oli ideologinen manifesti, johon oli asennettu tehoputki. Derbin kylkeen olin teipannut isolla "Made in the West" -tarran, ihan vain ideologiseksi piruiluksi.

Samaan aikaan, toisella puolella lähiötä, pappa ajoi Skodallaan kohti keskustaa – taas. Favoritin lokasuojassa oli edelleen se klassinen tarra:

"Brno – Praha 1986 – Kansojen ystävyysajo"

Kunnianosoitus niille, jotka todella uskoivat, että suunnitelmatalous toimii myös ruuhka-aikaan.

Meillä oli edessä uusinta. Viime kerralla olin jäänyt jälkeen kuin Jugoslavia EU-jäsenyydestä. Nyt kaikki tuli olemaan toisin.

Ajoimme risteykseen rinnakkain. Valot olivat punaisena. Sivusilmällä näin, että pappa oli ottanut mukaansa kartturin – toisen eläkeläisen, jonka olemus huokui kolhoosikokemusta. Mies istui rennosti pelkääjän paikalla ja pusersi kädessään jugurttipurkista tehtyä vaihdekepinsuojusta. Sen kylkeen oli tussilla kirjoitettu:
"Lenin ei vaihtanut kakkoselle – hän hyppäsi kolmosen yli."

Ilmeisesti he olivat tosissaan.

Valo vaihtui vihreäksi.

Derbin moottori ulvoi kuin unkarilainen torvisoittokunta kuudennella työviikolla. Renkaat vinkaisivat. Pysyin rinnalla. Olin jopa hieman edellä. Ihmettelin kuinka pappa siirtyi ajamaan ns. traktorilinjalla – suoraan hidastetöyssyn yli.

BOOM.

Favoritin jousitus teki viimeisen työehtosopimuksensa. Takapuskurista putosi pala – ei iso, mutta riittävä, että tiesin: sosialismi oli kokenut iskun.

Mutta pappa ei luovuttanut. Favorit nousi iskun jälkeen uudelle tasolle, kuin Brežnevin kolmas viisivuotissuunnitelma. Kartturi näytti käsimerkin, joka ilmeisesti tarkoitti "kolmonen sisään ja Anna Politkovskajaa koneeseen!"

Mutta sitten… Favoritin konepellin alta nousi höyryä.

Ei paljon, mutta juuri sen verran, että tajusin: nyt on saavutettu sosialistisen teknologian rajat. Favorit alkoi hidastua kuin DDR:n valuuttakauppa, ja pappa – ylväänä kuin Leninin patsas – nosti kätensä ratilta ja nyökkäsi.

Ei tappion merkiksi. Ei.

Vaan tunnustuksena. Kapitalismi voitti tänään.

Mutta se oli rehti taisto. Ja molemmat osapuolet tiesimme sen.

Illan kruunasi pysähdys huoltsikalle, jossa pari mopoilijaa taputti takarengasta ja toinen kysyi:
"Oliks toi se Derbi, joka kyykytti Skodan kahdesti?"

Vastasin vain:
"Se riippuu, keneltä kysyy. Mutta kyllä, se minä olin."